Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen totean vain että ihmisillä on nykyään ihmeellisiä näkemyksiä ja vaatimuksia asioista. Odotetaan apua omien lasten kanssa ja kun sitä ei saada, kostoksi kieltäydytään auttamasta muita. Mitäpä jos asioista keskusteltaisiin ennen kuin ne tapahtuvat? Keskustellaan perheen kesken että millä tavalla appivanhemmat / omat vanhemmat ajattelevat osallistuvansa lastenhoitoon? Keskustellaan vanhustenhoidosta ennen kuin tilanne on päällä?
Sekin että kukin hoitakoon omat vanhempansa on ihan täysin vieras käsite meikäläiselle. Ei tulisi mieleenkään ettenkö auttaisi omia appivanhempiani tarvittaessa. Olisi todella outoa, jos yhtäkkiä jättäytyisin syrjään. Yhdessä on tähänkin asti eletty ja aikaa vietetty, miksi vanhuus muuttaisi sen? Terv. N46
Niin, ap olisi tarvinnut perheelleen apua, kun hän sairastui. Ei kukaan ole puhunut, että ne lapset siinä ongelma olisi ollut.
Miten sinä keskustelet ennakkoon, että hei, ensi vuonna muuten sitten sairastun vakavasti?
Jos olisin hankkimassa lapsia, miettisin hyvin tarkkaan etukäteen turvaverkot tuollaisen varalta. Kaikki eivät ilmeisesti niin tee.
Vaikka sinulla olisi raskauden alkaessa miten hyvät turvaverkot tahansa, niin lapsen synnyttyä tilanne voi olla toinen. Ne turvaverkon ihmiset eivät laita omaa elämäänsä jäähylle siihen asti, että teidän lapset ovat yli kymmenvuotiaita. Heillekin voi käydä niin, että oma turvaverkko hajoaa eikä heillä enää riitä jaksamista muiden auttamiseen.
No siksi onkin hyvä olla turvaVERKKO eikä yksittäinen ihminen, johon turvaudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap saisi olla tyytyväinen että auttajia heillä on sentään ollut. Tiedän monen yksinhuoltajan kamppailevan sen kanssa, että isovanhempia ei ole enää elossa. Apua pyydetään vaihtuvilta miesystäviltä, rahaa lainataan sieltä ja täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap voi huoletta irtisanoutua appivanhempiensa auttamisesta. Miehensä taas itse valitkoon, miten toimii omien vanhempiensa suhteen. Oletettavasti ovat kuitenkin huolehtineet hänestä lapsena, joten halua auttaa voi olla. Lapsen ja vanhemman suhde on kuitenkin eri asia kuin appivanhempien ja miniän.
Ei siitä lapsuudestaan kukaan mitään velkaa kanna. Vanhempien päätöshän se on ollut koko lapsi hankkia ja heillä on huoltovelvollisuus.
Tuollaisia vanhempia ei todellakaan pidä auttaa, vaan keskittyä omaan perheeseen.
Ja se vanhempien huoltovelvollisuus päättyy sillä sekunnilla, kun lapsi haluaa päättää omista asioistaan. Sitä kutsutaan itsenäistymiseksi ja oman elämän ottamista omiin käsiin.
Ja se, jos vanhemmat, isovanhemmat, ystävät tai muut antavat apua tai taloudellista tukea, siitä ollaan kiitollisia ja se on elämässä ekstraa ja ylimääräistä, mutta kenelläkään siihen ei ole mitään velvollisuuta. Oli lapsi, miniä tai anoppi.
Lapsella ei ole mitään velvollisuutta hyysätä paskoja vanhempiaan koskaan, ei ennen sitä 18 vuotta eikä sen jälkeen.
Kuka niin on väittänytkään? Ei kenelläkään ole velvollisuutta "hyysätä" toisia, vaan jokaisella on oikeus elää yksin vaikka erakkona ja kaiken ulkopuolella, itsekästä elämäänsä laput silmillä. Se taataan jo perustuslailla, oli sitten se miniä tai anoppi tai aikuinen lapsi.
Täälläkin on sössötetty moneen kertaan että kiintymyssuhde ja kyynel jne.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.
Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla on yleensä kova hinku itsenäistymään omilleen, niin varmaan miniöillä kuin anoppien lapsillakin.
Itsenäisyys sitten unohtuu kun tulee lapsia, väsyttää, biletyttää, rahat loppu. Sitten taas vanhempien apu kelpaa.Mitähän jos miehet sanoisivat anopeistaan yhtä rumia asioita kuin miniät omistaan?
Ap:n äitihän auttoi vävyään kun ap sairastui vakavasti. Miksi se vävy silloin anoppiaan haukkuisi?
Ja ketjussahan on kyse vakavasta sairastumisesta, ei mistään biletyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.
Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen totean vain että ihmisillä on nykyään ihmeellisiä näkemyksiä ja vaatimuksia asioista. Odotetaan apua omien lasten kanssa ja kun sitä ei saada, kostoksi kieltäydytään auttamasta muita. Mitäpä jos asioista keskusteltaisiin ennen kuin ne tapahtuvat? Keskustellaan perheen kesken että millä tavalla appivanhemmat / omat vanhemmat ajattelevat osallistuvansa lastenhoitoon? Keskustellaan vanhustenhoidosta ennen kuin tilanne on päällä?
Sekin että kukin hoitakoon omat vanhempansa on ihan täysin vieras käsite meikäläiselle. Ei tulisi mieleenkään ettenkö auttaisi omia appivanhempiani tarvittaessa. Olisi todella outoa, jos yhtäkkiä jättäytyisin syrjään. Yhdessä on tähänkin asti eletty ja aikaa vietetty, miksi vanhuus muuttaisi sen? Terv. N46
Niin, ap olisi tarvinnut perheelleen apua, kun hän sairastui. Ei kukaan ole puhunut, että ne lapset siinä ongelma olisi ollut.
Miten sinä keskustelet ennakkoon, että hei, ensi vuonna muuten sitten sairastun vakavasti?
Jos olisin hankkimassa lapsia, miettisin hyvin tarkkaan etukäteen turvaverkot tuollaisen varalta. Kaikki eivät ilmeisesti niin tee.
Vaikka sinulla olisi raskauden alkaessa miten hyvät turvaverkot tahansa, niin lapsen synnyttyä tilanne voi olla toinen. Ne turvaverkon ihmiset eivät laita omaa elämäänsä jäähylle siihen asti, että teidän lapset ovat yli kymmenvuotiaita. Heillekin voi käydä niin, että oma turvaverkko hajoaa eikä heillä enää riitä jaksamista muiden auttamiseen.
No siksi onkin hyvä olla turvaVERKKO eikä yksittäinen ihminen, johon turvaudutaan.
Se turvaVERKKO koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka eivät ole sitoutuneet laittamaan omaa elämää jäähylle. Jos turvaverkkoon kuuluu naisen omat vanhemmat, niin toinen vanhemmista voi saada pahan sairauskohtauksen ja toinen joutuu omaishoitajaksi. Hupsis, siitä lähti kaksi ihmistä kerralla. Sinkkukaveri saa hyvän työtarjouksen ja muuttaa ulkomaille. Toinen sinkkukaveri rakastuu ja perheellistyy itsekin eikä jaksa olla apuna. Siinä on jo neljä ihmistä lähtenyt turvaverkosta. Oma puoliso voi jäädä työttömäksi ja uusi työpaikka löytyy toiselta puolelta maata. Siinä lähti koko turvaverkko kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Koska loppuu vanhemman vastuu aikuisista lapsistaan?
Kun täällä valitettiin vielä 90 vuotiaan tarjoiluista etteivät olleet hyviä ja niissä ei huomioitu lasten perheiden juoma/ruoka/jälkiruokatoiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.
Kyllä kirjoittaa. Ja ketjusta päätellen moinen törkeys on hyvinkin yleistä.
Minä sairastuin kolmekymppisenä vakavasti. Diagnoosin saaminen kesti 2,5 vuotta hoitovirheen takia.
Appivanhempani töksäyttivät että sairastuin kun syön väärin). Omaa syytä kaikki. Eivät auttaneet missään vaiheessa mitenkään, sen sijaan mieheni olisi pitänyt mennä kyllä auttamaan heitä, viisikymppisiä. Eivät edes kysyneet ikinä, siis ikinä, miten meillä edes menee. Eivät onnitelleet, kun lopulta sain sairauden takia viivästyneet opinnot tehtyä, ei mitään.
Tämän jälkeen appivanhempani vielä kehtasivat ehdottaa, että me ostaisimme heille asunnon, jossa he sitten asuisivat ilmaiseksi. Ei kyllä ihan ostettu, eikä autettu muutenkaan missään ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.
Jos minun äiti osaisi käyttää nettiä, niin hän voisi kirjoittaa tänne, millaista ja miten paljon apua hän on saanut viime vuosina, kun ei halua muuttaa pois talosta, jossa ei pärjää. Osa on vaatimuksia ja niistä olen kieltäynyt vaikka saan siitä kuulla. Saimme aikanaan ihan hyvin heiltä apua, mutta se on tullut maksettua moninkertaisesti vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen totean vain että ihmisillä on nykyään ihmeellisiä näkemyksiä ja vaatimuksia asioista. Odotetaan apua omien lasten kanssa ja kun sitä ei saada, kostoksi kieltäydytään auttamasta muita. Mitäpä jos asioista keskusteltaisiin ennen kuin ne tapahtuvat? Keskustellaan perheen kesken että millä tavalla appivanhemmat / omat vanhemmat ajattelevat osallistuvansa lastenhoitoon? Keskustellaan vanhustenhoidosta ennen kuin tilanne on päällä?
Sekin että kukin hoitakoon omat vanhempansa on ihan täysin vieras käsite meikäläiselle. Ei tulisi mieleenkään ettenkö auttaisi omia appivanhempiani tarvittaessa. Olisi todella outoa, jos yhtäkkiä jättäytyisin syrjään. Yhdessä on tähänkin asti eletty ja aikaa vietetty, miksi vanhuus muuttaisi sen? Terv. N46
Niin, ap olisi tarvinnut perheelleen apua, kun hän sairastui. Ei kukaan ole puhunut, että ne lapset siinä ongelma olisi ollut.
Miten sinä keskustelet ennakkoon, että hei, ensi vuonna muuten sitten sairastun vakavasti?
Jos olisin hankkimassa lapsia, miettisin hyvin tarkkaan etukäteen turvaverkot tuollaisen varalta. Kaikki eivät ilmeisesti niin tee.
Vaikka sinulla olisi raskauden alkaessa miten hyvät turvaverkot tahansa, niin lapsen synnyttyä tilanne voi olla toinen. Ne turvaverkon ihmiset eivät laita omaa elämäänsä jäähylle siihen asti, että teidän lapset ovat yli kymmenvuotiaita. Heillekin voi käydä niin, että oma turvaverkko hajoaa eikä heillä enää riitä jaksamista muiden auttamiseen.
No siksi onkin hyvä olla turvaVERKKO eikä yksittäinen ihminen, johon turvaudutaan.
Se turvaVERKKO koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka eivät ole sitoutuneet laittamaan omaa elämää jäähylle. Jos turvaverkkoon kuuluu naisen omat vanhemmat, niin toinen vanhemmista voi saada pahan sairauskohtauksen ja toinen joutuu omaishoitajaksi. Hupsis, siitä lähti kaksi ihmistä kerralla. Sinkkukaveri saa hyvän työtarjouksen ja muuttaa ulkomaille. Toinen sinkkukaveri rakastuu ja perheellistyy itsekin eikä jaksa olla apuna. Siinä on jo neljä ihmistä lähtenyt turvaverkosta. Oma puoliso voi jäädä työttömäksi ja uusi työpaikka löytyy toiselta puolelta maata. Siinä lähti koko turvaverkko kerralla.
Kukaan ei ole vaatinut yhtään mitään sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Koska loppuu vanhemman vastuu aikuisista lapsistaan?
Kun täällä valitettiin vielä 90 vuotiaan tarjoiluista etteivät olleet hyviä ja niissä ei huomioitu lasten perheiden juoma/ruoka/jälkiruokatoiveita.
Se 90-vuotias kattoi vuosi vuoden perään pöytään ruokaa jota kukaan ei syö ja tissutteli viinit itse tarjoamatta vieraille.
Ap:n appivanhemmat olivat joutilaita kuusikymppisiä. Aivan hyvin olisivat voineet jollain tavoin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla on yleensä kova hinku itsenäistymään omilleen, niin varmaan miniöillä kuin anoppien lapsillakin.
Itsenäisyys sitten unohtuu kun tulee lapsia, väsyttää, biletyttää, rahat loppu. Sitten taas vanhempien apu kelpaa.Mitähän jos miehet sanoisivat anopeistaan yhtä rumia asioita kuin miniät omistaan?
Varmasti sanovatkin, jos on tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen totean vain että ihmisillä on nykyään ihmeellisiä näkemyksiä ja vaatimuksia asioista. Odotetaan apua omien lasten kanssa ja kun sitä ei saada, kostoksi kieltäydytään auttamasta muita. Mitäpä jos asioista keskusteltaisiin ennen kuin ne tapahtuvat? Keskustellaan perheen kesken että millä tavalla appivanhemmat / omat vanhemmat ajattelevat osallistuvansa lastenhoitoon? Keskustellaan vanhustenhoidosta ennen kuin tilanne on päällä?
Sekin että kukin hoitakoon omat vanhempansa on ihan täysin vieras käsite meikäläiselle. Ei tulisi mieleenkään ettenkö auttaisi omia appivanhempiani tarvittaessa. Olisi todella outoa, jos yhtäkkiä jättäytyisin syrjään. Yhdessä on tähänkin asti eletty ja aikaa vietetty, miksi vanhuus muuttaisi sen? Terv. N46
Niin, ap olisi tarvinnut perheelleen apua, kun hän sairastui. Ei kukaan ole puhunut, että ne lapset siinä ongelma olisi ollut.
Miten sinä keskustelet ennakkoon, että hei, ensi vuonna muuten sitten sairastun vakavasti?
Jos olisin hankkimassa lapsia, miettisin hyvin tarkkaan etukäteen turvaverkot tuollaisen varalta. Kaikki eivät ilmeisesti niin tee.
Vaikka sinulla olisi raskauden alkaessa miten hyvät turvaverkot tahansa, niin lapsen synnyttyä tilanne voi olla toinen. Ne turvaverkon ihmiset eivät laita omaa elämäänsä jäähylle siihen asti, että teidän lapset ovat yli kymmenvuotiaita. Heillekin voi käydä niin, että oma turvaverkko hajoaa eikä heillä enää riitä jaksamista muiden auttamiseen.
No siksi onkin hyvä olla turvaVERKKO eikä yksittäinen ihminen, johon turvaudutaan.
Se turvaVERKKO koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka eivät ole sitoutuneet laittamaan omaa elämää jäähylle. Jos turvaverkkoon kuuluu naisen omat vanhemmat, niin toinen vanhemmista voi saada pahan sairauskohtauksen ja toinen joutuu omaishoitajaksi. Hupsis, siitä lähti kaksi ihmistä kerralla. Sinkkukaveri saa hyvän työtarjouksen ja muuttaa ulkomaille. Toinen sinkkukaveri rakastuu ja perheellistyy itsekin eikä jaksa olla apuna. Siinä on jo neljä ihmistä lähtenyt turvaverkosta. Oma puoliso voi jäädä työttömäksi ja uusi työpaikka löytyy toiselta puolelta maata. Siinä lähti koko turvaverkko kerralla.
Kukaan ei ole vaatinut yhtään mitään sitoutumista.
Ei niin, ja siksipä sitä turvaverkkoa ei välttämättä olekaan, kun sille on tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.
Eivät syytä vanhempiaan pikkulapsiarjesta. Vaan tunnekylmyydestä, kun vanhemmat eivät halua auttaa, vaikka voisivat auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla on yleensä kova hinku itsenäistymään omilleen, niin varmaan miniöillä kuin anoppien lapsillakin.
Itsenäisyys sitten unohtuu kun tulee lapsia, väsyttää, biletyttää, rahat loppu. Sitten taas vanhempien apu kelpaa.Mitähän jos miehet sanoisivat anopeistaan yhtä rumia asioita kuin miniät omistaan?
Minä olin lapsena viikkoja putkeen mummolassa eikä sitä kukaan ihmetellyt. Ei siihen mitään syytä tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Ei kirjoita vaan pelkää että jos ne joskus tarvitsevat.
Kyllä kirjoittaa. Ja ketjusta päätellen moinen törkeys on hyvinkin yleistä.
Minä sairastuin kolmekymppisenä vakavasti. Diagnoosin saaminen kesti 2,5 vuotta hoitovirheen takia.
Appivanhempani töksäyttivät että sairastuin kun syön väärin). Omaa syytä kaikki. Eivät auttaneet missään vaiheessa mitenkään, sen sijaan mieheni olisi pitänyt mennä kyllä auttamaan heitä, viisikymppisiä. Eivät edes kysyneet ikinä, siis ikinä, miten meillä edes menee. Eivät onnitelleet, kun lopulta sain sairauden takia viivästyneet opinnot tehtyä, ei mitään.
Tämän jälkeen appivanhempani vielä kehtasivat ehdottaa, että me ostaisimme heille asunnon, jossa he sitten asuisivat ilmaiseksi. Ei kyllä ihan ostettu, eikä autettu muutenkaan missään ikinä.
Luepa nyt huolella aloitus.
Joo joo, sairaalta kaksvitoselta pyydetään asuntoa. Jotain rajaa nyt noihin juttuihin.
Missä kahta nuorta lapsetonta ihmistä olisi pitänyt auttaa?
Nuo onnnittelut niin, valmistutaan ja mennään töihin. Voi olla että oon lapsille sanonut että onnee, kun ovat valmistuneet, työssä jo gradua tehdessään. Jotkut järjestää isot juhlat, ei ole lapset järjestäneet itse emmekä mekään heille.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.