Lue keskustelun säännöt.
Tönöt lahoaa ja täynnä vanhaa tavaraa... kuka ne kaikki tyhjää kun aika jättää???
Markettaxx
14.08.2023 |
Tilanne että anoppi sekä appiukko ja omat vanhemmat nyt yli 80v eli kohta on jo jollakin lähtö lähellä. Nämä sota-ajan lapset ovat keränneet kaikki nurkat ja pirtit täyteen tavaraa, jokaisella on vähintään yksi ellei useampikin kesämökki, omien vanhempiensa kotitalo ja vielä omat kodit aivan täynnä vanhaa roinaa. Mitään ei oikein enää ole jaksettu remontoida tai korjata mutta mistään ei myökään luovuta, ei todellakaan.
Minäkö sitten arjen ruuhkavuosissa pienten lasten kanssa menen nämä pirtit ja mökit ja töllit tyhjentämään niistä "tärkeistä" tavaroista??? Kaikista voisi vielä saada rahaa myydessäkin, jokainen tönö kuitenkin huononee vuosi vuodelta kun ei pidetä enää huolta ja lopputulema on se että kaikki saisi varmaan tuikata mielummin tuleen kun yrittää myydä jollekin kesälomaparatiiseja.
Miksei meidän omat vanhemmat ymmärrä että ei kaikkea voi jättää vaan taakseen muiden huoleksi? Nyt kyllä ollaan niin helvetin omatoimisia, ei saa auttaa, ei saa neuvoa, kaikesta vastaukseksi tulee vaan että "kyllä minä vielä itse pystyn huolehtimaan". Ja me lapset sitten kannetaan niitä vuoden -84 vessaremontissa poistettuja vessanpönttöjä, vanhoja potkukelkkoja, -92 vuoden vuosikerrat kotiliedestä ja heidän omien vanhempiensa jättävät rojut suoraan roskiin?
ei hitto.... tekee jo nyt mieli kieltäytyä kokonaan perinnöstä ja jättää jonkun muun vaivaksi kaikki. Harmi vaan kun sukujen kesämökit on aidosti kivoja paikkoja jotka olisi jo 15 vuotta sitten pitänyt jättää nuorempien sukupolvien hoidettavaksi. Mutta ei, näiden käärinliinoissa ilmeisesti on taskut.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse onnistuin tyhjentämään kerrostaloasunnossa asuvan sukulaiseni kellarikomeron kun talon pihalle oli tilattu asukkaiden käyttöön tarkoitettu poltettavan sekajätteen jätelava. Tämä lava oli lopulta ihan täynnä talon asukkaiden romuja.
Hesassa roskalavoissa on nykyään kansi koska ne tyhjenee sitä mukaa kun joku vie sinne tarpeetonta tavaraa.
Eiköhän isompi ongelma ole se että muista taloista tuodaan täytettä!
Asumisen tyyli on nykyisin aivan eri, ei ole maalaislatoja joihin jemmata kamaa, on kerrostalokaksio jossa ei edes erillistä keittiötä. Toisaalta aiemmilla sukupolvilla ei ole ollut massatuotantoa, eikä sitä myöten varastojakaan.
Tuon väliin syntyneen opettelijasukupolvenkin pitäisi nyt jo osallistua tavaroiden kanssa selviytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haaveilen et jätän vapaapalokunnalle harjoituskäyttöön. Saavat polttaa koko höskän.
Tämä on hyvä idea ja muistamisen arvoinen keino.👍
Tämä on menetetty mahdollisuus, ei onnistu enää.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että eikö perinnöstä ole oikeus kieltäytyä? ja että se sen jälkeen menisi valtiolle?
Eihän tuollaisella asialla kannata elämäänsä pilata, jos siitä on mahdollista päästä jollakin kieltäytymispaperin avulla eroon.
En tunne lakia, mutta tuntuisi ihan huutavalta vääryydeltä että jotakin läävää tai romukasaa dumpattaisiin väkisin rasittamaan jotakuta, jolla ei kerta kaikkiaan ole siihen halua.
Perinnöstä voi käytännössä kieltäytyä vain, jos itsellä tai kenelläkään perintökaaressa seuraavana tulevalla ei ole alle 18-vuotiaita lapsia, koska silloin perintö jää heille riesaksi.
Alaikäisen puolesta perinnöstä voi kieltäytyä vain poikkeustapauksissa, eli käytännössä silloin, kun pesässä on objektiivisesti katsottuna euromääräisesti enemmän velkaa kuin omaisuutta. Mikään "tän tönön myyntikuntoon laittaminen on niin iso riesa, ettei kannata" ei ole riittävä perustelu siihen.
Käytännössä, jos luovut riesaksi osoittautuneesta perinnöstä lapsesi hyväksi, olet kuitenkin huoltajana vastuussa perintöomaisuuden hoitamisesta kunnes lapsi on 18. Kuitenkaan sinulla ei ole täyttä valtaa tehdä päätöksiä kaikista asioista itse. Jos annat sen mökin mädäntyä paikoilleen, löydät itsesi pahimmassa tapauksessa oikeudesta lapsen omaisuuden tuhoamisesta, jos onnistut tulehduttamaan välisi lapseen ja hän heittäytyy hankalaksi. Näissä asioissa kannattaa olla todella tarkkana.
Mitä sitä kovasti etukäteen ahdistumaan?
Eiköhän se ajan kanssa asia ratkene
Vierailija kirjoitti:
Eikö niissä edesmenneitten vanhusten kodeissa ole täyspuisia huonekalujakaan - ennen oli? Kyllä sellaiset ovat arvokkaampia kuin Ikea lastulevyt. Äitini ei ymmärtänyt mitään vanhoista ja poltti kaikki isovanhempieni kirsikkapuupiirongin, tammipöydän ja montaa muuta arvokasta huonekalua. Pitäisi vähän katsoa mitä sinne roskalavalle paiskelee. Ketju vaikuttaa kyllä siltä, ettei rahaa halua kukaan noista vanhoista tavaroista. Pääasia on että pääsee niistä eroon vaikka olisivat arvokkaita. Kun ei osata katsoa mikä on arvokas, Ikea on sokaissut silmät.
Totta. Minusta tuntuu, että ongelma on enemmänkin periaatteellinen vanhusviha kuin heidän jättämänsä tavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.
Sitten kannattaa testamentissa kertoa asia ja nimetä henkilö(t) joille menevät.
Mihin ajattelit että nykyisissä kompakteissa kodeissa ko. tavarat menevät? Varaston perukoille seuraavaa perintökierrosta odottamaan?
Käytettävät esineet käyttöön tietysti. Vanhat astiat juhlina käyttöön ja korut käyttöön. Kirjeet ja valokuvat piironkiin
Miksi asua kompaktissa asunnossa, johon ei mahdu muistoja.
Ei kai kukaan heitä suvun valokuvia ja kirjeitä pois? Siis sellaisia, joissa on sukulaisia.
Jaa että miksi asua kompaktissa asunnossa? Et ole varmaan huomannut yhtään millaisia asuntoja koko 2000-luku on rakennettu? Useimmilla ei ole myöskään varaa ylläpitää kartanoa johon säilöä kaikkien kuolleiden sukulaisten huonekalut ja hääpuvut.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenisen vuotta sitten tyhjensin vanhempieni asuntoa. Kokeeksi annoin arvioida pari taulua. Toisessa taulussa oli takana hintalappu 5 mk, sen heitin ensin pois. Kyseisestä taulusta sain tuhat euroa kun myin sen. Toisesta taulusta vielä enemmän, en viitsi summaa mainita. Siellä olivat käyttämättöminä makoilleet vuosikymmeniä myös erilaisia Arabian astiastoja ja maitokannuja ym. muistan äidin sanoneen, että olivat heidän häählahjojaan. Myin kaikkea mahdollista ja hyvin meni kaupaksi. En katsonut edes rasitteeksi itselleni, oli mielenkiitoista tutkia vuosikymmeniä vanhoja esineitä, lehtiä ja muita tavaroita. Osa tietenkin meni roskiinkin. Melkein kymppitonnin sieltä kuitenkin rahoiksi sain.
Ihmiset lienevät erilaisia. Minusta ei ollut "mielenkiintoista" yrittää myydä tauluja, vaaseja jne. irtoroinaa.
Joko olet erityisen taitava myymään tai sitten sinulla on paljon vapaa-aikaa. Minusta oli melko tuskaista varastoida pöytiä, tauluja sun muuta kotona ja yrittää löytää niille markkinat ja ostaja jostain. Esim. taulut on asia jolle voi arvioitsija hyvin lätkäistä arvon 1000€+, mutta arvosta huolimatta sille ei löydy ostajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas yksi iso ongelma on se, että monilla ikääntyvät vanhemmat asuvat kaukana. Eli ei ole mahdollisuutta käydä arki-iltaisin paria tuntia siivoamassa taloa tai lähteä joka viikonloppu tyhjentämään taloa. Monien asioiden hoito on oikeasti aika hankalaa, jos välimatka on pitkä.
Joo niin. Minä lensin Roomasta Helsinkiin tekemään tämän homman. Samalla menivät hautajaisjärjesteyt.En todellakaan ymmärrä mitä vaikeutta asiassa on. Se on yksi ja ainutkertainen juttu tyhjentää vanhempien asunto/talo. Kahdessa viikossa sain sen tehtyä ja ei ollut yhtään "ressiä" asian kanssa. Kävin monessa paikassa ja vielä useampaan paikkaan soitin ja asiat järjestyivät nopeasti tai parin päivän odotusajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenisen vuotta sitten tyhjensin vanhempieni asuntoa. Kokeeksi annoin arvioida pari taulua. Toisessa taulussa oli takana hintalappu 5 mk, sen heitin ensin pois. Kyseisestä taulusta sain tuhat euroa kun myin sen. Toisesta taulusta vielä enemmän, en viitsi summaa mainita. Siellä olivat käyttämättöminä makoilleet vuosikymmeniä myös erilaisia Arabian astiastoja ja maitokannuja ym. muistan äidin sanoneen, että olivat heidän häählahjojaan. Myin kaikkea mahdollista ja hyvin meni kaupaksi. En katsonut edes rasitteeksi itselleni, oli mielenkiitoista tutkia vuosikymmeniä vanhoja esineitä, lehtiä ja muita tavaroita. Osa tietenkin meni roskiinkin. Melkein kymppitonnin sieltä kuitenkin rahoiksi sain.
Ihmiset lienevät erilaisia. Minusta ei ollut "mielenkiintoista" yrittää myydä tauluja, vaaseja jne. irtoroinaa.
Joko olet erityisen taitava myymään tai sitten sinulla on paljon vapaa-aikaa. Minusta oli melko tuskaista varastoida pöytiä, tauluja sun muuta kotona ja yrittää löytää niille markkinat ja ostaja jostain. Esim. taulut on asia jolle voi arvioitsija hyvin lätkäistä arvon 1000€+, mutta arvosta huolimatta sille ei löydy ostajaa.
En ole luultavasti taitava myyjä ja aikaakin oli vähän päälle kaksi viikkoa kun tulin ulkomailta selvittämään kuolinpesää. Soitin moneen paikkaan ihan lehti-ilmoitusten perusteella joissa ilmoitettiin, että kuolinpesistä ostetaan sitä ja tätä tavaraa. Katsojia tuli ja ostivat kun olivat nähneet tavaran. Oikeastaan kukaan ei lähtenyt ilman ostamatta jotain. Vanhoja vuosikertoja lehdistä vein itse antiquariaattiin ja kaupaksi menivät. Ei siinä auta kuin kääriä hihat ja tehdä hommat. Sitten se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenisen vuotta sitten tyhjensin vanhempieni asuntoa. Kokeeksi annoin arvioida pari taulua. Toisessa taulussa oli takana hintalappu 5 mk, sen heitin ensin pois. Kyseisestä taulusta sain tuhat euroa kun myin sen. Toisesta taulusta vielä enemmän, en viitsi summaa mainita. Siellä olivat käyttämättöminä makoilleet vuosikymmeniä myös erilaisia Arabian astiastoja ja maitokannuja ym. muistan äidin sanoneen, että olivat heidän häählahjojaan. Myin kaikkea mahdollista ja hyvin meni kaupaksi. En katsonut edes rasitteeksi itselleni, oli mielenkiitoista tutkia vuosikymmeniä vanhoja esineitä, lehtiä ja muita tavaroita. Osa tietenkin meni roskiinkin. Melkein kymppitonnin sieltä kuitenkin rahoiksi sain.
Ihmiset lienevät erilaisia. Minusta ei ollut "mielenkiintoista" yrittää myydä tauluja, vaaseja jne. irtoroinaa.
Joko olet erityisen taitava myymään tai sitten sinulla on paljon vapaa-aikaa. Minusta oli melko tuskaista varastoida pöytiä, tauluja sun muuta kotona ja yrittää löytää niille markkinat ja ostaja jostain. Esim. taulut on asia jolle voi arvioitsija hyvin lätkäistä arvon 1000€+, mutta arvosta huolimatta sille ei löydy ostajaa.
Saattaa olla ettei heti löydy. Taidekauppiaat vaan ottavat myyntiin ja sitten kun on myyty, saat rahat. Minulle maksoi heti, kun olin lähdössä pois maasta. Itse myytynä olisi saattanut saada paremman hinnan ja toki tälläinen taidekauppias otti provikkaa itselleen jonkun verran.
Huonosti naamioitu minäpä saan perinnön -lanka.
Polttotynnyrillä pääsee hetkessä eroon vanhoista jalluista, huonekaluista ja kaikesta muustakin romusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenisen vuotta sitten tyhjensin vanhempieni asuntoa. Kokeeksi annoin arvioida pari taulua. Toisessa taulussa oli takana hintalappu 5 mk, sen heitin ensin pois. Kyseisestä taulusta sain tuhat euroa kun myin sen. Toisesta taulusta vielä enemmän, en viitsi summaa mainita. Siellä olivat käyttämättöminä makoilleet vuosikymmeniä myös erilaisia Arabian astiastoja ja maitokannuja ym. muistan äidin sanoneen, että olivat heidän häählahjojaan. Myin kaikkea mahdollista ja hyvin meni kaupaksi. En katsonut edes rasitteeksi itselleni, oli mielenkiitoista tutkia vuosikymmeniä vanhoja esineitä, lehtiä ja muita tavaroita. Osa tietenkin meni roskiinkin. Melkein kymppitonnin sieltä kuitenkin rahoiksi sain.
Ihmiset lienevät erilaisia. Minusta ei ollut "mielenkiintoista" yrittää myydä tauluja, vaaseja jne. irtoroinaa.
Joko olet erityisen taitava myymään tai sitten sinulla on paljon vapaa-aikaa. Minusta oli melko tuskaista varastoida pöytiä, tauluja sun muuta kotona ja yrittää löytää niille markkinat ja ostaja jostain. Esim. taulut on asia jolle voi arvioitsija hyvin lätkäistä arvon 1000€+, mutta arvosta huolimatta sille ei löydy ostajaa.
Suomessako ei mielestäsi ole vanhojen tavaroiden kauppiaita ja taidekauppiaita ollenkaan? Kummasti itse löysin niitä useampia Turun seudulla ja soittelin heille, tulivat katsomaan pidemmänkin matkan päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kamalaa, että vanhusten pitäisi alkaa heittää tavaraa pois vain siksi, että siitä on perillisille vaivaa.
(Toiki jos oma-aloitteisesti niin tekevät, niin hyvä. Siinä samalla selviää, mitä toivovat säästettäbäksi suvussa, jos heittävät ylimääräiset pois)
Tässä puhutaan nyt tavarasta, jota ei ole käytetty eikä tarvittu vuosikymmeniin. Tietysti isoisoäidin mekko saattaa olla retroa, mutta ei sitä kukaan käytä, jos se on ollut jossain aitassa hiirten ja kosteuden armoilla sen 100 vuotta. Sähkölaitteita ja kodinkoneita 60-luvulta, osa jo aikaa sitten rikki menneitä. Niitä puoliksi käytettyjä pesuaineita ja deodorantteja 80-luvulta. Kangastilkkuja ja vanhoista vaatteista irti ratkottuja vetoketjuja.
Kuka jatkaa listaa?Nappeja, hakaneuloja, pennin ja markan kolikoita vähän joka tuikkukipposessa olkkarissa, keittiössä, makuuhuoneissa.
Narun ja nauhojen pätkiä joka laatikossa. Kuluneita likaantuneita korttipakkoja, joista jokin kortti puuttuu. Lasten/lastenlasten halpis pelejä ja vanhoja vhs-videoita, vaikka missään ei ole katseluun tarkoitettua laitetta. Vanhoja lp-levyjä, ja niille tarkoitettu levysoitin on pöllitty. Uudet kapistukset pöllitty ja vanhat rikkinäiset komeroissa(imuri jne). Wc kaapit täynnä vanhoja homeessa olevia tuotteita. Wc-peilikaapissa 50 vuotta sitten lapsen keräämiä rihkamakoruja saippuakotelossa. Tällaista ostamassani vanhempien kodissa.
Niin ja mitä sitten. Ostat rullan isoja jätesäkkejä ja säkität tuollaiset. Eihän sen pitäisi olla mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon säästettäväksi: korut, suvussa kulkeneet pienet esineet, kuten vaasit ja yksi kukkapylväs, ikivanhat lelut ja kirjeet ja valokuvat. Päiväkirjat, joissa on muistoja lasten lapsuudesta asti.
Sä luettelit tossa just kaiken sellaisen, jonka mä olen hävittänyt jo omana elinaikanani. Tollanen roina on just sitä, mitä en halua jättää muille riesaksi. N61
Se riippuu ihan suvusta, vaalitaanko perheessä vanhoja perinteitä ja tarinoita.
Meillä lähes puolet huonekaluista, astioista, koruista on kulkenut suvussa monen sukupolven ajan ja vanhemmat 1800-luvulta ja ovat edelleen käytössä ja niitä arvostetaan. Jopa meidän teini-ikäiset lapset haluavat käyttää juhlissa esivanhempiensa koruja, astioita yms. koska niihin liittyy monta tarinaa, ja ne yhdistävät sukupolvien ketjuun, tunneside ja juuret sukuun.
Ja kaikilla ei suinkaan ole paljon rahallista arvoa, mutta tunnearvo sitäkin suurempi.
Hienoa. Luulisi että jokaisessa suvussa joku osaa arvostaa vanhoja tavaroita joilla on tarinaa. Antaa heille jotka välittävät jos ei itsellä ole mitään suhdetta niihin koruihin, kirjeisiin, kirjoihin ynnä muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että eikö perinnöstä ole oikeus kieltäytyä? ja että se sen jälkeen menisi valtiolle?
Eihän tuollaisella asialla kannata elämäänsä pilata, jos siitä on mahdollista päästä jollakin kieltäytymispaperin avulla eroon.
En tunne lakia, mutta tuntuisi ihan huutavalta vääryydeltä että jotakin läävää tai romukasaa dumpattaisiin väkisin rasittamaan jotakuta, jolla ei kerta kaikkiaan ole siihen halua.
Tietenkin voi kieltäytyä. Siitä tulee kieltäytyä sitten kokonaan. Ei voi ilmoittaa, että kiinteistöä en ota, mutta rahat kelpaavat kyllä. Eli kaikki tai ei mitään.
Kun kieltäytyy niin se menee automaattisesti omalle lapselle.
Jätin vaan lahoamaan sille sijoilleen, kunnes minuun otettiin yhteyttä, että haluaisinko myydä paikan. Itse en edes yrittänyt myydä, kun pelkäsin kaikkia seurauksia. Lopulta se meni purkukuntoisena ja tontille laitettiin vain pieni arvo ja se meni verottajalle läpi. Oli kyllä uskomatonta, että pääsin siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että eikö perinnöstä ole oikeus kieltäytyä? ja että se sen jälkeen menisi valtiolle?
Eihän tuollaisella asialla kannata elämäänsä pilata, jos siitä on mahdollista päästä jollakin kieltäytymispaperin avulla eroon.
En tunne lakia, mutta tuntuisi ihan huutavalta vääryydeltä että jotakin läävää tai romukasaa dumpattaisiin väkisin rasittamaan jotakuta, jolla ei kerta kaikkiaan ole siihen halua.
Tietenkin voi kieltäytyä. Siitä tulee kieltäytyä sitten kokonaan. Ei voi ilmoittaa, että kiinteistöä en ota, mutta rahat kelpaavat kyllä. Eli kaikki tai ei mitään.
Kun kieltäytyy niin se menee automaattisesti omalle lapselle.
Lisää vaan vastikkeellista työttömyysturvaa, jolla ei saa lainaa eikä voi ostaa mummonmökkejä.
Ehkä pitää sen sijaa alkaa käymään karaokebaarissa niinkuin naapuri.
Henkilökohtaisesti ärsyttää nämä, jotka ovat jo jakamassa omaisuutta ennen kuin asia on edes ajankohtainen. Osoittaa harvinaisen röyhkeää luonnetta ja kaikenlaisen kunnioituksen puutetta. Kyseessä on kuitenkin oletettavasti omat vanhemmat, jotka ovat tällaista kyytä povellaan kasvattaneet. Lisäksi kun kysymyksessä ei ole mikään heppoinen omaisuus, vaan ilmeisesti monta kiinteistöä, mökkiä ym.
Pienten lasten kanssa voi hyvin rauhassa odottaa siihen asti kunnes näistä aika jättää. Ei ennen. Irtaimisto on pieni juttu. Tavarasta pääsee kyllä aina eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä kovasti etukäteen ahdistumaan?
Eiköhän se ajan kanssa asia ratkene
Kyllä, ne voi ottaa ulosotossa sun Helsingin asunnon, jos jätät perintöasunnon laskut hoitamatta.
Tietenkin voi kieltäytyä. Siitä tulee kieltäytyä sitten kokonaan. Ei voi ilmoittaa, että kiinteistöä en ota, mutta rahat kelpaavat kyllä. Eli kaikki tai ei mitään.