capricekengat.com

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.

Tämä on taas nykynuorten itkua.

Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.

Kyllä mun äidin vanhemmat on auttaneet lapsiaan. Hoitaneet lapsenlapsia, auttaneet rempoissa jne. Rahallisestikin auttoivat sen mitä pystyivät. Äiti oli yli 50 kun isänsä kuoli ja yli 60 kun äitinsä kuoli, joten ei siitä pienestä perinnöstä ollut apua, kun lainat jne oli jo maksettu ihan itse.

Sinä et ole mistään maalaismökin suuresta lapsiparvesta polveutunut. Onko vaikea sisäistää suurten ikäluokkien syntyneen pääosin maaseudulla suuriin lapsiparviin ja se kotimökki ja vanhemmat jäivät sinne. Köyhyyteensä.

Häpeisin jos omat lapseni eivät tuntisi tätä asiaa Suomen kehityshistoriassa.

Sun kristallipallo on nyt pahasti pielessä.

Koska olen hyvämuistinen , muistan asiat, jotka voi tarkistaa ihan historian kirjoista. Suomen väestö asui maaseudulla kunnes 60- luvulla maaseutu tyhjeni ja pientilojen pellot pantiin pakettiin.

No, täällä maaseudulla asustellaan ja maata viljellään. Niin tekee moni muukin.

Toki vähemmän sitä porukkaa enää jäljellä.

Ja osa makaa kotona ja nostaa tukia.

Kyllä, olisit todella julma jos et auttaisi isovanhempiasi. Kun tulee ikää ja kaikenlaista sen mukana niin se on lopullista ja ei saa enää mennyttä aikaa takaisin. Miksi olla katkera?? He eivät kuitenkaan ole ymmärtääkseni tehneet mitään pahaa sinulle? Katkeruus on myrkky josta kärsit itse eniten. En itse pystyisi samaan. Ja vaikka kuinka olet katkera niin muista että vastuun tunne pitäisi olla ensin, se kertoo jotain ihmisestä. Sinäkin olet joskus vanha ja elämässä voi tapahtua kaikenlaista niin et tiedä koskaan minkälainen vanhuus sinua odottaa.

Teet tietysti omat ratkaisusi mutta entä appivanhempiesi poika, eikö hän sano tähän asiaan mitään?

Esim kotihoidossa olevien asiakkaiden omaisia on monenlaisia mutta kovin korkealle ei arvosteta niitä jotka jättävät vanhempansa selviämään yksin.