Äiti-ihmisen kanssa keskustelu - vela avautuu

Toi on sitä small talkia. Äideillä paljo lapsista, perheestä.

Pitäisikö vaan murahdella kaikkeen joo tai ei?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tämä äiti-ihminen on sanomisillaan tarkoittanut yhtään mitään ihmeempää, mutta toki joku vetää herneen nenään ja luulee pätemiseksi. Just tätä ihanaa nykyaikaa, mitään ei saa sanoa eikä mistään puhua.

En minä sitä tarkoita, etteikö mitään saisi sanoa. Ystävä vaan harrastaa tätä niin paljon että ihmettelen, miksi pitää joka asiaan vetää kiireet lasten kanssa. Liittyivät asiaan tai eivät.

Ap

Mitä ihmettä?

Kyllä minua kiinnostaa ystävieni elämä, vaikka omani olisi täysin erilaista. En kyllä kehtaisi sanoa, että ei kiinnosta kuulla työstäsi, kun itse olen työtön tai ei kiinnosta jutella isäsi kuolemasta, kun omani on vielä elossa.

Kyllä on tyhjä elämä sinulla AP, jos tuollaiset asiat häiritsee.

No en nyt usko, että tuossa on kyse minkäänlaisesta pätemisestä, vaan ihan vaan henkilön tapa kommunikoida. Itselläkin on jostain syystä tapana kerrata päivän kulkua vastaavalla tavalla, mutta mitään pätemistä siihen ei liity. Tuntuu, että kyse on enemmänkin omasta vihamielisyydestäni äiti-ihmisiä kohtaan, kun tämmöisestäkin asiasta pitää vetää herne nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tämä äiti-ihminen on sanomisillaan tarkoittanut yhtään mitään ihmeempää, mutta toki joku vetää herneen nenään ja luulee pätemiseksi. Just tätä ihanaa nykyaikaa, mitään ei saa sanoa eikä mistään puhua.

En minä sitä tarkoita, etteikö mitään saisi sanoa. Ystävä vaan harrastaa tätä niin paljon että ihmettelen, miksi pitää joka asiaan vetää kiireet lasten kanssa. Liittyivät asiaan tai eivät.

Ap

Ihminen puhuu yleensä siitä mitä hänelle tapahtuu ja mitä hän kokee. Jotkut tietty juoruilevat muiden elämästä, kuten sinä nyt. Vältän ihmiseiä irl jotka näin tekevät, mutta omia juttujaan kertovat ovat yleensä mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on yksi vela ystävänä. On todella raskasta seuraa, on vähän apn kaltainen tyyppi. Koko ajan minun pitäisi olla varpaillaan, etten puhuisi hänelle sopimattomia asioita. Olen yrittänyt etääntyä hänestä, mutta hän jatkuvasti ottaa yhteyttä, minä en ota häneen.

Meillä on kaksi pientä lasta, liikumme heidän kanssaan ihan jouhevasti, mutta lasten kanssa elämä on helpompaa kun pitää pääsääntöisesti rytmistä kiinni. Velan mielesta se on tarpeetonta, hän kun omasta mielestään on asiantuntija lastenkin asioissa.

Voi kertoa myös suuren salaisuuden, hänen juttelunsa baari-illoista, keikoilla käymisestä ja viinin litkimistä eivät ole kauhean kiinnostavia, olen sen kaiken itse käynyt läpi ja tyhjäksi huomannut. Mutta ei haittaa jos hän haluaa jatkaa, kunhan ei minua kiusaa asioilla. Ja minä en käytä rahoja ja aikana hänen kanssaan tehtäviin lomareissuihin, ne on aina samaa, rannalla ja putiikeissa notkumista ja illalla liikaa viiniä ja hänen valitustaan.

Minä antaisin mieluusti ystäväni etsiä seuraa jossa hän viihtyy, kunpa hän jättäisi minut rauhaan. Ilmeisesti muut ystäväpiiristämme ovat jo hänet hylänneet. Näin olen kuullut ja tulkinnut.

Amen

Tämä!

Sama minulla, yksi kaveri julistaa lapsettomuutta jatkuvasti. Muusta ei saisi puhua ja me lapselliset varsinkaan mistään. Kaikki meidän asiamme ovat pitkästyttäviä. Ei kovin hedelmällinen pohja ystävyyteen. En itse ota yhteyttä mutta häneltä tulee monta viestiä ja pyyntöjä kahville, lenkille jne. Ei kiinnostaisi lähteä kuuntelemaan valitusta. Viime perjantaina kysyinkin, kun hän taas aloitti viestittelyyn, että oletko yksinäinen. Hän suuttui kysymyksestä, tuli täyslaidallinen haukkuja. Ilmeisesti totuus koski.

Ikävä, jos ystäväsi määrää, mistä saisitte puhua. Ei sellainen ole hyvä pohja ystävyydelle, oli lapsia tai ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä?

Kyllä minua kiinnostaa ystävieni elämä, vaikka omani olisi täysin erilaista. En kyllä kehtaisi sanoa, että ei kiinnosta kuulla työstäsi, kun itse olen työtön tai ei kiinnosta jutella isäsi kuolemasta, kun omani on vielä elossa.

Kyllä on tyhjä elämä sinulla AP, jos tuollaiset asiat häiritsee.

Miksi toiset eivät koe tarvetta päteä omilla asioillaan, ja toiset kokevat? Kun kummankinlaisia ihmisiä on tullut vastaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on yksi vela ystävänä. On todella raskasta seuraa, on vähän apn kaltainen tyyppi. Koko ajan minun pitäisi olla varpaillaan, etten puhuisi hänelle sopimattomia asioita. Olen yrittänyt etääntyä hänestä, mutta hän jatkuvasti ottaa yhteyttä, minä en ota häneen.

Meillä on kaksi pientä lasta, liikumme heidän kanssaan ihan jouhevasti, mutta lasten kanssa elämä on helpompaa kun pitää pääsääntöisesti rytmistä kiinni. Velan mielesta se on tarpeetonta, hän kun omasta mielestään on asiantuntija lastenkin asioissa.

Voi kertoa myös suuren salaisuuden, hänen juttelunsa baari-illoista, keikoilla käymisestä ja viinin litkimistä eivät ole kauhean kiinnostavia, olen sen kaiken itse käynyt läpi ja tyhjäksi huomannut. Mutta ei haittaa jos hän haluaa jatkaa, kunhan ei minua kiusaa asioilla. Ja minä en käytä rahoja ja aikana hänen kanssaan tehtäviin lomareissuihin, ne on aina samaa, rannalla ja putiikeissa notkumista ja illalla liikaa viiniä ja hänen valitustaan.

Minä antaisin mieluusti ystäväni etsiä seuraa jossa hän viihtyy, kunpa hän jättäisi minut rauhaan. Ilmeisesti muut ystäväpiiristämme ovat jo hänet hylänneet. Näin olen kuullut ja tulkinnut.

Amen

Tämä!

Sama minulla, yksi kaveri julistaa lapsettomuutta jatkuvasti. Muusta ei saisi puhua ja me lapselliset varsinkaan mistään. Kaikki meidän asiamme ovat pitkästyttäviä. Ei kovin hedelmällinen pohja ystävyyteen. En itse ota yhteyttä mutta häneltä tulee monta viestiä ja pyyntöjä kahville, lenkille jne. Ei kiinnostaisi lähteä kuuntelemaan valitusta. Viime perjantaina kysyinkin, kun hän taas aloitti viestittelyyn, että oletko yksinäinen. Hän suuttui kysymyksestä, tuli täyslaidallinen haukkuja. Ilmeisesti totuus koski.

Ikävä, jos ystäväsi määrää, mistä saisitte puhua. Ei sellainen ole hyvä pohja ystävyydelle, oli lapsia tai ei.

Ap

Totanoin, etkös sinä juuri tee sitä kanssa? Haukut ystäväsi puheenaiheet kaikelle kansalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä?

Kyllä minua kiinnostaa ystävieni elämä, vaikka omani olisi täysin erilaista. En kyllä kehtaisi sanoa, että ei kiinnosta kuulla työstäsi, kun itse olen työtön tai ei kiinnosta jutella isäsi kuolemasta, kun omani on vielä elossa.

Kyllä on tyhjä elämä sinulla AP, jos tuollaiset asiat häiritsee.

Miksi toiset eivät koe tarvetta päteä omilla asioillaan, ja toiset kokevat? Kun kummankinlaisia ihmisiä on tullut vastaan.

Ap

Pitäisikö sun olla töissä trolli, eikä täällä spämmäämässä?

0/5 aivan liikaa yritystä.

Saatan itsekin ääneen miettiä tuollaisia asioita, tai viestitse tuoda esille. Lähinnä yritän varoittaa, että aikataulut saattavat venyä hieman, mutta jos se ei häiritse liikaa niin olisi ihana nähdä. Ja aikaoptimistina yritän ääneen sanottuna samalla realisoida itselleni sen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Yleensä vedän aikataulut turhan kireiksi ja kuvittelen, että asiat luonnistuvat lyhyemmässä ajassa. Olen tehnyt tätä kyllä jo ennen lasta, kun tein töitä useammassa eri paikassa ja opiskelin samaan aikaan sekä olin aktiivina järjestössä. Samalla tavalla hahmottelin päivän aikataulua ja mahdollisia näkemisiä, yksi työ oli sellainen, että kriisitilanteissa töiden lopetus saattoi venyä useammalla tunnilla. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan varoittaa toista siitä, että yllättävät muutokset ovat mahdollisia.

Kolahti. Tosin mulla ei ole lapsia vaan hevosia.

Vierailija kirjoitti:

Minä: Hei, olen siis tulossa kotikaupunkiisi huomenna, mikä olisi sopiva tarkempi aika? (Illaksi on aiemmin sovittu.)

Kaveri: Mulla on lasten kuskauksia ja harrastuksia ja menoja päivällä,, varmaan vapaudun niistä kuitenkin illaksi Kiva nähdä!

Minä: Joo no mihin kellonaikaan nähtäisiin?

Kaveri: Enköhän klo 18 mennessä olen vapautunut lasten menoista! Käykö se?

Minä: (jättäen mainitsematta kaikki aiemmin sinä päivänä tekemäni asiat ja kiireet) Kyllä, se käy.

Miksi ne lasten kanssa tekemiset pitää mainita koko ajan? Enhän minäkään avaa koko päivääni hänelle.

Ap

Selittää sinulle pahoitellen miksi voi nähdä vasta illemmalla. Samaa tein jo ennen lapsia.

Ystävä: lähden ajamaan, olen kolmen tunnin päästä perillä

Minä: oon vielä töissä, pitää saada yks projekti loppuun tän päivän aikana. Toivottavasti se on loppu kun oot perillä, kiva kun tulet! Saatan päivystää vielä sähköpostia illemmalla jos tulee jotain täydennettävää. Ja Kelalle pitäis käydä viemässä yksi lappu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika normaalia. Lapset on iso osa elämää. Jos ärsyttää ni sano se suoraan sille kaverille..

Täytyy varmaan uskaltaa sanoa. Ollaan aika läheisiä kuitenkin ja haluaisin nimenomaan viettää aikaa sen ystävän kanssa, jollaisena olen hänet tuntenut siitä lähtien kun tutustuttiin. Totta kai ollaan molemmat myös muututtu, mutta ei se muuten ystävyyttä ole haitannut. Ei minua niinkään kiinnosta hänen lapsensa vaan nimenomaan se kaveri.

Ap

Minusta on outoa, että toivot kaverin sivuuttavan kanssasi noin ison ja sen tärkeimmän asian elämästään vain sen takia, että lapset eivät kiinnosta sinua. Etenkin kun sanot kaverin olevan läheinen.

Itse velana kuuntelen mielelläni läheisteni lapsiasiat ja kyselen niistä myös itse. He ovat minulle tärkeitä ihmisiä, joten sen takia heille tärkeät asiat kiinnostavat myös minua. Ne lapset ovat kuitenkin kiinteä osa sitä läheistä ihmistä ja hänen nykyistä persoonaansa.

Mä taas en oo pysynyt läheisenä niiden kanssa, jotka puhuu vain lapsistaan. Siinä välivaiheessa ennen kuin on hyväksynyt ystävän menetyksen, se juttujen kohtaamattomuus on ollut kurjaa.

Kandee tuntea itsensä ja se, jaksaako jutut lapsiperhearjesta kiinnostaa. Mulla tilanne on muovautunut sellaiseksi, että ne lapselliset kaverit, jotka nauttii siitä, että saavat mun kanssa "unohtaa" perhearjen, on pysyneet. Ne jotka haluaa puhua koko ajan lapsistaan, jääneet. Ihmissuhteiden pitää antaa jotain molemmille, että ystävyys säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: Hei, olen siis tulossa kotikaupunkiisi huomenna, mikä olisi sopiva tarkempi aika? (Illaksi on aiemmin sovittu.)

Kaveri: Mulla on lasten kuskauksia ja harrastuksia ja menoja päivällä,, varmaan vapaudun niistä kuitenkin illaksi Kiva nähdä!

Minä: Joo no mihin kellonaikaan nähtäisiin?

Kaveri: Enköhän klo 18 mennessä olen vapautunut lasten menoista! Käykö se?

Minä: (jättäen mainitsematta kaikki aiemmin sinä päivänä tekemäni asiat ja kiireet) Kyllä, se käy.

Miksi ne lasten kanssa tekemiset pitää mainita koko ajan? Enhän minäkään avaa koko päivääni hänelle.

Ap

Selittää sinulle pahoitellen miksi voi nähdä vasta illemmalla. Samaa tein jo ennen lapsia.

Ystävä: lähden ajamaan, olen kolmen tunnin päästä perillä

Minä: oon vielä töissä, pitää saada yks projekti loppuun tän päivän aikana. Toivottavasti se on loppu kun oot perillä, kiva kun tulet! Saatan päivystää vielä sähköpostia illemmalla jos tulee jotain täydennettävää. Ja Kelalle pitäis käydä viemässä yksi lappu.

Joo, voihan siinä olla toki tuokin mahdollisuus.

Ap

Mielestäni tulkitset hänen normaalit kommenttinsa omituisesti. Hän kertoo elämästään, samoin sinä.

Minä valitettavasti jäin lapsettomaksi endometrioosin vuoksi, joten en ole vela. 

Varmistan, haluatko sinä olla vela? Kommenttisi perusteella et välttämättä halua.

Ehdotan, että mietit asiaa, jos haluat omia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä: Hei, olen siis tulossa kotikaupunkiisi huomenna, mikä olisi sopiva tarkempi aika? (Illaksi on aiemmin sovittu.)

Kaveri: Mulla on lasten kuskauksia ja harrastuksia ja menoja päivällä,, varmaan vapaudun niistä kuitenkin illaksi Kiva nähdä!

Minä: Joo no mihin kellonaikaan nähtäisiin?

Kaveri: Enköhän klo 18 mennessä olen vapautunut lasten menoista! Käykö se?

Minä: (jättäen mainitsematta kaikki aiemmin sinä päivänä tekemäni asiat ja kiireet) Kyllä, se käy.

Miksi ne lasten kanssa tekemiset pitää mainita koko ajan? Enhän minäkään avaa koko päivääni hänelle.

Ap

Tässä on ihan varmaan sellainen yleinenkin ero ihmisten välillä, että jotkut tykkää jutella ja jakaa arkisia asioita.

Mulla on sama ongelma siskon kanssa, hän tykkää puhua arjesta. Mä taas haluan puhua arjesta mahdollisimman vähän, koska oon aina kokenut sen vähän tylsäksi. Sen lisäksi etyä hoidan sen arjen, en halua käyttää aikaani siitä puhumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tulkitset hänen normaalit kommenttinsa omituisesti. Hän kertoo elämästään, samoin sinä.

Minä valitettavasti jäin lapsettomaksi endometrioosin vuoksi, joten en ole vela. 

Varmistan, haluatko sinä olla vela? Kommenttisi perusteella et välttämättä halua.

Ehdotan, että mietit asiaa, jos haluat omia lapsia. 

Kyllä olen aito vela. Minulla on siis muitakin ystäviä ja läheisiä joilla on lapsia. Tässä ystävässä vain erottuu enemmän se jatkuva lapsilla päteminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletpa katkera.

Mistä? Lapsia en ole halunnut enkä halua, joten se ei riitä syyksi.

Ap

No sitten on joku muu syy. Mutta terve, onnellinen, tasapainoinen et vaikuta olevan. Jotain häikkää nyt on. Normaali ihminen ei tuollaiseen edes kiinnittäis huomiota. Saati ärsyyntyis.

"Äiti-ihminen"

Että oot oksettava. Hoida ittes kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tulkitset hänen normaalit kommenttinsa omituisesti. Hän kertoo elämästään, samoin sinä.

Minä valitettavasti jäin lapsettomaksi endometrioosin vuoksi, joten en ole vela. 

Varmistan, haluatko sinä olla vela? Kommenttisi perusteella et välttämättä halua.

Ehdotan, että mietit asiaa, jos haluat omia lapsia. 

Kyllä olen aito vela. Minulla on siis muitakin ystäviä ja läheisiä joilla on lapsia. Tässä ystävässä vain erottuu enemmän se jatkuva lapsilla päteminen.

Ap

En hahmota sanaa päteminen. 

Hänen elämänsä on toisenlaista, kuin sinun elämäsi.