Lue keskustelun säännöt.
Voitko keskeyttää kumppanisi tai ystäväsi sanomalla, että tämä aihe ei oikeastaan kiinnosta minua?
01.07.2023 |
Minusta on tullut vanhemmiten keskustelussa jotenkin valikoivampi. Saatan nykyään sanoa suoraan kaverille tai puolisolleni, että hei, tämä aihe ei kiinnosta eikä kosketa minua, puhutaanko jostain muusta (tai parhaassa tapauksessa ei puhuta ollenkaan).
Olen alkanut arvostaa itseäni enemmän, mutta tapahtuuko se keskustelukumppanin arvostuksen kustannuksella?
Ihan esimerkin antaakseni, en esimerkiksi ole tippaakaan kiinnostunut Amerikan Gladiaattoreista tai OG Ulla-maijasta. Jos keskustelu menee niille raiteille, pyydän hiljaisuutta, ettei minun tarvitse esittää kuuntelevani kiinnostuneena.
Oletko huomannut tekeväsi samaa?
Kommentit (40)
Osaan ilmaista asian kohteliaasti, mutta joo, jos puheenaihe on sellainen, joka tuntuu vain hiljaisuuden täyttämiseltä ilman mitään sen suurempaa, niin on ihan ok vaihtaa aihetta.
Toki jos vaikka nyt mun avokkini tai ystäväni olisi yhtäkkiä superinnostunut jostain asiasta ja siitä puhuminen tuntuisi hänestä merkityksellistä, niin voin kyllä kuunnella vaikkei itselläni olisi sinällään mitään valmiuksia osallistua keskusteluun tai aihepiiri ei itseäni edes kauheasti kiinnostaisi. Myöhemmin tai toisella kertaa voi sitten taas keskustella muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheenaiheita voi myös kuljettaa uusille raiteille. Sitä kutsutaan keskustelutaidoksi.
Jos aihe liittyy ideoihin, konsepteihin ja rakenteisiin, niin kuuntelen mielelläni vaikkei itselläni olisi mitään aikaisempaa kosketuspintaa siihen. Opin mielelläni uutta ja kuuntelen varsinkin asiasta innostunutta, lähes asiasta riippumatta.
Jos taas aihe on joku toinen ihminen, hänen käytöksensä, tai joku jonninjoutava televisio-ohjelma, tms., niin sellaiseen en jaksa elämääni käyttää ja pyrin ilmaisemaan sen tahdikkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun mies on sisälläsi on hyväksyttävää sanoa, että yhdellä yhden yön panolla oli paljon paksumpi.
En koskaan unohda kun n. 20 vuotiaana selitin isälleni innoissani jotakin työ tai kouluasiaa ja isäni töksäytti yhtäkkiä että "ei kiinnosta". Olin mykistynyt. Varsinkin kun en yleensä ole se joka on äänessä ylipäätään. Olen aina ollut huono juttelemaan. Ehkä olin tylsän kuuloinen, mutta kai sitä sentään tyttärensä jutun voi loppuun asti kuunnella ? Noh. Isällä noita ongelmia muutenkin piisaa. Eikä ole pätkän vertaa kiinnostunut elämästäni edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun mies on sisälläsi on hyväksyttävää sanoa, että yhdellä yhden yön panolla oli paljon paksumpi.
Tämä on ok.
On kohteliasta olla edes olevinansa vähän kiinnostunut myös toisten mielenkiinnon kohteista. Ellei se sama keskustelu toistu päivästä toiseen. En muista elämäni aikana kuin kerran sanoneeni jollekin, että ei kiinnosta ja se oli ex-kumppani joka soitti samaa rikkinäistä levyä päivästä toiseen joistain käsittämättömistä salaliitoista. Joka päivä. Enough is enough.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi. Mielestäni huonoa käytöstä. Itsekästä eikä mitään itseni arvostamista. Läheisenikin kuuntelevat kiinnostuneena minua, vaikka ehkä aiheet ei aina heitä kiinnosta.
Jollekin random työkaverille voisin sanoa noin. Mutta en ikinä läheiselle tai ystäville. Ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta olla edes olevinansa vähän kiinnostunut myös toisten mielenkiinnon kohteista. Ellei se sama keskustelu toistu päivästä toiseen. En muista elämäni aikana kuin kerran sanoneeni jollekin, että ei kiinnosta ja se oli ex-kumppani joka soitti samaa rikkinäistä levyä päivästä toiseen joistain käsittämättömistä salaliitoista. Joka päivä. Enough is enough.
Tämä.
En enää vastaa kaverini päivittäisiin puheluihin, joissa hän jaksaa väsymättä jauhaa miten joku mies töissä katsoo häntä tai puhui hänelle. Sitten käsitellään onko mies naimisissa ja meneeköhän avioliitossa ihan hyvin. Käsittämätöntä ajanhukkaa.
Toinen kaverini tekstiviestittelee joka päivä projekteistaan. Ei ikinä kysy mitään ja vuosien mittaiset projektit kiertävät kehää. En osaa vastata enää mitään kohteliastakaan. Mutta vastaamattomuuteni ei vaikuta asiaan. Viestejä ropisee.
Yksi kaveri jankkaa nyt jo kolmattakymmenettä vuotta samaa levyä huonosta avioliitosta, juoposta ja väkivaltaisesta miehestä. Häntä kyllä kuuntelen mutta en osaa sanoa mitään enää. En vaan osaa. En ymmärrä että ihminen haluaa hukata elämänsä noin.
Pyydät hiljaisuutta eli käsket keskustelikumppanisi vaikenemaan? Kuulostaa hirveältä käytöstapojen puutteelta. En viihtyisi seurassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti keskeyttänyt yhdynnän rakkaani kanssa kun muistin yllättäen miten paljon isompi eräällä yhden yön panolla oli.
Ei oikein sillä hetkellä enää huvittanut.
En koska en pidä itseäni parempana kuin muita ihmisiä. Kyllä ne muutkin joutuu kuuntelemaan minulta kaikkea mikä ei kiinnosta. Mutta jos kerrankin menee sanomaan sen tapaista ettei kiinnosta niin minä suljen korvani hänen asioiltaan ja lakkaan kiinnostumasta loppu elämäkseni
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti keskeyttänyt yhdynnän rakkaani kanssa kun muistin yllättäen miten paljon isompi eräällä yhden yön panolla oli.
Ei oikein sillä hetkellä enää huvittanut.
Minusta tämä on ok.
Itse muistelen usein näitä yhden yön panojani ja en ole mieheni kanssa harrastanut seksiä nyt vuoteen.
Minulla on satisfyer ja muistot.
En koskaan olisi noin epäkohtelias. Voin kuunnella, vaikka en olisikaan erityisen kiinnostunut. Elämä on täynnä tilanteita, joissa puhutaan jotain epäkiinnostavaa, joten jos sitä ei kestä, niin se tekee elämän vaikeaksi. Jos aihe olisi sellainen, joka herättää minussa tuskallisia ja vaikeita tunteita, saattaisin kyllä sanoa, että en valitettavasti pysty keskustelemaan tästä, voitaisiinko puhua muusta.
Voi niin sanoa, mutta ihmissuhde todennäköisesti kärsii sellaisista puheista.
Poikani tekee tuota usein minulle. Sanon kuitenkin mitä aioin, tosin lyhemmän version.
Tuo on junttia.