499 000 euron asuntolainastaan lyhennys on vain 84 euroa kuussa ja korkokulut ovat yli 2 300 euroa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä elänyt 90-lukua ja päässyt työelämään opiskelujen jälkeen 90-luvun alussa. Korkeista opintolainojen koroista kyllä hyvin selvittiin, vaikka tulot olivat aluksi alhaiset. Ja muutenkin, ei silloin tarvinnut miettiä ruuan tai bensan hintoja jne. Ravintoloissa pystyi käymään useinkin. Nyt joutuu miettimään ilman ylisuuria lainojakin, kun kaikki hinnat ovat nousseet, mutta reaaliansiot ei. Ja kuulun siihen porukkaan, joka tienaa 5000€/kk. 

Muistisi tekee nyt tepposet. 90-luvun loma oli todella järkyttävä. Työttömyys oli ennätyskorkea, kokonainen sukupolvi jäi ilman töitä. Asuntojen hinnat romahtivat ja jäi suuret velat monelle. Se ravintoloissa syöminen oli hyvin harvoille mahdollista. Korot oli jopa 16 %.

90 luvulla työttömyysturvalain ja sosiaalietuisuukailla oli paljon parempi ostovoima kuin tänä päivänä..ja silloinkaan ei edes oltu sellaisia leikkauksia tekemässä mitä tämä orpo suunnittelee..

Kaljatuoppi maksoi 5 Mk. Eli alle euron ,junalippu Seinäjoelta Helsinkiin maksoi edestakaisin n 60 Mk eli 10 euro,kahvikuppi kahvilassa 2-3 Mk eli n? 50 senttiä.

Opiskelija asunnon soluvuokra n.450 Mk. Eli 90 euroa kk. Opintotukea sai 1300 Mk kuukaudessa 1995 joka vastaa n.220 euroa kuukaudessa...lama aikaan oli kaikki paremmin

Kaljatuoppi maksoi 90-luvulla noin 20 markkaa. 5 markan tuoppi on ollut joskus 60-luvulla.

Työllisyysaste oli syksyllä 1994 56,4%

Karkeasti joka toinen ei käynyt töissä.

Nyt 70% pidetään vähän huonona.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla jaeltiin "sijoitusneuvoja" vielä pari vuotta sitten, joissa idea oli, että neuvoja oli ottanut ison lainan ja sijoittanut sen rahan osakkeisiin. Ei omasta mielestään voinut kuin voittaa. Olisi mielenkiintoista tietää miten tuollaisilla nyt menee, kun on valtavat lainat kohonneilla koroilla ja osakkeet menettäneet arvonsa. Ulosotossa kai.

Osakkeeni eivät ole menettäneet arvoansa (25% arvonnousua 3 vuoden takaisesta ja vuodentakaisesta arvosta 4% miinuksella + osingot, eli plussalla ollaan). Tilillä olisi vain inflaatio syönyt omaisuutta.

Oma salkku ostettu viimeisen 20 vuoden aikana omilla rahoilla ja välillä osa myyty rahoittamaan remppoja.

Jokaisen pitää ymmärtää, että kaikessa on riskinsä. Asunnon omistamisessakin on riskinsä ja homekämppä keississää saattaa menettää ihan kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä elänyt 90-lukua ja päässyt työelämään opiskelujen jälkeen 90-luvun alussa. Korkeista opintolainojen koroista kyllä hyvin selvittiin, vaikka tulot olivat aluksi alhaiset. Ja muutenkin, ei silloin tarvinnut miettiä ruuan tai bensan hintoja jne. Ravintoloissa pystyi käymään useinkin. Nyt joutuu miettimään ilman ylisuuria lainojakin, kun kaikki hinnat ovat nousseet, mutta reaaliansiot ei. Ja kuulun siihen porukkaan, joka tienaa 5000€/kk. 

Muistisi tekee nyt tepposet. 90-luvun loma oli todella järkyttävä. Työttömyys oli ennätyskorkea, kokonainen sukupolvi jäi ilman töitä. Asuntojen hinnat romahtivat ja jäi suuret velat monelle. Se ravintoloissa syöminen oli hyvin harvoille mahdollista. Korot oli jopa 16 %.

90 luvulla työttömyysturvalain ja sosiaalietuisuukailla oli paljon parempi ostovoima kuin tänä päivänä..ja silloinkaan ei edes oltu sellaisia leikkauksia tekemässä mitä tämä orpo suunnittelee..

Kaljatuoppi maksoi 5 Mk. Eli alle euron ,junalippu Seinäjoelta Helsinkiin maksoi edestakaisin n 60 Mk eli 10 euro,kahvikuppi kahvilassa 2-3 Mk eli n? 50 senttiä.

Opiskelija asunnon soluvuokra n.450 Mk. Eli 90 euroa kk. Opintotukea sai 1300 Mk kuukaudessa 1995 joka vastaa n.220 euroa kuukaudessa...lama aikaan oli kaikki paremmin

Kaljatuoppi maksoi 90-luvulla noin 20 markkaa. 5 markan tuoppi on ollut joskus 60-luvulla.

Ja peruspäiväraha oli jotain 1800mk, 300 euroa.

Homekämppä ja yllättävä putkitemppa niin se 500 000 euron asunnon arvo onkin nolla euroa mutta pankin velka pysyy

1990-luvun laman myötä ostovoimaaleni jopa 8%.

Nyt ei olla lähelläkään sitä

Nimenomaan. Suomalaisten ostovoima ei ole tänään enää lähelläkään sitä tasoa jossa se oli 1990-luvun laman synkimpinä vuosina.

Mitä koulutetumpi ja hyvätuloisempi, sitä dramaattisempi ero.

Minäkin ostin Helsingistä 1995 60m2 kaksion juuri IT-alalta duunin saaneen juniorin palkalla enkä joutunut mitoittamaan 15v lainanmaksua edes tulevan urakehityksen varaan vaan ihan alkupalkan taso riitti.

Siinä kämpässä oli muuten kituutellut makaronia syöden nelihenkinen perhe jonka kaksi vanhempaa kävivät hyvässä vakiduunissa. Olivat epäonnekseen muuttaneet stadiin 1988 ja saivat rimaa hipoen 20v lainan tuon ostoon.

Aivan käsittämätöntä että joku suht normaalituloinen ottaa lainaa puoli miljoonaa tai että tämä ylipäätään saa tuollaisen lainan. Itselläni vuositulot ovat noin 40 000 euroa ja lainaa on jäljellä vajaat 130 000 euroa. Minuakin kirpaisee se että tällä hetkellä maksan korkoa vähän enemmän kuin mitä lyhennys on. Kun ostin asuntoni, olivat euriborit nollassa. Onhan korko suhteessa siihen noussut nyt paljon, mutta toisaalta stressitestaus tehtiin muistaakseni kahdeksalla prosentilla ja ajattelin silloin että siitäkin maksuerässä saattaisin juuri ja juuri selvitä. Onneksi ihan siellä asti ei vielä olla.

En voi kuin hämmästyä kuinka järjettömiä lainoja yksineläjätkin ottavat! Tuo jutun yh-äiti 180k lainalla... Itse en ottaisi edes 100k yksin lainaa, vaikka sillä ei saa suurista yliopistokaupungeista juuri yksiötäkään. Onneksi on puoliso mukana maksamassa: otettiin toissa vuonna 125k asp-laina, pienessä kaksiossa asutaan ihan kivasti.

Enää ei monille ensiasunnoksi kelpaa edes kaksio, vaan pitää olla omakotitalo. Tietysti opankit ovat syypää tähän aivan vinksahtaneeseen tilanteeseen, kun myöntävät lainoja olemattomilla säästöillä, aina ei ole tarvinnut olla niitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tilanteessani?

Asuntolainaa on jäljellä 10 000e. Tilillä on rahaa 13 000e. Palkka on pieni ja kaikki menee tällä hetkellä normaaliin kulutukseen (sisältää lainanmaksun).

Hirvittää jäädä tilanteeseen, jossa säästöjä on vain muutama tuhat euroa eikä palkasta jää mitään säästöön.

Mikä kiire sinulla tuota on maksaa? Korot ovat olemattomat tuosta summasta.

Muistelen kaiholla niitä 90 luvun hyviä aikoja kun kaikki oli paremmin .pankissakin maksettiin rahasta korkoa ja julkiset palvelut toimi vaikka niukkaa oli

Vierailija kirjoitti:

Työllisyysaste oli syksyllä 1994 56,4%

Karkeasti joka toinen ei käynyt töissä.

Nämä meidän pikkuiset on niin lutuisia kun ne uskovat kritiikittä kaiken mitä sanotaan.

Annas kun setä selittää: vielä 1990-luvun lamassakin "työllinen" tarkoitti henkilöä jolla oli vakituinen, kokoaikainen työpaikka.

Työllinen kykeni palkallaan maksamaan oman ruokakuntansa elämisen ja asumisen jopa Helsingissä.

Tänään puolet niistä "työlliseksi" tilastoiduista on jotain 9€ orjia ja yhtäkkiä on ihan normaalia ettei täyttä työpäivää tekevänkään kuulu elää Suomessa omalla palkallaan vaan se on täysin tulonsiirtojen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, miksi pitää rakentaa yli puolen miljoonan talo, jos siihen ei ole varaa. Henkilökohtaisesti tein niin, että aloimme säästää palkoista 25vuotta sitten puolet joka kuukausi, edullinen vuokra-asunto ja muutenkin pienet kulut siksi aikaa. Emme ottaneet lainaa, koska säästämällä ei tarvitse maksaa lainankorkoja, vaan taloon käytettävä raha todella on omaa ja jos jostain syystä emme olisikaan joku kuukausi pystyneet laittamaan säästöön, ei maailma olisi kaatunut. Nyt vielä odotellaan hintojen laskua ja sitten ostamme käteisellä oman, todennäköisesti jonkun velkaelviksen ahdinkoa hyväksikäyttäen tietenkin 🙂

Kätevää, että teillä oli mahdollisuus löytää edullinen vuokra-asunto. Se ei kuitenkaan tänä päivänä ole kaikille mahdollista, ainakaan pk-seudulla.

Vuosien ajan mulle on naurettu, kun joka kk oon lyhentänyt e traa. Kerran lyhensin yli 100 t, myytiin mökki, yhden kerran 2 e.

Ei enää hirveesti vaikuta korkojen nousut, kun lainaa on jäljellä alle 50 t ja yhtiövastike 84 e

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin todella varovaisia, kun otettiin talolaina pari vuotta sitten. Oltiin säästetty kymppitonneja, laina-aika otettiin pitkäksi aikaa että kk-erä pysyy järjellisenä eikä talokaan mikään ihmeellinen ole. Silti kolmesataa lisää kuussa maksettavaksi ja lisää on vielä tulossa korontarkistuksessa syksyllä. Mutta mietin sitäkin, jos olisimme alkaneet rakentaa tai ostaneet oikeasti kalliin talon! Olisihan se hienoa, että kaikki kiiltää uutuuttaan, mikään nurkka ei repsota eikä mitään remonttia tarvitse tehdä. Mutta oma mielenterveys on vaan tärkeämpi kuin pintakiilto.

Sama täällä, olisi saatu pankista lainaa paljon enemmänkin, ja joitain kalliimpia uudempia taloja käytiin katsomassakin, mutta päädyttiin tyytymään vanhempaan taloon halvemmalla asuinalueella. Täällä saattaa joo joskus nähdä pultsareita jos menee ostarille eikä talo ole uutuuttaan kiiltävä, mutta eipähän olla pulassa vaikka lainan maksuun menevä summa on lähes kaksinkertaistunut. Eikä toisaalta lapset koulussa kilpaile kenellä on kallein reppu tai puhelin, kun suurimmalla osalla alueen asukkaista ei ole varaa kilpavarusteluun.

Toi on hyvä päätös antaa lasten nähdä monenlaista perhettä. Toiset tulee hyvin toimeen ja toiset huonommin. Ihmisiä ollaan kaikki ja hyvä olla kavereita monesta taustasta.

Itse asuin lapsuuden omakotialueella, jossa oli halvalla rakennettu vähävaraisille koteja ja sitten paremmin toimeentuleville isompia taloja tontteineen. Lapsena kaikki leikki yhdessä. Ketään ei jätetty ulkopuolelle. Osa ystävyyksistä kantoi tähän päivään asti. Hyvä te!

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tilanteessani?

Asuntolainaa on jäljellä 10 000e. Tilillä on rahaa 13 000e. Palkka on pieni ja kaikki menee tällä hetkellä normaaliin kulutukseen (sisältää lainanmaksun).

Hirvittää jäädä tilanteeseen, jossa säästöjä on vain muutama tuhat euroa eikä palkasta jää mitään säästöön.[/quote

Itsellä sama tilanne. Olen tehnyt ylimääräisiä lyhennyksiä jotka kompensoivat koron nousua. Sitten helpottaa kun laina on maksettu pois etuajassa.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun laman myötä ostovoimaaleni jopa 8%.

Nyt ei olla lähelläkään sitä

Nimenomaan. Suomalaisten ostovoima ei ole tänään enää lähelläkään sitä tasoa jossa se oli 1990-luvun laman synkimpinä vuosina.

Mitä koulutetumpi ja hyvätuloisempi, sitä dramaattisempi ero.

Minäkin ostin Helsingistä 1995 60m2 kaksion juuri IT-alalta duunin saaneen juniorin palkalla enkä joutunut mitoittamaan 15v lainanmaksua edes tulevan urakehityksen varaan vaan ihan alkupalkan taso riitti.

Siinä kämpässä oli muuten kituutellut makaronia syöden nelihenkinen perhe jonka kaksi vanhempaa kävivät hyvässä vakiduunissa. Olivat epäonnekseen muuttaneet stadiin 1988 ja saivat rimaa hipoen 20v lainan tuon ostoon.

Niille varmaan jäi lainaa vielä myynnin jälkeenkin. Asuntojen hinnat romahti tuossa välissä.

Vierailija kirjoitti:

Työllisyysaste oli syksyllä 1994 56,4%

Karkeasti joka toinen ei käynyt töissä.

Nyt 70% pidetään vähän huonona.

Silloin oli paljon työikäisiä ja vähän eläkeläisiä. Lisäksi kaikki olivat kokopäivätöissä. Nykyään 30% tekee osa-aikatöitä.

Onneksi me muutettiin Helsingistä Ouluun ennen kuin tämä korkojen nousu tuli. Tuli automaattisesti ostettua niin paljon halvempi asunto... nyt ei korot päätä huimaa. Helsingissä asuvien kaverien tilanne hirvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä elänyt 90-lukua ja päässyt työelämään opiskelujen jälkeen 90-luvun alussa. Korkeista opintolainojen koroista kyllä hyvin selvittiin, vaikka tulot olivat aluksi alhaiset. Ja muutenkin, ei silloin tarvinnut miettiä ruuan tai bensan hintoja jne. Ravintoloissa pystyi käymään useinkin. Nyt joutuu miettimään ilman ylisuuria lainojakin, kun kaikki hinnat ovat nousseet, mutta reaaliansiot ei. Ja kuulun siihen porukkaan, joka tienaa 5000€/kk. 

Muistisi tekee nyt tepposet. 90-luvun loma oli todella järkyttävä. Työttömyys oli ennätyskorkea, kokonainen sukupolvi jäi ilman töitä. Asuntojen hinnat romahtivat ja jäi suuret velat monelle. Se ravintoloissa syöminen oli hyvin harvoille mahdollista. Korot oli jopa 16 %.

90 luvulla työttömyysturvalain ja sosiaalietuisuukailla oli paljon parempi ostovoima kuin tänä päivänä..ja silloinkaan ei edes oltu sellaisia leikkauksia tekemässä mitä tämä orpo suunnittelee..

Kaljatuoppi maksoi 5 Mk. Eli alle euron ,junalippu Seinäjoelta Helsinkiin maksoi edestakaisin n 60 Mk eli 10 euro,kahvikuppi kahvilassa 2-3 Mk eli n? 50 senttiä.

Opiskelija asunnon soluvuokra n.450 Mk. Eli 90 euroa kk. Opintotukea sai 1300 Mk kuukaudessa 1995 joka vastaa n.220 euroa kuukaudessa...lama aikaan oli kaikki paremmin

Kaljatuoppi maksoi 90-luvulla noin 20 markkaa. 5 markan tuoppi on ollut joskus 60-luvulla.

Ja peruspäiväraha oli jotain 1800mk, 300 euroa.

Tupakka-aski maksoi vain 15mk. Nykyisin se maksaa 10€.

Vierailija kirjoitti:

YTuollainen oli ysärilaman tilanne monella, tosin korot nousivat yli kymmenen silloin. Silloin opintolainankin korko nousi vuodessa nollasta eli valtiotuetusta yli kymmeneen. Oli tosin kiva kun oli ottanut vanhempien kannustama kolmen vuoden opintolainat tappiin (ilmaista rahaa!), ja sitten korko oli yhtäkkiä 12%.

Sitten sai seuraavan vuosikymmenen kuunnella, että oma moka.

Miten niin ilmaista rahaa? Opintotukihan olisi kuitenkin pitänyt maksaa takaisin tavalla tai toisella.1