Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Meillä kompostin tila on rajallinen. Ei sinne yksinkertaisesti ole tilaa kovin usein toisten biojätteitä säilöä.
Höosistä heijaa! Narinaa, nirinää kun elämä on niin vaikeaa, anoppi huono, ukkokin tekee muuta kuin kyhjää vieressä ja vannoo rakkauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. itsekin tietää kysymykseen vastauksen.
Mutta, jos anoppisi on noin paha, miksi et voi päästää häntä irti elämästäsi, vaan piehtaroit ja vatvot vuosia sitten tapahtuneista asioista ja annat tilaa ja aikaasi, joille et sinä tai kukaan muukaan voi tehdä mitään, kun siihen aikaan ei ole paluuta. Katkeruus ja anteeksiantamuus syö vain sinua ja heikentää elämänlaatua.
Anteeksianto on ainoa, jossa elämässä voi mennä eteenpäin ja olla onnellinen..
Ehkä anopilla oli syynsä, miksi käyttäytyi niin kuin käytäytyi. Ehkä hänellä ei ollut eväitä ja voimavaroja hyvään isoäitiyteen.
Monen iäkkään lapsuus ei ollut ruusuinen, oli vanhempien kokemat sodan julmuudet ja kauhut, jotka siirrettiin lapsiin. Oli köyhyyttä ja tunneköyhyyttä ja Suomi oli heidän lapsuudessa lähes kehitysmaa, Suomen vauraus ja hyvinvointi alkoi vasta 70-luvulla.Jokainen meistä on oman aikakautensa lapsi, joka vaikuttaa meidän jokaisen käyttäytymiseen.
Ja luulen, tämän päivän lapset joutuvat ihan samalla tavalla aikuisena kipuilemaan vanhempiensa takia esim. vanhempien riitaiset avioerot, kun me nykyään.
Erittäin viisas kommentti. Useat palstalaiset vielä innostavat tätä piehtarointia ja lisäävät "tulta pesään'.
Se aina parane jos ottaa käytetyn miehen taloineen. Tulee anoppi siinäkin kaupassa ja liian pieni komposti ettei viinerit ja banaanit sovi. Jos ne viinerit panis pakkaseen ja sulattaa vieraille?
Vai eikö uudella ukolla ole tarpeeksi isoa pakastintakaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap. itsekin tietää kysymykseen vastauksen.
Mutta, jos anoppisi on noin paha, miksi et voi päästää häntä irti elämästäsi, vaan piehtaroit ja vatvot vuosia sitten tapahtuneista asioista ja annat tilaa ja aikaasi, joille et sinä tai kukaan muukaan voi tehdä mitään, kun siihen aikaan ei ole paluuta. Katkeruus ja anteeksiantamuus syö vain sinua ja heikentää elämänlaatua.
Anteeksianto on ainoa, jossa elämässä voi mennä eteenpäin ja olla onnellinen..
Ehkä anopilla oli syynsä, miksi käyttäytyi niin kuin käytäytyi. Ehkä hänellä ei ollut eväitä ja voimavaroja hyvään isoäitiyteen.
Monen iäkkään lapsuus ei ollut ruusuinen, oli vanhempien kokemat sodan julmuudet ja kauhut, jotka siirrettiin lapsiin. Oli köyhyyttä ja tunneköyhyyttä ja Suomi oli heidän lapsuudessa lähes kehitysmaa, Suomen vauraus ja hyvinvointi alkoi vasta 70-luvulla.Jokainen meistä on oman aikakautensa lapsi, joka vaikuttaa meidän jokaisen käyttäytymiseen.
Ja luulen, tämän päivän lapset joutuvat ihan samalla tavalla aikuisena kipuilemaan vanhempiensa takia esim. vanhempien riitaiset avioerot, kun me nykyään.
Mustavuoren aikaan elettiin tiukasti saman katon alla ja Arne totteli Hetaa.
Niistä ajoista on tultu eteenpäin, mutta joillekin naisille on tämä anoppitrauma on jäänyt liikaa päälle, toki tätä on kaikissa vitseissä on viljelty ja mies on niissä tohveli.
Nyt tuli Barbie leffa johon kaikki suomitytötkin ovat hullaantuneet, siinäpä teille tyttöset elämisen malli.
Olkaa hyvä😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Alapeukuttajat, eikö olekin hirveää että näin. Sitä saa mitä tilaa. Tiesin jo, että tämä herättää kauhua, kuink voikaan joku tomia näin äitiään kohtaan ja miniäkin vielä sietää moista 😇
Poikasi teki sinulle kylppäriremontin ja maksoi suurimman osan, mutta silti sinä olit palkannut remonttifirman ja poikasi hoiti kaiken (minkä kaiken, eikö remonttifirma tehnytkään remonttia?) Poikasi täytyy olla hyvin varakas, jos monen tuhannen euron menot ei heilauta pojan perheen taloutta mihinkään suuntaan. Tässä on puhuttu lapsista, sinulla on vain yksi, joten kyseessä on eri asia. Muussa tapauksessa yhden poikasi panostus jaetaan perinnönjaossa kaikkien muiden lasten kesken. Alapeukut tuli siitä, että olit kirjoittanut viestin epäselvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Vähän samaa mieltä. AP:n appivanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle. Ahaa, siis lasten hoitoon vapautuneita!
Raskaan työuran jälkeen en itsekään haluaisi lähteä jatkuvaksi avuksi lapseni perheelle, niin kuin ap odotti ( oli sairaana "monta vuotta", vaan haluaisin käyttää sen 10-15 vuotta, mitä vielä on jäljellä, vihdoinkin omaan itseeni. Olen neljän lapsen äiti, ja olin kotona pitkään. Olen antanut aikaani paljon lapsilleni, sitten työlle, nyt on vihdoin aikaa itselle.
Pitäisi tuollaisessa tilanteessa löytää muita silmukoita turvaverkkoon, maksettuja sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Vähän samaa mieltä. AP:n appivanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle. Ahaa, siis lasten hoitoon vapautuneita!
Raskaan työuran jälkeen en itsekään haluaisi lähteä jatkuvaksi avuksi lapseni perheelle, niin kuin ap odotti ( oli sairaana "monta vuotta", vaan haluaisin käyttää sen 10-15 vuotta, mitä vielä on jäljellä, vihdoinkin omaan itseeni. Olen neljän lapsen äiti, ja olin kotona pitkään. Olen antanut aikaani paljon lapsilleni, sitten työlle, nyt on vihdoin aikaa itselle.
Pitäisi tuollaisessa tilanteessa löytää muita silmukoita turvaverkkoon, maksettuja sellaisia.
Järkyttävää että aikuisen ihmisen sisälukutaito on tuolla tasolla. Mistään tuollaisesta ei aloituksessa puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Yleensä lapsen remonttiin käyttämät rahat hyvitetään jollain tavoin. Viimeistään asunnon myynnissä saa remontteja vastaavan osan takaisin. Eli jos sinulla on useampi lapsi, niin tämä rahaansa asuntoon käyttänyt saa osituksessa sen verran enemmän kuin muut sisaruksensa.
-ohis
Ei hätää, ainoa lapseni. Odotin että aletaan huutamaan, kuinka lapseni turvaa tulevan perintönsä kunnon, saadakseen mahdollisimman suuren katteen sijoitukselleen. Sitä minä en pelkää, on niin rakas hän, niin kovin rakas minulle.
Tuli tästä ketjusta mieleen, että kuka auttaa ja ketä? Jos perheessä nainen on sairaana, lasten ja huushollin hoito jää kokonaisuudessaan miehen harteille. Eihän se nainen mitään apua tarvitse muilta kuin korkeintaan mieheltään, mutta mies tarvitsisi ulkopuolista apua. Eli jos naisen appivanhemmat auttaisivat, eiväthän he miniäänsä auttaisi vaan poikaansa. Ja jos poikansa olisi joskus halunnut päästä kahdestaan vaimonsa kanssa jonnekin, niin miksi moni ajattelee, että juuri miniää autettaisiin? Eikös siinä ihan sitä omaa poikaa olisi ajateltu ja mahdollistettu pojan parisuhdeaikaa?
Kun esikoiseni puoliso oli aikoinaan puoli vuotta opiskelijavaihdossa ulkomailla, mä kävin usein ulkoiluttamassa heidän koiraansa. En mä edes ajatellut, että olisin sillä tavalla auttanut ulkomailla olevaa puolisoa vaan nimenomaan omaa lastanihan mä siinä autoin. Jos en olisi auttanut, koiran hoitaminen olisi ollut kokonaan oman lapseni vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaan
Tässä on nyt monta kommentoijaa, mä olen tuo jonka mies osti sen äitinsä talon. Mitään puolikkaita ei ole kukaan mihinkään maksanut ja tietenkin on mun kanssa avioehto, en tod halua osaa enkä arpaa miehen omaisuudesta, ei kuulu mulle ja vice versa. Ilmeisesti jotkut on sitä mieltä että anoppi voi tulla poikansa ja miniänsä kotiin omilla avaimilla luvatta vähän tutkiskelemaan että mitenkän täällä huushållataan? Useimmat varmaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
No siinä on kaksi naista kohdannut vertaisensa. Kauanko mies kattelee jos on jo yhden heivannut?
Toivottavasti on avioehdon tehnyt ettei montaa kertaa joudu puolikasta maksamaanTässä on nyt monta kommentoijaa, mä olen tuo jonka mies osti sen äitinsä talon. Mitään puolikkaita ei ole kukaan mihinkään maksanut ja tietenkin on mun kanssa avioehto, en tod halua osaa enkä arpaa miehen omaisuudesta, ei kuulu mulle ja vice versa. Ilmeisesti jotkut on sitä mieltä että anoppi voi tulla poikansa ja miniänsä kotiin omilla avaimilla luvatta vähän tutkiskelemaan että mitenkän täällä huushållataan? Useimmat varmaan ei ole.
Tiesit kun anopin pihapiiriin asetuit.
Jos käyt töissä, hanki toinen komposteri tai tilaan useammin tyhjennyksen ja isompi pakastin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tuli tästä ketjusta mieleen, että kuka auttaa ja ketä? Jos perheessä nainen on sairaana, lasten ja huushollin hoito jää kokonaisuudessaan miehen harteille. Eihän se nainen mitään apua tarvitse muilta kuin korkeintaan mieheltään, mutta mies tarvitsisi ulkopuolista apua. Eli jos naisen appivanhemmat auttaisivat, eiväthän he miniäänsä auttaisi vaan poikaansa. Ja jos poikansa olisi joskus halunnut päästä kahdestaan vaimonsa kanssa jonnekin, niin miksi moni ajattelee, että juuri miniää autettaisiin? Eikös siinä ihan sitä omaa poikaa olisi ajateltu ja mahdollistettu pojan parisuhdeaikaa?
Kun esikoiseni puoliso oli aikoinaan puoli vuotta opiskelijavaihdossa ulkomailla, mä kävin usein ulkoiluttamassa heidän koiraansa. En mä edes ajatellut, että olisin sillä tavalla auttanut ulkomailla olevaa puolisoa vaan nimenomaan omaa lastanihan mä siinä autoin. Jos en olisi auttanut, koiran hoitaminen olisi ollut kokonaan oman lapseni vastuulla.
Mun anoppi on näitä naisten ja miesten työn rajojen ylläpitoa harrastava. Lasten hoito on naisten työ. Jos hän olisi lapsenvahtina, niin hän mielessään auttaisi minua, ei poikaansa.
No niin kaikki isot ja pienet ihmiset! Nyt on ap saanut varmaan tarpeeksi vertaistukea ja tietää mitä tehdä tulevassa. Ja lukuisat anoppien kaltoin kohtelemat palstalaiset puhdistaneet paineita sisältään. Aika lähteä nauttimaan (ilman anoppia) raikkaasta loppukesän säästä. Jos jää aikaa niin lukemiseksi vaikka 'Käytöksen kultaiset säännöt'. Mukavaa päivää ja rauhallista sovussa elämistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Tässä viestissä inhottaa ennen kaikkea sen sävy, ei niinkään sisältö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Tässä viestissä inhottaa ennen kaikkea sen sävy, ei niinkään sisältö.
Niin, en käsitä, miksei kirjoittaja vie omaa valkkaria, jos haluaa sitä juoda? Köyhä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Vähän samaa mieltä. AP:n appivanhemmat olivat juuri jääneet eläkkeelle. Ahaa, siis lasten hoitoon vapautuneita!
Raskaan työuran jälkeen en itsekään haluaisi lähteä jatkuvaksi avuksi lapseni perheelle, niin kuin ap odotti ( oli sairaana "monta vuotta", vaan haluaisin käyttää sen 10-15 vuotta, mitä vielä on jäljellä, vihdoinkin omaan itseeni. Olen neljän lapsen äiti, ja olin kotona pitkään. Olen antanut aikaani paljon lapsilleni, sitten työlle, nyt on vihdoin aikaa itselle.
Pitäisi tuollaisessa tilanteessa löytää muita silmukoita turvaverkkoon, maksettuja sellaisia.
En nyt lukenut tuosta, että ap olisi toivonut appisten majoittuvat heille kotiapulaisiksi. Vaan pientä apua, ei kokopäiväistä henkilökuntaa.
Toivott. ap on saanut nyt hyvää vertaistukea. Niin paljon positiivista energiaa oikein huokuu näistä kommenteista!