Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenhän heitä kuuluu auttaa niin halutessaan, ei sinun.
Ei kuulu, eikä mies saa auttaa ilman vaimon lupaa, koska se kaikki aika on perheeltä pois.
Jos nyt tosissaan puhutaan, niin oikeastihan mies saa tehdä asian suhteen ihan mitä haluaa. Onko se soveliasta tai muiden mieleen, on sitten eri kysymys. Mutta nämä, jotka ajattelevat, ettei aikuinen ihminen muka saisi/voisi tehdä sitä ja tätä.. no se ei pidä paikkaansa, vaan on uskomus joka ei oikeasti velvoita. Mies saa ihan laillisesti ottaa vaikka eron, jos yhteisymmärrystä ei löydy. Toivottavasti mies huomioi perheensä, mutta vaimon täytyy myös ottaa miehensä autonomia huomioon, tuolloin kunnioitus on vastavuoroista tässäkin kontekstissa.
Aloituksesta olen samaa mieltä, ei perustu siihen.
Ei todellakaan saa. Jos on lapsia, perhe tulee aina ensin
Todellakin saa. Mikään mahti maailmassa ei pakota ketään laittamaan lapsiaan ja puolisoon muiden asioiden edelle jos niin ei itse halua tehdä. Fiksu ihminen toki niin tekee, mutta kaikki eivät ole fiksuja.
Mutta ei aikuista ihmistä voi pakottaa, jokainen tekee itse omat valintansa ja kantaa niiden seuraukset.
Ei ole pakko ei. Mutta sitten jos äippä ja iskä ovat aina tärkeimmät ei pidä ihmetellä, että mihin katosivat puoliso ja lapset.
Toihan on niin nykyaikaa, vaimo pitää miestä lapsena. Ja lisäksi vielä.vaatii ettei miehen suvun kanssa olla tekemisissä.
Vaimo voi tietenkin äitinsä, sisaruksiensa, ystävättärien kanssa viettää aikaa ja miehen on kyllä pärjättävä lasten kanssa se aika.Jos on mustasukkainen miehen vanhemmille joidrn perään on silleen katsottava että heillä on riittävä kotihoito ja autettava laitospaikan jonotuksessa on jo aika lapsenomainen nainen.
Mutta jokuhan täällä kirjoitti kerran että.perheeltä.oli sekin aika pois kun mies valitsi arkkua äidilleen ja kävi sopimassa hautauksesta yms ja sitten asunnon myynti jne.
Vaimo tunsi itsensä laiminlyödyksi. Ois hoitanut puhelimella.AP:n miehen vanhemmat dumppasivat poikansa. Miksi helvetissä moisia jätteitä pitäisi nyt auttaa?
No ei auta ja uhkaa erota jos mies ees puhuu vanhempiensa kanssa. Eikä anna miehen ees haudata vanhempiaan.. mitä sitä täällä ruikuttaa jos on aikuinen ihminenkin.
Kehtaavatko nämä anopin vihaajat mennä anopin hautajaisiin? Kyllä heidän lapsensakin näkevät sitten äidin valheellisuuden, aina vihasi mummoa ja nyt itkee pärskyy ja on niin lähiomainen papin kanssa puhuessaan ruokapöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ajatus kun miestä kohdellaan kuin 6-vuotiasta, on kysyttävä lupa toiselta eikä saa olla omia mielipiteitä.
Isän kuuluu asettaa perhe ensin. Normaalisti isä hoksaa sen itsekin.
Valitse: mies joka on hulhavalla vai mies joka huolehti myös vanhoista vanhemmistaan jollain tasolla. Kumpi parempi isä?
Ja naiset, nuo täydelliset, ei lasten laimonlyöntejä, ei hulhavalla oloa.
Mies hoitakoon vanhempansa jos haluaa. Itse en panisi tikkua ristiin.
Et ole julma. Hoitakaa vain sinun vanhempiasi jos he ovat auttaneet teitä.
juu ei tartte hoitaa heitä. Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi auttaa, miehesi voi auttaa jos haluaa ja katsoo sen velvollisuudekseen. En noin lähtökohtaisesti ymmärrä vanhempia, jotka ei auta lapsiaan. Itse autan aina kun voin ja apua tarvitaan, minun mielestä se kuuluu vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ajatus kun miestä kohdellaan kuin 6-vuotiasta, on kysyttävä lupa toiselta eikä saa olla omia mielipiteitä.
Isän kuuluu asettaa perhe ensin. Normaalisti isä hoksaa sen itsekin.
Valitse: mies joka on hulhavalla vai mies joka huolehti myös vanhoista vanhemmistaan jollain tasolla. Kumpi parempi isä?
Ja naiset, nuo täydelliset, ei lasten laimonlyöntejä, ei hulhavalla oloa.
Hulhavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ajatus kun miestä kohdellaan kuin 6-vuotiasta, on kysyttävä lupa toiselta eikä saa olla omia mielipiteitä.
Isän kuuluu asettaa perhe ensin. Normaalisti isä hoksaa sen itsekin.
Valitse: mies joka on hulhavalla vai mies joka huolehti myös vanhoista vanhemmistaan jollain tasolla. Kumpi parempi isä?
Ja naiset, nuo täydelliset, ei lasten laimonlyöntejä, ei hulhavalla oloa.
Mies joka keskittyy omaan perheeseensä, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi auttaa, miehesi voi auttaa jos haluaa ja katsoo velvollisuudekseen. En noin lähtökohtaisesti ymmärrä vanhempia, jotka ei auta lapsiaan. Itse autan aina kun voin ja apua tarvitaan, minun mielestä se kuuluu vanhemmuuteen.
Vanhat pitää käyttää tarkkaan. Monet jäävät sen vwrran keskenkasvuisiksi etteivät edes tajua vanhempiensa, saati appivanhempiensa ikää, terveyttä , jaksamista.
Ja monesti on täältä luettu ettei vanhemmat saa edes puhua vaivoistaan, mitä ne aina niitä lääkäreitä ja lääkkeitä, itsekkäät. Kyn meillä olis vapaaillan tarve ja siivoomistakin tarvittais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et todellakaan ole!!
Miehesi murehtikoon omista vanhemmistaan!
Minulla samanlaiset vanhemmat kuin sinulla appivanhemmat. Ei auteta vauva vuonna ajalla eikä varsinkaan rahalla, tietävät kyllä että olemme todella tiukilla inflaatio, asuntolaina, lapsen kaikki tarvikkeet.
Sitten kun joskus pyytävät apua ja jos kieltäydyn niin aivan varmasti tulee olemme kasvattaneet sinut paremmin jätät vanhempasi pulaan ja kaikki muu mahdollinen syyllistäminen on taattu. Muutenkin ollut niin pitkään kuin muistan samanlaista ja tietävät että sillä se kamelin selkä katkeaa ja minulle tulee niin syyllinen ja pahaolo että menen auttamaan..
Olen vakavissani miettinyt muuttoa usemman 50-100km päähän jotta pääsen ottamaan kunnolla etäisyyttä.. Varmaan kuulostaa hirveällä jollekulle mutta kaikilla ei vaan ole empaattisia ja tukevia vanhempia taikka isovanhempia
Pitäisikö miehesi hoitaa sinun vanhempiesi.
Ei.
Niin miksi sinun pitäisi hoitaa hänen vanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän jokaisen joskus tarvitsevan vapaata lapsista tai sairastapauksissa apua.
Mutta nykyaikana kun lapset harkitaan tarkkaan teki pahaa lukea että lapsi on hankittu odotuksessa jotta isovanhemmat auttaisivat asuntolainassa ja lapsen tavarahankinnoissa ja syyllistetään etteivät edes rahaa anna.
Nykyistä elämänmenoa. Eletään leveämmin kuin on varaa.
Vierailija kirjoitti:
No et todellakaan ole!!
Miehesi murehtikoon omista vanhemmistaan!
Minulla samanlaiset vanhemmat kuin sinulla appivanhemmat. Ei auteta vauva vuonna ajalla eikä varsinkaan rahalla, tietävät kyllä että olemme todella tiukilla inflaatio, asuntolaina, lapsen kaikki tarvikkeet.
Sitten kun joskus pyytävät apua ja jos kieltäydyn niin aivan varmasti tulee olemme kasvattaneet sinut paremmin jätät vanhempasi pulaan ja kaikki muu mahdollinen syyllistäminen on taattu. Muutenkin ollut niin pitkään kuin muistan samanlaista ja tietävät että sillä se kamelin selkä katkeaa ja minulle tulee niin syyllinen ja pahaolo että menen auttamaan..
Olen vakavissani miettinyt muuttoa usemman 50-100km päähän jotta pääsen ottamaan kunnolla etäisyyttä.. Varmaan kuulostaa hirveällä jollekulle mutta kaikilla ei vaan ole empaattisia ja tukevia vanhempia taikka isovanhempia
Kuulostaa tosi hirveältä aikuisuudelta jos odotetaan vanhempien elättävän nuoren perheen.
Tilapäinen apu tai joku teinin vahinkolapsi tai joku todellinen tilapäinen tarve mutta että jollain on pokkaa vain odottaa kustannuksiin rahaa.
Kai se isä käy töissä, vauvavuonna saadaan kelalta rahaaa ja lapsilisät.
Ennen lapset nukkuivat kankaalla röyhelletyssä äitiyspakkauslaatikossa, kelpasi tutuilta kierrätysvaatteet, käytetyt vaunut jos ei rahassa pyöritty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ajatus kun miestä kohdellaan kuin 6-vuotiasta, on kysyttävä lupa toiselta eikä saa olla omia mielipiteitä.
Isän kuuluu asettaa perhe ensin. Normaalisti isä hoksaa sen itsekin.
Valitse: mies joka on hulhavalla vai mies joka huolehti myös vanhoista vanhemmistaan jollain tasolla. Kumpi parempi isä?
Ja naiset, nuo täydelliset, ei lasten laimonlyöntejä, ei hulhavalla oloa.
Mies joka keskittyy omaan perheeseensä, kiitos.
Yhtä itsekäs kuin nykynaiset, minä, minä, minä. Lähimmäisille ei anneta mitään arvoa, ei suvaita kuin minä, minä, minä. Ei mitään inhimillisiä tunteita esim vanhuksia tai puolison sukua kohtaan jos he eivät osaa just oikein sanojaan asetella ja sattuvat vaikka miniää kohtelemaan kuin ihmistä, ymmärtämättä hänen olevan jalustalla oleva prinsessa tai barbi.
Ja kotkut väittää että vanhat ihmiset on tunneköyhiä???? Tai narsisti kai ei ole tunneköyhä koska hän rakastaa itseään yli kaiken muita huomioimatta.
En ymmärrä moista vangitsemista, olen pärjännyt lasten kanssa vaikka mies olisi ollut työreissuissa, metsästysreissuissa, käynyt kavereittensa talkoissa. Samoin itse sain taas käydä omissa jutuissani.
Ovatko naiset myös kotiinsa sidottuja vankeja nykyisin etteivät voi vanhempiaan tavata.
Vaikka oma koti ja lapset ovat tärkeintä kyllä elämässä on muutakin.
Avioerot sen jo kertovat, tuo jatkuva kiertoliike liitoista ja lapsista. Omat jätetään jälkeen ja asutaankin puolison lasten kanssa. Joita ei saa hyljätä tavatakseen omiaan tai peräti vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Nuoret täälläkin kirjoittavat että olemme aikuisia, anopit, äidit, yrittävät neuvoa ja sössöttävät, vaikka olemme aikuisia. Sitten syyllistetään kun eivät riennäkään sotkeitumaan asioihin ja tekemään kaikkea väärin ja antamaan rahaa.
Anoppia ei voi syyllistää vauvankaan itkuöistä, ei ees sairauksista jos ei ole anopilta peritty tauti.
Jokainen vuorollaan kantelee itkeviä vauvoja , hoitaa lastensa sairaudet, ottaa töistä omaa lomaa jos tilanne on niin paha. Sukulaiset on auttaneet tai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Hirveää luettavaa! Onko tollasiakin isovanhempia olemassa?
Olen isovanhempi. Nuorimmainen on nyt 40 v pikkulapsivaiheessa. Vaikka heillä olisi minkälainen avuntarve en pystyisi 78 vuotiaana polvivaivaisena enää taaperon kanssa, en siivouksessa auttamaan. Jotain ruokaa ehkä jaksaisin keitellä. Rahaakaan ei liiemmin olisi antaa.
Armahtakaa nyt vähän eläkeläisiäkin. Kaikki alle 70 v eivät hekään ole terveitä, on verenpainetta, mitä nyt vaivoja kenelläkin.
Aloituksessa oli vastaeläköityneet, hyväkuntoiset eläkeläiset kyseessä. He jopa nauroivat lapsen sairastelulle.
Sinä olet kohta 80 ja vaivainen. Miksi samaistut ja puolestaloukkaannut isovanhempien puolesta, jotka ovat täysin eri tilanteessa? Naureskeletko sinäkin pienten lasten sairastumiselle, tämäkö yhteyden toi?
Eilen illalla kirjoittanut oli närkästynyt kun isovanhemmat ei maksele asuntolainaa ja lapsen tarpeita vaikka heillä on vauva -käsitin ensimmäinen.
Rahaa kärttäessä ei varmaan ole edes ikä este kun näköjään koko ajan vaaditaan omilta ja appivanhemmilta sitä ja tätä.ja samalla moititaan heitä ja heidän yrityksiään tavata lastaan ja hänen perhettään. Liian udein, liian kauan, liian väärin synttärit ja joulut muistettu.
Liian väärät mämmit ja viinit ja kauramaidot.
Kunhan joutoihmisenä mietin ihmissuhteitten hankaluutta. Sukupolvien kuilua.
Joo, teinitkään ei millään pärjää jos iskä on joskus pois mummon luona järkkäämässä mummon asioita.