Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Jaa, meillä isovanhemmat oli 45v kun saivat eka lapsenlapsen.
Ei heidän toimintakyvyssä ollut mitään ongelmia, työssäkäyviä ihmisiä, anoppi oli päiväkodissa töissä.Jaa panit ekaa, jolta irtosi alaikäisenä.
Mitä ihmettä? Olin 33v ja puoliso 26v.
Mutsis sai sut siis 11 vuotiaana.
Etkö osaa lukea, siinä lukee ANOPPI.
Mitä sä kouluttamaton ratinkääntäjä uhoilet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En auttaisi, jos käytös on ollut tuollaista - olipa omat vanhemmat tai appivanhemmat kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Jaa, meillä isovanhemmat oli 45v kun saivat eka lapsenlapsen.
Ei heidän toimintakyvyssä ollut mitään ongelmia, työssäkäyviä ihmisiä, anoppi oli päiväkodissa töissä.Jaa panit ekaa, jolta irtosi alaikäisenä.
Mitä ihmettä? Olin 33v ja puoliso 26v.
Mutsis sai sut siis 11 vuotiaana.
Sanoinko heidän olevan mun vanhempia??????
Ettekö osanneet kortsua käyttää? Mummi ei ainakaan eikä pappa kun ollaan niin yksinkertaista Jaa porukkaa.
Pohjois-S
Miksi olisimme käyttäneet kortsua kun halusimme lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Jaa, meillä isovanhemmat oli 45v kun saivat eka lapsenlapsen.
Ei heidän toimintakyvyssä ollut mitään ongelmia, työssäkäyviä ihmisiä, anoppi oli päiväkodissa töissä.Jaa panit ekaa, jolta irtosi alaikäisenä.
Mitä ihmettä? Olin 33v ja puoliso 26v.
Mutsis sai sut siis 11 vuotiaana.
Etkö osaa lukea, siinä lukee ANOPPI.
Mitä sä kouluttamaton ratinkääntäjä uhoilet?
Mikä sua vaivaa?
Miksi luulet mun olevan kouluttamaton?
Kyllä suomalaisen naisen elämä on raskas ja työntäyteinen ja sama kaava toistuu sukupolvelta toiselle, mikään ei ole naiselta riittävästi ja kylliksi. Ja ne vaatimukset tulevat muilta naisilta.
Olet äidin pikkupiika kun opit kävelemään ja koskaan et ole tehnyt tarpeeksi kotitöitä ja riittävästi, vaan aina huudetaan tekemään lisää ja lisää ja paremmin.
Hetken saat levähtää, kun muutat kotoa, mutta heti kun perustat perheen, teet suurimmaksi osaksi kotityöt (tilastot), hoidat lapset, teet parhaasi mukaan työuraa, yhä vaativassa työelämässä. Ja moni nainen ajattelee, kun lapset kasvavat, elämä helpottuu. Kissan viikset, sitten alkavat todelliset ruuhkavuodet.
On iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, jotka tarvitsevat apua arkisissa asioissa, aikuiset lapset tulevat kotiin vierailulle ja viettämään lomaa, laittamatta tikkua ristiin ja ovat kuin teini-ikäiset kakarat, vaatimassa viiden tähden palveluita.
Sitten lapset perustavat perheen, vanhemmat jätetään perhesuunnittelun ulkopuolelle, mutta samalla odotetaan lastenhoitoapua, taloudellista tukea ja siivousapua. Äidin/anopin odotetaan jopa pesämään ikkunat lapsenlapsensa ristiäiseen. Olet hoito- ja lahja-automaatti.
Vaikka yhtälailla äidit/anopit maksavat korkeaa verotusta, jolla mahdollistetaan lapsiperheelle 3v asti perhevapaat (ennen 2-6kk) ja jokaisella lapsella on kunnallinen päivähoito ja eka ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot veronmaksajien piikkiin. Joka ajateltiin tuovan helpotusta äitien/mummojen elämään, mutta näin ei ole tapahtunut, avun tarve on vain kasvanut.
Samaan aikaan puolison terveys reistailee ja mieli ärtyinen. Moni nainen on miehen omaishoitaja. Kuuntelet niin miehen, aikuisten lasten ja heidän puolisonsa haukkumiset ja syyllistämiset. Kun äidit/anopit eivät tee tarpeeksi ja riittävästi.
Samaan aikaan oma terveyskin heikkenee, vaihdevuodet oireilevat, työssä vaaditaan yhä parempaa suoritusta, kun työ on yhä vaativampi ja uudistuva.
Suomalainen nainen maksaa kalliin hinnan, vain siinä toivossa, että saisi vanhana inhimillistä ja ihmisarvoista elämää. Ei ihme, jos iäkkäämmät naiset kannattavat eutanasiaa. Naiselle se on liian raskas elettävä, kun ympäristön paineet ja vaatimukset muilta naisilta on niin kovat. Miehethän näitä ei ole vaatimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä autoin aina kun pyydettiin. Sitten sain kuulla, että olin liikaa pistänyt nokkaani lasten perhe-elämään. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin.
Autoitko kuten pyydettiin vai autoitko kuten itse halusit?
Esimerkki karrikoiden omasta elämästä:
Anoppi: Tarvitko apua ristiäisjärjestelyissä?
Minä: Jos viitsisit olohuoneen ikkunat pestä? Siitä olisi apua.
Anoppi: Joo, onnistuu.Pari päivää myöhemmin:
Anoppi: Kuroin teille tällääsen maton keittiöön. *levittää mattoa "paikalleen"
Minä: 😱🤯Ne ikkunat sain pestä ihan itse.
Näin mua "autettiin". Sain vielä vihat niskoilleni, kun pistin anopin kotiinsa se järkyttävän ruma matto kainalossaan.
Tälle ilmiölle on oltava nimi. Sanokaa mikä se on?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä autoin aina kun pyydettiin. Sitten sain kuulla, että olin liikaa pistänyt nokkaani lasten perhe-elämään. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin.
Autoitko kuten pyydettiin vai autoitko kuten itse halusit?
Esimerkki karrikoiden omasta elämästä:
Anoppi: Tarvitko apua ristiäisjärjestelyissä?
Minä: Jos viitsisit olohuoneen ikkunat pestä? Siitä olisi apua.
Anoppi: Joo, onnistuu.Pari päivää myöhemmin:
Anoppi: Kuroin teille tällääsen maton keittiöön. *levittää mattoa "paikalleen"
Minä: 😱🤯Ne ikkunat sain pestä ihan itse.
Näin mua "autettiin". Sain vielä vihat niskoilleni, kun pistin anopin kotiinsa se järkyttävän ruma matto kainalossaan.
Tälle ilmiölle on oltava nimi. Sanokaa mikä se on?!
Se on se, että meitä on moneksi. Ei se anoppiudesta ole kiinni.
Jos et vielä ole elämässäsi oppinut, että on ihmisiä, jotka puhuu yhtä ja tekee toista, niin olipa jo korkea aika oppia.
Jatkoa tulee seuraamaan, muidenkin kuin yhden anopin taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten nykyään ei selvitä 1-2 lapsen kanssa, ilman suvun apua, kun se pikkulapsi sika kestää vain muutaman vuoden.
Miten te luulette niiden vanhempien selviävän, jos perheessä vakavasti sairas lapsi, tai jompi kumpi vanhempi vakavasti sairas ja kestää vuosia ja vuosikymmeniä.
Auttaminen tekee ihmisestä onnellisemman.
Autettava kokee onnea ja hyvyyttä mutta auttaja vieläkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mukaan anoppi meidän lasta hoitanut juuri yhtään eikä meitä autellur, vaikka oli ns. nuori eläkeläinen ja miehensä vielä työelämässä.
Mutta hän hoiti vanhaa äitiään, joka makasi heidän peräkamarissaan lähes liikuntakyvyttömänä vuosikausia. En tätä mummoa omilla jaloillaan kävelevänä ehtinyt edes nähdä.
Mummon pissa- ja kakkavaipat... eipä tullut mieleenkään lykätä vielä pikkulasta siihen ruljanssiin.
Nostan hattua anopille. Kun mummo viimein kuoli, alkoi anoppi itse sairastella. Sairaanakin hän teki vielä käsitöitä, kun siihen vielä pystyi ja oli valtavan taitava käsistään. Nyt niitä on meillä kauniina muistona hänestä.
Ei ne anopit sentään kaikki mitään itsekkäitä hirviöitä ole.
Ihmetyttää, miksi vähän väliä täällä aloitetaan ihan samanlainen anoppivihaketju, joita täällä on pilvin pimein ennestään. Samat asiat jauhetaan sataan kertaan. Ilmeisesti lempiaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ymmärtänyt miksi vaimolla olis joku velvollisuus auttaa ja hoitaa appivanhempia (miehellehän tätä ei edes ehdoteta tai häneltä odoteta). Jos on hyvät tyypit niin sit ihan vapaaehtoispohjalta ja mielellään varmaan auttaa, mutta miten kukaan ees kehtaa ehdottaa puolisolleen omien vanhempiensa hoitamista?
Meillä anoppi odotti, että minä hoidan asiat. Myös yhteydenpidon miehen vanhempiin ja sukuun. Älytöntä. En suostunut ja ei olekaan yhteydenpitoa sen vuoksi juuri lainkaan, kun anoppi ei paljon pojalleen soittele.
Juu, ei soittele, koska ei ole mitään puhuttavaa sen pojan kanssa. Miehet vastaa: joooo, ei, en tiedä ja kun mummo alkaa puhumaan sairauksistaan tulee pojalle kiirus.
Anopin kannattaa ilman muuta katkaista SE napanuora ja rakentaa hyvät välit miniäänsä. Mies erotkoon........ tämähän ei tarkoita, että hyljätään vanhus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä autoin aina kun pyydettiin. Sitten sain kuulla, että olin liikaa pistänyt nokkaani lasten perhe-elämään. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin.
Autoitko kuten pyydettiin vai autoitko kuten itse halusit?
Esimerkki karrikoiden omasta elämästä:
Anoppi: Tarvitko apua ristiäisjärjestelyissä?
Minä: Jos viitsisit olohuoneen ikkunat pestä? Siitä olisi apua.
Anoppi: Joo, onnistuu.Pari päivää myöhemmin:
Anoppi: Kuroin teille tällääsen maton keittiöön. *levittää mattoa "paikalleen"
Minä: 😱🤯Ne ikkunat sain pestä ihan itse.
Näin mua "autettiin". Sain vielä vihat niskoilleni, kun pistin anopin kotiinsa se järkyttävän ruma matto kainalossaan.
Tälle ilmiölle on oltava nimi. Sanokaa mikä se on?!
Oma anoppini rakastaa laittaa ruokaa, tekee sitä ylenpalttisesti ja pakkaa aikuisille lapsilleen ruoat mukaan. Kun esikoinen syntyi, kysyi miten voi auttaa. No ehdotin että meille voi tuoda joskus ruokaa. Ajattelin että olisi hyvä ratkaisu. Minä ja mies pärjäämme kumpikin keittiössä, mutta keittiö ei ole kummallekaan mikään pyhättö.
Ei tuonut kertaakaan. Ainoa järkevä(?) selitys minkä keksin, on se, että hän ei halunnut loukata toista ÄITIÄ tuomalla omia ruokiaan meille..oli siis muitakin viitteitä tällaisesta ajattelusta..
Ei siis uskonut että minä olen erilainen kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Ei mukaan anoppi meidän lasta hoitanut juuri yhtään eikä meitä autellur, vaikka oli ns. nuori eläkeläinen ja miehensä vielä työelämässä.
Mutta hän hoiti vanhaa äitiään, joka makasi heidän peräkamarissaan lähes liikuntakyvyttömänä vuosikausia. En tätä mummoa omilla jaloillaan kävelevänä ehtinyt edes nähdä.
Mummon pissa- ja kakkavaipat... eipä tullut mieleenkään lykätä vielä pikkulasta siihen ruljanssiin.
Nostan hattua anopille. Kun mummo viimein kuoli, alkoi anoppi itse sairastella. Sairaanakin hän teki vielä käsitöitä, kun siihen vielä pystyi ja oli valtavan taitava käsistään. Nyt niitä on meillä kauniina muistona hänestä.
Ei ne anopit sentään kaikki mitään itsekkäitä hirviöitä ole.
Ihmetyttää, miksi vähän väliä täällä aloitetaan ihan samanlainen anoppivihaketju, joita täällä on pilvin pimein ennestään. Samat asiat jauhetaan sataan kertaan. Ilmeisesti lempiaihe.
Ehkä siksi kun palstalle tulee uusia ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä auttaisi. Naureskelisin heidän vanhuudelleen, että pärjäilkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään tässä nyt kuitenkin yksi asia selväksi. Kun sanot odottaneesi apua appivanhemmilta, tarkoitat pelkästään anoppia. Et appiukkoa.
Naisten osa on aika karu. Ensin pitää hoitaa yksin esimerkiksi kolme omaa lasta. Mies vähän auttelee, jos käy hyvä tuuri. Sitten lapset tekevät omia lapsia. Tyttäret haluavat äitinsä lastenhoitoavuksi, miniät anoppinsa. Jos kolme lasta tekee kolme lasta kukin, nainen saa hoitaa yhdeksää lastenlasta, kun miehensä vetää lonkkaa.
On täällä paljon niitäkin aloituksia kun väsynyt äiti valittaa kun mies ei osallistu, niin naista kehotetaan pyytämään apua äidiltään tai anopiltaan. Mies saa vetelehtiä.
En unohda koskaan sitä katsetta mikä oli yhdellä mummolla, kun tyttärensä tappelivat keskenään, kumpi saa tuoda lapset tänä viikonloppuna äitinsä hoitoon.
Kyllä meillä on molempia isoisiä pyydetty lasta hoitamaan, ja rinta rottingilla ovat tulleet. Oma isäni oli ainokaiseni syntyessä 68v, mutta vuosiaan nuorempi teräsvaarin alku.
Appivanhemmat ovat eronneet muinoin, mutta kasvattivat poikansa niin, että tämä on ihan tasa-arvoinen vanhempi.
(Isovanhemmat 40-l syntyneitä kaikki.)
Inhimillisesti ajatellen se joka on eniten apua saanut voisi auttaa myös eniten.
Mutta voi sitä ajatella niinkin, että jokainen ihminen on joskus avun tarpeessa ja avun antaja ei ole läheskään aina sama ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Eihän niiden ois lastenlapsestaan pitänyt huolehtia, vaan auttaa omaa lastaan. Siis ap:n miehestä, jonka arki oli raskasta sairaan vaimon ja pienen lapsen kanssa. Käydä vaikka kaupassa tai siivota tai laittaa ruokaa pakastimeen.
Millainen vanhempi ei halua auttaa lastaan? Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että aikuisia ei auteta, niin silloinhan ei vanhenevia vanhempiakaan tarvitse auttaa, aikuisiahan hekin ovat.
Mun vanhempieni lempihokema oli että aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan. Tarkoittivat sitä ihan kirjaimellisesti. Hoidin kaikki muutot, kesätyöpaikan haut jne. itse. Asuntolainan takauksista oli ihan turha haaveilla mutta onneksi en tarvinnut kun oli ASP-tili ja sillä valtiontakaukseen tarvittava summa.
Vierailija kirjoitti:
Inhimillisesti ajatellen se joka on eniten apua saanut voisi auttaa myös eniten.
Mutta voi sitä ajatella niinkin, että jokainen ihminen on joskus avun tarpeessa ja avun antaja ei ole läheskään aina sama ihminen.
Miten se vakavasti sairas miniä ees jaksaisi muka auttaa ketään kun ei kotonaankaan jaksa ? Jo taas jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä autoin aina kun pyydettiin. Sitten sain kuulla, että olin liikaa pistänyt nokkaani lasten perhe-elämään. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin.
Autoitko kuten pyydettiin vai autoitko kuten itse halusit?
Esimerkki karrikoiden omasta elämästä:
Anoppi: Tarvitko apua ristiäisjärjestelyissä?
Minä: Jos viitsisit olohuoneen ikkunat pestä? Siitä olisi apua.
Anoppi: Joo, onnistuu.Pari päivää myöhemmin:
Anoppi: Kuroin teille tällääsen maton keittiöön. *levittää mattoa "paikalleen"
Minä: 😱🤯Ne ikkunat sain pestä ihan itse.
Näin mua "autettiin". Sain vielä vihat niskoilleni, kun pistin anopin kotiinsa se järkyttävän ruma matto kainalossaan.
Tälle ilmiölle on oltava nimi. Sanokaa mikä se on?!
Narsismi...
Minua "autettiin" just aina noin.
Ei ap ole väittänytkään, että pitäisi, vaan kyllä normaali ihminen omaa lastaan auttaa vaikeassa kriisissä, jota lapsi ei itse ole millään tavoin aiheuttanut.
Lapsilla ei muutne ole sitäkään vähää velvollisuutta auttaa niitä ikääntyviä vanhempia, varsinkaan tuollaisen jälkeen.