Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
"Kyllä minä olen hyvä äiti, vaikka huudankin silloin tällöin tyttärilleni etten jaksa enää ja heidän pitää muuttaa muualle. Syypäähän tähän kaikkeen on ex-mies, tietysti. Miten kostan tilanteen tyttärilleni ja ex-miehelleni?"
Voi vippu että on sairasta menoa AP:lla. Eikös ylläpitäjät voisi selvittää AP:n henkilöllisyyden ja tehdä lapsensuojeluilmoituksen nuorempien sisaruksien terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi? AP ei ulosantinsa perusteella kykene sellaiseen, eikä ole ehkä koskaan kyennytkään. Sääliksi käy syyttömiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Himputti, että en aikanaan tehnyt noin. Olisi tosin pitänyt käyttää kasettinauhuria. Meillä oli niin toksista menoa lapsuudenperheessä, eivätkä he eronneet. Mua ainakin syyllistettiin kaikista ongelmistani, kuten tunteilevuudestani. Kumpikaan ei mitenkään osannut opettaa minulle parempiakaan tunteidenkäsittelytaitoja. Sanoin myös heissä näkemiäni asioita ääneen, mikä herätti raivon minua kohtaan. Vanha kansa sanoi, että "omaa pesää ei saa liata". Tämä lienee ihan hyvä neuvo sellaisissa rakastavissa ja tasapainoisissa perheissä. Toksisissa raivottaren ja narskun perheissä oma pesä nimenomaan pitää tuulettaa ulospäin ja kertoa kaikki mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö hakee valtaa vanhemman ylitse tässä ja on tärkeää olla antamatta periksi- muuten peli menetetty. Rajoja se hakee ja niitä on tarjottava.
Taitaa sitä juuri oirehtia, että yli on kävelty. Toiseksi, jos on esim aikuinen, ei voi mitään rajoja enää asettaa. Vai asettaako kaikki toisilleen rajoja myös aikuiset sisarukset, tädit, sedät serkut? Aika kehno malli antaa evääksi elämään. Aina joku asettamassa rajoja tai muka hyppimässä nenille.
Tavallaanhan tyttö tuossa koittaa asettaa rajoja, kun kertoo nauhoitteesta. Jälkikäteen vain.
Mitä siitä? Se on oma tytär eikä mikään vieras mul k k u joka levittelemään alastonkuvia tai vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan edeleen sen järkevän neuvon että jos koet tulleesi kiristetyksi menettelet ihan samoin kuin kenen tahansa rikollisen kanssa tehdään, sillä tytön on saatavat rajat kokea ennekuin ON rikollinen tosiaan muiden kanssa tuolla. Tuo ON loputtava.
Tehtäväsi on kestää aikuisena tilanne, pelkoa et ota rooliisi. Poliisi paikalle, kerro niille missä vaikeuksissa olette. Ne ymmärtävät että kyse on ääritapauksesta saada jokin kasvatuskeino perille ettei käy pahempaa....
Höpö höpö,
Ei kaikka vanhempien ja lasten suhteet ole kauniita ja virheettömiä, mutta ei niihin nyt jumalauta poliisia tarvitse. Paras tapa reagoida tuollaiseen on olla reagoimatta.
Korkeintaan sanoo, että olen pahoillani tapahtuneesta, selittää kertaalleen, miksi flippasin, ja sen jälkeen asia on siinä. Tytär opetelkoon elämää ja vastuuta itsekin.Kyllä nuori siinä vaiheessa tarvii poliisia avukseen KUN rikkoo lakia kiristäen ihmisiä. Ellei asiaa tehdä selväksi se pahenee.
Ei tarvitse.
Viilentämällä välit, siitä pääsee.Ihmissuhteissa -varsinkaan perheen sisällä ei viilennytä. Se on se tappio. Asia korjataan vaikka poliisin avulla sitten, kunhan viestit menevät perille että täällä on rajoja joita ei voi rikkoa.Se on rakkautta ei hylkäämiset.
Joskus ne vaan pitää viilentää, jotta pääsee itse eteenpäin. Ja tarkoitan sillä irtaantumista kauemmaksi tunnetasolla. En välien täyttä katkaisemista.
Täytyy hyväksyä, että sellaisia lämpimiä rakastavia välejä ei enää ole, vaan ennemmin asialliset ja siinä mielessä välittävät, että olette kuitenkin lopulta aina perhettä.Ethän sä nyt hemmetti soikoon tarkoituksella viilennä välejä omaan lapseesi! Ihan pimeä neuvo.
Äiti on aikuinen.
Lapsi on aikuinen.Toinen näistä kiristää/käyttää likaisia keinoja hyötyäkseen toisesta.
Keskustella voi, ja kannattaa, mutta jos se ei auta, ja käytös jatkuu noin > otetaan etäisyyttä.Aikuisten pitää pystyä ottamaan vastuuta itsestään ja teoistaan.
Silloinhan äitikin alentuisi kiristämiseen. "Hylkään sut jos et poista nauhoitusta meidän riidasta".
Vierailija kirjoitti:
Kummassakin varmasti vikaa. Oletko köyhä kun et tue tyttöä rahallisesti. Meillä samanikäinen poika ja ei olla rikkaita mutta halutaan auttaa aina kun on mahdollista.
Ei ole meilläkään ollut helppoa kun kaksi poikaa kasvatettu.
Etkö osaa lukea, ap maksaa penskansa vuokran ja pentu saa isältään rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Joopa joo. Jos ei koskaan ole riitoja lasten kanssa, huolestuisin todella.
Taidat olla aikamoinen autoritäärinen jyrä? Tai muuten hyvin kyseenalaiset kasvatusmetodit. Normaaliin itsenäistymiseen ja irtautumiseen kuuluu erilaiset ristiriidat.
Kuten mitä? Esimerkkejä? En ole keksinyt mitään eikä ole lapsetkaan. Meillä osataan keskustella ja käyttäytyä. Meillä on rento tunnelma ja lasten kanssa on vain mukavaa. Yksi yliopistossa, eikä edes halua muuttaa vielä. Kaksi lukiossa. Yksi yläasteella. Mukavaa ja järkevää sakkia.
Onko puolisosi kuollut vai miksi olet yh? Menikö parisuhteesi täydellisesti?
Et vastannut kysymykseen.
Exällä oli ongelmia, jotka eivät johtuneet minusta (oli myös ongelmia suvun ja työkavereiden kanssa). Olen nykyään äärettömän hyvässä parisuhteessa. Kiitos kysymästä. Mitenkäs sinun vastauksesi minun kysymykseen?
Tytärtä taitaa hiertää se uusi hyvä suhteesi ja yrittää hermostuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
Joskus on, niinhän nämä teiniaikuisetkin tekevät toistensa kanssa? Osaatko itse edes sanoa mitään vai oletko vain sairaan ilkeä? Älä tule tuomitsemaan.
Ei aikuinen voi alentua teinin tasolle vaikka kuinka provosoitaisiin. Se on osa vanhemmuutta ja kasvatusta, että aikuinen pysyy asiallisena vaikka teini alkaisi riehua.
Sanoo aina terveenä pysynyt, tukiverkoston ja hyvän taloudellisen tilanteen sekä tolkut pennut saanut aikuinen.
Minä ainakin menetän hermoni, kun olen jäätävässä pääkivussa, kukaan ei auta koskaan, penniä saa venyttää, koko maailma potkii päähän ja teinille osuu sikamaisen paha päivä. Karjun kuin leijona, jos joku tahallaan kiusaa. Uhkaan ehkä muuttaa jopa honoluluun ja elää siellä YKSIN koko lopun ikääni.
Se tehoaa. Silloin teini tietää, että oikeasti on asiat nyt hullusti. Antaa levätä kivun pois, tuo juotavaa, siivoaa esim. keittiön, pyytää kiukutteluaan anteeksi, halaamme, puhumme, sovimme ja ehkä lopulta nauramme.
Ei se minusta ole edes huonoa, että nuoretkin huomaavat rajojen tulevan joskus vastaan. Se on elämää. Se opettaa inhimillisyyttä. Se opettaa, ettei kukaan ole niin lumihiutale, että voi olettaa muiden pitävän pumpulissa, käyttäytyi kuinka surkeasti vaan. Tärkeintä on asian purkaminen ja sopiminen.
Huonoa on se, että mennään nauhoittamaan toisen purkaus. Sairasta taas on se, jos sillä vielä kiristetään.
Ja siellä toinen itseään "hyvänä äitinä" pitävä sairastapaus. LaSua kehiin, ylläpitäjät! Vain teillä on tarvittavat tiedot kirjoittajan selvittämiseksi; te olette vastuussa näiden "äitien" lasten hyvinvoinnista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä minä olen hyvä äiti, vaikka huudankin silloin tällöin tyttärilleni etten jaksa enää ja heidän pitää muuttaa muualle. Syypäähän tähän kaikkeen on ex-mies, tietysti. Miten kostan tilanteen tyttärilleni ja ex-miehelleni?"
Voi vippu että on sairasta menoa AP:lla. Eikös ylläpitäjät voisi selvittää AP:n henkilöllisyyden ja tehdä lapsensuojeluilmoituksen nuorempien sisaruksien terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi? AP ei ulosantinsa perusteella kykene sellaiseen, eikä ole ehkä koskaan kyennytkään. Sääliksi käy syyttömiä lapsia.
Tuskin tarkoitus on tuo vaan hermoromahduksen aiheuttama ylikuormittuminen. Lyökää nyt lyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
No ehkäpä sun lapsilla on todella lauhkeat temperamentit. Ihmiset kun on erilaisia.
Ympäristöstään oppii myös aika paljon. Johan tuo ap oli miehensä kanssa pitänyt huutokonsertteja ja lapset oppineet tavoille. Myöskin konfliktien selvittämisen rauhassa keskustellen voi oppia, kunhan siihen saa vaikutteet pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjolla oleva tyttäreni on juuri tuollainen. Mikään ei ikinä ole hänen vikansa. Kuvaavaa on, että hän ei ole ikinä pyytänyt anteeksi keneltäkään mitään, vaikka syytä olisi totisesti ollut. Hän on mm. sanonut, että: "Toivon, että teet itsemurhan ja kuolet tuskallisesti" yms. Hän kokee oikeudekseen veetuiila veljelleen, koska hänellä on niin paha olla minun takiani. No, kohta hän täyttää 18 ja saa sitten siirtyä pois vaikutuspiiristäni mihin tahtoo. Minä en enää jaksa!
Tuo ei missään tapauksessa ole pelkkää autismin kirjoa vaan on tuossa jo persoonalliuushäiriöpiirteitäkin mukana. Kukaan terve ihminen ei toivo toiselle että tappaisi itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Mun äiti oli just tuollainen. Hullu, jota ei haitannut huutaa ja olla minua kohtaan hirviö ja jälökeenpäin kielsi aivan kaiken. Ja mikä pahinta, kielsi ihan raivona. Eli minä olin siinäkin hirveä, paha, viallinen ja vaikka mitä, kun koitin vaatia häntä vastuuseen käytöksestään ja toimimaan omien kasvatusoppiensa mukaan.
t.Kristallikissa
En ole kieltänyt tekemisiäni. Olen pahoillani oman äitisi takia, mutta en usko että olen samanlainen. ap
No et kai sen jälkeen, kun asia on nauhoitettu. Ilman nauhaa voisit kiistää tekosi.
Aivan varmasti tuntuu sinusta pahalta. Pahalta taisi tuntua nuo riidat tyttärestäsikin, kun nauhoittamaan ryhtyi. Hänellä on ollut potkua ja kykyä alkaa puolustaa itseään ja varmistaa se, että häntä myöhemmin uskotaan. Omat vanhempani eivät esimerkiksi uskoneet, että minulla oli syömishäiriö, kun elin heidän luomassaan toksisessa ympäristössä. "eihän sinulla mitään ollut". Olisi pitänyt varmaankin videoida oksentamiseni ja esitellä perhetutuille ja isän työpaikan korkeille herroille... Häpeää, epäonnistumisia, raivoa, epäkypsiä ja sairaita riitoja ja tunne-elämän holtittomuutta... Ne kaikki pyrittiin piilottamaan ja ne on helpompi edelleenkin kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
Joskus on, niinhän nämä teiniaikuisetkin tekevät toistensa kanssa? Osaatko itse edes sanoa mitään vai oletko vain sairaan ilkeä? Älä tule tuomitsemaan.
Ei aikuinen voi alentua teinin tasolle vaikka kuinka provosoitaisiin. Se on osa vanhemmuutta ja kasvatusta, että aikuinen pysyy asiallisena vaikka teini alkaisi riehua.
Sanoo aina terveenä pysynyt, tukiverkoston ja hyvän taloudellisen tilanteen sekä tolkut pennut saanut aikuinen.
Minä ainakin menetän hermoni, kun olen jäätävässä pääkivussa, kukaan ei auta koskaan, penniä saa venyttää, koko maailma potkii päähän ja teinille osuu sikamaisen paha päivä. Karjun kuin leijona, jos joku tahallaan kiusaa. Uhkaan ehkä muuttaa jopa honoluluun ja elää siellä YKSIN koko lopun ikääni.
Se tehoaa. Silloin teini tietää, että oikeasti on asiat nyt hullusti. Antaa levätä kivun pois, tuo juotavaa, siivoaa esim. keittiön, pyytää kiukutteluaan anteeksi, halaamme, puhumme, sovimme ja ehkä lopulta nauramme.
Ei se minusta ole edes huonoa, että nuoretkin huomaavat rajojen tulevan joskus vastaan. Se on elämää. Se opettaa inhimillisyyttä. Se opettaa, ettei kukaan ole niin lumihiutale, että voi olettaa muiden pitävän pumpulissa, käyttäytyi kuinka surkeasti vaan. Tärkeintä on asian purkaminen ja sopiminen.
Huonoa on se, että mennään nauhoittamaan toisen purkaus. Sairasta taas on se, jos sillä vielä kiristetään.
Ja siellä toinen itseään "hyvänä äitinä" pitävä sairastapaus. LaSua kehiin, ylläpitäjät! Vain teillä on tarvittavat tiedot kirjoittajan selvittämiseksi; te olette vastuussa näiden "äitien" lasten hyvinvoinnista!
Ja nyt kiristetään ap tä vielä lasulla kun yrittää kasvattaa tytärtään edes jotenkin. Taattua AV tä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Joopa joo. Jos ei koskaan ole riitoja lasten kanssa, huolestuisin todella.
Taidat olla aikamoinen autoritäärinen jyrä? Tai muuten hyvin kyseenalaiset kasvatusmetodit. Normaaliin itsenäistymiseen ja irtautumiseen kuuluu erilaiset ristiriidat.
Kuten mitä? Esimerkkejä? En ole keksinyt mitään eikä ole lapsetkaan. Meillä osataan keskustella ja käyttäytyä. Meillä on rento tunnelma ja lasten kanssa on vain mukavaa. Yksi yliopistossa, eikä edes halua muuttaa vielä. Kaksi lukiossa. Yksi yläasteella. Mukavaa ja järkevää sakkia.
Onko puolisosi kuollut vai miksi olet yh? Menikö parisuhteesi täydellisesti?
Et vastannut kysymykseen.
Exällä oli ongelmia, jotka eivät johtuneet minusta (oli myös ongelmia suvun ja työkavereiden kanssa). Olen nykyään äärettömän hyvässä parisuhteessa. Kiitos kysymästä. Mitenkäs sinun vastauksesi minun kysymykseen?
Eihän mikään tietenkään johdu sinusta! Kyllähän se on tullut selväksi. Olethan täydellinen.
Mikä kysymyksesi oli?
Mistä haluat esimerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Kiitos, tätä mietin myös itse, mutta en osannut pukea sitä sanoiksi. Meillä on myös ollut sama tilanne. Äitini ei myöskään osaa myöntää olevansa väärässä ja kieltää kaiken tapahtuneen. T. Se kenen äiti aina uskoi ja uskoo edelleen minusta pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Joopa joo. Jos ei koskaan ole riitoja lasten kanssa, huolestuisin todella.
Taidat olla aikamoinen autoritäärinen jyrä? Tai muuten hyvin kyseenalaiset kasvatusmetodit. Normaaliin itsenäistymiseen ja irtautumiseen kuuluu erilaiset ristiriidat.
Kuten mitä? Esimerkkejä? En ole keksinyt mitään eikä ole lapsetkaan. Meillä osataan keskustella ja käyttäytyä. Meillä on rento tunnelma ja lasten kanssa on vain mukavaa. Yksi yliopistossa, eikä edes halua muuttaa vielä. Kaksi lukiossa. Yksi yläasteella. Mukavaa ja järkevää sakkia.
Onko puolisosi kuollut vai miksi olet yh? Menikö parisuhteesi täydellisesti?
Et vastannut kysymykseen.
Exällä oli ongelmia, jotka eivät johtuneet minusta (oli myös ongelmia suvun ja työkavereiden kanssa). Olen nykyään äärettömän hyvässä parisuhteessa. Kiitos kysymästä. Mitenkäs sinun vastauksesi minun kysymykseen?Eihän mikään tietenkään johdu sinusta! Kyllähän se on tullut selväksi. Olethan täydellinen.
Mikä kysymyksesi oli?
Mistä haluat esimerkkejä?
Siitä, mistä teinien PITÄISI riehua. Tai mistä niitä riitoja syntyy. Voin sitten kertoa lapsilleni, että voisivatko vaikka vähän raivota jotain sellaista. :D
Ap pidä tytölle kuiva puhuttelu nauhoista että nyt ne lähtevät poliisille ellei ne katoa, KOSKA on kiristänyt niillä jo. Ja sitten pyydät kännyt ja poistat tai soitat poliisin. Ihan uhkailematta mitenkään. Sanot ettei näin toimita ja se asia on Suomen laissa, et toimi niin täällä etkä muuallakaan tuolla missään ikinä. Asiasta ei tarvitse neuvotella edes. Vain tämä.
Minä olen tuo aikaisemmin nauhoittamista ihmetellyt henkilö ja oma lapsuuteni oli kaikkea muuta kuin auvoinen "Eeva-lehden lapsuus". Siksi puhun koska tiedän mistä puhun - oman äitini kanssa on lukuisia riitoja nuorempana käyty missä on sanonut asioita mitä ei edelleenkään 15 vuotta myöhemmin väitä sanoneensa. Jos ihmisellä on niin vahvat defenssit päällä että puhuu mustan valkoiseksi niin ei se nauhoitus tilannetta muuta yhtään miksikään - asia kielletään vaikka todiste olisi nenän edessä.