Lue keskustelun säännöt.
Puolison suvun talossa asuminen
13.08.2023 |
Ollaan oltu puolisoni kanssa yhdessä vuosia, mutta ei olla asuttu yhdessä. Yllättäen tarjoutui mahdollisuus muuttaa unelmieni taloon, joka on aiemmin ollut puolison suvun talo. Päätettiin, että kun yhteenmuuton aika koittaa joidenkin vuosien päästä niin asettaudutaan yhdessä taloon asumaan. Itselläni ei ollut varaa asua kahdessa talossa, joten luovuin aikaisemmasta asunnostani. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään muuttopäätöksen tosi nopeasti ja olenkin alkanut katumaan muuttoa, koska taloa pidetään edelleen suvun talona ja koetaan, että tänne voi tulla milloin tahansa. Kun olen yrittänyt vetää rajoja niin eihän sitä hyvällä olla katsottu.
Olen aina ollut itsenäinen ja tarvinnut paljon omaa tilaa. Nyt koen, että olen menettänyt oman tilani eikä mikään tässä talossa tunnu omalta.
Mitä tekisit tilanteessani?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Ei sen ole pakko olla tuollaista rajojen vetämistä.
Olin joskus kylässä omassa lapsuudenkodissani, jossa asui veljeni vaimoineen. Vaimo huokaili, että on käynyt paljon vieraita, että nyt on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ei ole ketään kylässä. Minä sanoin, että olenhan minä täällä. Niin vaimo siihen, että ei minua lasketa, en minä ole vieras.
Minä olin ihan täysin tietoinen, että ei se ollut minun kotini enää. Mutta kävin silloin paljon siellä, olo siellä tuntui kotoisalta ja omassa yksiössä oli sinkkuna yksinäistä. Ei minulle rähisty, että minulla ei ole sinne mitään asiaa, kun se ei ole enää kotini. Vaan oltiin iloisia, kun tulin, autoin lastenhoidossa ja emäntäkin sai juttuseuraa.
Kyllä asiat näinkin voi hoitaa. Ei tuo tässä ketjussa niin suositeltu rajojen vetäminen ole ainoa vaihtoehto.
Rajojen vetäminen tarkoittaa, että kotiin tulevat ne, joiden seura on haluttua ja hekin kutsuttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen ole pakko olla tuollaista rajojen vetämistä.
Olin joskus kylässä omassa lapsuudenkodissani, jossa asui veljeni vaimoineen. Vaimo huokaili, että on käynyt paljon vieraita, että nyt on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ei ole ketään kylässä. Minä sanoin, että olenhan minä täällä. Niin vaimo siihen, että ei minua lasketa, en minä ole vieras.
Minä olin ihan täysin tietoinen, että ei se ollut minun kotini enää. Mutta kävin silloin paljon siellä, olo siellä tuntui kotoisalta ja omassa yksiössä oli sinkkuna yksinäistä. Ei minulle rähisty, että minulla ei ole sinne mitään asiaa, kun se ei ole enää kotini. Vaan oltiin iloisia, kun tulin, autoin lastenhoidossa ja emäntäkin sai juttuseuraa.
Kyllä asiat näinkin voi hoitaa. Ei tuo tässä ketjussa niin suositeltu rajojen vetäminen ole ainoa vaihtoehto.
Tuo huokailu oli juuri sitä ketjussa kuvattua väsymystä vieraisiin, kun ei ole rohkeutta sanoa, että nyt ei sovi. Olen välillä joutunut ystävillekin sanomaan, että pari yötä vieraisilla riittää. Ihmisillä on erilaisia sietokykyjä sen suhteen minkä verran jaksaa vieraita ja ainakin itsellä vanhemmiten on ollut pakkokin oppia sanomaan suoraan, että vierailu ei käy tai että sen kesto on max kaksi päivää. Ei yksinkertaisesti enää jaksa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kyseessä on maalaistalo. Ja kyllä minä omalla maalaistalokokemuksellani miettisin tätä niin päin, että maalle muuttaessa pitäisi kyllä tietää, että siellä yhteisöllisyyttä arvostetaan ja se on vielä voimissaan. Se lapsuudenkotiin marssiminen kuuluu asiaan ja tiukkaa rajojen vetämistä paheksutaan.
Totta kai omaa rauhaakin pitää olla. Mutta en usko, että ap:n kotonakaan niitä vieraita ihan 24/7 on. Kyllä siinä omaa rauhaakin jää yllin kyllin.
Yhteisöllisyys on rikkaus. Kun on lapsia, niin on todella upeaa, kun lasten serkut ramppaavat paikalla ja lapsilla on koko kesä leikkiseuraa.
Itse en ihan ymmärrä sitä hirveän tiukkaa rajanvetoa. Mihin sitä äärimmilleen vedettyä yksityisyyttä oikein tarvitaan. Ihminen on luotu elämään yhteisössä, tarvitsemaan toisia ja toimimaan yhteistyössä. Ei kukaan tällä pallolla pärjää yksin.
Ei maalla enää vuosikymmeniin ole ollut sellaista, että toisen kotiin marssitaan noin vain ilmoittamatta kylään. Se sukupolvi joka noin teki on jo 80+, viimeinen sellainen kuoli muutama vuosi sitten omalta kylältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukkojen vaihto.
Onko sukulaisilla edes avaimet vanhaan lapsuudenkotiinsa? Monesti sitä tullaan entiseen kotiin ihan vain ajamalla pihaan ja olettaen, että ollaan tervetulleita. En ole kuullut, että täällä maalla meillä päin tultaisiin omilla avaimilla lapsuudenkotiin. Esim. meidän talossa ei edes ole kuin yhdet avaimet.
Maalla on usein ovet auki silloin, kun ollaan kotona. Ei tarvita mitään avaimia. Tai sitten vanha avain on jossakin tietyssä piilopaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihme porukkaa siellä oikein käy? Miksi joku menee toisen makkariin? Kuinka usein ne käy siellä? Nyt hei te molemmat sanotte suoraan että "Reino, mitä ihmettä sä teet meidän makkarissa? Pois sieltä ja heti"
Jos joku tulee koputteleen oven taa, sanot että "nyt ei sovi kun on muuta menoa. Soita tästä lähtien ennen kun tulet ettet tee turhaa reissua".
Jätätte muutaman kerran oven avaamatta, antaa koputella. Ei ne siihen kuole.
Jos mahdollista niin lukittava portti jonka myös pidätte lukossa.
En ollut kotona silloin, kun joku lapsi meni makkariin. Taisin kirjoittaa jo aiemmin, että oli muutakin elämää kuin makuuhuoneen vahtiminen. Eipä silloin aivan alkuaikoina tullut mieleen, että ollaan niin röyhkeitä.
Harva meistä on aivan aluksi älynnyt, että toiset pitävät sitä taloa edelleen omana kotinaan kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihme porukkaa siellä oikein käy? Miksi joku menee toisen makkariin? Kuinka usein ne käy siellä? Nyt hei te molemmat sanotte suoraan että "Reino, mitä ihmettä sä teet meidän makkarissa? Pois sieltä ja heti"
Jos joku tulee koputteleen oven taa, sanot että "nyt ei sovi kun on muuta menoa. Soita tästä lähtien ennen kun tulet ettet tee turhaa reissua".
Jätätte muutaman kerran oven avaamatta, antaa koputella. Ei ne siihen kuole.
Jos mahdollista niin lukittava portti jonka myös pidätte lukossa.
tämä! Tälleen meillä piti kouluttaa appiukkoa ja muutamaa muuta miehen sukulaista! Eikä edes asuttu missään sukutalossa vaan ihan vaan pääkaupunkiseudulla omakotitalossa, ja nämä sukulaiset paukautteli kylään ilmoittamatta 100-200 km päästä. Tai sitten ilmoittivat lauantaina tulevansa, mutta ei tulleetkaan, ja me odoteltiin ja sitten soitellaan, että tuletteko te eikä sieltä vastata puhelimeen edes tai sitten "no tulin tässä vähän kippeeksi" Mikä vaikeus on ilmoittaa????. Ja sen vierailu-oletuksen vuoksi oli siirretty muut suunnitelmat kuten mökkimatka kalenterista syrjään siltä päivältä. Helvetin raivostuttavaa!
Ruvettiin sanomaan, että ilmoita tulostasi etukäteen ja kysymään kellonaika "no jos mä siinä sen päivän aikaa tulen..... "-" jos et ole klo 12 paikalla, niin ei olla sitten sen jälkeen mekään, meillä on menoa!"
Ehdotus portista on hyvä. Me laitettiin meidän talon pihalle puoltoista- metrinen ja metallinen piikkikärjillä. Se estää kaikenlaisen porukan tulon pihalle. Pitää katsoa, ettei sivuiltakaan pääse. Ehdotan lisäksi valvontakameroita.
Ap, talohan on teidän. Ovea ei ole pakko avata. Ja jos tulee kutsumattomia vieraita meiningillä "aattelin tässä pari päivää olla " ilman ruokakassia edes, niin sanoisin suoraan että toivottavasti toit tullessasi ruokaa, nimittäin meillä on rahat vähissä ja tarjolla pelkkää kaurapuuroa. Sitten et pistä pöytää koreaksi kuokkavieraalle. Etkä lämmitä saunaa. Etkä tarjoa edes pyyhettä. Pistät petaamaat itte petinsä.
Lopetatte olemasta ilmainen hotelli ja kahvila. Jos miehesi on nössö, niin ala pirttihirmuksi. Ei siinä muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukkojen vaihto.
Onko sukulaisilla edes avaimet vanhaan lapsuudenkotiinsa? Monesti sitä tullaan entiseen kotiin ihan vain ajamalla pihaan ja olettaen, että ollaan tervetulleita. En ole kuullut, että täällä maalla meillä päin tultaisiin omilla avaimilla lapsuudenkotiin. Esim. meidän talossa ei edes ole kuin yhdet avaimet.
Maalla on usein ovet auki silloin, kun ollaan kotona. Ei tarvita mitään avaimia. Tai sitten vanha avain on jossakin tietyssä piilopaikassa.
Ei ole kyllä meillä päin ovet auki kenelläkään. Eikä ole avaintakaan piilossa ulkona. Se olisi jo härskiyden huippu, jos avain otettaisiin piilosta ja tultaisiin omin päin sisään. Tosin juuri niin anoppini toimi eli tuli hänelle annetulla vara-avaimella meille omine lupineen, kunnes se otettiin häneltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihme porukkaa siellä oikein käy? Miksi joku menee toisen makkariin? Kuinka usein ne käy siellä? Nyt hei te molemmat sanotte suoraan että "Reino, mitä ihmettä sä teet meidän makkarissa? Pois sieltä ja heti"
Jos joku tulee koputteleen oven taa, sanot että "nyt ei sovi kun on muuta menoa. Soita tästä lähtien ennen kun tulet ettet tee turhaa reissua".
Jätätte muutaman kerran oven avaamatta, antaa koputella. Ei ne siihen kuole.
Jos mahdollista niin lukittava portti jonka myös pidätte lukossa.
tämä! Tälleen meillä piti kouluttaa appiukkoa ja muutamaa muuta miehen sukulaista! Eikä edes asuttu missään sukutalossa vaan ihan vaan pääkaupunkiseudulla omakotitalossa, ja nämä sukulaiset paukautteli kylään ilmoittamatta 100-200 km päästä. Tai sitten ilmoittivat lauantaina tulevansa, mutta ei tulleetkaan, ja me odoteltiin ja sitten soitellaan, että tuletteko te eikä sieltä vastata puhelimeen edes tai sitten "no tulin tässä vähän kippeeksi" Mikä vaikeus on ilmoittaa????. Ja sen vierailu-oletuksen vuoksi oli siirretty muut suunnitelmat kuten mökkimatka kalenterista syrjään siltä päivältä. Helvetin raivostuttavaa!
Ruvettiin sanomaan, että ilmoita tulostasi etukäteen ja kysymään kellonaika "no jos mä siinä sen päivän aikaa tulen..... "-" jos et ole klo 12 paikalla, niin ei olla sitten sen jälkeen mekään, meillä on menoa!"
Ehdotus portista on hyvä. Me laitettiin meidän talon pihalle puoltoista- metrinen ja metallinen piikkikärjillä. Se estää kaikenlaisen porukan tulon pihalle. Pitää katsoa, ettei sivuiltakaan pääse. Ehdotan lisäksi valvontakameroita.
Ap, talohan on teidän. Ovea ei ole pakko avata. Ja jos tulee kutsumattomia vieraita meiningillä "aattelin tässä pari päivää olla " ilman ruokakassia edes, niin sanoisin suoraan että toivottavasti toit tullessasi ruokaa, nimittäin meillä on rahat vähissä ja tarjolla pelkkää kaurapuuroa. Sitten et pistä pöytää koreaksi kuokkavieraalle. Etkä lämmitä saunaa. Etkä tarjoa edes pyyhettä. Pistät petaamaat itte petinsä.
Lopetatte olemasta ilmainen hotelli ja kahvila. Jos miehesi on nössö, niin ala pirttihirmuksi. Ei siinä muu auta.
Minä en laske kutsumattomia vieraita sisälle lainkaan enkä ala majoittaa, ellei nyt sitten jokin hätätilanne ole. Siitä nämä ongelmat juuri syntyvät, että otetaan ne ei-toivotut vieraat vastaan kerta toisensa jälkeen. Mielen osoittaminen on minusta aivan turhaa, selkeämpi ja reilumpi tapa on sanoa, että kyläily ei nyt käy. Jos siitä loukkaantuu, niin hyvä vain, että pysyy jatkossa poissa.
Kyllä normaali aikuinen käsittää, ettei kyläilemään tulla noin vain, varsinkaan yövieraiksi.
Opettele sanomaan vieraille, että kyläily ei käy. Varaudu siihen, että sieltä tulee monenlaista selitystä ja maanittelua, missä sinut koetetaan saada syyllistymään siitä, kun otat kotiisi vieraita, joita itse olet kutsunut ja siihen aikaan kun sinulle sopii. Muista, että se ei ole ok, että tuollaisesta normaalista asiasta yritetään syyllistää. Älä selittele tai keksi tekosyitä, sano vain, että et halua nyt ottaa vieraita vastaan. Se ei käy.
Yhdelle sukulaiselle olen joutunut vetämään tosi tiukat rajat aikoinaan, kun hän piti meidän taloamme omana lomailupaikkanaan (eikä ollut osaa eikä arpaa tähän taloon ja tonttiin hänellä, ei sukutalo kyseessä). Hän aivan väkisin oli tulossa parin tunnin varoitusajalla yöksi eikä meinannut millään mennä perille, että sanoin ihan oikeasti, että se ei käy. Sanoin, että jos olette jo tulossa ja matkalla, niin menkää sitten hotelliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukkojen vaihto.
Onko sukulaisilla edes avaimet vanhaan lapsuudenkotiinsa? Monesti sitä tullaan entiseen kotiin ihan vain ajamalla pihaan ja olettaen, että ollaan tervetulleita. En ole kuullut, että täällä maalla meillä päin tultaisiin omilla avaimilla lapsuudenkotiin. Esim. meidän talossa ei edes ole kuin yhdet avaimet.
Maalla on usein ovet auki silloin, kun ollaan kotona. Ei tarvita mitään avaimia. Tai sitten vanha avain on jossakin tietyssä piilopaikassa.
Tästä tuli mieleen jo edesmennyt pappa, joka tuli kesämökille ja makkariin asti huhuilemaan, kun vanhempani olivat siellä nukkumassa päiväunia vähissä vaatteissa. Siitä lähtien ovat vanhempanikin osanneet panna oven lukkoon myös kesämökillä itse sisällä ollessaan. Samalla tavalla pääsee luvatonkin kulkija (varas) sisälle asti, jos ovia ei suljeta normaalisti kuten kaupungissa. Niitä ei ole mökillä onneksi käynyt, mutta liikkuuhan tuollaisia kaikkialla nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen ole pakko olla tuollaista rajojen vetämistä.
Olin joskus kylässä omassa lapsuudenkodissani, jossa asui veljeni vaimoineen. Vaimo huokaili, että on käynyt paljon vieraita, että nyt on ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ei ole ketään kylässä. Minä sanoin, että olenhan minä täällä. Niin vaimo siihen, että ei minua lasketa, en minä ole vieras.
Minä olin ihan täysin tietoinen, että ei se ollut minun kotini enää. Mutta kävin silloin paljon siellä, olo siellä tuntui kotoisalta ja omassa yksiössä oli sinkkuna yksinäistä. Ei minulle rähisty, että minulla ei ole sinne mitään asiaa, kun se ei ole enää kotini. Vaan oltiin iloisia, kun tulin, autoin lastenhoidossa ja emäntäkin sai juttuseuraa.
Kyllä asiat näinkin voi hoitaa. Ei tuo tässä ketjussa niin suositeltu rajojen vetäminen ole ainoa vaihtoehto.
Eihän rajojen vetäminen sitä tarkoita, että pitäisi rähistä. En ole rähissyt, vaan sanonut aivan asiallisesti, jos vierailu ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli alkuun niin, kun ostin puolison kanssa synnyinkotini. Tulijaa olis ollut omalla ilmoituksellaan.
Velikin kysyi, että tartteeko H ä n e n palauttaa minulle talon avain.
Sanoin, että ei tartte, koska vaihdoin jo lukot.
Ja vain kutsuttuna sopii tulla. En pidä kestikievaria, majataloa enkä hollitupaa.
Minä uutena omistajana talossa, joka on ollut sisarusten ja heidän nyt aikuisten lasten mummila.
Perusteluita on seuraavia tullut sisaruksilta:
-Voihan Pekka 40-vee tulla sinne, kun se on niin tärkeä paikka sille.
- Se on sentään Maijan 35-vee mummila, niin se voi tulla sinne.
Minulla ei ole yhteyksiä Pekkaan ollut koskaan, ja Maijaa olen nähnyt viimeksi pari vuosikymmentä sitten.
Siis mitä noiden päässä oikein liikkuu?
Kun mummi majoitti ja syötti heitä, niin ei se minun homma ole.
Selväksi tuli, ettei Pekka ja Maija minun takia olisi tulossa, vaan paikan takia.
Ilmeisen vaikeaa tajuta, etten halua majoittaa lomailijoita nurkkiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä uutena omistajana talossa, joka on ollut sisarusten ja heidän nyt aikuisten lasten mummila.
Perusteluita on seuraavia tullut sisaruksilta:
-Voihan Pekka 40-vee tulla sinne, kun se on niin tärkeä paikka sille.
- Se on sentään Maijan 35-vee mummila, niin se voi tulla sinne.
Minulla ei ole yhteyksiä Pekkaan ollut koskaan, ja Maijaa olen nähnyt viimeksi pari vuosikymmentä sitten.
Siis mitä noiden päässä oikein liikkuu?
Kun mummi majoitti ja syötti heitä, niin ei se minun homma ole.
Selväksi tuli, ettei Pekka ja Maija minun takia olisi tulossa, vaan paikan takia.Ilmeisen vaikeaa tajuta, etten halua majoittaa lomailijoita nurkkiini.
Suku on pahin... Meidän kesämökki oli aikoinaan suvun kokoontumispaikka ja olen kuullut aivan samoja perusteluja. Jos menisin noihin mukaan, niin mökillä olisi aina vieraita koko kesän ajan.
Perusteluna "Kun minusta on kivaa tulla" on harvinaisen itsekeskeinen. Eivät ilmeisesti huomaa itse mitään outoa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kyseessä on maalaistalo. Ja kyllä minä omalla maalaistalokokemuksellani miettisin tätä niin päin, että maalle muuttaessa pitäisi kyllä tietää, että siellä yhteisöllisyyttä arvostetaan ja se on vielä voimissaan. Se lapsuudenkotiin marssiminen kuuluu asiaan ja tiukkaa rajojen vetämistä paheksutaan.
Totta kai omaa rauhaakin pitää olla. Mutta en usko, että ap:n kotonakaan niitä vieraita ihan 24/7 on. Kyllä siinä omaa rauhaakin jää yllin kyllin.
Yhteisöllisyys on rikkaus. Kun on lapsia, niin on todella upeaa, kun lasten serkut ramppaavat paikalla ja lapsilla on koko kesä leikkiseuraa.
Itse en ihan ymmärrä sitä hirveän tiukkaa rajanvetoa. Mihin sitä äärimmilleen vedettyä yksityisyyttä oikein tarvitaan. Ihminen on luotu elämään yhteisössä, tarvitsemaan toisia ja toimimaan yhteistyössä. Ei kukaan tällä pallolla pärjää yksin.
Ei maalla enää vuosikymmeniin ole ollut sellaista, että toisen kotiin marssitaan noin vain ilmoittamatta kylään. Se sukupolvi joka noin teki on jo 80+, viimeinen sellainen kuoli muutama vuosi sitten omalta kylältä.
Minun anoppi ja appi ajoi sieltä maalta ilmoittamatta Helsinkiin kylään aamuseiskalta. En tiedä tekeekö he siitä maalla, mutta maalta tekivät.
Lukittava portti on ihan hyvä merkkinä siitä, ettei tarvitse tulla peremmälle. Aikoinaan erästä naapuria varten jouduttiin sellainen laittamaan, koska hän kävi kylässä tämän tästä. Ihan mukava mies, mutta liika on liikaa.
Yhteen aikaan eräs kauempana asuva tuttu tuli aina oven taakse kukkapuskan kanssa ilmoittamatta, hän varmaan oli käsittänyt, että on vaikeampi käännyttää ovelta, kun on oikein tuliaisia. (Se oli joku aina jokin kaupan halvin ruukkukukka, ei mikään leikkokukkakimppu.) Hän itsekin sanoi olevansa yksinäinen, eikä se nyt niin kamalaa ollut, mutta miksi ei voi soittaa ja kysyä, saisiko joskus tulla kyläilemään ja voisi sopia ajan. Ei ole mukavaa saada yllätysvieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kyseessä on maalaistalo. Ja kyllä minä omalla maalaistalokokemuksellani miettisin tätä niin päin, että maalle muuttaessa pitäisi kyllä tietää, että siellä yhteisöllisyyttä arvostetaan ja se on vielä voimissaan. Se lapsuudenkotiin marssiminen kuuluu asiaan ja tiukkaa rajojen vetämistä paheksutaan.
Totta kai omaa rauhaakin pitää olla. Mutta en usko, että ap:n kotonakaan niitä vieraita ihan 24/7 on. Kyllä siinä omaa rauhaakin jää yllin kyllin.
Yhteisöllisyys on rikkaus. Kun on lapsia, niin on todella upeaa, kun lasten serkut ramppaavat paikalla ja lapsilla on koko kesä leikkiseuraa.
Itse en ihan ymmärrä sitä hirveän tiukkaa rajanvetoa. Mihin sitä äärimmilleen vedettyä yksityisyyttä oikein tarvitaan. Ihminen on luotu elämään yhteisössä, tarvitsemaan toisia ja toimimaan yhteistyössä. Ei kukaan tällä pallolla pärjää yksin.
Ei maalla enää vuosikymmeniin ole ollut sellaista, että toisen kotiin marssitaan noin vain ilmoittamatta kylään. Se sukupolvi joka noin teki on jo 80+, viimeinen sellainen kuoli muutama vuosi sitten omalta kylältä.
Minun anoppi ja appi ajoi sieltä maalta ilmoittamatta Helsinkiin kylään aamuseiskalta. En tiedä tekeekö he siitä maalla, mutta maalta tekivät.
Loppuiko huumori vai pelasiko palvelu? :)
Vierailija kirjoitti:
Paikka tulee aina olemaan se suvun talo, jossa kokoonnutaan ja ollaan yhtä perhettä. Joko hyväksyt sen tai sitte muutatte muualle.
Ei se ihan noin mene.
Joku talon omistaa ja sanelee säännöt.
Omistajalla on oikeus kotirauhaan. Voihan edelleenkin sukua kutsua 1-2 kertaa vuodessa kylään tähän sukutaloon, mutta ei talon omistjalla ole mitään velvollisuuksia jatkuvasti kestittää tai pitää hotellia sukulaisille.
Nämä ovat vaikeita asioita, mutta omat rajat on vaan pakko vetää ja tehdä asiat selväksi suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kyseessä on maalaistalo. Ja kyllä minä omalla maalaistalokokemuksellani miettisin tätä niin päin, että maalle muuttaessa pitäisi kyllä tietää, että siellä yhteisöllisyyttä arvostetaan ja se on vielä voimissaan. Se lapsuudenkotiin marssiminen kuuluu asiaan ja tiukkaa rajojen vetämistä paheksutaan.
Totta kai omaa rauhaakin pitää olla. Mutta en usko, että ap:n kotonakaan niitä vieraita ihan 24/7 on. Kyllä siinä omaa rauhaakin jää yllin kyllin.
Yhteisöllisyys on rikkaus. Kun on lapsia, niin on todella upeaa, kun lasten serkut ramppaavat paikalla ja lapsilla on koko kesä leikkiseuraa.
Itse en ihan ymmärrä sitä hirveän tiukkaa rajanvetoa. Mihin sitä äärimmilleen vedettyä yksityisyyttä oikein tarvitaan. Ihminen on luotu elämään yhteisössä, tarvitsemaan toisia ja toimimaan yhteistyössä. Ei kukaan tällä pallolla pärjää yksin.
Ei maalla enää vuosikymmeniin ole ollut sellaista, että toisen kotiin marssitaan noin vain ilmoittamatta kylään. Se sukupolvi joka noin teki on jo 80+, viimeinen sellainen kuoli muutama vuosi sitten omalta kylältä.
Minun anoppi ja appi ajoi sieltä maalta ilmoittamatta Helsinkiin kylään aamuseiskalta. En tiedä tekeekö he siitä maalla, mutta maalta tekivät.
Loppuiko huumori vai pelasiko palvelu? :)
No minä kyllä sanoin ihan suoraan että on muuta tekemistä. Mies lähti sitten brunssille niiden kanssa ja lähetti kotiinsa.
Älä muuta.
Se ei tule koskaan tuntumaan sinun kodiltasi. On kokemusta.