Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Kerropa mitä yhteiskunnan apuja oli 70- luvulla. Lyhyet äitiyslomat, ei hoitovapaita, ei päiväkoteja riittävästi.
Jos olet elänyt varakkaassa kodissa isovanhempien rahoittaessa vanhempiesi elämän, se ei ole koko totuus.
Me tuolta ylempää Suomesta tulimme suurperheustä, 6- 15 sisaruksrn porukoista. Varmaan ne pientilan tai maattomat metsurit avustivat lastensa perheitä. Teollisuustyöntekijälläkin enemmän rahaa kuin kotimökissä koskaan vanhemmillaan.
Lapsivähennys verotuksessa. Kaikki toimivat palvelut. Koulut ja neuvolat lähellä, kunnasta sai kotipalvelua lapsiperheisiin.
Ylipäätään vanhemmuuden vaatimukset minimaaliset, suunnilleen kun hengissä piti, eikä senkään kanssa niin nuukaa.
Inflaatio maksoi asuntolainat.
Vakituiset työpaikat, hyvät työpaikkaedut.
Kerropa vaikka valimon työpaikkaedut? Likaiset lavuaarit jossain rähjäisten pukukaappien keskellä. Työterveys saattoi olla koska tunnistakasn ei saanut palkkaa ilman lääkärintodistusta.
Pienten paikkojen työpaikkaedut? Ei tule mitään mieleen vaikka toimistotyöntekijänä, ainoana, 50 työntekijän yrityksessä.
Vakituiset työpaikat, hyvät edut.
Niin siis ne edut?
Hyvät ovat.
T. Usko nyt vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Kerropa mitä yhteiskunnan apuja oli 70- luvulla. Lyhyet äitiyslomat, ei hoitovapaita, ei päiväkoteja riittävästi.
Jos olet elänyt varakkaassa kodissa isovanhempien rahoittaessa vanhempiesi elämän, se ei ole koko totuus.
Me tuolta ylempää Suomesta tulimme suurperheustä, 6- 15 sisaruksrn porukoista. Varmaan ne pientilan tai maattomat metsurit avustivat lastensa perheitä. Teollisuustyöntekijälläkin enemmän rahaa kuin kotimökissä koskaan vanhemmillaan.
Lapsivähennys verotuksessa. Kaikki toimivat palvelut. Koulut ja neuvolat lähellä, kunnasta sai kotipalvelua lapsiperheisiin.
Ylipäätään vanhemmuuden vaatimukset minimaaliset, suunnilleen kun hengissä piti, eikä senkään kanssa niin nuukaa.
Inflaatio maksoi asuntolainat.
Vakituiset työpaikat, hyvät työpaikkaedut.
Kerropa vaikka valimon työpaikkaedut? Likaiset lavuaarit jossain rähjäisten pukukaappien keskellä. Työterveys saattoi olla koska tunnistakasn ei saanut palkkaa ilman lääkärintodistusta.
Pienten paikkojen työpaikkaedut? Ei tule mitään mieleen vaikka toimistotyöntekijänä, ainoana, 50 työntekijän yrityksessä.
Vakituiset työpaikat, hyvät edut.
Niin siis ne edut?
Hyvät ovat.
T. Usko nyt vaan
Kunnilla, valtiolla, pankeissa.
Sanopa joku etu työpaikalta jossa kellokortti , joka minuutti pois . Työ kellotettua urakkatyötä.
Työmaaruokala omat eväät jossain kellarin pukuhuoneen penkeillä. Kahvi termospullosta. Paikassa jossa ei taukohuoneessa vietetty puolta päivää.
Vierailija kirjoitti:
Siis anopin kelpaa antaa rahaa ja se on jopa erittäin suotavaa. Muuten voi pysytellä pois minunminunminun näköpiiristä. No hyvä että anoppi edes johonkin kelpaa kuten rahan lahjoittajaksi.
Minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää. Ja vaikka kuinka koetan, en ymmärrä.
Mä en ota puolta palanutta puupenniä anopiltani. Mulla on omat rahat, anopilla omat. Molemmat pärjätään tahoillamme omillamme. Anoppi ei voi ostaa määräysvaltaa mun kotiin, on kyllä aktiivisesti sitä yrittänyt. Kun tuo minulle selvisi, palautin kaiken mitä olen häneltä ikinä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.
Sinä et ole mistään maalaismökin suuresta lapsiparvesta polveutunut. Onko vaikea sisäistää suurten ikäluokkien syntyneen pääosin maaseudulla suuriin lapsiparviin ja se kotimökki ja vanhemmat jäivät sinne. Köyhyyteensä.
Häpeisin jos omat lapseni eivät tuntisi tätä asiaa Suomen kehityshistoriassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.
Sinä et ole mistään maalaismökin suuresta lapsiparvesta polveutunut. Onko vaikea sisäistää suurten ikäluokkien syntyneen pääosin maaseudulla suuriin lapsiparviin ja se kotimökki ja vanhemmat jäivät sinne. Köyhyyteensä.
Häpeisin jos omat lapseni eivät tuntisi tätä asiaa Suomen kehityshistoriassa.
Sun kristallipallo on nyt pahasti pielessä.
Kyllä, olisit todella julma jos et auttaisi isovanhempiasi. Kun tulee ikää ja kaikenlaista sen mukana niin se on lopullista ja ei saa enää mennyttä aikaa takaisin. Miksi olla katkera?? He eivät kuitenkaan ole ymmärtääkseni tehneet mitään pahaa sinulle? Katkeruus on myrkky josta kärsit itse eniten. En itse pystyisi samaan. Ja vaikka kuinka olet katkera niin muista että vastuun tunne pitäisi olla ensin, se kertoo jotain ihmisestä. Sinäkin olet joskus vanha ja elämässä voi tapahtua kaikenlaista niin et tiedä koskaan minkälainen vanhuus sinua odottaa.
Teet tietysti omat ratkaisusi mutta entä appivanhempiesi poika, eikö hän sano tähän asiaan mitään?
Esim kotihoidossa olevien asiakkaiden omaisia on monenlaisia mutta kovin korkealle ei arvosteta niitä jotka jättävät vanhempansa selviämään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.
Sinä et ole mistään maalaismökin suuresta lapsiparvesta polveutunut. Onko vaikea sisäistää suurten ikäluokkien syntyneen pääosin maaseudulla suuriin lapsiparviin ja se kotimökki ja vanhemmat jäivät sinne. Köyhyyteensä.
Häpeisin jos omat lapseni eivät tuntisi tätä asiaa Suomen kehityshistoriassa.Sun kristallipallo on nyt pahasti pielessä.
Koska olen hyvämuistinen , muistan asiat, jotka voi tarkistaa ihan historian kirjoista. Suomen väestö asui maaseudulla kunnes 60- luvulla maaseutu tyhjeni ja pientilojen pellot pantiin pakettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.
Sinä et ole mistään maalaismökin suuresta lapsiparvesta polveutunut. Onko vaikea sisäistää suurten ikäluokkien syntyneen pääosin maaseudulla suuriin lapsiparviin ja se kotimökki ja vanhemmat jäivät sinne. Köyhyyteensä.
Häpeisin jos omat lapseni eivät tuntisi tätä asiaa Suomen kehityshistoriassa.Sun kristallipallo on nyt pahasti pielessä.
Koska olen hyvämuistinen , muistan asiat, jotka voi tarkistaa ihan historian kirjoista. Suomen väestö asui maaseudulla kunnes 60- luvulla maaseutu tyhjeni ja pientilojen pellot pantiin pakettiin.
No, täällä maaseudulla asustellaan ja maata viljellään. Niin tekee moni muukin.
Toki vähemmän sitä porukkaa enää jäljellä.
Ja osa makaa kotona ja nostaa tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä39860 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.
Sinä et ole mistään maalaismökin suuresta lapsiparvesta polveutunut. Onko vaikea sisäistää suurten ikäluokkien syntyneen pääosin maaseudulla suuriin lapsiparviin ja se kotimökki ja vanhemmat jäivät sinne. Köyhyyteensä.
Häpeisin jos omat lapseni eivät tuntisi tätä asiaa Suomen kehityshistoriassa.Sun kristallipallo on nyt pahasti pielessä.
Koska olen hyvämuistinen , muistan asiat, jotka voi tarkistaa ihan historian kirjoista. Suomen väestö asui maaseudulla kunnes 60- luvulla maaseutu tyhjeni ja pientilojen pellot pantiin pakettiin.
No, täällä maaseudulla asustellaan ja maata viljellään. Niin tekee moni muukin.
Toki vähemmän sitä porukkaa enää jäljellä.
Ja osa makaa kotona ja nostaa tukia.
Kyllähän ne metsittyneet peltotilkut ja ränstyneet mökit on maaseudulla nähtävissä. Jos ei nyt ihan valtateiden varsille näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Äsken kirjoiti äitisi olleen kotiäiti ja olitte mummolassa. Olet kai eri henkilö sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Äsken kirjoiti äitisi olleen kotiäiti ja olitte mummolassa. Olet kai eri henkilö sitten
Niin, äiti oli kotiäiti siihen asti, että olin 6-vuotias. Sitten meni töihin. Kesät me lapset oltiin mummolassa ja muulloinkin myös ennen kouluikää. Meillä ei ollut muita mukavuuksia kuin sähkö, joten kotitöihin meni aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Mistä vtusta minä tiedän, maksettiinko vai ei. Ei ne mummolakesät mitään lomaa olleet, minä vahdin lapsia, tiskasin, siivosin, pesin käsin vauvanpyykkiä ja kitkin julmetun suuret kasvimaat. Taskurahaa sain keräämällä mustikoita ja lakkoja, jotka sitten myytiin välittäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Kotipaikkakunnalla oli iso tehdas. Tehdas tarjosi työntekijöilleen ilmaisen päivähoidon omassa päiväkodissaan, kesäisin oli lapsille ilmaiset parin viikon kesäleirit järven rannalla. Nämä oli kaikille mahdollisia riippumatta siitä oliko äiti kotiäiti tai ei. Työntekijöille oli myös oma kauppa, jossa oli alhaisempi hintataso mitä muissa kaupoissa. Työntekijät saivat työnantajalta edullista asuntolainaa, mutta heidän piti sitoutua moneksi vuodeksi töihin. Moni varmaan tykkäisi noista eduista nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Kotipaikkakunnalla oli iso tehdas. Tehdas tarjosi työntekijöilleen ilmaisen päivähoidon omassa päiväkodissaan, kesäisin oli lapsille ilmaiset parin viikon kesäleirit järven rannalla. Nämä oli kaikille mahdollisia riippumatta siitä oliko äiti kotiäiti tai ei. Työntekijöille oli myös oma kauppa, jossa oli alhaisempi hintataso mitä muissa kaupoissa. Työntekijät saivat työnantajalta edullista asuntolainaa, mutta heidän piti sitoutua moneksi vuodeksi töihin. Moni varmaan tykkäisi noista eduista nykyäänkin.
Ai niin, unohtui edulliset työsuhdeasunnot. Työnantaja rakennutti kokonaisia kerrostaloja työntekijöille työsuhdeasunnoiksi. Ne on hyvällä paikalla ja haluttuja edelleen, kauaa ne ei myynnissä roiku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat oli samanlaisia eli eivät tarjonneet apuaan. Kun kuolivat, niin selvisi, että olivat myyneet omaisuutensa pilkkahinnalla miehen serkulle, tämä sai niin kaupunkiasunnon, omakotitalon kuin kesämökinkin ja miehelle jäi perinnöksi 400 euroa velkaa sairaalamaksuista. Kyllä se vähän kirpaisi, kaksio Tampereella olisi ollut meille tarpeen, kun lapset lähti opiskelemaan.
Appivanhemmat saivat tehdä omaisuudellen aivan , mitä itse halusivat. He varmaankin tarvitsivat rahaa palveluiden ostamiseen vielä eläessään. Tiesivät, ettei teillä ole rahaa ostaa kuten serkulla oli.
Eiköhån se omaisuus olisi ollut myytävissä vieraalle ihan käypään hintaan.
Jos se serkku autteli vanhuksia ja halusivat näin palkita auttajaansa.
Minulle kyllä tuli tästä vaikutelma, että näillä vanhemmille oli molemmilla (alkava tai jo pidemmälle ehtinyt) muistisairaus, ja kun tämä suvun kautta tuli serkun tietoon, hän päätti käyttää tilannetta hyväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Kotipaikkakunnalla oli iso tehdas. Tehdas tarjosi työntekijöilleen ilmaisen päivähoidon omassa päiväkodissaan, kesäisin oli lapsille ilmaiset parin viikon kesäleirit järven rannalla. Nämä oli kaikille mahdollisia riippumatta siitä oliko äiti kotiäiti tai ei. Työntekijöille oli myös oma kauppa, jossa oli alhaisempi hintataso mitä muissa kaupoissa. Työntekijät saivat työnantajalta edullista asuntolainaa, mutta heidän piti sitoutua moneksi vuodeksi töihin. Moni varmaan tykkäisi noista eduista nykyäänkin.
Ai niin, unohtui edulliset työsuhdeasunnot. Työnantaja rakennutti kokonaisia kerrostaloja työntekijöille työsuhdeasunnoiksi. Ne on hyvällä paikalla ja haluttuja edelleen, kauaa ne ei myynnissä roiku.
Suurimmaksi osaksi ankeita koppeja olivat.
Niin siis ne edut?