Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Jos se mummu kärrää synttäreinä ja jouluna kuution paketteja / lapsi "lahjaksi" niin kyllä siinä on jotain pahasti pielessä. Varsinkin kun sisältö painottuu mahdollisimman heikkolaatuisiin, mutta äänekkäisiin leluihin. Maksimaalisen suuri tilanvienti on ollut myös mummun kriteereissä korkealla. Joulun ja synttäreiden ulkopuolella tuli lisää "lahjontaa", eli risoja, likaisia vaatteita, niitä risoja leluja joita mun miehen olisi pitänyt korjata sekä sisustustekstiilejä ja taidelasia. Ihan hyvä aaltovaasi on, ei siitä puutu kuin neljännes ja rikkinäistä kohtaa voi käyttää terävyytensä puolesta vaikka vihannesten pilkkomiseen. Eivät ne lapsetkaan tuosta roskakasasta ole ilahtuneet, enkä halua kotiani mummun romujen sorttiasemaksi.
Ihan oli selkeää kiusantekoa ja ylikävelyä. Kaiken muun "neuvomisen" (=kritisoinnin ja vi##uilun) lisäksi. Kokisiko joku muu tuon apuna? Oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Asiaa. Juuri näin ajattelen. Välillä kun lukee näitä vuodatuksia, on ihan ymmällä, milloin isovanhemmat sotkeentuu liikaa elämään miniän mielestä ja välillä taas liian vähän. Kyselevät väärin ja vastaavat väärin, viipyvät liian pitkään tai liian vähän. Jos ostavat jotain lapselle, se on vääränlaista. Armahtakaa nyt hyvät ihmiset vanhuksianne ja vilkaiskaa peiliin.
Aloittajan kysymykseen: olet jossain määrin julma, hyvin pitkävihainen ja melko itsekeskeinen (vaikutelma kirjoituksistasi). Koeta nyt kuitenkin pärjätä äläkä katkeroidu enempää. Parempaa syksyä.
Siis tuo liki 80 v ei ainakaan voi siis odottaa mitään apua vanhetessaan koska ei kykene enää lastenhoitoavuksi iltatähtensä perheeseen. Tämän keskustelun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Jos se mummu kärrää synttäreinä ja jouluna kuution paketteja / lapsi "lahjaksi" niin kyllä siinä on jotain pahasti pielessä. Varsinkin kun sisältö painottuu mahdollisimman heikkolaatuisiin, mutta äänekkäisiin leluihin. Maksimaalisen suuri tilanvienti on ollut myös mummun kriteereissä korkealla. Joulun ja synttäreiden ulkopuolella tuli lisää "lahjontaa", eli risoja, likaisia vaatteita, niitä risoja leluja joita mun miehen olisi pitänyt korjata sekä sisustustekstiilejä ja taidelasia. Ihan hyvä aaltovaasi on, ei siitä puutu kuin neljännes ja rikkinäistä kohtaa voi käyttää terävyytensä puolesta vaikka vihannesten pilkkomiseen. Eivät ne lapsetkaan tuosta roskakasasta ole ilahtuneet, enkä halua kotiani mummun romujen sorttiasemaksi.
Ihan oli selkeää kiusantekoa ja ylikävelyä. Kaiken muun "neuvomisen" (=kritisoinnin ja vi##uilun) lisäksi. Kokisiko joku muu tuon apuna? Oikeesti?
Eihän ne anopit osaa. Mutta voiko nuorempi jotenkin yrittää ymmärtää näitä vajavaisia anoppejaan. Ei tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Jos se mummu kärrää synttäreinä ja jouluna kuution paketteja / lapsi "lahjaksi" niin kyllä siinä on jotain pahasti pielessä. Varsinkin kun sisältö painottuu mahdollisimman heikkolaatuisiin, mutta äänekkäisiin leluihin. Maksimaalisen suuri tilanvienti on ollut myös mummun kriteereissä korkealla. Joulun ja synttäreiden ulkopuolella tuli lisää "lahjontaa", eli risoja, likaisia vaatteita, niitä risoja leluja joita mun miehen olisi pitänyt korjata sekä sisustustekstiilejä ja taidelasia. Ihan hyvä aaltovaasi on, ei siitä puutu kuin neljännes ja rikkinäistä kohtaa voi käyttää terävyytensä puolesta vaikka vihannesten pilkkomiseen. Eivät ne lapsetkaan tuosta roskakasasta ole ilahtuneet, enkä halua kotiani mummun romujen sorttiasemaksi.
Ihan oli selkeää kiusantekoa ja ylikävelyä. Kaiken muun "neuvomisen" (=kritisoinnin ja vi##uilun) lisäksi. Kokisiko joku muu tuon apuna? Oikeesti?
Eihän ne anopit osaa. Mutta voiko nuorempi jotenkin yrittää ymmärtää näitä vajavaisia anoppejaan. Ei tietenkään.
Jos pyydetään, että älä osta meille mitään kysymättä, niin luulisi ihan kenen tahansa ymmärätävn tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Jos se mummu kärrää synttäreinä ja jouluna kuution paketteja / lapsi "lahjaksi" niin kyllä siinä on jotain pahasti pielessä. Varsinkin kun sisältö painottuu mahdollisimman heikkolaatuisiin, mutta äänekkäisiin leluihin. Maksimaalisen suuri tilanvienti on ollut myös mummun kriteereissä korkealla. Joulun ja synttäreiden ulkopuolella tuli lisää "lahjontaa", eli risoja, likaisia vaatteita, niitä risoja leluja joita mun miehen olisi pitänyt korjata sekä sisustustekstiilejä ja taidelasia. Ihan hyvä aaltovaasi on, ei siitä puutu kuin neljännes ja rikkinäistä kohtaa voi käyttää terävyytensä puolesta vaikka vihannesten pilkkomiseen. Eivät ne lapsetkaan tuosta roskakasasta ole ilahtuneet, enkä halua kotiani mummun romujen sorttiasemaksi.
Ihan oli selkeää kiusantekoa ja ylikävelyä. Kaiken muun "neuvomisen" (=kritisoinnin ja vi##uilun) lisäksi. Kokisiko joku muu tuon apuna? Oikeesti?
Eihän ne anopit osaa. Mutta voiko nuorempi jotenkin yrittää ymmärtää näitä vajavaisia anoppejaan. Ei tietenkään.
Jos pyydetään, että älä osta meille mitään kysymättä, niin luulisi ihan kenen tahansa ymmärätävn tuon.
Aina voi riidellä, se on kivaa. Mitä olisi maanantaikaan jos ei aamukahvilla työkavereille voisi kertoa anopin viikonlopun virheet ja purkaa huonoa tuultaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Jos se mummu kärrää synttäreinä ja jouluna kuution paketteja / lapsi "lahjaksi" niin kyllä siinä on jotain pahasti pielessä. Varsinkin kun sisältö painottuu mahdollisimman heikkolaatuisiin, mutta äänekkäisiin leluihin. Maksimaalisen suuri tilanvienti on ollut myös mummun kriteereissä korkealla. Joulun ja synttäreiden ulkopuolella tuli lisää "lahjontaa", eli risoja, likaisia vaatteita, niitä risoja leluja joita mun miehen olisi pitänyt korjata sekä sisustustekstiilejä ja taidelasia. Ihan hyvä aaltovaasi on, ei siitä puutu kuin neljännes ja rikkinäistä kohtaa voi käyttää terävyytensä puolesta vaikka vihannesten pilkkomiseen. Eivät ne lapsetkaan tuosta roskakasasta ole ilahtuneet, enkä halua kotiani mummun romujen sorttiasemaksi.
Ihan oli selkeää kiusantekoa ja ylikävelyä. Kaiken muun "neuvomisen" (=kritisoinnin ja vi##uilun) lisäksi. Kokisiko joku muu tuon apuna? Oikeesti?
Eihän ne anopit osaa. Mutta voiko nuorempi jotenkin yrittää ymmärtää näitä vajavaisia anoppejaan. Ei tietenkään.
Jos pyydetään, että älä osta meille mitään kysymättä, niin luulisi ihan kenen tahansa ymmärätävn tuon.
Aina voi riidellä, se on kivaa. Mitä olisi maanantaikaan jos ei aamukahvilla työkavereille voisi kertoa anopin viikonlopun virheet ja purkaa huonoa tuultaan.
Tai sitten ei ostele mitään kysymättä. Helppo homma, rahaakin säästyy.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo liki 80 v ei ainakaan voi siis odottaa mitään apua vanhetessaan koska ei kykene enää lastenhoitoavuksi iltatähtensä perheeseen. Tämän keskustelun perusteella.
Hän kertoi ettei ole kykenevä hoitamaan tai auttamaan. Ap:n tapauksessa appikset olisivat olleet kykeneviä, mutta tyytyivät naureskelemaan tilanteelle. Hahaa, pärjäilkää!
Ymmärrätkö eron näiden tilanteiden välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suuria ikäluokkia. Mieheni kanssa kumpikin muutimme 15-16 - vuotiaina kaukaa eteläsuomalaiseen kaupunkiin.
Köyhät vanhemmat jäi sinne maalle.
Kun saimme lapsia, oli toinen mummo jo kuollut. Toinen yli 70.
Eikä ollut isoja maalaistaloja jossa olisi lapsemme voineet kesät viettää. Toisaalta olimme kykeneviä, raittiita, hoitamaan itse itse perustamamme perheen. Elimme tulojemme mukaisesti.
Ei tullut ees rahaa "asuntolainnan ja lapsen tarpeisiin " kuten joku eilen kaipasi.
Omat olosuhteeni vastasivat varmaan suurinta osaa suurten ikäluokkien maaltamuuttaneiden elämää. Hyvä jos kerran vuodessa useimmat kävivät siellä kotikunnassaan.
Eikä 70- luvulla vielä (maalais) mummotkaan ( tulleet passaamasn lapsiaan sieltä kaukaa.
Silloin oli mummot vielä "mummoja" meihin nykyvanhuksiin verrattuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo liki 80 v ei ainakaan voi siis odottaa mitään apua vanhetessaan koska ei kykene enää lastenhoitoavuksi iltatähtensä perheeseen. Tämän keskustelun perusteella.
Hän kertoi ettei ole kykenevä hoitamaan tai auttamaan. Ap:n tapauksessa appikset olisivat olleet kykeneviä, mutta tyytyivät naureskelemaan tilanteelle. Hahaa, pärjäilkää!
Ymmärrätkö eron näiden tilanteiden välillä?
Kunhan ruikuttaa, antaisi edes rahaa, suurilla ikäluokilla hyvät eläkkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Kerropa mitä yhteiskunnan apuja oli 70- luvulla. Lyhyet äitiyslomat, ei hoitovapaita, ei päiväkoteja riittävästi.
Jos olet elänyt varakkaassa kodissa isovanhempien rahoittaessa vanhempiesi elämän, se ei ole koko totuus.
Me tuolta ylempää Suomesta tulimme suurperheustä, 6- 15 sisaruksrn porukoista. Varmaan ne pientilan tai maattomat metsurit avustivat lastensa perheitä. Teollisuustyöntekijälläkin enemmän rahaa kuin kotimökissä koskaan vanhemmillaan.
Siis anopin kelpaa antaa rahaa ja se on jopa erittäin suotavaa. Muuten voi pysytellä pois minunminunminun näköpiiristä. No hyvä että anoppi edes johonkin kelpaa kuten rahan lahjoittajaksi.
Minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää. Ja vaikka kuinka koetan, en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Kerropa mitä yhteiskunnan apuja oli 70- luvulla. Lyhyet äitiyslomat, ei hoitovapaita, ei päiväkoteja riittävästi.
Jos olet elänyt varakkaassa kodissa isovanhempien rahoittaessa vanhempiesi elämän, se ei ole koko totuus.
Me tuolta ylempää Suomesta tulimme suurperheustä, 6- 15 sisaruksrn porukoista. Varmaan ne pientilan tai maattomat metsurit avustivat lastensa perheitä. Teollisuustyöntekijälläkin enemmän rahaa kuin kotimökissä koskaan vanhemmillaan.
Lapsivähennys verotuksessa. Kaikki toimivat palvelut. Koulut ja neuvolat lähellä, kunnasta sai kotipalvelua lapsiperheisiin.
Ylipäätään vanhemmuuden vaatimukset minimaaliset, suunnilleen kun hengissä piti, eikä senkään kanssa niin nuukaa.
Inflaatio maksoi asuntolainat.
Vakituiset työpaikat, hyvät työpaikkaedut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Kerropa mitä yhteiskunnan apuja oli 70- luvulla. Lyhyet äitiyslomat, ei hoitovapaita, ei päiväkoteja riittävästi.
Jos olet elänyt varakkaassa kodissa isovanhempien rahoittaessa vanhempiesi elämän, se ei ole koko totuus.
Me tuolta ylempää Suomesta tulimme suurperheustä, 6- 15 sisaruksrn porukoista. Varmaan ne pientilan tai maattomat metsurit avustivat lastensa perheitä. Teollisuustyöntekijälläkin enemmän rahaa kuin kotimökissä koskaan vanhemmillaan.
Lapsivähennys verotuksessa. Kaikki toimivat palvelut. Koulut ja neuvolat lähellä, kunnasta sai kotipalvelua lapsiperheisiin.
Ylipäätään vanhemmuuden vaatimukset minimaaliset, suunnilleen kun hengissä piti, eikä senkään kanssa niin nuukaa.
Inflaatio maksoi asuntolainat.
Vakituiset työpaikat, hyvät työpaikkaedut.
Kerropa vaikka valimon työpaikkaedut? Likaiset lavuaarit jossain rähjäisten pukukaappien keskellä. Työterveys saattoi olla koska tunnistakasn ei saanut palkkaa ilman lääkärintodistusta.
Pienten paikkojen työpaikkaedut? Ei tule mitään mieleen vaikka toimistotyöntekijänä, ainoana, 50 työntekijän yrityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Kyllä muuten auttelivat, nimenomaan he on vanhemmiltaan apua saaneet.
Ja yhteiskunnalta nyhtivät loput.
Kerropa mitä yhteiskunnan apuja oli 70- luvulla. Lyhyet äitiyslomat, ei hoitovapaita, ei päiväkoteja riittävästi.
Jos olet elänyt varakkaassa kodissa isovanhempien rahoittaessa vanhempiesi elämän, se ei ole koko totuus.
Me tuolta ylempää Suomesta tulimme suurperheustä, 6- 15 sisaruksrn porukoista. Varmaan ne pientilan tai maattomat metsurit avustivat lastensa perheitä. Teollisuustyöntekijälläkin enemmän rahaa kuin kotimökissä koskaan vanhemmillaan.
Lapsivähennys verotuksessa. Kaikki toimivat palvelut. Koulut ja neuvolat lähellä, kunnasta sai kotipalvelua lapsiperheisiin.
Ylipäätään vanhemmuuden vaatimukset minimaaliset, suunnilleen kun hengissä piti, eikä senkään kanssa niin nuukaa.
Inflaatio maksoi asuntolainat.
Vakituiset työpaikat, hyvät työpaikkaedut.
Kerropa vaikka valimon työpaikkaedut? Likaiset lavuaarit jossain rähjäisten pukukaappien keskellä. Työterveys saattoi olla koska tunnistakasn ei saanut palkkaa ilman lääkärintodistusta.
Pienten paikkojen työpaikkaedut? Ei tule mitään mieleen vaikka toimistotyöntekijänä, ainoana, 50 työntekijän yrityksessä.
Vakituiset työpaikat, hyvät edut.
En ole eri tilanteessa sikäli että osa lapsenlapsistani on vielä pieniä. Jos kohta taas voi olla jo kolmannessa polvessa vauvoja.