Lue keskustelun säännöt.
Puolison suvun talossa asuminen
13.08.2023 |
Ollaan oltu puolisoni kanssa yhdessä vuosia, mutta ei olla asuttu yhdessä. Yllättäen tarjoutui mahdollisuus muuttaa unelmieni taloon, joka on aiemmin ollut puolison suvun talo. Päätettiin, että kun yhteenmuuton aika koittaa joidenkin vuosien päästä niin asettaudutaan yhdessä taloon asumaan. Itselläni ei ollut varaa asua kahdessa talossa, joten luovuin aikaisemmasta asunnostani. Jouduin olosuhteiden pakosta tekemään muuttopäätöksen tosi nopeasti ja olenkin alkanut katumaan muuttoa, koska taloa pidetään edelleen suvun talona ja koetaan, että tänne voi tulla milloin tahansa. Kun olen yrittänyt vetää rajoja niin eihän sitä hyvällä olla katsottu.
Olen aina ollut itsenäinen ja tarvinnut paljon omaa tilaa. Nyt koen, että olen menettänyt oman tilani eikä mikään tässä talossa tunnu omalta.
Mitä tekisit tilanteessani?
Kommentit (112)
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison suvun talo? Eikö se ole teidän talo, jos omistatte sen puoliksi. Lopettakaa se nössöily.
Eihän tuo ole enää suvun talo, vaan teidän. Toisten taloon en ikinä muuttaisi, vaikka olisi puoliksi omakin. Tunneside säilyy ja ikuinen kyttääminen.
Olisipa ollut enemmän aikaa harkita tätä juttua, mutta ei ollut, joten tässä sitä nyt ollaan...
-ap
Tuollainen vaatimus tuppaa suututtamaan sukulaiset, joten tuo menee helposti siihen, että mies joutuu valitsemaan sinut tai suvun.
Kohtuuton tilanne teille kummallekin, kun syy ei ole kummassakaan. Syy on olosuhteissa, jotka ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana.
Ei kaikkia sukulaisia saa kuitenkaan vieroitettua talosta, joten muuttakaa pois.
Myykää toi talo ja ostakaa uusi. Miksi te ton ostitte ja keneltä te sen ostitte? Kuka siinä asui ennen teitä? Miksi suku kokee, että se kuuluu niille, vaikka eivät siitä mitään osuuttaa omista?
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Apua! Miten sä olet pärjännyt tuon tilanteen kanssa?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myykää toi talo ja ostakaa uusi. Miksi te ton ostitte ja keneltä te sen ostitte? Kuka siinä asui ennen teitä? Miksi suku kokee, että se kuuluu niille, vaikka eivät siitä mitään osuuttaa omista?
Ei haluta tästä luopua. Ympäristö ja talo ovat täydellisiä meille eikä vastaavia oikein ole markkinoilla. Puolisolla myös tietenkin tunneside tähän taloon. Ostettiin puolison vanhemmilta, koska joutuivat olosuhteiden pakosta luopumaan, olisi muuten mennyt myyntiin ulkopuolisille.
-ap
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää toi talo ja ostakaa uusi. Miksi te ton ostitte ja keneltä te sen ostitte? Kuka siinä asui ennen teitä? Miksi suku kokee, että se kuuluu niille, vaikka eivät siitä mitään osuuttaa omista?
Ei haluta tästä luopua. Ympäristö ja talo ovat täydellisiä meille eikä vastaavia oikein ole markkinoilla. Puolisolla myös tietenkin tunneside tähän taloon. Ostettiin puolison vanhemmilta, koska joutuivat olosuhteiden pakosta luopumaan, olisi muuten mennyt myyntiin ulkopuolisille.
-ap
Tilanne on ratkaisevasti erilainen kuin minulla, jos olette oikeasti sen ostaneet ja sinäkin omistat siitä osan. Ei sitten muuta kuin lukot vaihtoon.
Rohkeutta nyt vetää rajoja. Teillä on oikeus elää omassa kodissanne niin kuin haluatte. Meillä on tämä yksi elämä eikä sitä kannata käyttää toisten miellyttämiseen oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tietenkin laitatte talon ovet lukkoon ja teette siitä nyt ihan oman näköisenne. Muutos aiheuttaa muissa vastustusta, älkää kuitenkaan pelätkö sitä. Tottuvat aikanaan. Keskustele puolisosi kanssa nämä asiat läpi ja olette yhtenä rintamana. Jos tämä suku on erittäin hankalaa, ehkä heidän pitää sitten vaan lunastaa talo itselleen ja alkaa hoitaa sitä, niin te pääsette muuttamaan johonkin muualle?
Niin ja mitään sukumuseota ette ala siellä pitämään. Valitsette niitä kalusteita mitä oikeasti haluatte ja annatte suvulle mitä he haluavat. Ja sitten loput pois sieltä talosta, ette ole ilmainen varasto.
T. Kaiken tämä läpi käynyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Apua! Miten sä olet pärjännyt tuon tilanteen kanssa?
-ap
No eipä siinä muuta voinut kuin alkaa laittaa tiukasti rajoja. Anoppihan sitten suuttui täysin ja appi samaten. Mutta sehän ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Kyllä se olit ihan sinä itse, joka et tehnyt itseäsi näkyväksi ja laittanut rajoja vaan häivyit varjoihin. Minä en niin toiminut, vaikka asuin oikeasti miehen suvun kuolinpesän omistamassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää toi talo ja ostakaa uusi. Miksi te ton ostitte ja keneltä te sen ostitte? Kuka siinä asui ennen teitä? Miksi suku kokee, että se kuuluu niille, vaikka eivät siitä mitään osuuttaa omista?
Ei haluta tästä luopua. Ympäristö ja talo ovat täydellisiä meille eikä vastaavia oikein ole markkinoilla. Puolisolla myös tietenkin tunneside tähän taloon. Ostettiin puolison vanhemmilta, koska joutuivat olosuhteiden pakosta luopumaan, olisi muuten mennyt myyntiin ulkopuolisille.
-ap
Tilanne on ratkaisevasti erilainen kuin minulla, jos olette oikeasti sen ostaneet ja sinäkin omistat siitä osan. Ei sitten muuta kuin lukot vaihtoon.
Nuo on kiusallisia tilanteita, lukonvaihto vie lopullisesti välit sukuun. Vaikea tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa. Oma ratkaisuni oli oman tilan ottaminen. Eräillä miehen sukulaisilla on ollut vaikea ymmärtää sitä, mutta on ne tässä vuosien mittaan luovuttaneet. En minä siitä piitannut, että sukulaiset mielensä pahoittivat.
Voisit jättää osan talosta "yleiseksi" tilaksi siten, että taloon tulevilla sukulaisilla olisi mahdollisuus käydä edelleen "kotonaan", sinua häiritsemättä.
Sinun sijassasi laittaisi erikseen oman tilan, johon ei ole muilla asiaa. Oikeasti lukko oveen, vaikka se voi tuntua sinusta liioittelulta! Muuten siinä käy niin, että huomaat esimerkiksi jotain olevan rikki, kun sukulaisten lapsukaiset ovat leikkineet makuuhuoneessanne.
Kiitos tästä! Mulla on periaatteessa talossa oma huone ja tuntuukin tosi pahalta jos joku sinne menee patsastelemaan. Ihan kuin mun omaa henkilökohtaista tilaa olisi loukattu. Voin kuvitella että ihan täysin samalta tuntuu puolison sukulaisistakin, eli kaikki ollaan tässä olosuhteiden "uhreja". Ehkä voisin tosiaan rajata edes sen oman huoneeni jotenkin että sen "koskemattomuutta" ei loukattaisi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen suku alkoi nimittää minun ja mieheni puoliksi ostamaa asuntoa ns Matin asunnoksi, jossa he voi mielensä mukaan piipahdella ja majoittua ja hääriä.
Siis se oli kerrostaloasunto Helsingissä, täysin meidän puoliksi omistama ja maksama. Ja jollain merkillisellä tavalla minut häivytettiin kokonaan ja he sosialisoi sen itselleen.
Näitä rajattomia on.
Kyllä se olit ihan sinä itse, joka et tehnyt itseäsi näkyväksi ja laittanut rajoja vaan häivyit varjoihin. Minä en niin toiminut, vaikka asuin oikeasti miehen suvun kuolinpesän omistamassa asunnossa.
Jaaha. Mistähän sinä tiedät, mitä minä tilanteelle sitten tein.
Ystäväni muutti miehensä kotitaloon niin, että vanhemmat ja sisarrukset asuivat lähellä. Hän kertoi sukulaisten tulleen heille jatkuvasti ilman ennakkoilmoitusta niinkuin kotiinsa ja puuttuivat heidän elämään ym. Erohan siinä tuli ja mies jäi asumaan yksin sukusymbioosiin. Ystäväni löysi uuden miehen, ovat nyt naimisissaja rakensivat yhteisen hirsitalon järven rannalle, siinä toteutui pitkäaikainen haave molemmilla.
AP:na palaisin menneisyyteen ja miettisin uudelleen tekemisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Paikka tulee aina olemaan se suvun talo, jossa kokoonnutaan ja ollaan yhtä perhettä. Joko hyväksyt sen tai sitte muutatte muualle.
Ei ihan näinkään.
Mieheni nuorempi veli jäi asumaan kotiinsa ja vanhalle emännälle rakennettiin hirsimökki viereiselle tontille.
Kyllä tämän nuoremman veljen vaimokkeen piti aika reippaastikin kertoa, ettei ole asiallista lompsia vain, sisälle muiden veljesten.
Piti painottaa kovasti, että kenen koti tämä nyt on !
Varsinkin vanhan äidin oli hankala hyväksyä, ettei hän tule kokkaamaan ja huushollaamaan vanhaan kotiinsa.
Aita ja lukittu portti ovat mainioita keksintöjä.
Vierailija kirjoitti:
Puolison suvun talo? Eikö se ole teidän talo, jos omistatte sen puoliksi. Lopettakaa se nössöily.
Tää on just näin ap, ei ole suvun talo enää, KUN omistatte talon puoliksi. Vain sinulla ja miehelläsi on määräysvalta taloon, yhtä suuri kummallakin. Sun ei kannata riskeerata omaa elämääsi, asumistasi, viihtyvyyttäsi, henkistä hyvinvointia jne millä hinnalla hyvänsä. Tarvitaan näköjään toimenpiteitä ja päätöksiä, jotta voit kokea, että se on sinun koti. Rauhallisesti ja päättäväisesti teet asian tiettäväksi. Älä anna periksi.
Eihän tuo ole enää suvun talo, vaan teidän. Toisten taloon en ikinä muuttaisi, vaikka olisi puoliksi omakin. Tunneside säilyy ja ikuinen kyttääminen.