Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani vanhemmillani oli tapana sanoa että voit muuttaa muualle jos talon säännöt ei kelpaa, tai jotain muuta vastaavaa. Muistan kuinka äärimmäisen loukkaavaa se oli minua, lasta, kohtaan. Ei minulla tienkään ollut mitään paikkaa mennä ja vanhempani sen tiesivät. Edelleen muistan nämä lauseet enkä tule koskaan unohtamaan. Tuo on suunnilleen pahinta mitä lapselle voi sanoa.
Itse olen äkkipikainen luonne ja suuttuessa sanon liian kovasti, mutta koskaan, koskaan, en ole sanonut lapsilleni että kotoa pitää lähteä. Enkä sano.
Vanhemmat eivät aina muista ja ymmärrä miten isossa valta-asemassa he ovat suhteessa lapsiinsa. Juuri tuonlainen sokea "vanhempia on aina kaikesta käytäksestä huolimatta kunnioitettava tai hylkäämme sinut"-ajattelutapa on sairasta enkä lähtisi tuomitsemaan yhtäkään lasta joka sen perusteella on joskus toksinen käytökseltään. Lapsilla ja teineillä ei muutenkaan ole samaa ymmärrys ja samoja sosiaalisia taitoja kuin jo vuosikymmeniä aikuiselämää eläneillä vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se poika rohkaissut tytärtäsi kiristämään rahaa sinulta? Onko se edes kunnon perheen poika?
Ei kuulosta siltä, vaan pikemminkin siltä, että tytär on pers häiriöisen tavoin uhriutunut oikein kunnolla poikaystävän silmissä.
Sama kuvio kuin pers häiriöinen mies haukkuu exänsä mt-ongelmaiseksi hulluksi uudelle naiselle ja on niin uhria niin uhria.
Vierailija kirjoitti:
Raivoaminen on henkistä väkivaltaa! Ja kyllä aikuisen pitää olla turvallinen aikuinen, eikä kiukutteleva teini, joka "ragee", kun on huono päivä. Tottakai tunteita pitää näyttää, mutta ehkä tyttäresi on pitänyt toimintaa ahdistavana ja väkivaltana häntä kohtaan.
Kerrankin asiaa. Kyllä aikuisen pitää osata käyttäytyä teiniä paremmin eikä vetää jotain itku potku raivareita. Jokainen on ihan itse vastuussa omista sanoistaan ja käytöksestään. Ei aikuinen voi puolustella "noku" ja laittaa omaa riehumistaan toisen syyksi.
"No niin Leena sinulla on niitä nauhoja ja on paras että poliisi käy meillä kertomassa miten tuollaisten nauhojen kanssa tehdään lain kanssa, itsehän sinä niitä esittelit eikö niin?"
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Tytär vain opiskelee hiljaa huoneessaan ja minulla paloi käämit ja aloin huutamaan. Poistin sen huoneesta oven kun kerran halusi huomiota pitämällä sitä kiinni.
Otan osaa, kuulostaa hirviöltä. Aina äitejä syytellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivoaminen on henkistä väkivaltaa! Ja kyllä aikuisen pitää olla turvallinen aikuinen, eikä kiukutteleva teini, joka "ragee", kun on huono päivä. Tottakai tunteita pitää näyttää, mutta ehkä tyttäresi on pitänyt toimintaa ahdistavana ja väkivaltana häntä kohtaan.
Kerrankin asiaa. Kyllä aikuisen pitää osata käyttäytyä teiniä paremmin eikä vetää jotain itku potku raivareita. Jokainen on ihan itse vastuussa omista sanoistaan ja käytöksestään. Ei aikuinen voi puolustella "noku" ja laittaa omaa riehumistaan toisen syyksi.
Käyttäytymistä ei ole nauhoittelu noin. Se on ainoa tässä joka mene yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi hämmentäviä kommentteja. Vihaatteko te lapsianne?
Ap:n kannattaisi varmaan jutella lapsensa kanssa. Ymmärrän, että molemmilla on ollut vaikeata. Ja ymmärrän, että salanauhoitus tuntuu tosi pahalta. Mutta varmaan tyttärestäkin moni asia tuntuu pahalta, ja hän vielä käsittelee kokemaansa. Ehkä ap on nyt päässyt erosta yli, mutta tytär käy vielä kaikkea kokemaansa läpi mielessään, kuten ihmisillä on tapana tehdä kun kyse on lapsuuden perheen tapahtumista.
Näin se varmaan onkin, haluaisin ymmärtää myös tyttöäni. Tuntuu kuitenkin itsestä pahalta että ensin halutaan rahaa ja kun ei sitä saada ensin blokataan puhelin ja sitten syytellään vanhoilla, jo sovituilla asioilla. Ja että ollaan nauhoiteltu riitoja. Ei olisi tullut mieleenkään että tyttö on tehnyt niin. Halusin vain purkaa asiaa täällä koska tuntuu vaan pahalta, myös tytön puolesta! ap
Mä ainakin ymmärrän sua ap. oikein hyvin. Älä välitä noista joistain räksyttäjistä, jotka peräänkuuluttaa muka tunnetaitoja vaikka itsellään niitä on tasan nolla.
Sun tytär on toki vielä kovin nuori. Mä ajattelisin, että fiksuinta voisi olla yrittää keskustella tytön kanssa rauhassa, tai tehdä tälle ainakin selväksi, että olet valmis keskustelemaan asiat selviksi. Mutta pari asiaa tekisin itse selväksi:
Kun ollaan aikuisia, ja ilmeisesti halutaan olla vanhemman kanssa tasaveroisia, niin silloin pitää itsekin osata käyttäytyä. Eli jos blokkaa puhelimesta, niin silloin sitten varautuu siihen, että sama toimii toiseenkin suuntaan. Tai jos hänen mielestään on ok äänittää/kuvata sinua salaa ja vielä näyttää eteenpäin, niin onko hän valmis siihen, että hänelle tehdään samoin? Koska pelisääntöjen toki kuuluu olla yhteiset.
Rahan pyytäminen minkäänlaisen kiristämisen tai aggression kautta ei koskaan käy, silloin ei IKINÄ saa mitään. Muutenkin jotkut kohtuulliset rajat sille pyytämisellekin voisi sopia.
Ja sitten tuollaisesta vanhojen kaivelusta. Tästä kävin aika tiukan keskustelun omien teinieni kanssa jokin aika sitten. He kun olivat ottamassa tavaksi toinen toistaan lietsoen sellaisen " muistatko kun mutsi silloinkin teki niin ja näin". Sanoin, että mulla on aina pyrkimys selvittää asiat kun jotain on mennyt pieleen. Ja jos jokin on oikeasti jäänyt painamaan, niin tottakai sen saa ottaa esille, ja sitten se selvitetään. Mutta sitten kun asiat on selvitetty ja molemmat osapuolet on sitä mieltä, niin sen jälkeen se asia on käsitelty, eikä sitä aleta aina kaivamaan esiin silloin kun tulee uusi riita. Että se on sellaista käytöstä, millä saa kyllä aikaan loputtomia riitoja ja hankaluuksia ihmissuhteisiin.
Hyvin tuntuivat tämän ymmärtävän, ja se käytös loppui heiltä siihen.
Eli sille tyttärellesi sanoisin, että olet valmis selvittämään vielä tuon asian jos hän haluaa, kerralla ja kunnolla. Tytär vaikka kirjoittakoon ylös kaiken mitä haluaa sanoa, jos se helpottaa. Ja sinä kuuntelet, ja jos on tarve, vielä pyydät anteeksi. Mutta sitten sen on riitettävä. Kukaan ei voi menneitä muuttaa, ja loputon menneiden kaivelu ei tuota mitään hyvää kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tyttösi on erotilanteessa hakenut kontrollia tilanteesta jossaa kokee olonsa voimattomaksi (vanhempien ero) ja tehnyt tämän komentelemalla ja määräilemällä sinua, ja sinä olet käytöksestä provosoitunut ja antagonisoinut tytärtäsi niin että tämä on oppinut manipuloinnin ja vehkeilyn selviytymiskeinona. Sanoisin että ottakaa etäisyyttä toisiinne, ihan kunnolla. Voi mennä monta vuotta että välit korjaantuvat ja sinä aikana yhteydenpito kannattaa vetää minimiin. Sinun pitää päästä erosta ja tyttären käytöksestä yli, ja tyttäresi taas opetella tunnetaitoja jotka jäivät erodraaman vuoksi oppimatta. Aivan varmasti sinun huutamisesi ja haukkumisesi on jättänyt herkässä iässä olevaan teiniin lähtemättömän jäljen ja siksi tyttäresi "hyväksikäyttää" sinua, sillä uskoo olevansa arvoton silmissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessani vanhemmillani oli tapana sanoa että voit muuttaa muualle jos talon säännöt ei kelpaa, tai jotain muuta vastaavaa. Muistan kuinka äärimmäisen loukkaavaa se oli minua, lasta, kohtaan. Ei minulla tienkään ollut mitään paikkaa mennä ja vanhempani sen tiesivät. Edelleen muistan nämä lauseet enkä tule koskaan unohtamaan. Tuo on suunnilleen pahinta mitä lapselle voi sanoa.
Itse olen äkkipikainen luonne ja suuttuessa sanon liian kovasti, mutta koskaan, koskaan, en ole sanonut lapsilleni että kotoa pitää lähteä. Enkä sano.
Niin. Mutta sanot jotain muuta, joka on sinun lapsillesi pahinta mitä he voivat kuvitella vanhemman sanovan. Ja he tulevat muistamaan ne lauseet, ja päättävät, etteivät ikinä sanoisi lapsilleen mitään niin kamalaa.
Ei siis kannata olla niin kovin ylimielinen muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin ne nauhat ovat ei äiti koskaan saa rauhaa. Ne on saatava pois. Ei ketään voi vaatia elämään tuossa lopunelämää. Ne ovat rikollisia nauhoja joita ollaan käytetty väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näillä jo tuo julkinen nöyryyttäminen ihan arkikeinoja? Mielenkiintoista.
Se toimii kertaluontoisesti.
Etkö ymmärrä, että sinä ehkä saat koston ja hupia julkisesta noyryyttämisestä, mutta voit aiheuttaa sen toisen osapuolen itsemurhan. Haluatko sitä sitten kantaa harteillasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon tilanteeseen edes päästään? Mulla on neljä teiniä (tai vanhin nyt jo 20), olen eronnut ja yksin heitä kasvatellut viime vuodet, koskaan ei ole mitään riitoja lasten kanssa. Mistä te riitelette?
Arvaas mitä? Tuo ei ole mikään ylpeyden aihe. Jos yksikään sun neljästä lapsestasi ei kanssasi KOSKAAN ota yhteen, riitele, niin sen täytyy kertoa siitä, miten sinä vanhempana heitä kohtaan toimit.
Tunnen tuollaisen perheen. Äiti yh, useita lapsia, nyt n. 50 v. Eivät vieläkään ole oppineet toimimaan konfliktitilanteissa, kun eivät kotona sitä opetelleet. Edelleen ristiriidat ovat elämässä hirveä uhka. Asioiden käsittely aikuismaisesti on mahdotonta.
Pitäisikö väkisin keksiä jotain ja alkaa yhtäkkiä huutamaan jostain? Sekö on sun ristiriitojen käsittelemistä? Me keskustellaan ja mietitään yhdessä rauhassa parhaita ratkaisuja. Eiköhän se ole paljon parempi.
Juu juu.. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko sekuntiakaan, että yhdessäasuvilla perheenjäsenillä ei ole missään vaiheessa elämää riitoja. Kukaan ei ole koskaan huonolla tuulella ja pura sitä muihin. Kukaan ei koskaan riko/koettele toisen rajoja/luottamusta ja toinen hermostu siihen...
Todella hälyttävää, jos joku sanoo jotain tuollaista. Pitäisin joko täysin todellisuudesta vieraantuneena (määrittelee riidan eri tavalla kuin ihmiset yleensä), tai sitten lapset pelkäävät näyttää tunteitaan. Ei ole luottamusta siihen, että vanhempi kykenee ottamaan vastaan.
Ja varhaiskasvatuksessa puhutaan tästä ilmiöstä: uskaltaako lapsi kapinoida, osoittaa mieltään.
No, olen tässä pyydellyt esimerkkejä, mistä teinien PITÄISI riehua, mutta eipä ole tullut.
JOo, ei meilläkään kukaan kolmesta teinipojasta ole koskaan riehunut ja hillunut. Mä epäilen vahvasti, että suurin syyy siihen on se, että heitä on aina kuunneltu, heidän tarpeisiinsa järkevästi vastattu ( eivät ole saaneet kaikkea mitä haluavat, todellakaan, mutta eivät kyllä ole myöskään olleet mitään kaikkea haluavia), ja heidän tahtoaan on kunnioitettu. Meillä ei ole ollut sääntöjä sääntöjen vuoksi, enkä ole odottanut heiltä täydellisyyttä. Olen ollut heille reilu, ja edellyttänyt että he myös ovat reiluja minua ja toisiaan kohtaan.
Jotenkin huvittava ajatus, että lapsi kapinoi jos kotona on asiat hyvin. Me tapeltiin mun veljen kanssa ihan älyttömästi. Tehtiin tyhmiä ja soitettiin suuta vanhemmille - ja saatiin sitten faijalta turpaan. Tai laitettiin huoneeseen määrittelemättömäksi ajaksi arestiin ilman ruokaa. Jne. Mä kapinoin siksi, että mua kohtaan ei oltu reiluja, mua ei kunnioitettu, kuunneltu, nähty tai kuultu millään tavoin.
Eli eipä nämä asiat nyt ihan niin yksinkertaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin ne nauhat ovat ei äiti koskaan saa rauhaa. Ne on saatava pois. Ei ketään voi vaatia elämään tuossa lopunelämää. Ne ovat rikollisia nauhoja joita ollaan käytetty väärin.
Miksi? Äidin menneisyys ei pyyhkiydy pois sillä, että todisteet siitä tuhotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi on jo ladannut sen tallenteen someen.
Onko kyse oikeasti riitelystä vai raivoamisesta? Erona se, että riitelyssä on asia josta ollaan eri mieltä ja siitä riidellään, raivoamisessa taas huudetaan ja syytellään toista eikä ratkota sitä asiaa. Riitelyhän ei välttämättä vaadi tunteiden käytöä eikä varsinkaan huutamista.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi on jo ladannut sen tallenteen someen.
No huono loppuelämä hänellä sitten.
Levottomat vanhemmat eivät parempaan pysty kuin pahantekoon. He eivät ole vähääkään syyllisiä kamaluuteensa. Mutta hirveää on olla tällaisen lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se poika rohkaissut tytärtäsi kiristämään rahaa sinulta? Onko se edes kunnon perheen poika?
Ei kuulosta siltä, vaan pikemminkin siltä, että tytär on pers häiriöisen tavoin uhriutunut oikein kunnolla poikaystävän silmissä.
Sama kuvio kuin pers häiriöinen mies haukkuu exänsä mt-ongelmaiseksi hulluksi uudelle naiselle ja on niin uhria niin uhria.
Tämä tuli mullakin mieleen. Oma siskoni on pienestä pitäen ollut sellainen umpimielinen uhriutuja, joku salaa nauhoittaminen on just sellaista mitä olisi aivan varmasti tehnyt nuorena jos olisi ollut älypuhelin millä nauhoittaa. Ensin ajoi meitä muita sisaruksia ihan hulluuden partaalle ja kun joku lopulta reagoi huutamalla, meni itkemään vanhemmille että nuo kiusaa. Kaikkea tuollaista. Nykyään syyttää vanhempiamme esim. siitä etteivät maksaneet jotain pikavippilainoja, kyseessä siis lähes nelikymppinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä siis pelkäät, kun sanot pelkääväsi tyttöä?
Hän on pelännyt LAPSENA että aikuinen ihminen hyökkää hänen päälleen fyysisesti.
Arvaa kumpi on a) aiheellisempi pelko b) pahempaa?
Pelkään että mitä kaikkea muuta siellä vielä keksitään että saadaan minulle huono omatunto. Haluaisin tytön kanssa asialliset ja lämpimät välit, varsinkin nyt kun asuu jo omillaan.
Suurin osa riidoista avioliitossani oli muuten lasten takia, siitä että mies oli hyvin ankara lapsia kohtaan ja pari kertaa kuritti heitä myös ruumiillisesti, kun olivat pienempiä. Minä en voinut hyväksyä sitä ja puolustin lapsia kuin leijonaemo.
Siis uhkailit lastasi sillä että pistät tämän asumaan sen vanhemman luo joka on hakannut tätä? Ei nyt mene "leijonaemon" imagoon tuo, hyvänen aika. Miksiköhän tyttäresi on katkera.
Raivoaminen on henkistä väkivaltaa! Ja kyllä aikuisen pitää olla turvallinen aikuinen, eikä kiukutteleva teini, joka "ragee", kun on huono päivä. Tottakai tunteita pitää näyttää, mutta ehkä tyttäresi on pitänyt toimintaa ahdistavana ja väkivaltana häntä kohtaan.