Mummola-elokuva

Saunakohtauksessa Susana selostaa pettymystään Ristoa kohtaan matkalla. Kuvailee pitkään ja yksityiskohtaisesti, millaiset olivat puitteet, kulissit, joissa hän olisi halunnut esittää romanttista näytelmää. Risto vaan ei tajunnut näytellä niin kuin Susanna olisi halunnut eikä Susanna näköjään itsekään osannut tehdä aloitetta haluamaansa suuntaan.

Ja kun Susanna halusi läheisyyttä illalla sängyssä, oli ihanan tuoksuinen rasva myös eräänlainen lavaste intiimille kohtaamiselle.

Pääsomistaja oli todella osuva ammatti tällaiselle kulissi-ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Saunakohtauksessa Susana selostaa pettymystään Ristoa kohtaan matkalla. Kuvailee pitkään ja yksityiskohtaisesti, millaiset olivat puitteet, kulissit, joissa hän olisi halunnut esittää romanttista näytelmää. Risto vaan ei tajunnut näytellä niin kuin Susanna olisi halunnut eikä Susanna näköjään itsekään osannut tehdä aloitetta haluamaansa suuntaan.

Ja kun Susanna halusi läheisyyttä illalla sängyssä, oli ihanan tuoksuinen rasva myös eräänlainen lavaste intiimille kohtaamiselle.

Pääsomistaja oli todella osuva ammatti tällaiselle kulissi-ihmiselle.

Ei kyse ollut näytelmästä, vaan halusta löytää yhteys toiseen ihmiseen, mutta tapa yrittää toteuttaa tätä kuvautuu toisille näytelmänä.

Vierailija kirjoitti:

Saunakohtauksessa Susana selostaa pettymystään Ristoa kohtaan matkalla. Kuvailee pitkään ja yksityiskohtaisesti, millaiset olivat puitteet, kulissit, joissa hän olisi halunnut esittää romanttista näytelmää. Risto vaan ei tajunnut näytellä niin kuin Susanna olisi halunnut eikä Susanna näköjään itsekään osannut tehdä aloitetta haluamaansa suuntaan.

Ja kun Susanna halusi läheisyyttä illalla sängyssä, oli ihanan tuoksuinen rasva myös eräänlainen lavaste intiimille kohtaamiselle.

Pääsomistaja oli todella osuva ammatti tällaiselle kulissi-ihmiselle.

On tällainen klisee olemassa, että nainen rasvasta kiiltävin kasvoin aviovuoteessa ei herätä miehessä eroottisia tunteita, tuoksusta huolimatta. Ajattelin, että siinä tavoiteltiin sitä ajatusta. Olihan se aika epäeroottinen se tilanne.

Katsoin uteliaisuuttani trailerin. Koko ajan oli synkkää, pimeää, ankeaa ja ilotonta. Kaikki näyttelijät ylipainoisia. 

Onko tänne määrätty koko tuotantoryhmä kehumaan elokuvaa vai mistä tämä ylistäminen tulee? 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ja oli vaikea nauraa, koska leffan ahdistavuus peilaa liikaa omaan elämään. Noin pahaa alkoholismia ei ole perhepiirissä, mutta voin kertoa, että tunnelman saa samalle tasolle ilman viinaakin.



Ohjaajalta hyvä veto tarjoilla katsojalle tylsyyttä. Ei tapahdu juuri mitään - juuri se on homman juju. Mummolle tapahtuu nyt edes vähän, kun porukat tulevat kyläilemään, sekin on parempi kuin puhella yksikseen seinille jöröttävän piilohomon "seurassa".



Leffoissa pitäisi nykyään olla niin pauketta ja äksöniä ja juonenkäänteitä ja ELÄMYKSIÄ... nykyihminen ei enää osaa sietää tylsyyttä ja sitä, että vain ollaan. Siksi tämä elokuva on hyvä. Jos pystyt katsomaan tämän, peli ei ole vielä menetetty.



Elokuva muistuttaa rekisteröivää dokumenttia, siksi siitä puuttuivat kaikki perinteiset elokuvan keinot kuten jonkinlainen liukuvuus, flow, sekä musiikki. Ja ne lähikuvat eli näyttelijän työn hienomotoriikka.

Ihmeen paljon te jaksatte puhua noista hahmoista, kun minusta ne oli kaikki aika epäkiinnostavia. Jonkinlaisia teoreettisia esimerkkiotoksia keskiluokasta, ja hyvin tarkoitushakuisia, yhden luonteenpiirteen varaan rakennettuja kuten tämä turhautunut mummo. Tai nepsypoika. Urakeskeinen nuori nainen.Tai piilohomo alkkispappa.

En kaivannut enemmän toimintaa vaan enemmän visuaalisuutta ja ulottuvuuksia hahmoihin. Nyt elokuva toimi yhden visuaalisen idean varassa: dokumentarismin.

En katso toista kertaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin ja oli vaikea nauraa, koska leffan ahdistavuus peilaa liikaa omaan elämään. Noin pahaa alkoholismia ei ole perhepiirissä, mutta voin kertoa, että tunnelman saa samalle tasolle ilman viinaakin.



Ohjaajalta hyvä veto tarjoilla katsojalle tylsyyttä. Ei tapahdu juuri mitään - juuri se on homman juju. Mummolle tapahtuu nyt edes vähän, kun porukat tulevat kyläilemään, sekin on parempi kuin puhella yksikseen seinille jöröttävän piilohomon "seurassa".



Leffoissa pitäisi nykyään olla niin pauketta ja äksöniä ja juonenkäänteitä ja ELÄMYKSIÄ... nykyihminen ei enää osaa sietää tylsyyttä ja sitä, että vain ollaan. Siksi tämä elokuva on hyvä. Jos pystyt katsomaan tämän, peli ei ole vielä menetetty.



Elokuva muistuttaa rekisteröivää dokumenttia, siksi siitä puuttuivat kaikki perinteiset elokuvan keinot kuten jonkinlainen liuku

Kuten tässä keskustelussa on jo aikaisemmin käyty läpi elokuvan tyylilajina oli inhorealismi ja elokuva sisälsi hyvin tyypillisiä inhorealismin piirteitä. Millään Kaurismäen äärimmäisellä linjalla tässä elokuvassa ei kuitenkaan oltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se kohtaus Susannan työpaikalta oli hyvin osuva myös. Tuollaista se on. Keskiluokkainen pyrkyriporukka johdossa ja sen moraaliposeeraus - lapsenhakumatka jostain kehitysmaasta syrjäyttää kaiken muun. Oikein samppanjan paikka. Niinpä Susannan työhön liittyvä asia ja hänelle itselleen selvästi tärkeä juttu, jätetään röyhkeästi sivuseikaksi. Ei ihme, että Susanna on kroonisesti tyytymätön ja kokee, ettei häntä huomata/ymmärretä/hyväksytä. Hän purkaa kaiken mieheensä (ja huomaamattaan myös lapsiinsa).

Minusta oli loogista, että kyseinen työntekijä nosti tiimipalaverissa asian esille, koska ilmoitus lapsesta oli tullut niin nopealla aikataululla ja näin tämä työntekijä oli jäämässä käytännössä heti äitiyslomalle. Sain sen käsityksen, että nainen oli tiimivastaava tms. joten hänen oli tärkeää saada esiteltyä sijaisensa muulle ryhmälle kaikkien ollessa

No, perheasiat eivät oikeastaan edes kuulu työpaikalle, niistä ilmoitetaan esimiehelle, jos ne vaikuttavat työhön ja tuossakin olisi riittänyt ilmoitus, että perhesyistä esimies on poissa ja tässä on sijainen. 

Hirveän usein työpaikka on keskiportaalle ja ylemmällekin johdolle esiintymis- ja pätemisalusta. (Todellinen ylilyönti oli eräässä tunnetussa perintäfirmassa joskus aikoinaan, kun siellä työskentelin: eräs keskiportaan pomo keräsi kolehtia työntekijöiltä poikansa koulun kevätretkeen jonnekin ulkomaille. Uskomattoman härskiä. Juu, aina voi sanoa, että ei tarvitse osallistua, itse en osallistunut, mutta monelle ne ovat sosiaalisia pakkoja. Onneksi ne ovat vähentyneet huomattavasti. Etätöiden yleistyminen on tuonut mukanaan monta hyvää asiaa.)

Susanna on sellainen hahmo, josta ei kauheasti pidä, hän on jotenkin sellainen suorittaja ja aina pitäisi olla jotain jolla osoittaa muille paremmuuttaan ja siten päällä on jatkuva tyytymättömyys ja nyrpeys. Huono itsetunto, jota kompensoidaan usein ylimielisyydellä ja passiivisaggressiivisuudella. Mutta ei tällaisen henkilön ja hänen saavutusten sivuuttaminen oikeinkaan ole. Ei se parempaan pyrkiminen tässä maailmassa niin hirveän suuri synti ole. Tylsää ehkä ja välillä voi ärsyttää se jatkuva vertailu ja päteminen, mutta pientähän se vain on.

Vilkas on keskustelu. Mielenkiintoista

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uteliaisuuttani trailerin. Koko ajan oli synkkää, pimeää, ankeaa ja ilotonta. Kaikki näyttelijät ylipainoisia. 

Onko tänne määrätty koko tuotantoryhmä kehumaan elokuvaa vai mistä tämä ylistäminen tulee? 

Leena Uotila, ylipainoinenko???

Minusta se oli liikuttava kohta, kun Risto meni puhumaan puhelimeen äitinsä kanssa ulos. Jotain niin surumielistä. Hän oli ison porukan kanssa ehkä aika vastentahtoisesti joulunvietossa, äiti kotonaan yksin. Miten paljon mukavampi joulu heillä olisi ollut kaikessa rauhassa kahden Riston kanssa ilman kireyttä, kännäämistä, piikitteleviä naisia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta se oli liikuttava kohta, kun Risto meni puhumaan puhelimeen äitinsä kanssa ulos. Jotain niin surumielistä. Hän oli ison porukan kanssa ehkä aika vastentahtoisesti joulunvietossa, äiti kotonaan yksin. Miten paljon mukavampi joulu heillä olisi ollut kaikessa rauhassa kahden Riston kanssa ilman kireyttä, kännäämistä, piikitteleviä naisia jne. 

Vaimon tahto. Pitää olla perhejoulu, vaikka hampaat irvessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se oli liikuttava kohta, kun Risto meni puhumaan puhelimeen äitinsä kanssa ulos. Jotain niin surumielistä. Hän oli ison porukan kanssa ehkä aika vastentahtoisesti joulunvietossa, äiti kotonaan yksin. Miten paljon mukavampi joulu heillä olisi ollut kaikessa rauhassa kahden Riston kanssa ilman kireyttä, kännäämistä, piikitteleviä naisia jne. 

Vaimon tahto. Pitää olla perhejoulu, vaikka hampaat irvessä.

Tuo oli sukujoulun painajaisversio. Ei perhejoulu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se oli liikuttava kohta, kun Risto meni puhumaan puhelimeen äitinsä kanssa ulos. Jotain niin surumielistä. Hän oli ison porukan kanssa ehkä aika vastentahtoisesti joulunvietossa, äiti kotonaan yksin. Miten paljon mukavampi joulu heillä olisi ollut kaikessa rauhassa kahden Riston kanssa ilman kireyttä, kännäämistä, piikitteleviä naisia jne. 

Risto oli aikuisista ainoa, jolla voisi sanoa olevan normaalit keskustelu- ja vuorovaikutustaidot. Hän ei valittanut, jurottanut, piikitellyt tai täyttänyt koko tilaa puheripulikohtauksillaan. Keskustelutaidottomuus Susannan kanssa saattoi johtua siitä, ettei S vaikuttanut arvostavan häntä ihmisenä eikä ymmärtänyt hänen ajatusmaailmaansa. Vetäytyminen on toki haitallista parisuhteen kannalta ja siitä muodostuu helposti noidankehä: puoliso kritisoi -> vetäydyn -> puoliso saa siitä syyn kritisoida lisää -> vetäydyn entistä tiukemmin jne. Riita autossa vaikutti kuitenkin laukaisevan jotain skismaa tämän parin väliltä. Jää itse kunkin tulkittavaksi, saivatko he selvitettyä välinsä keskenään, turvautuivatko parisuhdeterapeutin apuun vai tajusivatko molemmat spontaanisti tahoillaan, että näin ei voi jatkua ja molempien on jotenkin mukautettava tapaansa olla toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uteliaisuuttani trailerin. Koko ajan oli synkkää, pimeää, ankeaa ja ilotonta. Kaikki näyttelijät ylipainoisia. 

Onko tänne määrätty koko tuotantoryhmä kehumaan elokuvaa vai mistä tämä ylistäminen tulee? 

Joulun aikaan Suomessa on yleensä aina synkkää, pimeää ja ilotonta. Kylmääkin. Se johtuu vuodenajasta. 

Oon nähnyt neljä kertaa, aina löytyy jotain uutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

No, minä olen niin tyhmää sorttia, että haluan elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen viihdyttävän minua. Ja se vasta taitoa taiteentekijältä vaatiikin, että lopputulos on kokijalle/näkijälle yhtä aikaa ajatuksia herättävä ja positiivisia tunteita nostattavia. Matolle osaa kuka vaan paskoa.

Joillekin viihdyttävyyttä on se, että elokuva tai muu taide herättää ajatuksia ja avaa uusia näkökulmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin ei niin kulttuuriin tutustuneilla ihmisillä (?) tuntuu olevan käsitys että elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen tehtävä on miellyttää, viihdyttää ja huvittaa. Ei ole, nämä vaatimukset osoittavat vain vaatijan yksinkertaisuuden ja ohuen ymmärryksen taiteesta. Heitä varten on sitten turhapurot, pekot yms. kotimaisesta elokuvaviihteestä.

No, minä olen niin tyhmää sorttia, että haluan elokuvien, musiikin, kuvien tms. taiteen viihdyttävän minua. Ja se vasta taitoa taiteentekijältä vaatiikin, että lopputulos on kokijalle/näkijälle yhtä aikaa ajatuksia herättävä ja positiivisia tunteita nostattavia. Matolle osaa kuka vaan paskoa.

Joillekin viihdyttävyyttä on se, että elokuva tai muu taide herättää ajatuksia ja avaa uusia näkökulmia. 

 

Ja tämähän herätti... ja avasi... vilkas keskustelu osoittaa sen, että monta tasoa elokuvassa. Ei pelkkä kakka-kohtaus...

Ehkä itse olisin jättänyt sen pois...

Tuli just mieleen yks juttu 80 luvulta. Olin puutarhalla töissä, likaista puuhaa. Suihku/sauna joka päivä. Poikkis tuli yökylään, tapani mukaan rasvasin naamaani illalla, kun kuivui jatkuvasta pesusta. Poikkis sanoi, älä rasvaa, on kivampi suukotella...

Oli eka yökyläilijä. Oi nuoruus... miksikö jaoin tänne? En todella tiedä... :)

Minusta Riston ja Susannan riitakohtaus autossa ei ollut mikään kertaluonteinen tapahtuma,joka tulisi muuttamaan suhteen suuntaa tulevaisuudessa. Minusta se on toistuva juttu ( tiesivät mennä autoon), Risto ei myöskään hätkähtänyt Susannan äärireaktiota vaan kykeni olemaan tilanteessa vaimon lähellä vaikka vaimo oli aika suhteeton reaktiossaan. Tiesi,että tällä riidalla taas putsataan ilmapiiriä. Ehkä vaimo suorittamalla ja kulissia ylläpitämällä on sinänsä tyytyväinen elämäänsä,kun ei muuta tiedä. Se kuitenkin syö ja vie voimia, ja hiljalleen homma kiristyy,pakko päästää välillä paine ulos. Ei osaa puhua,joten aika ajoin turvallisen miehen kanssa räjähtää, joka nollaa tilanteen. Sitten taas päästään "normaaliin".

Siksi tämä analyysi,jotta itsessäni tunnistan alkoperheen lapsena vähän vastaavaa,vaikka olenkin yrittänyt kuviota muuttaa. Mutta tällaiset turvalliset Ristot ja oma mieheni ovat kyllä turvallisuudessaan kullanarvoisia. Onneksi nykyään itse osaan antaa miehellenikin tilaa ja ääntä. Yhdessä oltu 20v 

Silti, tuo autokohtaus oli jotenkin koskettava:

Niin, kun mä tulin sun viereen js halusin sun huomiota ja läheisyyttä ja sä vaan luit kirjaa. Mä kysyin, mitä sä luet, ni sä vaan selitit sitä kirjaa. Ni mä koin et sä et huomaa mua, kun selität sitä kirjaa... no sitähän sä just kysyit, et mitä luen, ja mä selitin...  tuttua, tuttua

Olis Susannan pitäny sanoa: heitä hittoon se kirja, ota mut!!!

Miehet on todellakin putkiaivoja, naiset tippaleipiä

Mitenkään arvottamatta, kumpi parempi, näin vain on  :)