Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Olen joskus yrittänyt miniöitten arvostelua, hienovaraisemmin kuin nämä anoppialoitukset.
Ne poistuu kymmenessä minuutissa. Modet suosivat anoppi/äiti/ vanhus vihaa.Miniöiden haukkumisketjuja ei tarvita. Kyllä appivanhemmat hoitavat sen toiminnan ihan ilman av-palstan apuakin.
Sillälailla. Heikot miniäraukat tarvitsevat apua av-palstalta. Minkähänlaista apua saavat?
Vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇
Kertoohan se vaihtajankin kyvystä tehdä viisaita valintoja ja kyvystä tulla ihmisten kanssa toimeen.
En uutenakaan anoppina pystyisi pitämään kolmanteen avioon vihittyä miniää pitkäaikaisena ja luotettavana ihmisenä.Kun se miniäsi on on eronnut yhden kerran ja jäänyt toisesta avioliitosta leskeksi, niin sinun mielestä hän on jo kelvoton ihminen, jota voi kohdella vihamielisesti alusta alkaen. Pojallasi on kiva olla, kumman puolelle hän sitten päätyy?
Itsehän poika valintansa kantaa. Toivon kuitenkin miniän jollain lailla kuitenkin täysjärkisesti kolmanteen anoppiinsa suhtautuvan.
Sitä ehtii vielä neljänteenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Yleensä lapsen remonttiin käyttämät rahat hyvitetään jollain tavoin. Viimeistään asunnon myynnissä saa remontteja vastaavan osan takaisin. Eli jos sinulla on useampi lapsi, niin tämä rahaansa asuntoon käyttänyt saa osituksessa sen verran enemmän kuin muut sisaruksensa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Mieheni on aika päiviä irtaantunut vanhemmistaan. Lapsuus koostui kavereista ja opettajista. Häipyi heti kun pääsi.
Ihan turhaan nyt vänkytät. Kusipäistä pääsee kyllä eroon.
Miehesi ei vaikuta henkisesti hyvinvoivalta ja onko vakka kantensa kohdannut? Lapsissa voi korostua luonteenpiirteet ja hypätä jopa isovanhemmista.
Sinullehan ei pitäisi miehen vanhemmat kuulua mitenkään vai miten se menikään? Miksi vaivaudut heitä kuitenkin nimittelemään?
Miksi sinä räyhäät minulle? Samaistut kusipäihin?
Aikuisuus henkii kielenkäytössäsi.
Miksi sinä räyhäät minulle? Loukkaannut kusipäiden klaanin puolesta? Niinkö?
Oletko aikuinen vai aloitit heti lintsaamalla koulusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇
Kertoohan se vaihtajankin kyvystä tehdä viisaita valintoja ja kyvystä tulla ihmisten kanssa toimeen.
En uutenakaan anoppina pystyisi pitämään kolmanteen avioon vihittyä miniää pitkäaikaisena ja luotettavana ihmisenä.Kun se miniäsi on on eronnut yhden kerran ja jäänyt toisesta avioliitosta leskeksi, niin sinun mielestä hän on jo kelvoton ihminen, jota voi kohdella vihamielisesti alusta alkaen. Pojallasi on kiva olla, kumman puolelle hän sitten päätyy?
Itsehän poika valintansa kantaa. Toivon kuitenkin miniän jollain lailla kuitenkin täysjärkisesti kolmanteen anoppiinsa suhtautuvan.
Sitä ehtii vielä neljänteenkin
Olisit iloinen, että poikasi on jollekin kelvannut. Jos pojan aiemmat suhteet eivät ole kestäneet, niin oletko ajatellut, mikä osa sinulla on siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.
Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Olen joskus yrittänyt miniöitten arvostelua, hienovaraisemmin kuin nämä anoppialoitukset.
Ne poistuu kymmenessä minuutissa. Modet suosivat anoppi/äiti/ vanhus vihaa.Miniöiden haukkumisketjuja ei tarvita. Kyllä appivanhemmat hoitavat sen toiminnan ihan ilman av-palstan apuakin.
Sillälailla. Heikot miniäraukat tarvitsevat apua av-palstalta. Minkähänlaista apua saavat?
Vertaistukea.
Vertaistuki. Siinä yhdellä sanalla kiteytettynä av-palstan tärkein merkitys. Se, että huomaa oman käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvan tai tuntuneen tilanteensa tapahtuneen monille muillekin. Eli ei ole hullu kun muutkin ovat havainneet samanlaisen tapahtuman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Mun mies saa vaivanpalkaksi haukut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇
Kertoohan se vaihtajankin kyvystä tehdä viisaita valintoja ja kyvystä tulla ihmisten kanssa toimeen.
En uutenakaan anoppina pystyisi pitämään kolmanteen avioon vihittyä miniää pitkäaikaisena ja luotettavana ihmisenä.Kun se miniäsi on on eronnut yhden kerran ja jäänyt toisesta avioliitosta leskeksi, niin sinun mielestä hän on jo kelvoton ihminen, jota voi kohdella vihamielisesti alusta alkaen. Pojallasi on kiva olla, kumman puolelle hän sitten päätyy?
Itsehän poika valintansa kantaa. Toivon kuitenkin miniän jollain lailla kuitenkin täysjärkisesti kolmanteen anoppiinsa suhtautuvan.
Sitä ehtii vielä neljänteenkinOlisit iloinen, että poikasi on jollekin kelvannut. Jos pojan aiemmat suhteet eivät ole kestäneet, niin oletko ajatellut, mikä osa sinulla on siihen?
Poikani ovat ensimmäisessä aviossaan kumpikin , toinen yli 20 v, toinen vähän vähemmän.
Kuka sanoo että monesti eronneen viimeisin ei ole poikamies ilman entisiä? Satuhäissäkin yli 40 v poikamies vei vihille toiselle raskaana olevan, monen eri isän lapsia omaavan naisen
Seksuaalista vapauttaan toteuttavat naiset ovat lahja heille, jotka eivät ole löytäneet sitä oikeaansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
En oikein hyväksy ruokahävikkiä.
Loppulausetta en ymmärrä. Ei ole anoppia kukaan vaihtanut, eikä taloakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Meillä kompostin tila on rajallinen. Ei sinne yksinkertaisesti ole tilaa kovin usein toisten biojätteitä säilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇
Kertoohan se vaihtajankin kyvystä tehdä viisaita valintoja ja kyvystä tulla ihmisten kanssa toimeen.
En uutenakaan anoppina pystyisi pitämään kolmanteen avioon vihittyä miniää pitkäaikaisena ja luotettavana ihmisenä.Kun se miniäsi on on eronnut yhden kerran ja jäänyt toisesta avioliitosta leskeksi, niin sinun mielestä hän on jo kelvoton ihminen, jota voi kohdella vihamielisesti alusta alkaen. Pojallasi on kiva olla, kumman puolelle hän sitten päätyy?
Itsehän poika valintansa kantaa. Toivon kuitenkin miniän jollain lailla kuitenkin täysjärkisesti kolmanteen anoppiinsa suhtautuvan.
Sitä ehtii vielä neljänteenkinOlisit iloinen, että poikasi on jollekin kelvannut. Jos pojan aiemmat suhteet eivät ole kestäneet, niin oletko ajatellut, mikä osa sinulla on siihen?
Poikani ovat ensimmäisessä aviossaan kumpikin , toinen yli 20 v, toinen vähän vähemmän.
Kuka sanoo että monesti eronneen viimeisin ei ole poikamies ilman entisiä? Satuhäissäkin yli 40 v poikamies vei vihille toiselle raskaana olevan, monen eri isän lapsia omaavan naisen
Seksuaalista vapauttaan toteuttavat naiset ovat lahja heille, jotka eivät ole löytäneet sitä oikeaansa
En ymmärtänyt kommentistasi kuin ensimmäisen lauseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Yleensä lapsen remonttiin käyttämät rahat hyvitetään jollain tavoin. Viimeistään asunnon myynnissä saa remontteja vastaavan osan takaisin. Eli jos sinulla on useampi lapsi, niin tämä rahaansa asuntoon käyttänyt saa osituksessa sen verran enemmän kuin muut sisaruksensa.
-ohis
Näin edellyttäen, että tuo rahan ja työn käyttö on osituksen kannalta katsottuna rittävän hyvin dokumentoitu. Kun siis edun saaneet tietenkin kiistävät tapahtuneen jos siirä ei aikanaan tehty papereita.
Sukulaisen aikanaan antamaan lupaukseen ei voi luottaa perintöasioissa. Se on itsekin tullut todettua omien vanhempieni aikoinaan periessä ja vaimon periessä.
Jos ei ole paperia niin ei saa oikeutta. Ja oma sukulainen pitää tarvittaessa haastaa oikeuteen jos esimerkiksi vanhempien omistama tilan myyty yhdelle sisarukselle nimellisellä summalla (jota ei oikeasti maksettu) ja siten tehty muut perinnötömiksi.
Ap. itsekin tietää kysymykseen vastauksen.
Mutta, jos anoppisi on noin paha, miksi et voi päästää häntä irti elämästäsi, vaan piehtaroit ja vatvot vuosia sitten tapahtuneista asioista ja annat tilaa ja aikaasi, joille et sinä tai kukaan muukaan voi tehdä mitään, kun siihen aikaan ei ole paluuta. Katkeruus ja anteeksiantamuus syö vain sinua ja heikentää elämänlaatua.
Anteeksianto on ainoa, jossa elämässä voi mennä eteenpäin ja olla onnellinen..
Ehkä anopilla oli syynsä, miksi käyttäytyi niin kuin käytäytyi. Ehkä hänellä ei ollut eväitä ja voimavaroja hyvään isoäitiyteen.
Monen iäkkään lapsuus ei ollut ruusuinen, oli vanhempien kokemat sodan julmuudet ja kauhut, jotka siirrettiin lapsiin. Oli köyhyyttä ja tunneköyhyyttä ja Suomi oli heidän lapsuudessa lähes kehitysmaa, Suomen vauraus ja hyvinvointi alkoi vasta 70-luvulla.
Jokainen meistä on oman aikakautensa lapsi, joka vaikuttaa meidän jokaisen käyttäytymiseen.
Ja luulen, tämän päivän lapset joutuvat ihan samalla tavalla aikuisena kipuilemaan vanhempiensa takia esim. vanhempien riitaiset avioerot, kun me nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Alapeukuttajat, eikö olekin hirveää että näin. Sitä saa mitä tilaa. Tiesin jo, että tämä herättää kauhua, kuink voikaan joku tomia näin äitiään kohtaan ja miniäkin vielä sietää moista 😇
Vierailija kirjoitti:
Ap. itsekin tietää kysymykseen vastauksen.
Mutta, jos anoppisi on noin paha, miksi et voi päästää häntä irti elämästäsi, vaan piehtaroit ja vatvot vuosia sitten tapahtuneista asioista ja annat tilaa ja aikaasi, joille et sinä tai kukaan muukaan voi tehdä mitään, kun siihen aikaan ei ole paluuta. Katkeruus ja anteeksiantamuus syö vain sinua ja heikentää elämänlaatua.
Anteeksianto on ainoa, jossa elämässä voi mennä eteenpäin ja olla onnellinen..
Ehkä anopilla oli syynsä, miksi käyttäytyi niin kuin käytäytyi. Ehkä hänellä ei ollut eväitä ja voimavaroja hyvään isoäitiyteen.
Monen iäkkään lapsuus ei ollut ruusuinen, oli vanhempien kokemat sodan julmuudet ja kauhut, jotka siirrettiin lapsiin. Oli köyhyyttä ja tunneköyhyyttä ja Suomi oli heidän lapsuudessa lähes kehitysmaa, Suomen vauraus ja hyvinvointi alkoi vasta 70-luvulla.Jokainen meistä on oman aikakautensa lapsi, joka vaikuttaa meidän jokaisen käyttäytymiseen.
Ja luulen, tämän päivän lapset joutuvat ihan samalla tavalla aikuisena kipuilemaan vanhempiensa takia esim. vanhempien riitaiset avioerot, kun me nykyään.
Mistähän sinä keksit näitä?
Ei ap mitään piehtaroi. Nyt vaan törmäsi ongelmaan, kun appivnahemmat taas yrittää.
Jos joku haluaa omien lastensa välien menevän poikki, niin kannattaa kohdella heitä epätasa-arvoisesti. Viimeistään perinnönjaossa tulee kaikki esiin, kun kaikille selviää, miten yhdelle on myyty omaisuus pilkkahintaan salaa toisten selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Täällä on suuri osa kommenttien sisältöjen perusteella aikuisia, perheellisiä ihmisiä. Ja ainakin joillakin lapsia. Kielenkäyttö on kyllä kamalaa, ilkeää ja ivallista. Nyt koulujen alettua ihmetellään jälleen lasten ja nuorten kielenkäyttöä. Mistähän heille se malli mahtaa tulla? Kouluissa yritetään kuitenkin opettaa kohteliasta ja asiallista keskustelua, vaikka mielipiteet eroavaisivatkin. Vauvapalstan äideille ei ehkä tehoa enää mikään.