Mummola-elokuva

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tarkoitus sillä kohtauksella oli,jossa Simo oli jouluaattoajelun jälkeen Abc:llä, osti hodarin ja vaihtoi muutaman sanan myyjätytön kanssa ketsuppipullon toiminnasta...

Minulle ainakin tuli mieleen se aiempi kohtaus Prisman edessä, jossa Helena oli suurin piirtein naittamassa Simoa Prisman kassalle. Eli siitä luotiin jännite, että mitä nyt tapahtuu, kun Simo menee yksin asioimaan kassatytön kanssa (vaikka olikin tietenkin eri henkilö). Sitä odotti, että syntyykö siinä jotain silmäpeliä, kun sitä asiaa oli katsojalle jo vähän pedattu aiemmin. Sitten se lässähtikin ketsuppipullon äänitehosteista kuittailuun, ei syntynytkään mitään elämää suurempaa kohtaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tarkoitus sillä kohtauksella oli,jossa Simo oli jouluaattoajelun jälkeen Abc:llä, osti hodarin ja vaihtoi muutaman sanan myyjätytön kanssa ketsuppipullon toiminnasta...

Mä käsitin sen niin, että se oli jatkumoa perheen miesten tapaan elää omassa todellisuudessaan noiden naisten ohi: vaari ainaisessa kännissä, Risto uppoutuneena työorganisaatioonsa ja Simo lähtee jouluna kruisailemaan autolla ja hodarille, piut paut perheen jouluhössötyksestä välittäen. 

Vierailija kirjoitti:

Silti, tuo autokohtaus oli jotenkin koskettava:

Niin, kun mä tulin sun viereen js halusin sun huomiota ja läheisyyttä ja sä vaan luit kirjaa. Mä kysyin, mitä sä luet, ni sä vaan selitit sitä kirjaa. Ni mä koin et sä et huomaa mua, kun selität sitä kirjaa... no sitähän sä just kysyit, et mitä luen, ja mä selitin...  tuttua, tuttua

Olis Susannan pitäny sanoa: heitä hittoon se kirja, ota mut!!!

Miehet on todellakin putkiaivoja, naiset tippaleipiä

Mitenkään arvottamatta, kumpi parempi, näin vain on  :)

Tällaiset ikuista huomiota vaille jääneet Susannat ovat uskomattoman raskaita ihmisiä. Mitä arvelette, antavatko he huomiota ja kannustusta lapsilleen vai pyörivätkö oman napansa ympärillä.

Meillä lapsuuden perheessä lasten mielenterveyden pelasti insinööri isä, jonka mielestä hänen lapsensa olivat älykkäitä ja hyviä tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tarkoitus sillä kohtauksella oli,jossa Simo oli jouluaattoajelun jälkeen Abc:llä, osti hodarin ja vaihtoi muutaman sanan myyjätytön kanssa ketsuppipullon toiminnasta...

Minulle ainakin tuli mieleen se aiempi kohtaus Prisman edessä, jossa Helena oli suurin piirtein naittamassa Simoa Prisman kassalle. Eli siitä luotiin jännite, että mitä nyt tapahtuu, kun Simo menee yksin asioimaan kassatytön kanssa (vaikka olikin tietenkin eri henkilö). Sitä odotti, että syntyykö siinä jotain silmäpeliä, kun sitä asiaa oli katsojalle jo vähän pedattu aiemmin. Sitten se lässähtikin ketsuppipullon äänitehosteista kuittailuun, ei syntynytkään mitään elämää suurempaa kohtaamista.

Sama tuli mieleen minullekin. Myyjä näytti siltä, että yritti kovasti keksiä jotain nokkelaa sanottavaa ja olisi kenties halunnut jutella enemmänkin. Simo taas halusi luultavasti olla rauhassa ja kasailla ajatuksiaan mummolassa sattuneen välikohtauksen jälkeen, joten siksi sananvaihto ei edennyt ketsuppipulloja pidemmälle.

Se myyjän näyttelijä onnistui välittämään kasvoillaan täydellisesti sen, mitä myyjä tilanteessa mietti. Kun tekisi mieli vaihtaa pari sanaa mutta ei oikein tiedä, mitä sanoisi tai onko se edes toivottavaa. "Kehtaankohan mä kysyä miten sen joulu on mennyt? Ei kun se on täällä yksin, sillä ei ehkä oo ketään kenen kanssa viettää joulua. Kivan oloinen tyyppi, tuollainen nallekarhu. Eiku en mä varmaan kehtaa sanoa mitään semmosta, jos se ei tykkäis...Voi ei, toi ketsuppipullo kusee, nyt on pakko sanoa jotain!"

Vierailija kirjoitti:

Se myyjän näyttelijä onnistui välittämään kasvoillaan täydellisesti sen, mitä myyjä tilanteessa mietti. Kun tekisi mieli vaihtaa pari sanaa mutta ei oikein tiedä, mitä sanoisi tai onko se edes toivottavaa. "Kehtaankohan mä kysyä miten sen joulu on mennyt? Ei kun se on täällä yksin, sillä ei ehkä oo ketään kenen kanssa viettää joulua. Kivan oloinen tyyppi, tuollainen nallekarhu. Eiku en mä varmaan kehtaa sanoa mitään semmosta, jos se ei tykkäis...Voi ei, toi ketsuppipullo kusee, nyt on pakko sanoa jotain!"

Ihana huomio! 

Äiti hyöri pienehkösti ylimielisenä poikansa ympärillä nais- ja muuttoasiassa, mutta poika pärjää kyllä. Hän ja reipas pikkutyttö olivat koko elokuvan vahvimmat sankarit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se myyjän näyttelijä onnistui välittämään kasvoillaan täydellisesti sen, mitä myyjä tilanteessa mietti. Kun tekisi mieli vaihtaa pari sanaa mutta ei oikein tiedä, mitä sanoisi tai onko se edes toivottavaa. "Kehtaankohan mä kysyä miten sen joulu on mennyt? Ei kun se on täällä yksin, sillä ei ehkä oo ketään kenen kanssa viettää joulua. Kivan oloinen tyyppi, tuollainen nallekarhu. Eiku en mä varmaan kehtaa sanoa mitään semmosta, jos se ei tykkäis...Voi ei, toi ketsuppipullo kusee, nyt on pakko sanoa jotain!"

Ihana huomio! 

Äiti hyöri pienehkösti ylimielisenä poikansa ympärillä nais- ja muuttoasiassa, mutta poika pärjää kyllä. Hän ja reipas pikkutyttö olivat koko elokuvan vahvimmat sankarit. 

Kolmanneksi sankariksi nostaisin tytön isän. Tasapainoinen, keskustelutaitoinen ja asioihin perehtynyt. Jäi tunne, että näitä hänen hienoja ominaisuuksiaan ei perheessä arvostettu vaan häntä pidettiin vain jonain työasioista kohkaavana friikkinä. Ehkä hän alitajuisesti sopeutui tähän hänelle pakotettuun rooliin eikä tuonut sen enempää esiin aitoa itseään edes omalle vaimolleen. Lapsista jäi kyllä vaikutelma, että varsinkin sanavalmis tyttö varmasti arvostaa isänsä lähestymistapaa ja ominaisuuksia.

Risto oli minusta ihana,turvallinen, tasapainoinen. Varmasti hyvä isä.

Susanna on kireä kuin viulunkieli. Yrittää koko ajan pitää yllä jotain "tasoa", näpäyttelee viineistä, mitä minkäkin ruokalajin kanssa juodaan, mikä on voita, mikä margariinia ja onko koko ajan kaikki kontrollissa ym niin passiivisaggressiivisesti, että autotallikohtaus holtittoman räjähdyksen saattelemana oli odotettavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Susanna on kireä kuin viulunkieli. Yrittää koko ajan pitää yllä jotain "tasoa", näpäyttelee viineistä, mitä minkäkin ruokalajin kanssa juodaan, mikä on voita, mikä margariinia ja onko koko ajan kaikki kontrollissa ym niin passiivisaggressiivisesti, että autotallikohtaus holtittoman räjähdyksen saattelemana oli odotettavissa. 

Susannahan nosti myös metelin Lassen katselemista kikkelikuvista ja paheksui niitä kovaäänisesti. Perustelut hiukan huvittivat, koska S totesi, että "ei oo lapsillekaan kiva katsella sellaisia". Niin tyypillistä vedota lapsiin silloin, kun jokin asia ällöttää itseä mutta sitä ei syystä tai toisesta viitsi myöntää suoraan. "Think of the children!"

Voi sitä tragikomiikkaa, kun joulupukki syöksyi ympäriinsä siivousvälineitä hakien mutisten s*atana p*rkele ja sitten parta heiluen konttasi kakkaa siivoten.

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä tragikomiikkaa, kun joulupukki syöksyi ympäriinsä siivousvälineitä hakien mutisten s*atana p*rkele ja sitten parta heiluen konttasi kakkaa siivoten.

Tässä leffassa komiikka kätkeytyy juuri tuollaisiin surkuhupaisiin tai oudolla tavalla yllättäviin tilanteisiin. Simo lyö pöytään koristeeksi auton kampiakselin vastaukseksi kukkien hankkimisesta hössöttävälle äidilleen. Elämäntapavalmentaja joutuu hiki hatussa raahaamaan fläppitaulun lavalle, koska tekniikka on levinnyt kuin Jokisen eväät organisaatiomuutosten myötä. Kassu tulee pihalta leikkimästä ja ilmoittaa, että pihalla odottaa eläkeläisiä. "Eläkeläiset" eli naapurin pariskunta puhuvat kuiskaamalla, koska olettavat muiden vielä nukkuvan (vaikka selvästi näkyy ja kuuluu, että talossa on elämää) ja koska molemmilla on todettu...diabetes.

Susanna ja Helenahan oireilivat alkoholisti-isänsä aiheuttamaa turvattomuutta. Tuollaisia kireitä kontrollifriikkejä heistä usein tulee. Helena yritti karskiudellaan, Susanna pedanttisuudellaan kompensoida lapsuudessa syntynyttä ammottavaa aukkoa turvallisuudessa, rakkaudessa, huomiossa. Sitähän Susanna itki ja huusi autossakin, Risto oli vain näennäinen syy. Helena taas vakuutteli, ettei halunnut ketään elämäänsä, kun pitäisi sitten yhdessä päättää, mitä syödään ja katsotaan telkkarista, mutta vaikutti kuitenkin yksinäiseltä ja surulliselta hahmolta. 

Ellalla oli selvästi alkava muistisairaus. Hän haki sanoja, ei muistanut tehtyjä matkoja ja hänen oli vaikea kuvailla näkemäänsä ja kokemaansa, lauseet jäivät kesken jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ellalla oli selvästi alkava muistisairaus. Hän haki sanoja, ei muistanut tehtyjä matkoja ja hänen oli vaikea kuvailla näkemäänsä ja kokemaansa, lauseet jäivät kesken jne. 

Hän myös kutsui saunomassa ollutta Simoa Ristoksi. Hautajaisten jälkeen hän sai raivokohtauksen siitä, kun Helena kysyi ohimennen, olivatko hän ja Lasse nukkuneet kaikki vuodet samoilla patjoilla. Huusi, että "te olette sitä sukupolvea, jonka pitää aina saada jotain uutta". Osaksi se varmasti johtui Lassen kuoleman suremisesta ja siitä, että hänestä muistuttanut patja vietiin heti kaatopaikalle. Mutta joskus muistisairauden oireisiin kuuluu myös toisten sanomisten väärin käsittäminen ja niistä kimpaantuminen. Tämä varmaan lähinnä silloin, jos tunteiden säätelyn ongelmia sekä vaikeuksia tulkita muita ei ole aiemmin ilmennyt.

Kyllä elokuva juuri kuvasi, miten eri sukupolvet sopeutuvat alkoholismiin ja/tai muuhun puhumattomuuteen. Lapset tosin olivat yllättävän vähän ottaneet osumaa vanhempiensa kautta,vaikka sekä Helena että Susanna olivat hyvinkin omaksuneet päejäämisen,vetäytymisen ja yksinäisyyden.. no, ehkä Simo oli just tällainen yksin pärjääjä. Lähti yksin autoajelulle, ei puhunut kenellekään. Hilla sentään loi kontaktia Simoon sanoessaan tätä ainoaksi täysipäiseksi tms. Ehkä pienemmän pojan hiljaisuus oli just sitä, että hän kantaa vaikenemisen taakkaa tässä suvussa, siksikö hän ei juuri puhunut? Leikki Hillan kanssakin hiljaa,puhumatta. Hilla taas oli tyypillinen pärjääjä, joka tulevaisuudessa tulee kontrolloimalla ehkä hoitamaan asioita, ellei suhde isän kanssa tältä pelasta.

Elokuvassa oli just ylättävää piilotettua huumoria , kuten autotallikohtauksessa kun valoja piti kesken riidan huiskia päälle.

Ihan mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellalla oli selvästi alkava muistisairaus. Hän haki sanoja, ei muistanut tehtyjä matkoja ja hänen oli vaikea kuvailla näkemäänsä ja kokemaansa, lauseet jäivät kesken jne. 

Hän myös kutsui saunomassa ollutta Simoa Ristoksi. Hautajaisten jälkeen hän sai raivokohtauksen siitä, kun Helena kysyi ohimennen, olivatko hän ja Lasse nukkuneet kaikki vuodet samoilla patjoilla. Huusi, että "te olette sitä sukupolvea, jonka pitää aina saada jotain uutta". Osaksi se varmasti johtui Lassen kuoleman suremisesta ja siitä, että hänestä muistuttanut patja vietiin heti kaatopaikalle. Mutta joskus muistisairauden oireisiin kuuluu myös toisten sanomisten väärin käsittäminen ja niistä kimpaantuminen. Tämä varmaan lähinnä silloin, jos tunteiden säätelyn ongelmia sekä vaikeuksia tulkita muita ei ole aiemmin ilmennyt.

Mä ajattelin sen mummon suuttumisen taas siten, että edes siinä kohtaa tyttäret olisi voineet kohdata äitinsä. Miksi isän patja piti heti siivota, kulissit kuntoon, se miltä näyttää on tärkeämpää kuin surra isää tai kohdata äidin surua ja yksinjäämistä. Hoidettiin ns.avuksi patja pois, muttei se ketään auttanut.

Naapurin diabeteksesta ja syövistä oltiin huolissaan, mutta ei omassa perheessä pystytty huolta osoittamaan. 

Just tuollaista se on.

Hulvattomat ne naapurit sen diabeteksen kanssa.

Tykkäsin tosiaan Ellasta, Leena Uotila vaan paranee vanhetessaan. Oli monta oivallista kohtausta. Ja niin mummo, niin mummo noille lapsille. Äiti - tytär välit ei vaikuttanu kovin lämpimiltä, tyttäret jotenkin väheksyivät äitiään... liekö syynä se, ettei avioeroa ottanut tuurijuoposta miehestään

Vierailija kirjoitti:

Ellalla oli selvästi alkava muistisairaus. Hän haki sanoja, ei muistanut tehtyjä matkoja ja hänen oli vaikea kuvailla näkemäänsä ja kokemaansa, lauseet jäivät kesken jne. 

Tämän huomasin minäkin vasta kolmannella katselukerralla. Olin niin keskittynyt kireisiin tyttäriin, etten huomannut, että Ella ei meinannut saada asioitaan kerrottua. Citymarketin remonttia hän ei osannut oikein kuvata. Norjan vuoria yritti, muttei muistanut sanaa "vuori", vaan lopetti lauseen kesken. Ihan selvästi jotain häikkää oli ilmaisussa.