Lue keskustelun säännöt.
Äiti-ihmisen kanssa keskustelu - vela avautuu
11.08.2023 |
Viestittelette kaverin kanssa jo aiemmin sovitun tapaamisen tarkempaa kellonaikaa (tapaaminen siis huomisiltana) ja kaveri vastaa: Mulla on lasten harrastus- ja synttärikuskauksia iltapäivällä, mutta varmasti ehdin sitten illalla. No illallehan sitä tapaamista alun perin sovittiinkin! Tämä on vain yksi esimerkki. Oman elämän tärkeys pitää aina vetää esiin lapsilla pätemisen kautta. Tunteeko kaveri itsensä tärkeäksi kun on äiti ja kuskaa lapsia? Ja siitä pitää minulle joka käänteessä kertoa? En minäkään ala luettelemaan kaikkia merkityksellisiä tekemisiäni ja menoja aiemmin siltä päivältä, kun ei ole mitään tarvetta niillä päteä. Lähes aina kun ollaan yhteyksissä tämän ystävän kanssa, alkaa viestittely sillä, miten on paljon tehtävää lasten kanssa. Ja on ihan fiksu työssä käyvä ihminen vielä, mutta ilmeisesti lapset on se juttu elämässä. Ja kiva jos niin on, saa ollakin, mutta miksi siitä pitää aina minulle ensimmäiseksi kertoa? Tulee jokin pätemisen tarpeen tunne tuosta.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Mutta miksi se kysyjä sen haluaa tietää? Mielestäni koko aihe on vain valtavan epäkiinnostava. Jollekin toiselle aihe voi olla kiusallinen, jos on taustalla vaikka keskenmenoja tai abortteja.
Onhan vaihdevuodetkin luonnollinen asia, mutta en minä kysele niistä työkavereilta.
Tämä. Mä olen kokenut 5 keskenmenoa ja kysymys "onko lapsia?" puolitutun ihmisen suusta on aina yhtä epämiellyttävä.
Juuri tätä ajoin takaa.
Itse olen tehnyt abortin muutama vuosi sitten. Vaikka olen käsitellyt asian enkä halua lapsia, lapsikyselyt tuntuvat epämiellyttäviltä. Vielä kiusallisempi aihe itselleni on ikisinkkuus, joka luultavasti näkyy myös päälle päin. Välillä mietin, haluavatko nuo yksityisasioiden kyselijät kiusata minua tarkoituksella utelemalla vaivaannuttavia asioita.
Et ole maailman napa vaan tuollaista nyt vaan kysellään. Kukaan ei varmasti halua sinua kiusata tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aletaanko me kaikki nyt listaamaan ikäviä puheenaiheita, joista emme halua puhua ja mistä meiltä ei saa kysyä?
Kun tapaamme uuden ihmisen, ojennamme käyntikortin sijaan kortin, missä on kielletyt puheenaiheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika normaalia. Lapset on iso osa elämää. Jos ärsyttää ni sano se suoraan sille kaverille..
Täytyy varmaan uskaltaa sanoa. Ollaan aika läheisiä kuitenkin ja haluaisin nimenomaan viettää aikaa sen ystävän kanssa, jollaisena olen hänet tuntenut siitä lähtien kun tutustuttiin. Totta kai ollaan molemmat myös muututtu, mutta ei se muuten ystävyyttä ole haitannut. Ei minua niinkään kiinnosta hänen lapsensa vaan nimenomaan se kaveri.
Mutta jos olet ystävä,pitäisi jaksaa kuunnella myös sitä mikä ystävääsi kiinnostaa,eikä vaatia,että puhutaan vain sinua kiinnostavista asioista.
Ap
Kamalan itsekästä vaatia,että kaiken pitäisi aina mennä juuri oman mielen mukaan.Eikö ihmisillä ole enää yhtään kykyä vuorovaikutukseen.Sietokyky on heti nollassa jos joku asia ei miellytä.Pitäisi osata asettua toisenkin asemaan eikä ajatella vain itseään.
Ei noi lapselliset tajua muusta kun lapsistaan, varsinkin pikkulapsi aikaan. Saa kuulla lasten eritteiden koostumuksesta jne. Heidän oma persoonansa jää synnytysosastolle ja tilalle tulee äiti persoona johon ei mahdu mitään muuta.
Siksi on parempi kun ei ole sellaisten fanaatikkojen kanssa tekemisissä.
Useimmat kyllä normalisoituvat sitten kun lapset on teinejä tai aikuisia. Sitten he alkavat taas tajuta ympäröivää maailmaa ja kaivaa omaa vanhaa persoonaansa esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Mutta miksi se kysyjä sen haluaa tietää? Mielestäni koko aihe on vain valtavan epäkiinnostava. Jollekin toiselle aihe voi olla kiusallinen, jos on taustalla vaikka keskenmenoja tai abortteja.
Onhan vaihdevuodetkin luonnollinen asia, mutta en minä kysele niistä työkavereilta.
Tämä. Mä olen kokenut 5 keskenmenoa ja kysymys "onko lapsia?" puolitutun ihmisen suusta on aina yhtä epämiellyttävä.
Juuri tätä ajoin takaa.
Itse olen tehnyt abortin muutama vuosi sitten. Vaikka olen käsitellyt asian enkä halua lapsia, lapsikyselyt tuntuvat epämiellyttäviltä. Vielä kiusallisempi aihe itselleni on ikisinkkuus, joka luultavasti näkyy myös päälle päin. Välillä mietin, haluavatko nuo yksityisasioiden kyselijät kiusata minua tarkoituksella utelemalla vaivaannuttavia asioita.
Et ole maailman napa vaan tuollaista nyt vaan kysellään. Kukaan ei varmasti halua sinua kiusata tarkoituksella.
No minäpä tästä lähtien vastaan kyselijöille, etten pidä lapsista ja että takana on yksi abortti.
Ei hän pahalla sano tai mitenkään kerskaillen. Hän vain elää lapsiperhe-elämää, jossa lasten menot ja aikataulut ovat melko tärkeitä. Yritä ymmärtää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ymmärrän, mitä sanot. Mutta näethän, että tuossa on aste-eroja: sinä sanot vain sen, että on lasten kuskaukset ja sopii nähdä silloin ja tällöin. Ap:llä ja muilla on esimerkkejä siitä, miten selostetaan ummet ja lammet päivän menoista ja aikatauluista. Tuo ei ole joko-tai -kysymys, vaan jatkumo, jonka toisessa päässä on se töks-töks -sähkösanomakieli "ok, klo 16 Stockan kellon alla" ja toisessa päässä pitkä litania asioista. Jos pidempi viestittely on molemmille osapuolille sopivaa ja mukavaa, niin ei ole ongelmaa. Ongelma on siinä, jos viestittelytavat ovat kovin erilaiset ja jos tulee sellainen tunne, että se toinen ihminen haluaa oikein korostaa omaa tärkeyttään kertomalla niistä omista asioistaan, olipa ne lapsia, hevosia tai töitä. Tuossa sinun tapauksessasi ei ole kysymys mistään sellaisesta, niin se ei oikein sovi edes esimerkiksi, jos puhutaan ns. ääripäistä. Sinun ja ystäväsi kommunikointi on teille molemmille sopivaa ja ulkopuolelta katsottuna sopivan lyhyttä mutta silti informatiivista.
Sä nyt unohdat, että täällä on monta, joiden mielestä tapaamisajan sopimisviesteihin ei saa laittaa turhaa informaatiota, sekä AP, jonka mielestä lasten asioista puhuminen on pätemistä. Molempiin liittyen tuo mun viesti on ihan relevantti.
Jossain toisessa keskustelussa ongelmana oli työkaverin tuskastuminen siihen että sen ketjun ap sotki työkuvioita omilla höpinöillään.
Ap loukkaantui työkaverinsa käytöksestä, eikä kyennyt näkemään asiaa muulta kantilta kuin siltä että hän on uhri ja työkaveri käyttäytyi häntä kohtaan asiattomasti tuhahtamalla että mikä oli ongelma.
Muistaakseni ks keskustelun ap korosteli asioita joilla ei ollut sinänsä merkitystä asioiden kannalta samaan tyyliin kuin tämänkin keskustelun ap.
Ajatella jos kyseessä olisikin sama tyyppi niin, olisiko hän nyt aivan pöyristynyt siitä kun ei ymmärrä miksi aikaisemmassa keskustelussa hänen tapansa oli ongelma mutta tässä yhteydessä myös.
On helppoa heittää että ap on pahis aina. Tai vela/perheellinen/mies/nainen.
Ongelma ei missään nimessä voi olla siinä että on pakko olla sellaisen ihmisen kaveri jonka tapa ärsyttää niin paljon että sitä täytyy mussuttamalla mussuttaa kaikkien muiden kanssa paitsi kyseisen kaverin.
Kyl siin tulee väkisinkin mieleen vaihtoehto että ap:n tarkoitus on joko trollata tai saada syy jättää ks kaveri taakseen siten että kaveri on oltava tarinan pahis ihan kuin ihmissuhteita ei voisi muulloin päättää kuin siinä tapauksessa ja kunhan ap ei se ainakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain toisessa keskustelussa ongelmana oli työkaverin tuskastuminen siihen että sen ketjun ap sotki työkuvioita omilla höpinöillään.
Ap loukkaantui työkaverinsa käytöksestä, eikä kyennyt näkemään asiaa muulta kantilta kuin siltä että hän on uhri ja työkaveri käyttäytyi häntä kohtaan asiattomasti tuhahtamalla että mikä oli ongelma.
Muistaakseni ks keskustelun ap korosteli asioita joilla ei ollut sinänsä merkitystä asioiden kannalta samaan tyyliin kuin tämänkin keskustelun ap.
Ajatella jos kyseessä olisikin sama tyyppi niin, olisiko hän nyt aivan pöyristynyt siitä kun ei ymmärrä miksi aikaisemmassa keskustelussa hänen tapansa oli ongelma mutta tässä yhteydessä myös.
On helppoa heittää että ap on pahis aina. Tai vela/perheellinen/mies/nainen.
Ongelma ei missään nimessä voi olla siinä että on pakko olla sellaisen ihmisen kaveri jonka tapa ärsyttää niin paljon että sitä täytyy mussuttamalla mussuttaa kaikkien muiden kanssa paitsi kyseisen kaverin.
Kyl siin tulee väkisinkin mieleen vaihtoehto että ap:n tarkoitus on joko trollata tai saada syy jättää ks kaveri taakseen siten että kaveri on oltava tarinan pahis ihan kuin ihmissuhteita ei voisi muulloin päättää kuin siinä tapauksessa ja kunhan ap ei se ainakaan ole.
En ole varma, ymmärränkö ihan kaikkea, mitä ajat takaa. Mutta sen sanon, että ystävyyssuhteiden päättäminen on aivan liian aliarvostettua nykyään.
Ihmiset jotka höpöttävät itsestään ja omista asioistaan sellaisissa tilanteissa, joissa se ei kuulu asiaan, ovat epäkohteliaita ja ärsyttäviä. Ihan sama, mikä on se asia, jolla he joko yrittävät päteä tai josta he suoltavat tajunnanvirtaansa.
Voihan olla, että lapsiperheiden äideillä on myös ns. aivot sulaneet, niin siksi eivät ymmärrä käytöstään. Mutta toisaalta tuota tekevät myös lapsettomat, jotka ovat itsekkäitä ja itsekeskeisiä, niin en loppujen lopuksi lähtisi syyllistämään tästä tavasta lapsiperheiden äitejä.
Jokainen vela tai lapsiperheellinen voisi yhtä lailla miettiä omaa käytöstään ja toimintaansa kriittisesti: käyttäydynkö minä hyvin ihmissuhteissani ja viesteissäni? Otanko toisen ihmisen riittävästi huomioon? Enhän kuormita toista ihmistä liikaa? Ymmärränkö, että toisen kuormittaminen ei tarkoita vain negatiivisista asioista valittamista, vaan yhtä lailla kuormittavaa voi olla pitkän viestin monologi omista, jokapäiväisistä ei-tärkeistä asioistani? Tarvitseeko toinen ihminen todella millintarkat tiedot siitä, mitä minä olen tehnyt tai aion tehdä, jos ne eivät liity siihen toiseen ihmiseen mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka höpöttävät itsestään ja omista asioistaan sellaisissa tilanteissa, joissa se ei kuulu asiaan, ovat epäkohteliaita ja ärsyttäviä. Ihan sama, mikä on se asia, jolla he joko yrittävät päteä tai josta he suoltavat tajunnanvirtaansa.
Voihan olla, että lapsiperheiden äideillä on myös ns. aivot sulaneet, niin siksi eivät ymmärrä käytöstään. Mutta toisaalta tuota tekevät myös lapsettomat, jotka ovat itsekkäitä ja itsekeskeisiä, niin en loppujen lopuksi lähtisi syyllistämään tästä tavasta lapsiperheiden äitejä.
Jokainen vela tai lapsiperheellinen voisi yhtä lailla miettiä omaa käytöstään ja toimintaansa kriittisesti: käyttäydynkö minä hyvin ihmissuhteissani ja viesteissäni? Otanko toisen ihmisen riittävästi huomioon? Enhän kuormita toista ihmistä liikaa? Ymmärränkö, että toisen kuormittaminen ei tarkoita vain negatiivisista asioista valittamista, vaan yhtä lailla kuormittavaa voi olla pitkän viestin monolog
Jos tekee jostain asiasta 100% oman persoonan, ei puhu mistään muusta- se kyllä kuormittaa muita ihmisiä.
Nuo nyt on vaan ihan peruskysymyksiä. Miksi otat itseesi ja vielä muka kiusattaisiin sinua. Ihmiset vaan kysyvät asioita sen kummemmin miettimättä mitä kysyvät. Otan nyt ihan likaa itseesi.