Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Tässä viestissä inhottaa ennen kaikkea sen sävy, ei niinkään sisältö.
Niin, en käsitä, miksei kirjoittaja vie omaa valkkaria, jos haluaa sitä juoda? Köyhä?
Normaali emäntä haluaa vieraidensa viihtyvän.
Minun appivanhempani tarjosivat aina ruokaa jolle tietävät minun olevan allerginen mutta suuttuivat jos vein eväät mukanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaanTässä on nyt monta kommentoijaa, mä olen tuo jonka mies osti sen äitinsä talon. Mitään puolikkaita ei ole kukaan mihinkään maksanut ja tietenkin on mun kanssa avioehto, en tod halua osaa enkä arpaa miehen omaisuudesta, ei kuulu mulle ja vice versa. Ilmeisesti jotkut on sitä mieltä että anoppi voi tulla poikansa ja miniänsä kotiin omilla avaimilla luvatta vähän tutkiskelemaan että mitenkän täällä huushållataan? Useimmat varmaan ei ole.
Tiesit kun anopin pihapiiriin asetuit.
Jos käyt töissä, hanki toinen komposteri tai tilaan useammin tyhjennyksen ja isompi pakastin.
Maalla komposti tyhjennetään ihan itse...
Miksi se anoppi ei vaan ole tuomatta banaaneja? Miksi ylipäätään ostaa niitä, kun menekkiä ei ole ilmeisesti itselläkään?
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki isot ja pienet ihmiset! Nyt on ap saanut varmaan tarpeeksi vertaistukea ja tietää mitä tehdä tulevassa. Ja lukuisat anoppien kaltoin kohtelemat palstalaiset puhdistaneet paineita sisältään. Aika lähteä nauttimaan (ilman anoppia) raikkaasta loppukesän säästä. Jos jää aikaa niin lukemiseksi vaikka 'Käytöksen kultaiset säännöt'. Mukavaa päivää ja rauhallista sovussa elämistä!
Sä voikin jatkaa katselemalla kauniita ja rohkeita vuodelta 1992 vhs:ltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaanTässä on nyt monta kommentoijaa, mä olen tuo jonka mies osti sen äitinsä talon. Mitään puolikkaita ei ole kukaan mihinkään maksanut ja tietenkin on mun kanssa avioehto, en tod halua osaa enkä arpaa miehen omaisuudesta, ei kuulu mulle ja vice versa. Ilmeisesti jotkut on sitä mieltä että anoppi voi tulla poikansa ja miniänsä kotiin omilla avaimilla luvatta vähän tutkiskelemaan että mitenkän täällä huushållataan? Useimmat varmaan ei ole.
Tiesit kun anopin pihapiiriin asetuit.
Jos käyt töissä, hanki toinen komposteri tai tilaan useammin tyhjennyksen ja isompi pakastin.En mä mihinkään anopin pihapiiriin ole asettunut, valitettavasti tosin kävelymatkan päähän enkä tosiaan voinut kuvitella että kukaan on niin mäntti että tulee luvatta toisen kotiin. Harvemmin enää jaksaa tänne kävellä, onneksi.
Avaimet ja lukot on keksitty.
Hyvä jos mies sai nyt paremman vaimon kuin sen pois potkaisemansa.
Mutta puhu siitä suuremmasta komposterista ja pakastimesta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tuli tästä ketjusta mieleen, että kuka auttaa ja ketä? Jos perheessä nainen on sairaana, lasten ja huushollin hoito jää kokonaisuudessaan miehen harteille. Eihän se nainen mitään apua tarvitse muilta kuin korkeintaan mieheltään, mutta mies tarvitsisi ulkopuolista apua. Eli jos naisen appivanhemmat auttaisivat, eiväthän he miniäänsä auttaisi vaan poikaansa. Ja jos poikansa olisi joskus halunnut päästä kahdestaan vaimonsa kanssa jonnekin, niin miksi moni ajattelee, että juuri miniää autettaisiin? Eikös siinä ihan sitä omaa poikaa olisi ajateltu ja mahdollistettu pojan parisuhdeaikaa?
Kun esikoiseni puoliso oli aikoinaan puoli vuotta opiskelijavaihdossa ulkomailla, mä kävin usein ulkoiluttamassa heidän koiraansa. En mä edes ajatellut, että olisin sillä tavalla auttanut ulkomailla olevaa puolisoa vaan nimenomaan omaa lastanihan mä siinä autoin. Jos en olisi auttanut, koiran hoitaminen olisi ollut kokonaan oman lapseni vastuulla.
Mun anoppi on näitä naisten ja miesten työn rajojen ylläpitoa harrastava. Lasten hoito on naisten työ. Jos hän olisi lapsenvahtina, niin hän mielessään auttaisi minua, ei poikaansa.
Ymmärrän tuon, mutta mun mielestä silloin on miehen tehtävä sanoa äidilleen, että MINÄ tarvitsisin nyt vähän apua asiassa x. Eikä niin, että vaimoni tarvitsisi nyt vähän apua asiassa x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Mistä sait päähäsi että "mennään joulunpyhiksi", käydään tosiaan pikaisella lounaalla. Mihin nyt kukakin on tottunut, meillä ainakin on tapana että jos ruokavieraita kutsutaan ei heidän tarvitse tuoda omia eväitä tai ruokajuomia mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaanTässä on nyt monta kommentoijaa, mä olen tuo jonka mies osti sen äitinsä talon. Mitään puolikkaita ei ole kukaan mihinkään maksanut ja tietenkin on mun kanssa avioehto, en tod halua osaa enkä arpaa miehen omaisuudesta, ei kuulu mulle ja vice versa. Ilmeisesti jotkut on sitä mieltä että anoppi voi tulla poikansa ja miniänsä kotiin omilla avaimilla luvatta vähän tutkiskelemaan että mitenkän täällä huushållataan? Useimmat varmaan ei ole.
Tiesit kun anopin pihapiiriin asetuit.
Jos käyt töissä, hanki toinen komposteri tai tilaan useammin tyhjennyksen ja isompi pakastin.Maalla komposti tyhjennetään ihan itse...
Miksi se anoppi ei vaan ole tuomatta banaaneja? Miksi ylipäätään ostaa niitä, kun menekkiä ei ole ilmeisesti itselläkään?
Yritä nyt jaksaa pitkät koulupäivät jos jo huomenna alkaa koulu kunnolla. Kivahan se täällä tietysti aikaa käyttää jos ei vaikka matikka huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Mistä sait päähäsi että "mennään joulunpyhiksi", käydään tosiaan pikaisella lounaalla. Mihin nyt kukakin on tottunut, meillä ainakin on tapana että jos ruokavieraita kutsutaan ei heidän tarvitse tuoda omia eväitä tai ruokajuomia mukaan...
Jos tiedät ettei ole sinulle sopivaa ruokajuomaa toki ei kai iso vaiva viedä sitä. Miehesi vaikka sanoo ettei vaimokulta voi juoda maitoa eikä vettä, laita tämä pöytään.
Anoppikin ehkä seuraavalla kerralla hankkii lempijuomaasi.
( Ite juon vain vettä ruuan kanssa, ravintolassakin )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaanTässä on nyt monta kommentoijaa, mä olen tuo jonka mies osti sen äitinsä talon. Mitään puolikkaita ei ole kukaan mihinkään maksanut ja tietenkin on mun kanssa avioehto, en tod halua osaa enkä arpaa miehen omaisuudesta, ei kuulu mulle ja vice versa. Ilmeisesti jotkut on sitä mieltä että anoppi voi tulla poikansa ja miniänsä kotiin omilla avaimilla luvatta vähän tutkiskelemaan että mitenkän täällä huushållataan? Useimmat varmaan ei ole.
Tiesit kun anopin pihapiiriin asetuit.
Jos käyt töissä, hanki toinen komposteri tai tilaan useammin tyhjennyksen ja isompi pakastin.Maalla komposti tyhjennetään ihan itse...
Miksi se anoppi ei vaan ole tuomatta banaaneja? Miksi ylipäätään ostaa niitä, kun menekkiä ei ole ilmeisesti itselläkään?
No tää on se mysteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Vähän samaa mieltä. AP:n appivanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle. Ahaa, siis lasten hoitoon vapautuneita!
Raskaan työuran jälkeen en itsekään haluaisi lähteä jatkuvaksi avuksi lapseni perheelle, niin kuin ap odotti ( oli sairaana "monta vuotta", vaan haluaisin käyttää sen 10-15 vuotta, mitä vielä on jäljellä, vihdoinkin omaan itseeni. Olen neljän lapsen äiti, ja olin kotona pitkään. Olen antanut aikaani paljon lapsilleni, sitten työlle, nyt on vihdoin aikaa itselle.
Pitäisi tuollaisessa tilanteessa löytää muita silmukoita turvaverkkoon, maksettuja sellaisia.
En nyt lukenut tuosta, että ap olisi toivonut appisten majoittuvat heille kotiapulaisiksi. Vaan pientä apua, ei kokopäiväistä henkilökuntaa.
Jokapäiväistä pientä apua se tarkoittaa, jos toinen on vakavasti sairas, ilmeisesti masennus. Se tarkoittaa, että et voi matkustaa, olet samalla tavalla kiinni kuin itse äitinä olit tai töissä ollessa.
Te työssä olevat ette tajua, miten ihanaa on päästä vapauteen työstä eläkkeelle, varsinkin jos on myös hoitanut sitä ennen ison perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Mistä sait päähäsi että "mennään joulunpyhiksi", käydään tosiaan pikaisella lounaalla. Mihin nyt kukakin on tottunut, meillä ainakin on tapana että jos ruokavieraita kutsutaan ei heidän tarvitse tuoda omia eväitä tai ruokajuomia mukaan...
Jos tiedät ettei ole sinulle sopivaa ruokajuomaa toki ei kai iso vaiva viedä sitä. Miehesi vaikka sanoo ettei vaimokulta voi juoda maitoa eikä vettä, laita tämä pöytään.
Anoppikin ehkä seuraavalla kerralla hankkii lempijuomaasi.
( Ite juon vain vettä ruuan kanssa, ravintolassakin )
Turha kai tätä on jankata, mutta onko asiallista aina tarjota sellaisia artikkeleita mistä tietää ettei toinen syö/käytä? Joku tuossa kommentoi että tarjotaan ruoka-ainetta jolle tiedetään toisen olevan allerginen. Ei ole mistään muusta kyse kuin silkasta veemäisyydestä ja ajattelemattomuudesta. Ei hän välitä mistä muut tykkää, tyttärelleenkään ei hanki keliaakikolle sopivaa tarjottavaa. Outo ajatus että aina pitäisi olla omat eväät mukana että saa mieleistä syötävää, kun tarjoaja tietää ne vieraiden mieltymykset.
Mutta tää vastailija kai on just sellainen joka ihan vitsinä ujuttaa allergikon ruokaan jotain sopimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Vähän samaa mieltä. AP:n appivanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle. Ahaa, siis lasten hoitoon vapautuneita!
Raskaan työuran jälkeen en itsekään haluaisi lähteä jatkuvaksi avuksi lapseni perheelle, niin kuin ap odotti ( oli sairaana "monta vuotta", vaan haluaisin käyttää sen 10-15 vuotta, mitä vielä on jäljellä, vihdoinkin omaan itseeni. Olen neljän lapsen äiti, ja olin kotona pitkään. Olen antanut aikaani paljon lapsilleni, sitten työlle, nyt on vihdoin aikaa itselle.
Pitäisi tuollaisessa tilanteessa löytää muita silmukoita turvaverkkoon, maksettuja sellaisia.
En nyt lukenut tuosta, että ap olisi toivonut appisten majoittuvat heille kotiapulaisiksi. Vaan pientä apua, ei kokopäiväistä henkilökuntaa.
Jokapäiväistä pientä apua se tarkoittaa, jos toinen on vakavasti sairas, ilmeisesti masennus. Se tarkoittaa, että et voi matkustaa, olet samalla tavalla kiinni kuin itse äitinä olit tai töissä ollessa.
Te työssä olevat ette tajua, miten ihanaa on päästä vapauteen työstä eläkkeelle, varsinkin jos on myös hoitanut sitä ennen ison perheen.
Eikä tarkoita, vaan hänhän kuvaa olevansa todella tyytyväinen omien vanhempiensa apuun, 5-6 kertaa vuodessa.
Ei nuo nykyiset isovanhemmat mitään isoja perheitä ole hoitaneet. Tyypillisesti kaksilapsisia on 70-luvun perheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Alapeukuttajat, eikö olekin hirveää että näin. Sitä saa mitä tilaa. Tiesin jo, että tämä herättää kauhua, kuink voikaan joku tomia näin äitiään kohtaan ja miniäkin vielä sietää moista 😇
Poikasi teki sinulle kylppäriremontin ja maksoi suurimman osan, mutta silti sinä olit palkannut remonttifirman ja poikasi hoiti kaiken (minkä kaiken, eikö remonttifirma tehnytkään remonttia?) Poikasi täytyy olla hyvin varakas, jos monen tuhannen euron menot ei heilauta pojan perheen taloutta mihinkään suuntaan. Tässä on puhuttu lapsista, sinulla on vain yksi, joten kyseessä on eri asia. Muussa tapauksessa yhden poikasi panostus jaetaan perinnönjaossa kaikkien muiden lasten kesken. Alapeukut tuli siitä, että olit kirjoittanut viestin epäselvästi.
Suo anteeksi jos kirjoitin epäselvästi. Remontti maksoi noin 20 000 € jonka siis firma hoiti ja poika maksoi. Huomasin toki, että hinta ja aikataulu pikkasen eli, onneksi hän oli mukana. Muuten olisi vedätetty ja pahasti.
Poikani on hyväsydäminen ja ihana hyvä ihminen. Hyvä antaa vähästä, paha ei anna paljostkaan sanoo vanha kansa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
No niin kaikki isot ja pienet ihmiset! Nyt on ap saanut varmaan tarpeeksi vertaistukea ja tietää mitä tehdä tulevassa. Ja lukuisat anoppien kaltoin kohtelemat palstalaiset puhdistaneet paineita sisältään. Aika lähteä nauttimaan (ilman anoppia) raikkaasta loppukesän säästä. Jos jää aikaa niin lukemiseksi vaikka 'Käytöksen kultaiset säännöt'. Mukavaa päivää ja rauhallista sovussa elämistä!
Eivät kaikki halua riitojen loppua eivätkä rauhaa. Jos suurin osa haluaisi niin maailma olisi aivan toisenlainen. Riidassa oleminen on monelle lähes koko identiteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Alapeukuttajat, eikö olekin hirveää että näin. Sitä saa mitä tilaa. Tiesin jo, että tämä herättää kauhua, kuink voikaan joku tomia näin äitiään kohtaan ja miniäkin vielä sietää moista 😇
Poikasi teki sinulle kylppäriremontin ja maksoi suurimman osan, mutta silti sinä olit palkannut remonttifirman ja poikasi hoiti kaiken (minkä kaiken, eikö remonttifirma tehnytkään remonttia?) Poikasi täytyy olla hyvin varakas, jos monen tuhannen euron menot ei heilauta pojan perheen taloutta mihinkään suuntaan. Tässä on puhuttu lapsista, sinulla on vain yksi, joten kyseessä on eri asia. Muussa tapauksessa yhden poikasi panostus jaetaan perinnönjaossa kaikkien muiden lasten kesken. Alapeukut tuli siitä, että olit kirjoittanut viestin epäselvästi.
Suo anteeksi jos kirjoitin epäselvästi. Remontti maksoi noin 20 000 € jonka siis firma hoiti ja poika maksoi. Huomasin toki, että hinta ja aikataulu pikkasen eli, onneksi hän oli mukana. Muuten olisi vedätetty ja pahasti.
Poikani on hyväsydäminen ja ihana hyvä ihminen. Hyvä antaa vähästä, paha ei anna paljostkaan sanoo vanha kansa.
Sinulla on rikas poika.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ottanut elämässä sen politiikan, että autan ja tuen vain sellaisia sukulaisia, jotka ovat tukeneet ja auttaneet minua, kun olin lapsi/nuori/nuori aikuinen. Heitä ei montaa ole, mutta heistä pidän huolta hyvillä mielin. Ei kiinnosta satsata omaa jaksamista ihmisiin, jotka ovat olleet itsekkäitä.
Ihan hyvä periaate sillä huomiolla, ettei lapsi voi jäädä saamastaan hoidosta kellekään aikuiselle velkaa. Jos jonkun sen hoito pitää maksaa apuna takaisin, niin lapsen vanhemman.
Pohdin itsekin tätä siis sen takia, että äitini äiti hoiti minua todella paljon lapsena. Olen nuorena ja aikuisena auttanut isoäitiäni PALJON satojen kilometrien takaa (äitini on kuollut). Isoäidissäni on noussut iän myötä esiin ikäviä piirteitä ja todella alhaisia tekoja, joiden takia en jaksa enää ravata auttamassa.
Pakko jotenkin ajatella, etten ole hänelle lapsuuteni takia mitään velkaa, muuten menetän loputkin elämänilostani hänen asoitaan murehtiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Vähän samaa mieltä. AP:n appivanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle. Ahaa, siis lasten hoitoon vapautuneita!
Raskaan työuran jälkeen en itsekään haluaisi lähteä jatkuvaksi avuksi lapseni perheelle, niin kuin ap odotti ( oli sairaana "monta vuotta", vaan haluaisin käyttää sen 10-15 vuotta, mitä vielä on jäljellä, vihdoinkin omaan itseeni. Olen neljän lapsen äiti, ja olin kotona pitkään. Olen antanut aikaani paljon lapsilleni, sitten työlle, nyt on vihdoin aikaa itselle.
Pitäisi tuollaisessa tilanteessa löytää muita silmukoita turvaverkkoon, maksettuja sellaisia.
En nyt lukenut tuosta, että ap olisi toivonut appisten majoittuvat heille kotiapulaisiksi. Vaan pientä apua, ei kokopäiväistä henkilökuntaa.
Niin, muutaman kerran vuodessa muutamaksi päiväksi minäkin voisin tulla avuksi, kuten ap:n vanhemmat tulevat. Varmaan se riittäisi ap:n appivanhemmiltakin, vai mitä ap? Olisiko se riittänyt sinulle vai olisitko tarvinnut heidän aikaansa enemmän?
En mä mihinkään anopin pihapiiriin ole asettunut, valitettavasti tosin kävelymatkan päähän enkä tosiaan voinut kuvitella että kukaan on niin mäntti että tulee luvatta toisen kotiin. Harvemmin enää jaksaa tänne kävellä, onneksi.