Lue keskustelun säännöt.
Puolison suvun talossa asuminen
13.08.2023 |
Ollaan oltu puolisoni kanssa yhdessä vuosia, mutta ei olla asuttu yhdessä. Yllättäen tarjoutui mahdollisuus muuttaa unelmieni taloon, joka on aiemmin ollut puolison suvun talo. Päätettiin, että kun yhteenmuuton aika koittaa joidenkin vuosien päästä niin asettaudutaan yhdessä taloon asumaan. Itselläni ei ollut varaa asua kahdessa talossa, joten luovuin aikaisemmasta asunnostani. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään muuttopäätöksen tosi nopeasti ja olenkin alkanut katumaan muuttoa, koska taloa pidetään edelleen suvun talona ja koetaan, että tänne voi tulla milloin tahansa. Kun olen yrittänyt vetää rajoja niin eihän sitä hyvällä olla katsottu.
Olen aina ollut itsenäinen ja tarvinnut paljon omaa tilaa. Nyt koen, että olen menettänyt oman tilani eikä mikään tässä talossa tunnu omalta.
Mitä tekisit tilanteessani?
Kommentit (112)
Toivottavasti miehesi saisi kasvatettua selkärankaa myös, sillä tuollaisen muita myötäilevän lapatossun kanssa tulee elämä olemaan aika hankalaa. Rajattomat ihmiset tulevat aina, siis AINA käyttämään hyväksi heitä, jotka eivät osaa laittaa rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Omasta kodista ei ole velvollisuutta järjestää edes neliön verran yleistä tilaa kenellekään ulkopuoliselle. Ihan hullua minusta. Oma koti on oma koti. Mulla ei mene mitenkään järkeen tällainen ratkaisu. Kyllä täytyy olla selkärankaa tehdä asia selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Kiitos tästä! Mulla on periaatteessa talossa oma huone ja tuntuukin tosi pahalta jos joku sinne menee patsastelemaan. Ihan kuin mun omaa henkilökohtaista tilaa olisi loukattu. Voin kuvitella että ihan täysin samalta tuntuu puolison sukulaisistakin, eli kaikki ollaan tässä olosuhteiden "uhreja". Ehkä voisin tosiaan rajata edes sen oman huoneeni jotenkin että sen "koskemattomuutta" ei loukattaisi.
-ap
No, vähintään naisella on oltava se oma huone!
Mutta taloa pitää nyt alkaa muutoinkin muuttaa omannäköiseksi. Esim. jos se sukua houkuttava tila on vaikkapa iso tupa tai sali, vähintään uudet erityyliset verhot, ehkä uutta tapettia; mattoja ja kalusteita voisi vaihtaa omannäköisiksi. Pienin sisustuksellisin muutoksin voi konkretian kautta osoittaa suvullekin, että asiat eivät todellakaan ole kuten ennen muinoin.
Lukkojen vaihto. Tai jos se tuntuu liian rajulta, niin yksi hyvä konsti on rymsteerata koko asunto niin, että se ei enää ole se lapsuuden mummola. Tuvan pöytä pois ja tilalle teille sopiva. Tuolit ullakolle niin että yllättäin tuppautujat seisovat sormi suussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Vierailla lapsilla ei koskaan ole asiaa kenenkään makuuhuoneisiin omin luvin.
Jos sellaiseen pitäisi alistua, jättäisin hyvin varustellun "lelulaatikon" heidän ulottuvilleen ja saisivat viedä jotain kivaa mukanaan kotiinkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42056 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Omasta kodista ei ole velvollisuutta järjestää edes neliön verran yleistä tilaa kenellekään ulkopuoliselle. Ihan hullua minusta. Oma koti on oma koti. Mulla ei mene mitenkään järkeen tällainen ratkaisu. Kyllä täytyy olla selkärankaa tehdä asia selväksi.
Mutta kun se on ollut oma koti myös niille sukulaisille. Ei niille mene ihan vähällä järkeen se, että heidän kotinsa on nyt jossakin muualla.
Kyllä minä eräänkin kerran kysyin "kotiinsa" tulleelta miehen sukulaiselta, että mikä paikka se sitten on, jossa nyt perheinesi asut. En tiedä, tunteeko miehen sisko olevansa vieläkään kotonaan itse rakennetussa talossa miehen kotitilalla, vaikka siinä on nyt jo heidän aikuiset lapsensa eikä enää miehen vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Vierailla lapsilla ei koskaan ole asiaa kenenkään makuuhuoneisiin omin luvin.
Jos sellaiseen pitäisi alistua, jättäisin hyvin varustellun "lelulaatikon" heidän ulottuvilleen ja saisivat viedä jotain kivaa mukanaan kotiinkin...
Ei olisi pitänyt, ei! Mutta minulla oli muutakin elämää kuin pitää vahtia makuuhuoneessani. Tätä tapahtui silloin, kun olin muualla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukkojen vaihto. Tai jos se tuntuu liian rajulta, niin yksi hyvä konsti on rymsteerata koko asunto niin, että se ei enää ole se lapsuuden mummola. Tuvan pöytä pois ja tilalle teille sopiva. Tuolit ullakolle niin että yllättäin tuppautujat seisovat sormi suussa.
Miten oman kodin lukkojen vaihto voisi olla liian rajua? Se ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42056 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Omasta kodista ei ole velvollisuutta järjestää edes neliön verran yleistä tilaa kenellekään ulkopuoliselle. Ihan hullua minusta. Oma koti on oma koti. Mulla ei mene mitenkään järkeen tällainen ratkaisu. Kyllä täytyy olla selkärankaa tehdä asia selväksi.
Mutta kun se on ollut oma koti myös niille sukulaisille. Ei niille mene ihan vähällä järkeen se, että heidän kotinsa on nyt jossakin muualla.
Kyllä minä eräänkin kerran kysyin "kotiinsa" tulleelta miehen sukulaiselta, että mikä paikka se sitten on, jossa nyt perheinesi asut. En tiedä, tunteeko miehen sisko olevansa vieläkään kotonaan itse rakennetussa talossa miehen kotitilalla, vaikka siinä on nyt jo heidän aikuiset lapsensa eikä enää miehen vanhemmat.
Olen minäkin aikoinani lapsena asunut ihan eri talossa kuin missä nyt asun. En minä sinne silti marssi koko ajan kun en enää siellä asu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Kyllä se olit ihan sinä itse, joka et tehnyt itseäsi näkyväksi ja laittanut rajoja vaan häivyit varjoihin. Minä en niin toiminut, vaikka asuin oikeasti miehen suvun kuolinpesän omistamassa asunnossa.
Jaaha. Mistähän sinä tiedät, mitä minä tilanteelle sitten tein.
Mistäpä olisinkaan voinut tietää, kun et kertonut muuta kuin että sosialisoivat sen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Kyllä se olit ihan sinä itse, joka et tehnyt itseäsi näkyväksi ja laittanut rajoja vaan häivyit varjoihin. Minä en niin toiminut, vaikka asuin oikeasti miehen suvun kuolinpesän omistamassa asunnossa.
Jaaha. Mistähän sinä tiedät, mitä minä tilanteelle sitten tein.
Mistäpä olisinkaan voinut tietää, kun et kertonut muuta kuin että sosialisoivat sen itselleen.
Niin. Se on ketjun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Kiitos tästä! Mulla on periaatteessa talossa oma huone ja tuntuukin tosi pahalta jos joku sinne menee patsastelemaan. Ihan kuin mun omaa henkilökohtaista tilaa olisi loukattu. Voin kuvitella että ihan täysin samalta tuntuu puolison sukulaisistakin, eli kaikki ollaan tässä olosuhteiden "uhreja". Ehkä voisin tosiaan rajata edes sen oman huoneeni jotenkin että sen "koskemattomuutta" ei loukattaisi.
-ap
Jep, eli seuraavan kerran kylillä käydessäsi ostat siihen oveen sellaisen lukon, jonka saat aivan omin pikku kätösin asennetuksi paikalleen. Ja ota siihen toinenkin avain, jotta miehesi pääsee sisään. Numerolukko olisi kätevä, kunhan ette kerro numeroa kenellekään muulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Kyllä se olit ihan sinä itse, joka et tehnyt itseäsi näkyväksi ja laittanut rajoja vaan häivyit varjoihin. Minä en niin toiminut, vaikka asuin oikeasti miehen suvun kuolinpesän omistamassa asunnossa.
Jaaha. Mistähän sinä tiedät, mitä minä tilanteelle sitten tein.
Mistäpä olisinkaan voinut tietää, kun et kertonut muuta kuin että sosialisoivat sen itselleen.
Niin. Se on ketjun aihe.
Ketjun aihe on otsikon perusteella puolison SUVUN asunnossa asuminen, mutta lainauksen kirjoittaja oli asunut vain kahdestaan puolisonsa kanssa omistamassaan asunnossa, jossa ei sukua varsinaisesti koskaan ollut asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukkojen vaihdon voi perustella sillä, että vakuutusneuvottelussa kävi ilmi että jos ette tiedä keillä kaikilla on avaimia, ei kotivakuutus ole varkauksien osalta voimassa, jos joku avaimella tulee sisälle. Abloy classic ja exec on kenen tahansa kopioitavissa jos avainta kerran lainaa, sentosta eteenpäin saatte avaimet jotka on vain teillä.
Olen itsekin maalaistalosta kotoisin ja nyt asun toisessa sellaisessa. Rakkaat muistot on vanhasta syntymäkodistani, mutta ei se enää minun kotini ole. Eikä muistot mielessäni haalene, vaikka nykyinen asukas ei sitä pirtinpöytää ja piironkia säästänyt. Ei kuulu minulle pätkääkään miten kotinsa laittaa. Eikä tulisi mieleenkään mennä sinne muuten kuin kutsuttuna. Se on veljen ja puolisonsa koti nyt.
Tähän keskusteluun sopisi kokemukset uusperheen perustamisesta toisen kotiin. Siis sinne jossa toisen aiempi ydinperhe on asunut pitkään.
Onko kukaan onnistunut tällaisessa koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Kyllä se olit ihan sinä itse, joka et tehnyt itseäsi näkyväksi ja laittanut rajoja vaan häivyit varjoihin. Minä en niin toiminut, vaikka asuin oikeasti miehen suvun kuolinpesän omistamassa asunnossa.
Jaaha. Mistähän sinä tiedät, mitä minä tilanteelle sitten tein.
Mistäpä olisinkaan voinut tietää, kun et kertonut muuta kuin että sosialisoivat sen itselleen.
Niin. Se on ketjun aihe.
Ketjun aihe on otsikon perusteella puolison SUVUN asunnossa asuminen, mutta lainauksen kirjoittaja oli asunut vain kahdestaan puolisonsa kanssa omistamassaan asunnossa, jossa ei sukua varsinaisesti koskaan ollut asunut.
Ketjun aihe on puolison sukulaisten rajaton käyttäytyminen suhteessa puolisoiden kotiin.
Mun työkaveri osti miehensä kanssa mökin (olleet naimisissa n. 20 vuotta ja on yhteinen ok-talo). Anoppinsa puhuu koko ajan kaikille sukulaisille, että mennään "Antin" mökille ja Antti on tehnyt mökillään sitä ja tätä ja Antin mökki on siellä ja eikös ole hieno tämä Antin mökki...
Joka kerta mun työkaveri kun kuulee anopin noin puhuvan niin korjaa kovaan ääneen, että tarkoitat kai "Antin ja TIINAN mökki" anoppi kuulemma ei opi, mulkoilee vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison suvun talo? Eikö se ole teidän talo, jos omistatte sen puoliksi. Lopettakaa se nössöily.
Eihän tuo ole enää suvun talo, vaan teidän. Toisten taloon en ikinä muuttaisi, vaikka olisi puoliksi omakin. Tunneside säilyy ja ikuinen kyttääminen.
Olisipa ollut enemmän aikaa harkita tätä juttua, mutta ei ollut, joten tässä sitä nyt ollaan...
-ap
Mikä pakko oli ostaa puolet siitä talosta? Minä en ainakaan olisi ostanut vaan mieluummin antaisin olla toisen omistuksessa ja katon rauhassa miten menee.
Kiitos tästä. Näinhän mä teenkin
-ap