Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Kummassakin varmasti vikaa. Oletko köyhä kun et tue tyttöä rahallisesti. Meillä samanikäinen poika ja ei olla rikkaita mutta halutaan auttaa aina kun on mahdollista.
Ei ole meilläkään ollut helppoa kun kaksi poikaa kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan myös yhden tilanteen autossa, jossa äitini alkoi huutaa minulle kuin palosireeni tullessamme hänen ystäviensä luota kylästä. Syy huutoon oli mm. se, että olin sanonut kyläpaikassa, että mulla on tylsää ja haluan jo kotiin. Kaikki äitini viha oli peräisin tekemistäni käytösvirheistä, jotka olivat tuota tasoa. En ollut koskaan kuullutkaan, ettei lapsi (olin jotain 10v.) voisi sanoa, jos haluaa jo kotiin tai sillä hetkellä on tylsää.
Äitini siis huusi aivan raivona, jouduin pelkäämään, että käy kimppuuni. Istuin tosin siis takapenkillä. Hän ainakin niotisti ja nujersi minun mieltäni siinä huolella.
Tiedän, että hän häpeäisi silmät päästään, jos sen esittäisi tallenteena ihan kenelle tahansa hänen käytöksestään.
Hän ei ole ikinä jälkikäteen myöntänyt asiaa, omaa käytöstään, eikä todellakaan tajunnut vähääkään, millaisen tunteen aiheutti minulle, omalle lapselleen ja ei ole koskaan pyytänyt tietenkään anteeksi.
Hän sen sijaan SUUTTUU, kun minä sanon, miten hirveällä tavalla hän on käyttäytynyt minua kohtaan ja miten minun elämäni on oikeasti mennyt sen vuoksi tietyiltä osin huonommin, kuin olisi muuten mennyt.
t.Kristallikissa
Kyllä meille opetettiin kotona että jos tulee mukaan vierailulle niin siellä käyttäydytään eikä komennella omian mieltymysten mukaan asioita kun vanhemmat keskustelevat.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Jep. Narsistivanhempi saa kyllä ihan varmasti muut syylliseksi ja itsensä syyttömäksi kaikkien silmissä. Mutta eipä taida ap:n käytös päivänvalvoa kestää. Jos tämä on totuus, niin helposti ollaan tässäkin ketjussa kamalan vanhemman kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Mun äiti oli just tuollainen. Hullu, jota ei haitannut huutaa ja olla minua kohtaan hirviö ja jälökeenpäin kielsi aivan kaiken. Ja mikä pahinta, kielsi ihan raivona. Eli minä olin siinäkin hirveä, paha, viallinen ja vaikka mitä, kun koitin vaatia häntä vastuuseen käytöksestään ja toimimaan omien kasvatusoppiensa mukaan.
t.Kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Annan edeleen sen järkevän neuvon että jos koet tulleesi kiristetyksi menettelet ihan samoin kuin kenen tahansa rikollisen kanssa tehdään, sillä tytön on saatavat rajat kokea ennekuin ON rikollinen tosiaan muiden kanssa tuolla. Tuo ON loputtava.
Tehtäväsi on kestää aikuisena tilanne, pelkoa et ota rooliisi. Poliisi paikalle, kerro niille missä vaikeuksissa olette. Ne ymmärtävät että kyse on ääritapauksesta saada jokin kasvatuskeino perille ettei käy pahempaa....
Höpö höpö,
Ei kaikka vanhempien ja lasten suhteet ole kauniita ja virheettömiä, mutta ei niihin nyt jumalauta poliisia tarvitse. Paras tapa reagoida tuollaiseen on olla reagoimatta.
Korkeintaan sanoo, että olen pahoillani tapahtuneesta, selittää kertaalleen, miksi flippasin, ja sen jälkeen asia on siinä. Tytär opetelkoon elämää ja vastuuta itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia teinin oireilua. Etenkin, jos lapsuus on ollut vähän mitä on. En tiedä mitä haet aloituksella. Teini antoi sinun kuulla sen, jotta ymmärtäisit miten epävakaasti ja lasta pelottavasti olet välillä käyttäytynyt. Tuskin kovin usein, mutta ne vähätkin sekoamiset luovat turvattomuuden tunnetta. Turvattomuutta tulee myös siitä, ettet auta lasta rahallisesti kun hän yrittää itsenäistyä. En tiedä mitä muuta sanoa. Lasten kanssa on joskus rankkaa.
Just tällaista keskustelua hain, erilaisia mielipiteitä. Niinkuin sanottu, tuntuu vaan pahalta tytön käytös, oli pakko purkautua täällä. Yritän ymmärtää häntäkin ja mietin usein omaa käytöstäni ja sitä että olenko tosiaan käyttäytynyt niin pahasti että tyttö "rankaisee" siitä minua vieläkin. Ollaan puhuttu usein noista parista pahasta vuodesta, ei ollut helppoa kenellekään silloin. en voi nytt ässä tilanteessa muuta kuin katsoa eteenpäin kun en voi tekemisiä ja sanomisia enää muuttaa. Ja anteeksi ollaan pyydetty! Rahallisesti tyttö on enemmän kuin turvattu. ap.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Joopa joo. Jos ei koskaan ole riitoja lasten kanssa, huolestuisin todella.
Taidat olla aikamoinen autoritäärinen jyrä? Tai muuten hyvin kyseenalaiset kasvatusmetodit. Normaaliin itsenäistymiseen ja irtautumiseen kuuluu erilaiset ristiriidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Mun äiti oli just tuollainen. Hullu, jota ei haitannut huutaa ja olla minua kohtaan hirviö ja jälökeenpäin kielsi aivan kaiken. Ja mikä pahinta, kielsi ihan raivona. Eli minä olin siinäkin hirveä, paha, viallinen ja vaikka mitä, kun koitin vaatia häntä vastuuseen käytöksestään ja toimimaan omien kasvatusoppiensa mukaan.
t.Kristallikissa
En ole kieltänyt tekemisiäni. Olen pahoillani oman äitisi takia, mutta en usko että olen samanlainen. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä jo tuo julkinen nöyryyttäminen ihan arkikeinoja? Mielenkiintoista.
Kyse olisi julkisesta nöyryyttämisestä, jos lapsi levottäisi videota netin välityksellä. Muuten siinä ei ole mitään laitonta eikä minusta edes tuomittavaa. Tyttö kantaa kaunaa selvästi monista asioista. Siksi säilyttää yhä tallennetta.
rikollista on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmmm kirjoitti:
Voi ei kuvitteletko että muissa perheissä elo teinien tai aikuisten lasten kanssa sujuu ongelmitta??
Muutamaan asiaan kiinnitin silti huomion:
- Et anna taloudellista tukea itsenäistyville. Päättyikö isän elatusmaksua 18- v. Kuka auttaa?
- Jos et tue, miksi nuori syyttää kontrolloinnista?
- Marttyyriys ei auta mitään jos lapsi on aikuinen.Maksan tytön vuokran kokonaan ja isänsä antaa myös kuukausittain rahaa. Tyttö tekee lisäksi oppisopimuskoulutusta ja tienaa myös itse rahaa. Nämä rahat riittävät erittäin hyvin normaalin elämiseen sekä myös säästämiseen. Hän on lisärahaa vailla koska on ostellut kalliita vaatteita ja omat rahat lopussa. ap
Ihan uskomatonta ,että maksat tytön vuokran . En antaisi euroakaan noin ilkeälle ihmiselle, joka kiristää sinua äänityksillä ja on blokannut puhelimestaan. Jos alkaa käyttäytyä ,kuin normaali ihminen ja sinä myös ap. Olet jo anteeksi pyytänyt. Ei mitään apua ,ennekuin teillä on molemminpuolinen sopu.. jos se koskaan on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan myös yhden tilanteen autossa, jossa äitini alkoi huutaa minulle kuin palosireeni tullessamme hänen ystäviensä luota kylästä. Syy huutoon oli mm. se, että olin sanonut kyläpaikassa, että mulla on tylsää ja haluan jo kotiin. Kaikki äitini viha oli peräisin tekemistäni käytösvirheistä, jotka olivat tuota tasoa. En ollut koskaan kuullutkaan, ettei lapsi (olin jotain 10v.) voisi sanoa, jos haluaa jo kotiin tai sillä hetkellä on tylsää.
Äitini siis huusi aivan raivona, jouduin pelkäämään, että käy kimppuuni. Istuin tosin siis takapenkillä. Hän ainakin niotisti ja nujersi minun mieltäni siinä huolella.
Tiedän, että hän häpeäisi silmät päästään, jos sen esittäisi tallenteena ihan kenelle tahansa hänen käytöksestään.
Hän ei ole ikinä jälkikäteen myöntänyt asiaa, omaa käytöstään, eikä todellakaan tajunnut vähääkään, millaisen tunteen aiheutti minulle, omalle lapselleen ja ei ole koskaan pyytänyt tietenkään anteeksi.
Hän sen sijaan SUUTTUU, kun minä sanon, miten hirveällä tavalla hän on käyttäytynyt minua kohtaan ja miten minun elämäni on oikeasti mennyt sen vuoksi tietyiltä osin huonommin, kuin olisi muuten mennyt.
t.Kristallikissa
Kyllä meille opetettiin kotona että jos tulee mukaan vierailulle niin siellä käyttäydytään eikä komennella omian mieltymysten mukaan asioita kun vanhemmat keskustelevat.
Minulle ei ollut sanottu! Se oli sellainen illanvietto, jossa oltiin yhden perheen kotona äidit ja lapset, lapset suunnilleen ikäisiäni. Rennosti oltiin ja näin.
Äitini väitti, että olin loukannut illanvieton järjestänyttä em'äntää kommenteillani.
Se oli todella alhainen syytös, ihmettelen, kuka aikuinen oikeasti jaksaa loukkaantua, jos jollain lapsella on pitkäveteistä ja haluaa jo kotiin. Eikö tajua asiaa omista lapsistaan?
Mutta tuokin oli vain äitini keino olla minua kohtaan hirveä, keksiä paska valhe, jotta minulla olisi perusteetta huono olo ja jotta tuntisin itseni pahaksi ihmiseksi. Koska SE TOINEN muka loukkaantui. Normaali äiti olisi ihmetellyt, jos jollain ystävätterellään on henkisesti niin tiukkaa.
Ainoa, jolla taisi niin tiukkaa olla oli äitini. Mutta minä siitä kärsin.
t.Kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan myös yhden tilanteen autossa, jossa äitini alkoi huutaa minulle kuin palosireeni tullessamme hänen ystäviensä luota kylästä. Syy huutoon oli mm. se, että olin sanonut kyläpaikassa, että mulla on tylsää ja haluan jo kotiin. Kaikki äitini viha oli peräisin tekemistäni käytösvirheistä, jotka olivat tuota tasoa. En ollut koskaan kuullutkaan, ettei lapsi (olin jotain 10v.) voisi sanoa, jos haluaa jo kotiin tai sillä hetkellä on tylsää.
Äitini siis huusi aivan raivona, jouduin pelkäämään, että käy kimppuuni. Istuin tosin siis takapenkillä. Hän ainakin niotisti ja nujersi minun mieltäni siinä huolella.
Tiedän, että hän häpeäisi silmät päästään, jos sen esittäisi tallenteena ihan kenelle tahansa hänen käytöksestään.
Hän ei ole ikinä jälkikäteen myöntänyt asiaa, omaa käytöstään, eikä todellakaan tajunnut vähääkään, millaisen tunteen aiheutti minulle, omalle lapselleen ja ei ole koskaan pyytänyt tietenkään anteeksi.
Hän sen sijaan SUUTTUU, kun minä sanon, miten hirveällä tavalla hän on käyttäytynyt minua kohtaan ja miten minun elämäni on oikeasti mennyt sen vuoksi tietyiltä osin huonommin, kuin olisi muuten mennyt.
t.Kristallikissa
Niin tämä! Moni äiti ei koskaan myönnä, saati käsittele mitään ja se on melkein yhtä paha kuin se raivari itsessään, eli jopa pahempi.
Autismikirjolla oleva tyttäreni on juuri tuollainen. Mikään ei ikinä ole hänen vikansa. Kuvaavaa on, että hän ei ole ikinä pyytänyt anteeksi keneltäkään mitään, vaikka syytä olisi totisesti ollut. Hän on mm. sanonut, että: "Toivon, että teet itsemurhan ja kuolet tuskallisesti" yms. Hän kokee oikeudekseen veetuiila veljelleen, koska hänellä on niin paha olla minun takiani. No, kohta hän täyttää 18 ja saa sitten siirtyä pois vaikutuspiiristäni mihin tahtoo. Minä en enää jaksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Mun äiti oli just tuollainen. Hullu, jota ei haitannut huutaa ja olla minua kohtaan hirviö ja jälökeenpäin kielsi aivan kaiken. Ja mikä pahinta, kielsi ihan raivona. Eli minä olin siinäkin hirveä, paha, viallinen ja vaikka mitä, kun koitin vaatia häntä vastuuseen käytöksestään ja toimimaan omien kasvatusoppiensa mukaan.
t.Kristallikissa
En ole kieltänyt tekemisiäni. Olen pahoillani oman äitisi takia, mutta en usko että olen samanlainen. ap
En minäkään usko. Mun äiti ei ois IKINÄ itkenyt, kun riiteli kanssani. Jos joskus joku itki, se olin minä.
t. Kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan edeleen sen järkevän neuvon että jos koet tulleesi kiristetyksi menettelet ihan samoin kuin kenen tahansa rikollisen kanssa tehdään, sillä tytön on saatavat rajat kokea ennekuin ON rikollinen tosiaan muiden kanssa tuolla. Tuo ON loputtava.
Tehtäväsi on kestää aikuisena tilanne, pelkoa et ota rooliisi. Poliisi paikalle, kerro niille missä vaikeuksissa olette. Ne ymmärtävät että kyse on ääritapauksesta saada jokin kasvatuskeino perille ettei käy pahempaa....
Höpö höpö,
Ei kaikka vanhempien ja lasten suhteet ole kauniita ja virheettömiä, mutta ei niihin nyt jumalauta poliisia tarvitse. Paras tapa reagoida tuollaiseen on olla reagoimatta.
Korkeintaan sanoo, että olen pahoillani tapahtuneesta, selittää kertaalleen, miksi flippasin, ja sen jälkeen asia on siinä. Tytär opetelkoon elämää ja vastuuta itsekin.
Kyllä nuori siinä vaiheessa tarvii poliisia avukseen KUN rikkoo lakia kiristäen ihmisiä. Ellei asiaa tehdä selväksi se pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Älä viitsi, kukaan ei kaipaa nähdä kultaista sädekehääsi, ei yhtään.
Tiedoksesi, on monenlaisiakin tilanteita, tapahtumia, syitä, miksi perhesuhteet tulehtuu - pahastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan edeleen sen järkevän neuvon että jos koet tulleesi kiristetyksi menettelet ihan samoin kuin kenen tahansa rikollisen kanssa tehdään, sillä tytön on saatavat rajat kokea ennekuin ON rikollinen tosiaan muiden kanssa tuolla. Tuo ON loputtava.
Tehtäväsi on kestää aikuisena tilanne, pelkoa et ota rooliisi. Poliisi paikalle, kerro niille missä vaikeuksissa olette. Ne ymmärtävät että kyse on ääritapauksesta saada jokin kasvatuskeino perille ettei käy pahempaa....
Höpö höpö,
Ei kaikka vanhempien ja lasten suhteet ole kauniita ja virheettömiä, mutta ei niihin nyt jumalauta poliisia tarvitse. Paras tapa reagoida tuollaiseen on olla reagoimatta.
Korkeintaan sanoo, että olen pahoillani tapahtuneesta, selittää kertaalleen, miksi flippasin, ja sen jälkeen asia on siinä. Tytär opetelkoon elämää ja vastuuta itsekin.Kyllä nuori siinä vaiheessa tarvii poliisia avukseen KUN rikkoo lakia kiristäen ihmisiä. Ellei asiaa tehdä selväksi se pahenee.
Ei tarvitse.
Viilentämällä välit, siitä pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuomitaan nauhoitus, mutta entä jos elää ihmisen kanssa, joka ei koskaan myönnä yhtään mitään mitä tekee.
Tunnen näitä, jotka ihan pokkana kiistää kaiken mitä ovat tehneet. Aina. Siinä tulee hulluksi, jos itse pyrkii olemaan mahdollisimman rehellinen ja toinen elää totaalisessa kieltämyksessä eikä faktoja myönnä. "En huutanut, en sanonut, en provosoinut.. en haukkunut"
Ap sanoo, että asiat on käsitelty - onkohan oikeasti?
Mun äiti oli just tuollainen. Hullu, jota ei haitannut huutaa ja olla minua kohtaan hirviö ja jälökeenpäin kielsi aivan kaiken. Ja mikä pahinta, kielsi ihan raivona. Eli minä olin siinäkin hirveä, paha, viallinen ja vaikka mitä, kun koitin vaatia häntä vastuuseen käytöksestään ja toimimaan omien kasvatusoppiensa mukaan.
t.Kristallikissa
En ole kieltänyt tekemisiäni. Olen pahoillani oman äitisi takia, mutta en usko että olen samanlainen. ap
En minäkään usko. Mun äiti ei ois IKINÄ itkenyt, kun riiteli kanssani. Jos joskus joku itki, se olin minä.
t. Kristallikissa
Ymmärrän, ja koen, että itselläni oli vastaavanlainen äitisuhde ihan pienestä asti. Kuulin aina olevani huonokäytöksinen, vääränlainen, tuhmempi kuin naapurinlapset ym. Vanhemmiten tuo sanallinen piekseminen vain paheni.
Minäkään en koskaan muista äitini itkeneen, minä itkin, ja mietin, että olenko tosiaan noin huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Joopa joo. Jos ei koskaan ole riitoja lasten kanssa, huolestuisin todella.
Taidat olla aikamoinen autoritäärinen jyrä? Tai muuten hyvin kyseenalaiset kasvatusmetodit. Normaaliin itsenäistymiseen ja irtautumiseen kuuluu erilaiset ristiriidat.
Kuten mitä? Esimerkkejä? En ole keksinyt mitään eikä ole lapsetkaan. Meillä osataan keskustella ja käyttäytyä. Meillä on rento tunnelma ja lasten kanssa on vain mukavaa. Yksi yliopistossa, eikä edes halua muuttaa vielä. Kaksi lukiossa. Yksi yläasteella. Mukavaa ja järkevää sakkia.
Kyse olisi julkisesta nöyryyttämisestä, jos lapsi levottäisi videota netin välityksellä. Muuten siinä ei ole mitään laitonta eikä minusta edes tuomittavaa. Tyttö kantaa kaunaa selvästi monista asioista. Siksi säilyttää yhä tallennetta.