Lue keskustelun säännöt.
Olen katsonut tässä joitain Supernanny-jaksoja ja mietin että onko tämä kurittomuus/kädettömyys lasten kanssa uusi ilmiö?
11.08.2023 |
Eikä vain tuossa ohjelmassa, mutta kun samoja ongelmia tuntuu olevan myös niillä omilla ystävillänikin joilla on pieniä lapsia. Kun palaan aikaan jolloin itsellä oli pienet lapset (nyt jo yli 20-v.) niin ei meillä ollut tuollaisia ongelmia enkä silloin kuullut että kenelläkään muullakaan olisi ollut. Lapset menivät nukkumaankin kun oli sen aika, ei siinä mitään tapeltu. Onko muiden nyt jo aikuisten lasten vanhemmilla samantyyppisiä havaintoja/kokemuksia? Mitä on tapahtunut tässä välissä?!
Kommentit (256)
Kuri ja myöhemmin itsekuri on yksi tärkeimmistä elämää vakauttavista tekijöistä. Kämppä pysyy siistinä, ihminen kunnossa, normaali painoisena yms kun on riittävästi itsekuria. Ei voi antaa periksi kaikille mieliteoille. Ja tätähän ei kaikki ole oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää on ihan ihmeelliseksi mennyt. 5 vuotta tein töitä päiväkodeissa ja monesti suu auki työkavereiden kanssa katsottiin sitä menoa. Oli juurikin tuota että vanhempi tulee hakemaan lasta mutta lapsi sanoo ettei halua lähteä. Silloin vanhempi lähti ja tuli myöhemmin hakemaan. Oli vanhempia jotka suuttuivat ihan kaikesta. Täälläkin Oli se ketju vanhemmasta joka koki sen negatiiviseksi palautteeksi kun sanottiin että lapsi on syönyt huonosti?!
Jotain on nyt todella pahasti vialla vanhemmuudessa. En osaa sanoa mistä tämä johtuu. Olen miettinyt onko ihmisten maalaisjärki kadonnut johonkin? Lapsia ei enää kasvateta.
Maalaisjärkeä ei enää saa käyttää. Päiväkodeissakin tavallinen kasvatus on pitkälti korvattu tunnehokemilla joiden käyttöä johtaja valvoo. Perinteistä kasvatusta pidetään haitallisena ja traumaattisena. Lapsia ei saa enää opettaa tottelemaan, koska se on autoritäärisyyttä ja lapsen itsetuntoa heikentävää. Sen sijaan pitää "panostaa tunnetaitoihin" ja "vahvistaa positiivisesti". Osassa päiväkodeista positiivisuuden vaatimus on mennyt jopa niin pitkälle, että henkilökunta ei saa enää sanoa lapsille "ei". Esimerkiksi on kiellettyä sanoa lapselle "ei saa juosta" ja sen sijaan pitää käyttää positiivista kiertoilmaisia. Myös esimerkiksi lapsesta kiinni ottaminen on kielletty monien kuntien päiväkodeissa ja jos lapsesta poikkeuksellisesti tartutaan vaaratilanteessa kiinni niin se on melkoisen byrokratian takana.
On typerää käyttää sanaa "ei" - lapsi tarvitsee ohjeita, kehoituksia, ei jotain aikuisen epämääräistä tunneilmaisua!
Ja tiedät kyllä, että käsiksi käyminen lailla kielletty.
Itsekin käytit ei -sanaa viestissäsi. Se on kuule kiellettyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan kehtaisi kertoa neuvolassa että rankaisen lapsiani. Enkä usko olevani ainut joka kokee näin.
Ai. Itse kyllä kerroin että meillä on käytössä telkkariohjelmien kieltäminen, viikkorahan pidättäminen, karkkipäivän peruminen yms rankaisukeinot.
Mikä siinä sitten oli erona, kun ennen kurittomille lapsille annettiin surutta selkään, eikä kukaan ole siitä traumatisoitunut?
Nykyään tulee trauma heti, kun lapseen kajotaan vaikka pienellä tukkapöllyllä.
Vai onko sitten niin, että kyllä me vaan traumatisoiduimme, mutta emme ole sitä tajunneet. Eli suurin piirtein 90-luvulta taaksepäin kaikki ihmiset on traumatisoituneita, koska sitä ennen kyllä lapselle sai antaa selkään, sai tukistaa, sai huutaa ja kirota, heittää vaikka päin seinaa niin kuin kuulemma jotkut teki. Eli kaikki yli kolmekymppiset ihmiset on traumatisoituneita.
Minullakin lienee kauhea trauma, koska isä oli ihan helvetillinen kurinpitäjä. En vaan ole huomannut itsessäni mitään traumaa, mitä pitäisi käsitellä tai mikä vaikuttaisi elämääni mitenkään. Isääkään en oppinut millään lailla vihaamaan tai pelkäämään, paitsi silloin kun kännissä räyhäsi ja rikkoi tavaroita. Ei tullut muuten ikinä mieleenkään, että olisin vaikka lähtenyt lintsailemaan koulusta, kun tiesi, että jos isä saa tietää, niin helvetti on irti.
Sen sijaan nykynuoret on täynnä traumoja ja heillä on lähes kaikilla jotain mt-ongelmia. Ja heitä on niin kauniisti kohdeltu, annettu itse päättää asioistaan ja keskusteltu heidän kanssaan eri vaihtoehdoista jne. Karkitkin saaneet itse valita karkkihyllystä.
Meitä on kolme sisarusta. Meistä 2 traumatisoituivat isän tukkapöllyistä ja läpsimisistä, kerran antoi minulle oikein kunnolla selkään. Isosiskoni on vahvaluontoinen, minä ja pikkusisko herkkiä.
Pikkusiskon koko suhde vanhempiin on aivan pilalla. Hän ei pidä heistä eikä halua viettää heidän kanssaan aikaa vaikka ovat nykyään mukavia ihmisiä. Sisko on masentunut ja rikkinäisen oloinen. On myös aivan hirveän katkera. Jos hän olisi saanut enemmän rakkautta eikä lainkaan väkivaltaa, hän olisi varmasti ihan erilainen ihminen.
Minä pelkään vihaisia miehiä ihan hirveästi. En osaa riidellä edes oman mieheni kanssa enkä kertoa että joku on pielessä koska pelkään että hän suuttuu. Välttelen viimeiseen asti kaikkia konflikteja. Välit isääni ovat todella etäiset ja mietin niitä väkivaltatilanteita usein. Haluaisin mennä terapiaan ja päästä irti tästä ahdistuksesta. Vaikka näen vanhempiani usein, en usko että olisin kovin surullinen jos isäni kuolisi vaikka hän on ollut hyvä ihminen siitä lähtien kun muutin pois kotoa. Äitiini suhde on läheisempi, mutta ei kuitenkaan niin lämmin kuin se voisi olla. Olen katkera siitä ettei hän puolustanut meitä lainkaan vaan hyväksyi läimäytykset ja tukkapöllyt.
Tuo väkivalta aiheutti myös sen, etten osaa puhua vaikeista asioista. Pelkäsin pienenä rangaistuksia ja sen takia en ole oikein ikinä uskaltanut avautua kenellekään.
Tämä ketju tekee minut todella surulliseksi. Niin paljon kannatatte fyysistä väkivaltaa. Kannattaa muistaa että vaikka itse olette sen hymyssä suin kestäneet, on myös meitä joiden elämä olisi paljon helpompaa jos eivät olisi traumatisoituneet ja kokeneet eläneensä turvattoman lapsuuden. Eikä meitä edes hakattu päivittäin vaan ennemminkin silloin tällöin yksi tai kaksi kovaa läpsyä poskelle tai tukkapölly.
Ei me kannateta fyysistä väkivaltaa. Kerromme vain, miten aiemmin on sitä käytetty kasvatuskeinona ja se on tehonnut kyllä. Minkä me sille voidaan.
Valitettavasti minusta tuntuu, että kirjoituksesi on väritetty. Tukkapölly tai läpsäisy poskelle on vähäinen juttu varattuna johonkin todelliseen remmisaunaan.
Haluat nyt vain tuoda esille, että sinä olet nimenomaan noista tukkapöllyistä traumatisoitunut. Ei pidä paikkaansa, jos olet yleensä edes traumatisoitunut, se on tullut kodin yleisilmapiiristä, ei siitä että sinua joskus tukistettiin.
Teillä oli tunnekylmä ja turvaton koti.
Minä sain penskana selkääni kun tein pahaa enkä totellut. Kotona oli silti aina turvallinen ja hyvä olo. Vanhempia piti totella, ei se sen kummempaa ollut. Kaikki oli johdonmukaista, ei tarvinnut pelätä yhtään mitään, jos ei tehnyt mitään ilkeyksiä ja uskoi, mitä vanhemmat sanoi.
Kavereilla oli ihan sama kuri. Jos et ollut kotona kahdeksaan mennessä niin kuin oli sovittu, niin sitten piti kärsiä tukkapöllyt tai pahemmat. Siinä sitä oppi, miten yhteiskunta toimii.Ei ole väritetty. Sinä olet varmaan vahvempiluontoine. Samanlainen kuin isosiskoni. Minä ja pikkusisko ollaan herkkiä.
Todella erikoista että lapsia saisi hakata mutta aikuisia ei. Miksi se on pahempi asia että vaikka aviopuoliso läimii, tukistaa ja antaa luunappeja? Sehän on pahempi olla väkivaltainen pientä puolustuskyvytöntä lasta kohtaan kuin aikuista. Lapsi ei voi paeta vanhempiaan. Aikuinen voi lähteä suhteesta.
Aikuisille on muita rangaistuksia kuten esim. sakkoja, vankilaa tai työpaikalta potkut. Nämä ovat sellaisia joita ei voi käyttää lapsilla.
Lapselta voi ottaa viikkorahan tai jonkin tavaran pois tai perua mieluisan menon.
Monilla lapsilla ei edes ole viikkorahaa, varsinkaan pienillä. Ja sitten kun se lelu tai mahdollisesti tiedossa ollut kiva meno (sellaisia ei aina ole) on peruttu ja jos se ei lapseen tehoa niin keinot ovat lopussa eli vanhempi on avuton.
Jos on pienestä asti kasvatettu johdonmukaisesti, niin harvoin edes mitään rangaistuksia tarvitsee
Näin tässä yhtenä päivänä kaupassa perheen, jossa kaksi alle kouluikäistä lasta jotain remusivat tai tappelivat keskenään. Vanhempi lempeästi, mutta jämäkästi totesi, että nyt tuo loppuu. Ei muuta ja lapset totteli. Ehkä ovat joskus jääneet ilman karkkia tai viety autoon odottamaan tms. epämieluista.
Lapsia on niin monenlaisia. Pelkkä johdonmukainen sanominen ei todellakaan auta kaikkiin. Eikä esim. auton kuumuuteen edes saisi vielä lapsia.
Aika kovapäinen pitää olla, jos sen aloittaa jo ihan vauvana. Erityislapset tietysti erikseen. Johdonmukaisuudella tarkoitan sitä, että on tietyt säännöt joiden mukaan eletään ja jos seuraamuksella uhataan, se myös toteutetaan. Ja seuraamus ei todellakaan ole fyysistä väkivaltaa. Jos lyöt toista ja rangaistukseksi saat remmiä tms, miten se opettaa sinulle, että lyöminen on väärin?
Esim tuohon nukkumaanmeno ongelmaan auttaa usein se, että on tietyt rutiinit joka ilta ja ne illan viimeiset tunnit rauhoitetaan. Meillä se oli iltapala, iltapesut ja sitten sängyssä makoillen luettiin iltasatu.
"Jos lyöt toista ja rangaistukseksi saat remmiä tms, miten se opettaa sinulle, että lyöminen on väärin?"
No mitenkäs luulisit?
Eikös sitä sanassakin sanota, että älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän?
Eli opit siinä sen, että kun satutat toista, rangaistukseksi sinua itseäsi satutetaan. Jos et halua, että sinua satutetaan, älä itsekään satuta ketään toista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan taas monella aika kullannut muistot. Omakin äiti jaksanut aina päivitellä kuinka nykyvanhemmat (myös minä) ei osaa kasvattaa lapsia ja kuinka hänellä taas ei ollut mitään kasvatusvaikeuksia ja kaikki oli helppoa.
No kukapa sitä nyt haluaisikaan muistella niitä uhmaikiä ja muita kiukutteluita kun kasvatuksestahan ne on kiinni..
Ei kasvatuksella ole tarkoitus poistaa lapselta haastavia tunteita kuten kiukkua, omaa tahtoa tai ikään kuuluvia kehitysvaiheita kuten uhmaikää tai murrosikää. Kasvatuksella on tarkoitus opettaa lapselle arjen sujumisen kannalta tärkeitä taitoja kuten arkirutiinit, että monia asioita tarvitsee tehdä vaikka ei huvita ja itsesäätelyä. Kiukuttelu, muu tunteiden ilmaisu, uhmaaminen eikä edes raivokohtaukset ole huonoa kasvatusta vaan kasvattamalla nimenomaan lapsi pääsee harjoittelemaan vanhemman tuella keinoja näihin tilanteisiin, jotta viimeistää aikuisena pärjäisi itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan taas monella aika kullannut muistot. Omakin äiti jaksanut aina päivitellä kuinka nykyvanhemmat (myös minä) ei osaa kasvattaa lapsia ja kuinka hänellä taas ei ollut mitään kasvatusvaikeuksia ja kaikki oli helppoa.
No kukapa sitä nyt haluaisikaan muistella niitä uhmaikiä ja muita kiukutteluita kun kasvatuksestahan ne on kiinni..Ei kasvatuksella ole tarkoitus poistaa lapselta haastavia tunteita kuten kiukkua, omaa tahtoa tai ikään kuuluvia kehitysvaiheita kuten uhmaikää tai murrosikää. Kasvatuksella on tarkoitus opettaa lapselle arjen sujumisen kannalta tärkeitä taitoja kuten arkirutiinit, että monia asioita tarvitsee tehdä vaikka ei huvita ja itsesäätelyä. Kiukuttelu, muu tunteiden ilmaisu, uhmaaminen eikä edes raivokohtaukset ole huonoa kasvatusta vaan kasvattamalla nimenomaan lapsi pääsee harjoittelemaan vanhemman tuella keinoja näihin tilanteisiin, jotta viimeistää aikuisena pärjäisi itsenäisesti.
Itsehillintää ja hallintaa pitää oppia. Ei aikuisena pitäisi käyttäytyä millä tavalla tahansa. Harmi vaan, ettei kaikkia ole opetettu käyttäytymään. Voivat esim aikuisina olla liian itsekkäitä ja pyrkiä käyttämään kaikkea keinovalikoimaa hyväkseen omiin tavoitteisiin. Myös kiukuttelua on havaittu aikuisillakin esiintyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti haastavat lapset tarvitsevat hyvin vahvaa aikuisjohtoisuutta, vanhemman läsnäoloa, myönteistä vuorovaikutusta, selkeää kommunikointia, päivärytmiä, ennakointia (ehkä jopa ajastinta ja kuvallista päivärytmiä), aikuiselta pitkää pinnaa ja arjen struktuureita. Helposti ohjattavien lasten kanssa arki saattaa sujua rennomminkin.
Usein homma kaatuu kuitenkin siihen, kun lapsi sanoo ei.
Mitä tarkoitat? Lapset sanovat useinkin ei ja osa saattaa olla hyvin omaehtoisia. Mikään ei kaadu siihen, että sanotaan ei. Se lapsen ei ei ole merkki siitä, että nyt tiputetaan hanskat tiskiin. Vanhempana voi tarvita hyvinkin vahvaa kykyä ymmärtää lapsen ja omaa mieltä ja se kyky auttaa miettimään kussakin tilanteessa miten lapsen kanssa kannattaa toimia. Lapsen ei tarvitse olla robotti, joka aina tekee mukisematta mitä sanotaan, mutta arjessa on monia asioita joiden tarvitsee silti sujua. Osassa kunnissa on saatavilla matalalla kynnyksellä näyttöön perustuvia hoito-ohjelmia, joista saa ihan käytännön keinoja tilanteisiin, joissa lapsen käytös on haastavaa. Niitä voi kysyä neuvolasta/perheneuvolasta.
👍🏻
Mä en oikein ymmärrä vanhempia jotka marisevat että kun lapsi ei tottele, ei mene nukkumaan, ei lopeta pelaamista jne....Koska syy löytyy poikkeuksetta peilistä (edelleen lapset joilla joku dg rajataan ulkopuolelle). Osa tajuaa ja myöntää, suorittaja-/minäolentäydellinen-vanhemmat laittavat syyn lapsen niskoille.
Totta. Suorittajavanhemmalle onkin tärkeämpää jollain tapaa se oma päteminen ja näyttämisen halu kuin lapsen hyvinvointi ja levon tarve. Tyyliin katsokaa kaikki kun me mennään ja kuinka minä vien lapsia ja miten meidän Pekka-Irmeli harrastaa! Sitten kun lapsi ei ehdi olla tarpeeksi kotona niin esim se nukkumaan meno usein häirintyy kun ei maltettaisi vielä kun kerrankin saa olla kotona tai vastaavasti ei olla ehditty illalla tarpeeksi rauhoittua.
Voisko miettiä, miten vanhemmilla itseillään menee? Jos on väsynyt, ei jaksa olla johdonmukainen ja peräänantamaton. Haluaako välttää omien vanhempien kasvatusmokia, mutta ei tiedä, mitä muutakaan sitä tekisi, etenkin jos hermoja kiristää?
Uskon, että lähes kaikki vanhemmat haluavat lapsensa parasta ja että heillä olisi paremmin kuin itsellä aikonaan. Toisaalta kun ajattelee, miten kauan ihmiskunta on tällä pallolla taaplannut, niin jos olisi joku optimi ja oikea tie olemassa, niin eiköhän se olisi jo löydetty. En tarkoita, että tää olis joku tekosyy lyödä homma läskiksi, vaan vois olla armollinen itseään kohtaan.
Vois jokainen miettiä sitäkin kohdallaan, että tekeekö liikaa töitä, onko liikaa digilaitteiden pauloissa, löytääkö ilon lapsistaan (kyllä, sitä pitää joskus etsiä), miten itse voin jne. Onnellisella vanhemmalla on onnellinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös kiukuttelua on havaittu aikuisillakin esiintyvän.
Totta! 100-vuotias asiakas on mulla ennätys. Ei sentään heittäytynyt lattialle, mutta ihan 2-vuotiaan tasosta tekstiä suolsi suustaan, kun en voinut suostua vaatimukseensa. Tapahtui apteekissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kiukuttelua on havaittu aikuisillakin esiintyvän.
Totta! 100-vuotias asiakas on mulla ennätys. Ei sentään heittäytynyt lattialle, mutta ihan 2-vuotiaan tasosta tekstiä suolsi suustaan, kun en voinut suostua vaatimukseensa. Tapahtui apteekissa.
Juu, kun taantuvat lapsen tasolle takaisin osa. Se vasta hankalaa onkin kun taas palataan siihen pisteeseen josta lähdettiin mutta kokoa onkin huomattavasti enemmän kuin pienellä taaperolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut "varhaiskasvatuksen"- hakusanalla löytyvää pitkää ketjua varhaiskasvatuksen huonosta tolasta?
Lukaisepas se niin saat vastauksen kysymykseesi.Juu voin vastata, ei ole uusi ilmiö, se on viimeisen 5-10v ilmiö, lisäksi lapselle ei enää sanota "ei", koska piltillehän voisi tulla siitä paha mieli eikä hän saisikaan mitä HÄN haluaa.
T. Alalla
Mulle tulee jatkuvasti vastaan somessa videoita missä kerrotaan miten välttää sanomasta lapselle "ei". Joka kerta ihmettelen enemmän sitä, että miksi lapselle ei saisi sanoa tuota yksinkertaista ja tehokasta sanaa. Jos 2v repii koiraa hännästä niin ei me siinä aleta neuvottelemaan saako niin tehdä, vaan se kielletään yksiselitteisesti. Nytkin on ihan liikaa aikuisia, jotka eivät ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa, niin mielenkiintoista nähdä mitä käy kun koko sukupolvi kasvatetaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut "varhaiskasvatuksen"- hakusanalla löytyvää pitkää ketjua varhaiskasvatuksen huonosta tolasta?
Lukaisepas se niin saat vastauksen kysymykseesi.Juu voin vastata, ei ole uusi ilmiö, se on viimeisen 5-10v ilmiö, lisäksi lapselle ei enää sanota "ei", koska piltillehän voisi tulla siitä paha mieli eikä hän saisikaan mitä HÄN haluaa.
T. Alalla
Mulle tulee jatkuvasti vastaan somessa videoita missä kerrotaan miten välttää sanomasta lapselle "ei". Joka kerta ihmettelen enemmän sitä, että miksi lapselle ei saisi sanoa tuota yksinkertaista ja tehokasta sanaa. Jos 2v repii koiraa hännästä niin ei me siinä aleta neuvottelemaan saako niin tehdä, vaan se kielletään yksiselitteisesti. Nytkin on ihan liikaa aikuisia, jotka eivät ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa, niin mielenkiintoista nähdä mitä käy kun koko sukupolvi kasvatetaan siihen.
Miksi ihmeessä ei saisi???? Ihan hölmöläisten hommaa. Mitä sitten pitäisi sanoa??? Ei-sanaa ja sen merkitystä joutuu aikaa tavalla opiskelemaan isompana jos ei pienenä ole tullut tutuksi. Sitä nimittään käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut "varhaiskasvatuksen"- hakusanalla löytyvää pitkää ketjua varhaiskasvatuksen huonosta tolasta?
Lukaisepas se niin saat vastauksen kysymykseesi.Juu voin vastata, ei ole uusi ilmiö, se on viimeisen 5-10v ilmiö, lisäksi lapselle ei enää sanota "ei", koska piltillehän voisi tulla siitä paha mieli eikä hän saisikaan mitä HÄN haluaa.
T. Alalla
Mulle tulee jatkuvasti vastaan somessa videoita missä kerrotaan miten välttää sanomasta lapselle "ei". Joka kerta ihmettelen enemmän sitä, että miksi lapselle ei saisi sanoa tuota yksinkertaista ja tehokasta sanaa. Jos 2v repii koiraa hännästä niin ei me siinä aleta neuvottelemaan saako niin tehdä, vaan se kielletään yksiselitteisesti. Nytkin on ihan liikaa aikuisia, jotka eivät ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa, niin mielenkiintoista nähdä mitä käy kun koko sukupolvi kasvatetaan siihen.
Miksi ihmeessä ei saisi???? Ihan hölmöläisten hommaa. Mitä sitten pitäisi sanoa??? Ei-sanaa ja sen merkitystä joutuu aikaa tavalla opiskelemaan isompana jos ei pienenä ole tullut tutuksi. Sitä nimittään käytetään.
Pitäisi kuulemma kertoa positiivisuuden kautta miten pitäisi tehdä. Lapsen lyödessä toista ei saisi kieltää, vaan pitäisi sanoa, että eikö olisi mukavampaa halata kuin lyödä. Pieniltä lapsiltakin odotetaan jotain aikuisten tasolla olevaa ymmärrystä, jonka takia koko homma menee ihan metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut "varhaiskasvatuksen"- hakusanalla löytyvää pitkää ketjua varhaiskasvatuksen huonosta tolasta?
Lukaisepas se niin saat vastauksen kysymykseesi.Juu voin vastata, ei ole uusi ilmiö, se on viimeisen 5-10v ilmiö, lisäksi lapselle ei enää sanota "ei", koska piltillehän voisi tulla siitä paha mieli eikä hän saisikaan mitä HÄN haluaa.
T. Alalla
Mulle tulee jatkuvasti vastaan somessa videoita missä kerrotaan miten välttää sanomasta lapselle "ei". Joka kerta ihmettelen enemmän sitä, että miksi lapselle ei saisi sanoa tuota yksinkertaista ja tehokasta sanaa. Jos 2v repii koiraa hännästä niin ei me siinä aleta neuvottelemaan saako niin tehdä, vaan se kielletään yksiselitteisesti. Nytkin on ihan liikaa aikuisia, jotka eivät ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa, niin mielenkiintoista nähdä mitä käy kun koko sukupolvi kasvatetaan siihen.
Miksi ihmeessä ei saisi???? Ihan hölmöläisten hommaa. Mitä sitten pitäisi sanoa??? Ei-sanaa ja sen merkitystä joutuu aikaa tavalla opiskelemaan isompana jos ei pienenä ole tullut tutuksi. Sitä nimittään käytetään.
Pitäisi kuulemma kertoa positiivisuuden kautta miten pitäisi tehdä. Lapsen lyödessä toista ei saisi kieltää, vaan pitäisi sanoa, että eikö olisi mukavampaa halata kuin lyödä. Pieniltä lapsiltakin odotetaan jotain aikuisten tasolla olevaa ymmärrystä, jonka takia koko homma menee ihan metsään.
Voi apua! Kuka näitä suosituksia oikein jakelee? Ei ainakaan kukaan maalaisjärkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut "varhaiskasvatuksen"- hakusanalla löytyvää pitkää ketjua varhaiskasvatuksen huonosta tolasta?
Lukaisepas se niin saat vastauksen kysymykseesi.Juu voin vastata, ei ole uusi ilmiö, se on viimeisen 5-10v ilmiö, lisäksi lapselle ei enää sanota "ei", koska piltillehän voisi tulla siitä paha mieli eikä hän saisikaan mitä HÄN haluaa.
T. Alalla
Mulle tulee jatkuvasti vastaan somessa videoita missä kerrotaan miten välttää sanomasta lapselle "ei". Joka kerta ihmettelen enemmän sitä, että miksi lapselle ei saisi sanoa tuota yksinkertaista ja tehokasta sanaa. Jos 2v repii koiraa hännästä niin ei me siinä aleta neuvottelemaan saako niin tehdä, vaan se kielletään yksiselitteisesti. Nytkin on ihan liikaa aikuisia, jotka eivät ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa, niin mielenkiintoista nähdä mitä käy kun koko sukupolvi kasvatetaan siihen.
Miksi ihmeessä ei saisi???? Ihan hölmöläisten hommaa. Mitä sitten pitäisi sanoa??? Ei-sanaa ja sen merkitystä joutuu aikaa tavalla opiskelemaan isompana jos ei pienenä ole tullut tutuksi. Sitä nimittään käytetään.
Pitäisi kuulemma kertoa positiivisuuden kautta miten pitäisi tehdä. Lapsen lyödessä toista ei saisi kieltää, vaan pitäisi sanoa, että eikö olisi mukavampaa halata kuin lyödä. Pieniltä lapsiltakin odotetaan jotain aikuisten tasolla olevaa ymmärrystä, jonka takia koko homma menee ihan metsään.
Voi apua! Kuka näitä suosituksia oikein jakelee? Ei ainakaan kukaan maalaisjärkinen.
Päiväkotien henkilökunta koulutetaan nykyisin yliopistoissa missä opetetaan teoriaa eikä maalaisjärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut "varhaiskasvatuksen"- hakusanalla löytyvää pitkää ketjua varhaiskasvatuksen huonosta tolasta?
Lukaisepas se niin saat vastauksen kysymykseesi.Juu voin vastata, ei ole uusi ilmiö, se on viimeisen 5-10v ilmiö, lisäksi lapselle ei enää sanota "ei", koska piltillehän voisi tulla siitä paha mieli eikä hän saisikaan mitä HÄN haluaa.
T. Alalla
Mulle tulee jatkuvasti vastaan somessa videoita missä kerrotaan miten välttää sanomasta lapselle "ei". Joka kerta ihmettelen enemmän sitä, että miksi lapselle ei saisi sanoa tuota yksinkertaista ja tehokasta sanaa. Jos 2v repii koiraa hännästä niin ei me siinä aleta neuvottelemaan saako niin tehdä, vaan se kielletään yksiselitteisesti. Nytkin on ihan liikaa aikuisia, jotka eivät ymmärrä mitä "ei" tarkoittaa, niin mielenkiintoista nähdä mitä käy kun koko sukupolvi kasvatetaan siihen.
Miksi ihmeessä ei saisi???? Ihan hölmöläisten hommaa. Mitä sitten pitäisi sanoa??? Ei-sanaa ja sen merkitystä joutuu aikaa tavalla opiskelemaan isompana jos ei pienenä ole tullut tutuksi. Sitä nimittään käytetään.
Pitäisi kuulemma kertoa positiivisuuden kautta miten pitäisi tehdä. Lapsen lyödessä toista ei saisi kieltää, vaan pitäisi sanoa, että eikö olisi mukavampaa halata kuin lyödä. Pieniltä lapsiltakin odotetaan jotain aikuisten tasolla olevaa ymmärrystä, jonka takia koko homma menee ihan metsään.
Voi apua! Kuka näitä suosituksia oikein jakelee? Ei ainakaan kukaan maalaisjärkinen.
Päiväkotien henkilökunta koulutetaan nykyisin yliopistoissa missä opetetaan teoriaa eikä maalaisjärkeä.
Siltä vaikuttaa, mutta miten niin monilta nykyvanhemmiltakin tuntuu maalaisjärki olevan kateissa?
Näitä vanhempia on enemmän jotka tahtoo tahallaan ymmärtää sanan kuri väärin. Niitten lapset onkin niitä väkivaltaisia ja aggressiivisia jotka haistattelee kaikille,niistä kasvaa kurittomia prinssejä/prinsessoja joita ei muka koske mirkäön säännöt tai lait.