Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Kotipaikkakunnalla oli iso tehdas. Tehdas tarjosi työntekijöilleen ilmaisen päivähoidon omassa päiväkodissaan, kesäisin oli lapsille ilmaiset parin viikon kesäleirit järven rannalla. Nämä oli kaikille mahdollisia riippumatta siitä oliko äiti kotiäiti tai ei. Työntekijöille oli myös oma kauppa, jossa oli alhaisempi hintataso mitä muissa kaupoissa. Työntekijät saivat työnantajalta edullista asuntolainaa, mutta heidän piti sitoutua moneksi vuodeksi töihin. Moni varmaan tykkäisi noista eduista nykyäänkin.
Ai niin, unohtui edulliset työsuhdeasunnot. Työnantaja rakennutti kokonaisia kerrostaloja työntekijöille työsuhdeasunnoiksi. Ne on hyvällä paikalla ja haluttuja edelleen, kauaa ne ei myynnissä roiku.
Suurimmaksi osaksi ankeita koppeja olivat.
Nuo eivät ainakaan olleet, kaksioista neliöihin ja iso osa perheasuntoja. 70-luvulla rakennettuina ne oli uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Kotipaikkakunnalla oli iso tehdas. Tehdas tarjosi työntekijöilleen ilmaisen päivähoidon omassa päiväkodissaan, kesäisin oli lapsille ilmaiset parin viikon kesäleirit järven rannalla. Nämä oli kaikille mahdollisia riippumatta siitä oliko äiti kotiäiti tai ei. Työntekijöille oli myös oma kauppa, jossa oli alhaisempi hintataso mitä muissa kaupoissa. Työntekijät saivat työnantajalta edullista asuntolainaa, mutta heidän piti sitoutua moneksi vuodeksi töihin. Moni varmaan tykkäisi noista eduista nykyäänkin.
Ai niin, unohtui edulliset työsuhdeasunnot. Työnantaja rakennutti kokonaisia kerrostaloja työntekijöille työsuhdeasunnoiksi. Ne on hyvällä paikalla ja haluttuja edelleen, kauaa ne ei myynnissä roiku.
Suurimmaksi osaksi ankeita koppeja olivat.
Nuo eivät ainakaan olleet, kaksioista neliöihin ja iso osa perheasuntoja. 70-luvulla rakennettuina ne oli uusia.
Pikaisesti ja halvalla rakennettuja. Osa on jo purettukin, kun korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Tämä on taas nykynuorten itkua.
Ei suurten ikäluokkienkaan vanhemmat lapsiaan avustellut. Ihan itse piti tulla toimeen. Eivät myöskään pahemmin perintöjä saaneet. Ihan itse piti toimeentulonsa rakentaa. Eivät yhteiskunnaltakaan apua itkeneet saati terapiaa pyytäneet. Nössöjä nämä nuoremmat sukupolvet.
Minä ja sisaraukseni oltiin kesälomat mummolassa. Alle kouluikäisenä olin puolitoista kuukautta yhteen menoon. Äiti oli siihen aikaan kotona eli kyse ei ollut lastenhoito-ongelmista. Ihan kiva apu, kun näin aikuisena ajattelee.
Miksi ei äitisi käynyt töissä? Niin ison talon tytär että.olisi ollut häpeällistä ja kommunistista käydä töissä? Miksi ei edes sinne maalle sitten tullut, joutonainen, osallistumaan hoitoonne ja auttelemaan maatalon kesätöissä?
Isoissa taloissahan ajateltiin että kaupungin duunariväki on hunsvotteja ja kommunisteja.
Ei ollut hoitopaikkaa. Äiti meni töihin ennen kuin olin kouluikäinen, olin siis 6-vuotiaana päivät osin yksin kotona, Sitten tuli ekaluokkalainen sisarus kaveriksi. "Iso talo" oli syrjääkin syrjemmässä kolkassa oleva rintamamiestalo, pientila, jota enoni piti vaimonsa kanssa. Enon vaimo meidät sukulaislapset hoiti tai eihän meitä hoidettu. Kesällä kaikki sukulaiset tuli heinätöihin, myös omat vanhemmat. Irvi vaan rauhassa, ei haittaa.
Maksoikohan vanhempasi enolle ?
Ei minulla ollut tuollaista mahdollisuutta, lapset syntyneet 70- luvulla. Se oli vaan se hoitopaikka jostain loihdittava. Mutta toisaalta, ei lapsia jätetty hoitamatta. Sen verran oli rahaa kun kaksi kävi töissä.
Kotipaikkakunnalla oli iso tehdas. Tehdas tarjosi työntekijöilleen ilmaisen päivähoidon omassa päiväkodissaan, kesäisin oli lapsille ilmaiset parin viikon kesäleirit järven rannalla. Nämä oli kaikille mahdollisia riippumatta siitä oliko äiti kotiäiti tai ei. Työntekijöille oli myös oma kauppa, jossa oli alhaisempi hintataso mitä muissa kaupoissa. Työntekijät saivat työnantajalta edullista asuntolainaa, mutta heidän piti sitoutua moneksi vuodeksi töihin. Moni varmaan tykkäisi noista eduista nykyäänkin.
Ai niin, unohtui edulliset työsuhdeasunnot. Työnantaja rakennutti kokonaisia kerrostaloja työntekijöille työsuhdeasunnoiksi. Ne on hyvällä paikalla ja haluttuja edelleen, kauaa ne ei myynnissä roiku.
Suurimmaksi osaksi ankeita koppeja olivat.
Nuo eivät ainakaan olleet, kaksioista neliöihin ja iso osa perheasuntoja. 70-luvulla rakennettuina ne oli uusia.
Pikaisesti ja halvalla rakennettuja. Osa on jo purettukin, kun korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi.
Kuten kerroin, talot ovat hyvällä paikalla ja haluttuja edelleen. Asunnot myydään nopeasti ja ihan hyvään hintaan.
En voi kuin ihmetellä sellaisia isovanhempia, joita ei kiinnosta omat lapsenlapset enempää kuin parin vierailun verran vuodessa. Omat vanhempani olivat aivan tohkeissaan ja hoitivat lapsia pyytämättäkin, ottivat yökylään ja nauttivat saadessaan olla heidän kanssaan. Eivät edes asuneet lähellä, vaan ajoivat mielellään sen pari kolme tuntia nähdäkseen heitä tai hakeakseen heidät luokseen.
Silloiset appivanhemmat eivät olleet erityisen kiinnostuneita, eivätkä vieläkään. Pari kertaa taisivat ottaa yökylään ja kerran pari vuodessa kävivät katsomassa lapsia.
Onneksi nykyinen anoppi asuu ihan eri maassa ja appikin on jo kuollut, ei tartte murehtia heidän hoitamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39860 kirjoitti:
Kyllä, olisit todella julma jos et auttaisi isovanhempiasi. Kun tulee ikää ja kaikenlaista sen mukana niin se on lopullista ja ei saa enää mennyttä aikaa takaisin. Miksi olla katkera?? He eivät kuitenkaan ole ymmärtääkseni tehneet mitään pahaa sinulle? Katkeruus on myrkky josta kärsit itse eniten. En itse pystyisi samaan. Ja vaikka kuinka olet katkera niin muista että vastuun tunne pitäisi olla ensin, se kertoo jotain ihmisestä. Sinäkin olet joskus vanha ja elämässä voi tapahtua kaikenlaista niin et tiedä koskaan minkälainen vanhuus sinua odottaa.
Teet tietysti omat ratkaisusi mutta entä appivanhempiesi poika, eikö hän sano tähän asiaan mitään?
Esim kotihoidossa olevien asiakkaiden omaisia on monenlaisia mutta kovin korkealle ei arvosteta niitä jotka jättävät vanhempansa selviämään yksin.Kotihoito ei tiedä, millainen hirviö se mummeli tai vaari on saattanut ollut aikoinaan lapsilleen. Kaikkea ei voi unohtaa eikä antaa anteeksi. Ei siihen tarvitse katkeruutta, jos on kätellyt menneisyytensä kanssa ja antanut itselleen luvan olla välittämättä pahoista ihmisistä.
On kuitenkin huomioitava, että lasten kaltoinkohtelulla on piiiitkät perinteet tässä luterilaisessa kulttuurissa.
Jokainen voi omalta osaltaan yrittää katkaista tämän tavan jos oivaltaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet julma ja lisäksi naurettava. Voitko kuvitella, kuinka paljon perheenne elämään on vuosien aikana vaikuttanut tuntemasi kauna miehesi vanhempia kohtaan. Minkälaisen mallin olet antanut lapsillesi tällä tyylilläsi, - minä en ainakaan auta, koska vuosikymmenet sitten sitä ja tätä. Menköön mies yksinään jos menee. Miltä tuntuisi sanoa, että siellä tuntuu isovanhemmilla olevan jotain avuntarvetta. Laitetaanpas tästä vähän syömistä mukaan ja lähdetään sunnuntaina koko perheen voimalla katsomaan. Tehdään, mitä osataan. Nyt olisi kaikilla hyvä mieli ja arvostaisit itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olet julma ja lisäksi naurettava. Voitko kuvitella, kuinka paljon perheenne elämään on vuosien aikana vaikuttanut tuntemasi kauna miehesi vanhempia kohtaan. Minkälaisen mallin olet antanut lapsillesi tällä tyylilläsi, - minä en ainakaan auta, koska vuosikymmenet sitten sitä ja tätä. Menköön mies yksinään jos menee. Miltä tuntuisi sanoa, että siellä tuntuu isovanhemmilla olevan jotain avuntarvetta. Laitetaanpas tästä vähän syömistä mukaan ja lähdetään sunnuntaina koko perheen voimalla katsomaan. Tehdään, mitä osataan. Nyt olisi kaikilla hyvä mieli ja arvostaisit itseäsi.
PROVO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet julma ja lisäksi naurettava. Voitko kuvitella, kuinka paljon perheenne elämään on vuosien aikana vaikuttanut tuntemasi kauna miehesi vanhempia kohtaan. Minkälaisen mallin olet antanut lapsillesi tällä tyylilläsi, - minä en ainakaan auta, koska vuosikymmenet sitten sitä ja tätä. Menköön mies yksinään jos menee. Miltä tuntuisi sanoa, että siellä tuntuu isovanhemmilla olevan jotain avuntarvetta. Laitetaanpas tästä vähän syömistä mukaan ja lähdetään sunnuntaina koko perheen voimalla katsomaan. Tehdään, mitä osataan. Nyt olisi kaikilla hyvä mieli ja arvostaisit itseäsi.
Jaa. Itsensä arvostaminen on juurikin tuota, että hyvillä mielin voi sanoa niille julmille pulaan jättäneille appiksille että hahahahaa, pärjäilkää.
Mikä velvollisuus appivanhemmilla olisi ollut hoitaa sairasta lastanne? Odotat vain muiden auttavan sinua, kun on vaikeaa. Pyysitkö heiltä apua vai odotitko ajatusten tasolla vain heidän auttavan? Ja eiväthän omat sairautesi parane appivanhempien avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus appivanhemmilla olisi ollut hoitaa sairasta lastanne? Odotat vain muiden auttavan sinua, kun on vaikeaa. Pyysitkö heiltä apua vai odotitko ajatusten tasolla vain heidän auttavan? Ja eiväthän omat sairautesi parane appivanhempien avulla.
Lukutaito. Huoh.
Ap ei missään kirjoittanut että odotti appivanhempien hoitavan lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus appivanhemmilla olisi ollut hoitaa sairasta lastanne? Odotat vain muiden auttavan sinua, kun on vaikeaa. Pyysitkö heiltä apua vai odotitko ajatusten tasolla vain heidän auttavan? Ja eiväthän omat sairautesi parane appivanhempien avulla.
Niin. Mikä velvollisuus ap:lla on auttaa appivanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus appivanhemmilla olisi ollut hoitaa sairasta lastanne? Odotat vain muiden auttavan sinua, kun on vaikeaa. Pyysitkö heiltä apua vai odotitko ajatusten tasolla vain heidän auttavan? Ja eiväthän omat sairautesi parane appivanhempien avulla.
Lukutaito. Huoh.
Ap ei missään kirjoittanut että odotti appivanhempien hoitavan lastaan.
Kuitenkin kirjoittaa, etteivät tulleet auttamaan.
Mitä muuta se on kuin kyseisen asian esille tuomista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus appivanhemmilla olisi ollut hoitaa sairasta lastanne? Odotat vain muiden auttavan sinua, kun on vaikeaa. Pyysitkö heiltä apua vai odotitko ajatusten tasolla vain heidän auttavan? Ja eiväthän omat sairautesi parane appivanhempien avulla.
Lukutaito. Huoh.
Ap ei missään kirjoittanut että odotti appivanhempien hoitavan lastaan.
Ottiko noin koville kirjoittaa kun huoh lisäsit ihan😆😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä velvollisuus appivanhemmilla olisi ollut hoitaa sairasta lastanne? Odotat vain muiden auttavan sinua, kun on vaikeaa. Pyysitkö heiltä apua vai odotitko ajatusten tasolla vain heidän auttavan? Ja eiväthän omat sairautesi parane appivanhempien avulla.
Lukutaito. Huoh.
Ap ei missään kirjoittanut että odotti appivanhempien hoitavan lastaan.
Kuitenkin kirjoittaa, etteivät tulleet auttamaan.
Mitä muuta se on kuin kyseisen asian esille tuomista?
Hän ei ole vaatinut heitä hoitamaan sairasta lasta, vaan että olisivat voineet jotenkin auttaa omaa poikaansa rankassa yllättävässä elämäntilanteessa, kun sekä vaimo että lapsi sairastavat.
Vierailija kirjoitti:
Olet julma ja lisäksi naurettava. Voitko kuvitella, kuinka paljon perheenne elämään on vuosien aikana vaikuttanut tuntemasi kauna miehesi vanhempia kohtaan. Minkälaisen mallin olet antanut lapsillesi tällä tyylilläsi, - minä en ainakaan auta, koska vuosikymmenet sitten sitä ja tätä. Menköön mies yksinään jos menee. Miltä tuntuisi sanoa, että siellä tuntuu isovanhemmilla olevan jotain avuntarvetta. Laitetaanpas tästä vähän syömistä mukaan ja lähdetään sunnuntaina koko perheen voimalla katsomaan. Tehdään, mitä osataan. Nyt olisi kaikilla hyvä mieli ja arvostaisit itseäsi.
höpölöpö. minä lähettäisin postissa hoitokoti iki-unen esitteitä ja muuta kivaa luettavaa. vaikka lehtileikkeitä surkeista ruoka annoksista ja hoidon laiminlyönneistä. kyllä vanhusten hoito on suomessa sillä tasolla, että ei ne kauaa siellä selviä. ja sitten onkin jo perinnönjaon aika. kaikki voittaa.
Jos minusta tulee joskus isoisä (lapset pian täysi-ikäisiä), niin lupaan pyhästi, että meille saa lastenlasta tuoda niin paljon kuin sielu sietää ja ihan pientä perusapua suorastaan tyrkytetään.
Tuon ahneen sukupolven vanhemmat kun ei koskaan meille ehtineet. Kaikki apu oli heidän ehdoillaan ja jotenkin piti siitäkin vielä nöyristellä.
No, on ensimmäisen lähteneen jättämä perintö toki auttanut meitä, mutta totuus oli etten esim tytärtä saanut mukaan sairaalaan, kun ei omien sanojensa mukaan tuntenut koko ihmistä kuin näöltä ja nimeltä. Ja se tuntui poislähtevääkin ottavan kovin rinnasta siinä hetkessä, eikä sille ole korvaushintaa.
Ei isovanhemmat voi mennä lapsensa kotiin kutsumatta.. tuleva vaari voi katsoa vaimoaan oliko hänen mielestään appivanhemmat tervetulleita käymään. Kävittekö vanhempianne katsomassa, vanhemmat ihmiset jännittävät sikana kyläsdä.oloa, mieluummin ottavat ne miniätkin omassa kodissaan vastaan.
Lasten vanhemmilla on vastuu että pitävät mummoloihin yhteyttä, vanhemmat useimmiten yrittävät kovin varoa häiritsemästä lastensa perheitä.
Ajatella mitä oppeja taotaan lasten kodeissa lasten päähän. Nykyisiä vanhuksia, usein aika vähän koulutettuja, duunaritöitä tehneitä nimitellään ahneeksi sukupolveksi ja kiertätetään vanhusten halveksimista jo tenavaikäisille.
Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan, tuleva ehkä n. 50 v vaarikin.
Entä jos niillä vanhemmilla ei yksinkertaisesti ollut oman elämisensä lisäksi vielä maksaa vaikka vain kahdella asintoja, autoja, hoitaa lapset, käydä siivoamass
Kotihoito ei tiedä, millainen hirviö se mummeli tai vaari on saattanut ollut aikoinaan lapsilleen. Kaikkea ei voi unohtaa eikä antaa anteeksi. Ei siihen tarvitse katkeruutta, jos on kätellyt menneisyytensä kanssa ja antanut itselleen luvan olla välittämättä pahoista ihmisistä.