Tönöt lahoaa ja täynnä vanhaa tavaraa... kuka ne kaikki tyhjää kun aika jättää???

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 52v, mutta kuolinsiivousta olen tehnyt muutamat vuodet. En jätä aikuisille lapsilleni samaa taakkaa mikä minulla oli ainoana perillisenä tyhjentäessä edesmenneiden omaisten kuolinpesiä. Vielä on itselläni sikäli työsarkaa, että pitää muuttaa irtainta sekä kiinteistöjä rahaksi ja sijoittaa ne parhaalla mahdollisella tavalla.

Meillä on suvuissa muistisairautta, joten ehkäpä omakin kuuppani haperoituu ennenaikojaan. Haluan, että kaikki on mahdollisimman simppeliä sitten kun aika koittaa. Niin, että perattavana on vain yhden asunnon verran ja sekin muuta kuin roskaa.

Näinhän fiksu ja muut huomioon ottava ihminen toimii, mutta ei itsekäs, materialistinen ja ahne boomeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että eikö perinnöstä ole oikeus kieltäytyä? ja että se sen jälkeen menisi valtiolle?

Eihän tuollaisella asialla kannata elämäänsä pilata, jos siitä on mahdollista päästä jollakin kieltäytymispaperin avulla eroon.

En tunne lakia, mutta tuntuisi ihan huutavalta vääryydeltä että jotakin läävää tai romukasaa dumpattaisiin väkisin rasittamaan jotakuta, jolla ei kerta kaikkiaan ole siihen halua.

Tietenkin voi kieltäytyä. Siitä tulee kieltäytyä sitten kokonaan. Ei voi ilmoittaa, että kiinteistöä en ota, mutta rahat kelpaavat kyllä. Eli kaikki tai ei mitään.

Aloittaja ei puhunut rahakasoista mitään, vaan vain romukasoista ja homehtuneesta torpasta.

Jos on isoja talletuksia niin eikö sitten ole helppo maksaa jollekin roinankorjuu/kuolinpesäsiivoojalle että hoitaa tehokkaasti tuon ikävän perinnönosan pois silmistä ja mielestä? Lopuista rahoista nauttia sitten kaikessa herran rauhassa.

Voiko lapseton henkilö järjestää lapsia hankkineille sisaruksilleen aikamoisen riesan, jos hankkii tälläisen tönön halvalla? Perinnöstä kieltäytyminen olisi ehkä vaikeaa, jos lapset olisivat alaikäisiä ja tönö sen verran arvokas, että perintö päätyisi alaikäisille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Voiko lapseton henkilö järjestää lapsia hankkineille sisaruksilleen aikamoisen riesan, jos hankkii tälläisen tönön halvalla? Perinnöstä kieltäytyminen olisi ehkä vaikeaa, jos lapset olisivat alaikäisiä ja tönö sen verran arvokas, että perintö päätyisi alaikäisille lapsille.

Mitä tässä yritetään sanoa? Halpa tönö, mutta onkin sitten perittäessä arvokas?

Maaseudulla näkee, miten talot ja ulkorakennukset ovat väärällään romua ja roinaa.

Hylättyjäkin taloja ja ulkorakennuksia, jotka ovat täynnä vanhaa tavaraa ja silkkaa romuakin.

Parhaimmillaan romua on tungettu vanhat ladot niin täyteen, että silkka romun määrä sisällä estää niiden romahtamisen.

Markettaxx kirjoitti:

Aloittajana tosiaan, tässä vielä kommentoin että kyllä - oma arki on haastavaa kun sain iltatähdiksi kaksoset yli nelikymppisenä ja sitä ennen pari alakouluikäistä lasta vielä. Eikä siinä mitään, itse olen elämäni rakentanut ja nautin siitä - mutta ottaa päähän, että tämä vanhuslauma jättää kaiken taakseen sitten yhtään miettimättä, että mitä jos helpotettaisiin tilannetta vaikka edes yksi mökki myymällä ennen kuin se lahoaa paikoilleen. Tai siirryttäisiin siitä -70 luvun lopun tiilitalosta kerrostaloon ja vaikkapa yritettäisiin puolittaa se romun määrä siinä samalla. Kohta kuitenkin ollaan hoitokodissa, haudassa tai jossain sairaalakierteessä.

Muistan kun oma pappani alkoi vanhentumaan 90-luvulla, niin hän purki kaikki ladot pelloilta koska ei tykännyt ajatuksesta että ne lahoaa sinne. Jätti kesämökin lapsilleen jo elinaikana. Teki sitä siivousta joka mielestäni kaikille kuuluisi tehdä - eikä jättää vaan muille. Tosin nyt se mökki sitten on meidän vaivana eikä nämä nyt vanhuuttaan elävät vanhempani ole ajatelleet että mitä jos se olisi meidän perheelle jättänyt hyvissä ajoin. Ei, he haluavat ITSE käydä kerran syksyssä poimimassa sieniä. 

Minulla eikä puolisollani ole sisaruksia joten me tämä shitshow sitten hoidetaan. Haluttiin iso perhe itse kun jouduttu elämään ainoina lapsina. Nyt sitte on kaikki omassa niskassa, ei ole niitä sisaruksia jakamassa. Neljä vanhusta, neljä jääräpäätä jotka kiukuttelee toisilleen, siis järkyttävä kuunnella sitä alkavan muistisairaan miehen jatkuvaa jäkätystä vaimolleen, meille kiukuttelua, yhteiskunnalle kiukuttelua kun mikään ei enää "toimi". Rahaa ei kuitenkaan käytetä euroakaan vaikka siihen että uusittaisiin se parhaan kesämökin katto että se seisoisi vielä seuraavat 100 vuotta siellä kalliolla - ei, koska he nyt vaan ovat päättäneet että ovat pihejä.  Tää koko sakki samanlaisia jääriä. 

Sukusi vanhukset tuntuvat olevan pontevaa porukkaa. Elävät varmaan ainakin kaksikymmentä vuotta vielä. Siinä ajassa ole itse ehtinyt kuusikymppiseksi ja lapset aikuisiksi. Pistätte sitten hihat heilumaan kun aika on. Heittelet samalla valmiiksi omat kamasi pois, joita et lastesi mielestä tarvitse. Ei jää sitten heidän harmikseen. Rahat vain siirtyvät tililtä toiselle.

Maaseutu onkin varsinainen kaatopaikka hela hoito. En tiedä miten onkin niin että on niin paljon piittaamattomia ihmisiä, joille ei tule mieleenkään että romuja voisi viedä kaatikselle. Onko tämäkin jokin pula-aikojen perinne, että mitään ei heitetä pois, jos sattuisi pula-aika tulla vielä joskus uudestaan päälle?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun 90+ vanhemmat ovat vielä elossa, mutta aikanaan me käydään ensin siskoni kanssa hakemassa sellaiset tavarat, mitä nyt mahdollisesti itse halutaan. Sen jälkeen sinne menee meidän lapsemme katsomaan, haluaisivatko sieltä jotain. Ja sitten palkataan joku firma tyhjentämään asunto. En todellakaan ala lajittelemaan ja kierrättämään kaikkia niitä tavaroita, mitä vanhempani ovat säilyttäneet vuosikymmeniä. 

Sama juttu äidin ja isän asunnon kanssa. Isoimmat myydään, lapset ja lastenlapset ottavat mitä haluavat ja loput vaikka pesäntyhjentäjälle kunhan hakee. Siellä on niin järkky määrä sitä roinaa ja tunnearvoa vain äidille. Äiti tietysti haluaa että koko se määrä astioita, liinavaatteita, kaikenmaailman esineitä siirtyisi lapsille. Totuus on se että esim meidän kolmioon ei mahdu omien lisäksi ja siskotkaan eivät halua. Olkoonkin kuinka keräytyneet äidille omasta suvustaan jne. Pois vaan. Ja mikä kivointa, äiti jakelee sitä roinaa nyt kun on vielä elossa ja odottaa pääsyä palveluasuntoon. Tarjoilee mitä tahansa mukaan kun siellä käy. Ja ei, en halua sitä hirveää lasiastiastoa jostain turistireissusta enkä mitään niistä matkamuistoista ja 40v vanhoista keittiöroinista.

Vierailija kirjoitti:

Maaseutu onkin varsinainen kaatopaikka hela hoito. En tiedä miten onkin niin että on niin paljon piittaamattomia ihmisiä, joille ei tule mieleenkään että romuja voisi viedä kaatikselle. Onko tämäkin jokin pula-aikojen perinne, että mitään ei heitetä pois, jos sattuisi pula-aika tulla vielä joskus uudestaan päälle?

  Älkääpä nyt tukehtuko inhoonne, maaseudulla on paljon hienoa ja hyvää. Hyvin hoidettuja metsiä, peltoja ja pihoja. Upeita pihoja pensaineen ja rantasaunoineen joissa silmä lepää.

Kuten kaupungissa, joku elää roskan ja sonnan keskellä ja joku putsaa pihansa kauniiksi. Samoin kerrostaloissa, jo kerrostalon pihlalla huomaa millaista sakkia talo pitää sisällään ja kun avaa kerrostalon alaoven hajusta voi päätellä loput.

niin, lensit Roomasta tekemään homman kahdessa viikossa. Sulla oli joku yks kerrostaloasunto tyhjennettävänä ja siihen meni 2 viikkoa? AP juuri sanoi että hänellä on useampi kesäpaikka, omakotitalot jne. Kysehän tässä aloituksessa on siitä että miten nämä vanhukset saisi jo elinaikana tekemään jotain asialle, eniten ongelmana rojun lisäksi on ne heikkokuntoiset hökkelit joissa nämä romujaan säilövät, näissäkin kuitenkin joku haluaisi ehkä asua jos niistä luovuttaisiin ajoissa että pystyisi vielä remontoimaan jne. 

vie parhaat päältä ja soita huuto pelle paikalle hän kyllä vie kaikki paskat varsin kun runsaat korona tuetkin saivat. ja oletko yleensä varma että jää sinun huoleksesi jos noin olet käyttäytynyt tehneet varmaan testamentin jollekkin täysjärkiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Miksi eivät +60v vain jaa omaisuuttaa ja töllejä nuoremmalle sukupolville ja muuta johonkin vanhainkotiin pikkuhuoneeseen, odottamaan kuolemaan.

Kauhulla katselen omia varastoja, komeroita ja astiakaappeja, jotka pursuavat tavaroista, vaikka olen alle 40v. Onneksi lapset ovat vielä pieniä, etteivät ymmärrä, mikä heitä odottaa. Nyt riittäå, kun antaa viikkorahan.

Sinulla varsin omituinen ajatuksenjuoksu. Odottele kun olet itse 60 v. ylittänyt. Houkkuteleeko mennä terveenä 60 v. johonkin koppiin asumaan? Ei 60 v. vielä mitään kuolemaa odotella, vaan eletään, päästään eläkkeelle ja tehdään vaikka mitä oletuksena tietenkin ettei ole monisairas tai vammainen. Ei minua vaan kiinnosta yhtään onko tavaraa paljon tai vähän. Itsellä sopivasti ja raivaan silloin tällöin yhden ja toisenkin kaapin, mutta en alkuunkaan ota itselleni ongelmaa asiasta, saatikka ahdistuksia. 

Taidat olla "hieman" yksinkertainen.

Mistä noin päättelet? Olen perusterve 75 v. ja asun yksin ok-talossani ja hoidan kaikki asiani itse. Taloni perii poikani joka varoittelee koko ajan heittämästä arvotavaraa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa itsekeskeisyyttä tulla jostain ulkomailta 2 viikoksi ja käyttää se hautajaisiin ja talon tyhjennykseen.

Eikö se aika olisi kannattanut käyttää sen kuolevan kanssa, mikäli oli tiedossa.

Ja 2 viikossa ei kyllä ehdi hoitaa paperiasioita ja tutkia taloa hellästi.

Mistä noin kuvittelet? Äiti asuin vanhusten talon kaksiossa ja oli 90 v. Illalla vietiin sairaalaan ja yöllä nukkui sairaalassa pois. Olin ollut aiemmin Suomessa kolme viikkoa hänen luonaan. Äiti oli ihan hyvässä kunnossa mutta sitten munuaiset kuulema pettivät. Ei ollut taloa tuttkittavana, se oli tehty jo aiemmin ennenkuin äiti muutti vanhusten taloon ja talo oli jo myytykin, samoin kesämökki. Kyllä se on totta, että kahdessa viikossa asunto tyhjäksi ja hautajaiset myös. Äiti oli toivonut tuhkauksen. Millainen ajatuksenjuoksi sinulla on, AINA negatiivinen? Joka asiasta löydät louskutusta?

Jos kukaan suvusta tai kyläläisistä ei huoli, tavarat tietenkin kirpputorille ja roskat roskalavalle. Ei se nyt niiin kauhea homma ole, ihmiset, ne, joita kiinnostaa vanhat tavarat, ovat hyvin omatoimisia ja osaavat itse etsiä ja valita mieleisensä. Ei tarvitse kuin ilmoitella. Mutta sitä mietin, että olisiko mahdollista vuorata tai myydä hyvin edullisesti koko talo tavaroineen ja tontteineen näille vanhan tavaran ja vanhojen miljöiden arvostajille, jotka yleensä ovat kiinnostuneita myös rakentamisesta esimerkiksi nuorehkot henkilöt sillä ehdolla että saavat tehdä, mitä haluavat eikä valitusoikeutta ole! Tarkoittaa, että ennen kauppoja tutkivat tarkkaan, mitä ovat hankkimassa ja tietävät, mitä saavat. Tietenkin vain luotettaville eikä missään tapauksessa rikollisille tai päihdeongelmaisille vaan niille, jotka sitoutuvat siivoamaan, korjaamaan mahdollisesti jne. koko "höskän" tai jopa ryhtyvät käyttämään loma. tai vakituisena asuntonaan, eihän sekään mikään mahdottomuus ole. Meitä on hyvin erilaisia ihmisiä, kuka kaipaa melskettä ja melua, kuka taas rauhaa ja hijaisuutta, monilta vain puuttuu rahaa suurempiin sijoituksiin ja ainakin riittäisi puuhaa ja tekemistä, siitäkin tuntuu joillakin olevan pula.

Aina pitää muistaa, että toisen roska on toisen aarre. Ikinä ei voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa. Jos itse ei tarvitse, kiinteistönkin kuten tavaroitakin voi testamentata, jopa lahjoittaa sellaiselle, jonka arvelee arvostavan historiaa, menneitä vuosikymmeniä, vanhaa elämäntapaa, jolla silläkin oli puolensa, se pitää aina muistaa. Eikä se, että vanha polvi on säilyttänyt kaiken vanhan, ole mikään huono asia. Mikään ei ole sen arvokkaampaa kuin, että on elänyt todeksi hyväksi näkemänsä periaatteet eikä tuhonnut vuosikymmenten käsityötaidon näytteitä, ennenhän huonekalutkin tehtiin itse. Kertakäyttökulttuurin ihmiset pilkkaavat todellisia oikeita kulttuurityön tehneitä. Ei se, että elettiin ja eletään vaatimattomasti, ole mikään paheksuttava asia vaan viisautta.