Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Tuli taas kerran vaikutelma että juuri anopin olis kuulunut auttaa lasten kans, vaikka appivanhemmista puhuttiin...
Kyllä aika itsekkäiltä kuulostavat. Sun ei pidä tietenkään sekaantua asiaan millään tavalla, vaan mies sopii vanhempiensa kanssa asiat ja auttaa minkä auttaa. Ei avioparin tartte kaikkea yhdes hoitaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mukaan anoppi meidän lasta hoitanut juuri yhtään eikä meitä autellur, vaikka oli ns. nuori eläkeläinen ja miehensä vielä työelämässä.
Mutta hän hoiti vanhaa äitiään, joka makasi heidän peräkamarissaan lähes liikuntakyvyttömänä vuosikausia. En tätä mummoa omilla jaloillaan kävelevänä ehtinyt edes nähdä.
Mummon pissa- ja kakkavaipat... eipä tullut mieleenkään lykätä vielä pikkulasta siihen ruljanssiin.
Nostan hattua anopille. Kun mummo viimein kuoli, alkoi anoppi itse sairastella. Sairaanakin hän teki vielä käsitöitä, kun siihen vielä pystyi ja oli valtavan taitava käsistään. Nyt niitä on meillä kauniina muistona hänestä.
Ei ne anopit sentään kaikki mitään itsekkäitä hirviöitä ole.
Ihmetyttää, miksi vähän väliä täällä aloitetaan ihan samanlainen anoppivihaketju, joita täällä on pilvin pimein ennestään. Samat asiat jauhetaan sataan kertaan. Ilmeisesti lempiaihe.Ehkä siksi kun palstalle tulee uusia ihmisiä!
Samat ihmisethän täällä kerrasta toiseen kertovat samat anoppijuttunsa. Samoin sanamuodoin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli taas kerran vaikutelma että juuri anopin olis kuulunut auttaa lasten kans, vaikka appivanhemmista puhuttiin...
Kyllä aika itsekkäiltä kuulostavat. Sun ei pidä tietenkään sekaantua asiaan millään tavalla, vaan mies sopii vanhempiensa kanssa asiat ja auttaa minkä auttaa. Ei avioparin tartte kaikkea yhdes hoitaa!!!!
Kyllä se mitä suuremmassa määrin ap:lle kuuluu, mihin se toinen vanhempi aikaansa käyttää. Se on kaikki perheeltä ja omista voimista pois.
Joskus harvoin on niin ,että joka vähiten on apua saanut on eniten apua tarjoamassa.
Mikähän tekee ihmisestä noin nöyrän?
Sano että palveluksia saa maksusta ja naurun remakka päälle. Kotitalousvähennyksenkin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle anoppi nauroi kun olin lopussa ja kipeä, että ootahan vaan, raskaammaksi vaan muuttuu kun lapset kasvaa! Siis nauroi. Olin kotiutunut vauvan kanssa ja fyysisesti ihan repaleina, isommat lapset hakivat huomiota ja anoppi vaati keittämään kahvia. Itku pääsi siitä kaikesta, ja toinen nauraa. No, hänkin niittää sitä mitä kylvi. Olen ajatellut nauraa samalla tavalla, kun hän on vanha ja vaivainen: hahahahaha pahemmaksi vaan menee, ootahan vaan hähähä! Ja valittaa perään, miksi ei ole laittanut minulle kahvia ja kastamista.
Vierailija kirjoitti:
Mulle anoppi nauroi kun olin lopussa ja kipeä, että ootahan vaan, raskaammaksi vaan muuttuu kun lapset kasvaa! Siis nauroi. Olin kotiutunut vauvan kanssa ja fyysisesti ihan repaleina, isommat lapset hakivat huomiota ja anoppi vaati keittämään kahvia. Itku pääsi siitä kaikesta, ja toinen nauraa. No, hänkin niittää sitä mitä kylvi. Olen ajatellut nauraa samalla tavalla, kun hän on vanha ja vaivainen: hahahahaha pahemmaksi vaan menee, ootahan vaan hähähä! Ja valittaa perään, miksi ei ole laittanut minulle kahvia ja kastamista.
Isättömiä lapsia vai missä isä? Kaljalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle anoppi nauroi kun olin lopussa ja kipeä, että ootahan vaan, raskaammaksi vaan muuttuu kun lapset kasvaa! Siis nauroi. Olin kotiutunut vauvan kanssa ja fyysisesti ihan repaleina, isommat lapset hakivat huomiota ja anoppi vaati keittämään kahvia. Itku pääsi siitä kaikesta, ja toinen nauraa. No, hänkin niittää sitä mitä kylvi. Olen ajatellut nauraa samalla tavalla, kun hän on vanha ja vaivainen: hahahahaha pahemmaksi vaan menee, ootahan vaan hähähä! Ja valittaa perään, miksi ei ole laittanut minulle kahvia ja kastamista.
Isättömiä lapsia vai missä isä? Kaljalla?
Kukahan nämä kaljajuipit on kasvattanut? Anoppi. Ja kehtaa miniää kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle anoppi nauroi kun olin lopussa ja kipeä, että ootahan vaan, raskaammaksi vaan muuttuu kun lapset kasvaa! Siis nauroi. Olin kotiutunut vauvan kanssa ja fyysisesti ihan repaleina, isommat lapset hakivat huomiota ja anoppi vaati keittämään kahvia. Itku pääsi siitä kaikesta, ja toinen nauraa. No, hänkin niittää sitä mitä kylvi. Olen ajatellut nauraa samalla tavalla, kun hän on vanha ja vaivainen: hahahahaha pahemmaksi vaan menee, ootahan vaan hähähä! Ja valittaa perään, miksi ei ole laittanut minulle kahvia ja kastamista.
Isättömiä lapsia vai missä isä? Kaljalla?
Kukahan nämä kaljajuipit on kasvattanut? Anoppi. Ja kehtaa miniää kiusata.
Onhan niitä. Siitetään lapsia tupa täyteen, isyyslomalla ei ollakaan kotona auttamassa, äiti väsynyt ja vielä hermot lopussa ukkonsa kanssa ja entisten lasten, ehkä eri miehillekin kanssa. Semmosta nykyajan monilapsisen perheen elämää. Mutta itehän on ehkäisemättä jättänyt ja on kelvannut vähemmän huolehtivakin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini on aika tulinen tapaus. Voin kuvitella, kuinka hän tulevaisuudessa suuttuisi, jos kertoisin, että minulta eivät apua saa. Olenkin yrittänyt pitää mahdollisimman etäiset ja muodolliset välit siitä asti, kun lapsen synnyttyä selvisi, ettei anoppia kiinnosta aidosti olla ainoan lapsenlapsen elämässä läsnä tai millään lailla avuksi. Lapsen nähdessään ottaa kyllä lapsesta kasan videoita ja kuvia, jotta voi esitellä niitä muille mainostaakseen, kuinka osallistuva mummo onkaan.
En antaisi ottaa enää edes eskari-ikäisestä muille näyteltäväksi. Ottaisin itse ns virallisen kuvan joka vuosi ja se saa riittää mammalle ja kavereille.
Itsekkyydestä joutuu maksamaan, näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät ikinä anna anteeksi. Mitään ei myöskään tehdä hyvää hyvyyttään vaan ajatellaan mitä tästä hyödyn.
Antaa anteeksi mitä! Onko ap:n vanhemmat pyytäneet anteeksi?
Ei ilkeiden ihmisten hyväksi tehdä asioita. Ei tulisi mieleenkään alkaa huolehtimaan sellaisesta, joka itse on avun pyynnöstä kieltäytynyt useamman kerran.
Lisäksi nämä apua antamattomat ovat usein hoidattaneet aikoinaan omia lapsiaan omilla vanhemmillaan/suvullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät ikinä anna anteeksi. Mitään ei myöskään tehdä hyvää hyvyyttään vaan ajatellaan mitä tästä hyödyn.
Antaa anteeksi mitä! Onko ap:n vanhemmat pyytäneet anteeksi?
Ei ilkeiden ihmisten hyväksi tehdä asioita. Ei tulisi mieleenkään alkaa huolehtimaan sellaisesta, joka itse on avun pyynnöstä kieltäytynyt useamman kerran.
Lisäksi nämä apua antamattomat ovat usein hoidattaneet aikoinaan omia lapsiaan omilla vanhemmillaan/suvullaan.
Taas tämä tuttu tarina. Maalaisvanhemmat halusivat siis siten tukea kotiäiti-tyttärensä perhettä elättämällä kesät lapset.
Aina on ollut kykenemättömiä äitejä. Jotkut vanhemmat ovat auttaneet, joillain on omat varat, ikä, terveys, omat työt estäneet auttamasta vaan lapsia on joutunut lastenkoteihi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mukaan anoppi meidän lasta hoitanut juuri yhtään eikä meitä autellur, vaikka oli ns. nuori eläkeläinen ja miehensä vielä työelämässä.
Mutta hän hoiti vanhaa äitiään, joka makasi heidän peräkamarissaan lähes liikuntakyvyttömänä vuosikausia. En tätä mummoa omilla jaloillaan kävelevänä ehtinyt edes nähdä.
Mummon pissa- ja kakkavaipat... eipä tullut mieleenkään lykätä vielä pikkulasta siihen ruljanssiin.
Nostan hattua anopille. Kun mummo viimein kuoli, alkoi anoppi itse sairastella. Sairaanakin hän teki vielä käsitöitä, kun siihen vielä pystyi ja oli valtavan taitava käsistään. Nyt niitä on meillä kauniina muistona hänestä.
Ei ne anopit sentään kaikki mitään itsekkäitä hirviöitä ole.
Ihmetyttää, miksi vähän väliä täällä aloitetaan ihan samanlainen anoppivihaketju, joita täällä on pilvin pimein ennestään. Samat asiat jauhetaan sataan kertaan. Ilmeisesti lempiaihe.Ehkä siksi kun palstalle tulee uusia ihmisiä!
Samat ihmisethän täällä kerrasta toiseen kertovat samat anoppijuttunsa. Samoin sanamuodoin.
Ook sä tosissasi? Samoin sanamuodoin?
Vierailija kirjoitti:
Olet lapsellinen ja pikkumainen. On ihan eri asia hoitaa sairasta lastenlasta kuin auttaa vanhoja appivanhempia. Perintö varmaan sitten kuitenkin neidille kelpaa?
Voi olla eri asia, nimittäin helpompaa auttaa kevyttä sairasta lasta kuin painavaa sairasta aikuista.
Paha kannattaa palkita hyvällä, ei pahalla. Muuttaminen olisi vähän liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mukaan anoppi meidän lasta hoitanut juuri yhtään eikä meitä autellur, vaikka oli ns. nuori eläkeläinen ja miehensä vielä työelämässä.
Mutta hän hoiti vanhaa äitiään, joka makasi heidän peräkamarissaan lähes liikuntakyvyttömänä vuosikausia. En tätä mummoa omilla jaloillaan kävelevänä ehtinyt edes nähdä.
Mummon pissa- ja kakkavaipat... eipä tullut mieleenkään lykätä vielä pikkulasta siihen ruljanssiin.
Nostan hattua anopille. Kun mummo viimein kuoli, alkoi anoppi itse sairastella. Sairaanakin hän teki vielä käsitöitä, kun siihen vielä pystyi ja oli valtavan taitava käsistään. Nyt niitä on meillä kauniina muistona hänestä.
Ei ne anopit sentään kaikki mitään itsekkäitä hirviöitä ole.
Ihmetyttää, miksi vähän väliä täällä aloitetaan ihan samanlainen anoppivihaketju, joita täällä on pilvin pimein ennestään. Samat asiat jauhetaan sataan kertaan. Ilmeisesti lempiaihe.Ehkä siksi kun palstalle tulee uusia ihmisiä!
Samat ihmisethän täällä kerrasta toiseen kertovat samat anoppijuttunsa. Samoin sanamuodoin.
Olen. Nämä anoppi/äiti-keskustelut luen. Samat ihmiset kertovat samoja tarinoitaan.
Kyllä vanhatkin eläkeläiset pärjäävät, kun vaan raaskivat ostaa palveluja. Kaikkea apua on saatavilla kunhan löysää niitä kukkaron nyörejään.
Kannattaa suositella appivanhemmille, jos eivät itse sitä hoksaa!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhatkin eläkeläiset pärjäävät, kun vaan raaskivat ostaa palveluja. Kaikkea apua on saatavilla kunhan löysää niitä kukkaron nyörejään.
Kannattaa suositella appivanhemmille, jos eivät itse sitä hoksaa!
Entäs omille vanhemmille?
Mun appivanhemmat kehotti miestäni jättämään minut, kun sairastuin vakavasti.
No, oli äärimmäisen helppo sitten sanoa anopille, että ai syöpä, kivat sulle, pärjäile.