Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa
08.08.2023 |
Ikää minulla 33v ja ainakin yksi lapsi olisi toiveissa. Olen kolme vuotta sitten tapahtuneen vaikean eroni jälkeen tavannut paljon miehiä, mutta kenenkään kanssa ei ole tuntunut olo luontevalta. Nyt olen tavannut miehen joka on monessa mielessä juuri sitä mitä haluan ja hän myös toivoo jatkossa lasta. Ongelma vaan on se etten tunne oikein mitään vetoa häneen seksuaalisesti ja romanttinen yhteys toistaiseksi puuttuu. Kuitenkin hänenlaisensa luotettavat ja perhekeskeiset miehet ovat harvassa. Mietin nyt kovasti kannattaako tätä katsoa vielä pidemmälle vai ei? Ikä tuo painetta jos haluaa lapsen saada, en tiedä uskallanko enää pitkään etsiä.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies on vuoden, parin päästä kirjoittamassa ketjuun Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?
Koska siitähän tässä on kysymys.
Ja laittaa vaimolle raikkaita voileipiä. Korvaa jokaisen lauseen ensimmäisen sanan 'pierulla'. Käy vielä kalassa porvoossa ja laittaa saaliin ruoaksi itkuntuhruisin silmin...
Jatkanko vielä?
Ai niin, ovat tietysti vaimon kanssa eri elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa avioliitoista perustuu rahaan ja taloudelliseen turvaan. anna mennä. mikäli siis perheen ihan välttämättä haluat. miksi toisaalta? nauti vapaudesta ja välillä jostain seksikkäästä nuoresta miehestä. ja ilman miestäkin pärjää vallan mainiosti varsinkin vanhempana. katson ikäisiäni miehiä ja olen onnellinen, ettei yksikään pyöri kotonani. :D :D
Suuri osa avioliitoista on myös onnettomia ja pettäminen nyt ei ainakaan paranna liittoa.
Tirvase miehen kanssa pienet kännit ja katso mitä tapahtuu. Jos seksi tuntuu väkinäiseltä, niin vaikeaa tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletteko siis edes kokeilleet läheisyyttä tai seksiä? Oletko selvittänyt mitä ajatuksia miehellä on sinusta, näkeekö tulevaisuutta?
Emme ole, läheisyyttä ei ole ollut ollenkaan. Olemme tunteneet 3kk ajan. Mies on hyvin kiinnostunut ja haluaisi tutustua lisää, mutta on ujo tekemään aloitteita ja ilmeisesti myös melko kokematon. Ja minä taas en koe luontevaksi lähestyä häntä fyysisesti. Ap
Tulkitsenko oikein: olet tottunut siihen että sinulle tehdään aloite ja nyt kun joutuisit itse ottamaan ohjat käsiin, se ei tunnu luontevalta? Vai oletko ollut aiemmin itse aloitteellinen?
Ei ole kysymys siitä etten osaisi tai voisi tehdä aloitteita. En vain tunne halua mieheen. Ap
Mutta kätevästi onnistuit välttämään kysymyksen. Siis aloitteesta. Ei se useimmille ihmisille helppoa ole, se aloitteiden tekeminen, mutta naisille se taitaa olla erityisen vaikeaa. Ellei jopa mahdotonta.
Höpö höpö. Syy miksi naiset ei tee aloitteita johtuu siitä ettet kiinnosta ja kukaan ei halua aloitteita tehdä sinun suhteesi.
Teet liikaa oletuksia ihmisistä. Ja olet konfliktinhakuinen. Ja haluat satuttaa. Miksi, en todellakaan tiedä. Etkö muuten saa seisomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme elää enää 1950-luvulla. Yli kolmekymppisenä voi aivan hyvin löytää hyvän puolison ja saada lapsia. Ne jotka ovat pariutuneet 25 ikävuoden paikkeilla ovat nyt vapautumassa sinkkumarkkinoille. Nähty on, monet kerrat. Ei ole enää suhteita jotka kestää koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Monelle naiselle kipinä on avain seksivietin heräämiseen. On mahdotonta harrastaa seksiä ilman kipinää itseä hajoittamatta. Seksi ilman kipinää tuntuisi vastenmieliseltä hyväksikäytöltä. En pystyisi. On varmasti naisia jotka siihen pystyvät, mutta se ei ole kovin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta seuraa vain onneton elämä. Ainoa reilu tapa ehdottaa olisi olla rehellinen ja ehdottaa kumppanuusvanhemmuutta.
Taitaa enemmistö kumppanuusvanhemmista olla ajan mittaan yh:a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, koska parisuhteen perusta on romanttinen ja seksuaalinen vetovoima. Joko tulee ero ja jäät tosiaan lapsi kainalossa jälleen etsimään uutta rakkautta tai sitten elät epätyydyttävässä suhteessa, missä lapsesi saa haitallisen, ei-rakkaudellisen mallin parisuhteesta, missä ei ole läheisyyttä eikä oikeaa rakkautta.
Olen vanhempi nainen ja kuvatunlaisessa suhteessa elänyt ystäväni harmitteli äskettäin, miten hänen oma lapsensa elää nyt samanlaisessa riitaisassa suhteessa kuin hänkin aikoinaan ex-miehen kanssa. Lapsen etu on siis niitä huonoimpia syitä jäädä rakkaudettomaan liittoon. Huono perintö lapselle ja omakin elämä, ne parhaat ja viriileimmät vuodet, menevät hukkaan molemmilta suhteen osapuolilta.
Jos biologinen kello tikittää, on lapsi mahdollista hankkia myös yksin. Jatko on helpompaa, kun hankala ex puuttuu, jos vain muut tukiverkostot ovat kunnossa.
Mikä sinä olet sanomaan millainen on epätyydyttävä suhde? Onko vaihtoehtona vain riitely tai voimakas seksuaalinen vetovoima? Siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Ja mistä lähtien seksi on ollut sama asia kuin rakkaus? On sulla kyllä suppea maailmankuva. Kaikki eivät esimerkiksi terveydellisistä syistä seksiin kykene, eikö heillä sitten ole oikeutta onneen, parisuhteeseen ja perheeseen?
Ohiksena vastaan, että tottakai aseksuaaleilla ja muilla on oikeus parisuhteeseen ja perheeseen. Siihen hommaan vaan ei saa huijata ihmistä, jolle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja kiintymystä. Rakkauden kemia perustuu pitkälti seksiin, evoluution myötä. Siksi se on lähes kaikille tärkeää. Jos ei pidä seksistä eikä halua seksiä, pitää etsiä kumppani joka on samanlainen.
Kyllä nainen yleensä pitää seksistä ja haluaa seksiä suhteen alussa. Silloin biologinen kello soi niin että korvissa vihloo, ja se laittaa haluamaan. Runsaalla seksillä sitoutetaan mies suhteeseen. Ihan niinkuin supermarketin olutlaatikko- tarjouksella vedetään asiakas sisälle kauppaan jossa tehdään muutkin ostokset, joista se kate sitten tulee. Samoin suhteessa, kun mies on saatu sitoutettua ja lapsi alulle, ei seksille enää ole tarvetta kun pulla on jo uunissa. Tällöin biologia kytkee naisen aivot "äiti"- asentoon. Mies, jonka nainen näki muutama kuukausi sitten mahtavana mahtisonnina, naisen halujen tyydyttäjänä, muuttuukin "kumppaniksi", jonka tehtävä on taata lapselle mahdollisimman hyvät edellytykset elämässä. Tähän uuteen tilanteeseen seksi ei enää kuulu, koska sitä ei tarvita. Miehen seksialoitteet, jotka ennen olivat naisen mielestä parasta ikinä, muuttuvat ällöttäväksi vonkaamiseksi. Omia aloitteita nainen ei enää tee koska hänestä "ei tunnu siltä".
Entinen seurusteleva pari on historiaa, tilalle on tullut "perhe". Perheen ytimen muodostaa äiti ja lapsi/ lapset. Mieskin kuuluu perheeseen, mutta on enemmän tai vähemmän ulkokehällä.
Ai? Ilmeisesti en ole nainen ja mieheni ei ole mies. Seksiä ekaa kertaa 3 viikkoa synnytyksestä, sen jälkeen sitä on ollut lähes viikottain. Minäkin olen halunnut, vaikka mies on jostain kumman syystä ollut paljon halukkaampi mitä ennen raskautta. Jänniä nämä niin sanotut totuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletteko siis edes kokeilleet läheisyyttä tai seksiä? Oletko selvittänyt mitä ajatuksia miehellä on sinusta, näkeekö tulevaisuutta?
Emme ole, läheisyyttä ei ole ollut ollenkaan. Olemme tunteneet 3kk ajan. Mies on hyvin kiinnostunut ja haluaisi tutustua lisää, mutta on ujo tekemään aloitteita ja ilmeisesti myös melko kokematon. Ja minä taas en koe luontevaksi lähestyä häntä fyysisesti. Ap
Tulkitsenko oikein: olet tottunut siihen että sinulle tehdään aloite ja nyt kun joutuisit itse ottamaan ohjat käsiin, se ei tunnu luontevalta? Vai oletko ollut aiemmin itse aloitteellinen?
Ei ole kysymys siitä etten osaisi tai voisi tehdä aloitteita. En vain tunne halua mieheen. Ap
Halua voi herätellä pikkuhiljaa. Ties millaisia spetoja olette kohta :)
Odotan juuri ensimmäistä lastani ja en valitettavasti tunne suurta vetoa mieheeni. Syy ei ole miehessä, hän on ollut täydellinen tuki ja turva. Syy on pahoinvoinnissa, väsymyksessä ja hormoneissa ja oletan tilanteen jossain vaiheessa muuttuvan.
Tuntuu pahalta. Aiemmin kävin mieheen kuumana, nyt ajatus seksistä lähinnä ällöttää, mukaanlukien siis kaikenlaiset suu- ja käsipelit. Kokeilin kerran silti harrastaa seksiä ja se ei tuntunut yhtään miltään, mikä teki minut todella surulliseksi. Olisi ollut hienoa saada tuntea se syvä yhteys ja erotiikka, mikä normaalisti olisi seksin suola.
Meillä oli aluksi valtava vetovoima. Mitä jos sitä ei olisi ollut lainkaan ja olisin vieläpä valehdellut asiasta? Varmaan nyt olisimme eron partaalla, tai sitten eläisimme onnettomia yhdessä lapsen takia.
Meidän tilanteessa nimittäin vetovoima voi hyvinkin palata ja tämä on vain ohimenevä vaihe, ei loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, koska parisuhteen perusta on romanttinen ja seksuaalinen vetovoima. Joko tulee ero ja jäät tosiaan lapsi kainalossa jälleen etsimään uutta rakkautta tai sitten elät epätyydyttävässä suhteessa, missä lapsesi saa haitallisen, ei-rakkaudellisen mallin parisuhteesta, missä ei ole läheisyyttä eikä oikeaa rakkautta.
Olen vanhempi nainen ja kuvatunlaisessa suhteessa elänyt ystäväni harmitteli äskettäin, miten hänen oma lapsensa elää nyt samanlaisessa riitaisassa suhteessa kuin hänkin aikoinaan ex-miehen kanssa. Lapsen etu on siis niitä huonoimpia syitä jäädä rakkaudettomaan liittoon. Huono perintö lapselle ja omakin elämä, ne parhaat ja viriileimmät vuodet, menevät hukkaan molemmilta suhteen osapuolilta.
Jos biologinen kello tikittää, on lapsi mahdollista hankkia myös yksin. Jatko on helpompaa, kun hankala ex puuttuu, jos vain muut tukiverkostot ovat kunnossa.
Mikä sinä olet sanomaan millainen on epätyydyttävä suhde? Onko vaihtoehtona vain riitely tai voimakas seksuaalinen vetovoima? Siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Ja mistä lähtien seksi on ollut sama asia kuin rakkaus? On sulla kyllä suppea maailmankuva. Kaikki eivät esimerkiksi terveydellisistä syistä seksiin kykene, eikö heillä sitten ole oikeutta onneen, parisuhteeseen ja perheeseen?
Ohiksena vastaan, että tottakai aseksuaaleilla ja muilla on oikeus parisuhteeseen ja perheeseen. Siihen hommaan vaan ei saa huijata ihmistä, jolle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja kiintymystä. Rakkauden kemia perustuu pitkälti seksiin, evoluution myötä. Siksi se on lähes kaikille tärkeää. Jos ei pidä seksistä eikä halua seksiä, pitää etsiä kumppani joka on samanlainen.
Kyllä nainen yleensä pitää seksistä ja haluaa seksiä suhteen alussa. Silloin biologinen kello soi niin että korvissa vihloo, ja se laittaa haluamaan. Runsaalla seksillä sitoutetaan mies suhteeseen. Ihan niinkuin supermarketin olutlaatikko- tarjouksella vedetään asiakas sisälle kauppaan jossa tehdään muutkin ostokset, joista se kate sitten tulee. Samoin suhteessa, kun mies on saatu sitoutettua ja lapsi alulle, ei seksille enää ole tarvetta kun pulla on jo uunissa. Tällöin biologia kytkee naisen aivot "äiti"- asentoon. Mies, jonka nainen näki muutama kuukausi sitten mahtavana mahtisonnina, naisen halujen tyydyttäjänä, muuttuukin "kumppaniksi", jonka tehtävä on taata lapselle mahdollisimman hyvät edellytykset elämässä. Tähän uuteen tilanteeseen seksi ei enää kuulu, koska sitä ei tarvita. Miehen seksialoitteet, jotka ennen olivat naisen mielestä parasta ikinä, muuttuvat ällöttäväksi vonkaamiseksi. Omia aloitteita nainen ei enää tee koska hänestä "ei tunnu siltä".
Entinen seurusteleva pari on historiaa, tilalle on tullut "perhe". Perheen ytimen muodostaa äiti ja lapsi/ lapset. Mieskin kuuluu perheeseen, mutta on enemmän tai vähemmän ulkokehällä.
Ai? Ilmeisesti en ole nainen ja mieheni ei ole mies. Seksiä ekaa kertaa 3 viikkoa synnytyksestä, sen jälkeen sitä on ollut lähes viikottain. Minäkin olen halunnut, vaikka mies on jostain kumman syystä ollut paljon halukkaampi mitä ennen raskautta. Jänniä nämä niin sanotut totuudet.
Ja lisään vielä, kyllä meillä perheen ytimen muodostavat minä ja mieheni. Ilman toimivaa parisuhdetta ei voi olla toimivaa perhettä. Jos äiti tai isä on onneton, se heijastuu väistämättä myös lapseen ja vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Monelle naiselle kipinä on avain seksivietin heräämiseen. On mahdotonta harrastaa seksiä ilman kipinää itseä hajoittamatta. Seksi ilman kipinää tuntuisi vastenmieliseltä hyväksikäytöltä. En pystyisi. On varmasti naisia jotka siihen pystyvät, mutta se ei ole kovin yleistä.
"Ei ole kovin yleistä." Mistäs tiedät? Meillä homma toimii niin, että mies antaa ensin minulle yksipuolisesti. Sen jälkeen on ihan helppo jatkaa ja kumpikin on hyvällä mielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emme elää enää 1950-luvulla. Yli kolmekymppisenä voi aivan hyvin löytää hyvän puolison ja saada lapsia. Ne jotka ovat pariutuneet 25 ikävuoden paikkeilla ovat nyt vapautumassa sinkkumarkkinoille. Nähty on, monet kerrat. Ei ole enää suhteita jotka kestää koko elämän.
Mutta niillä ihmisillä on jo lapsia. Ja en suosittele ap:lle uusperhe-elämää.
Ap kirjoitti että on 3 vuoden aikana tapaillut paljon miehiä, ja nyt vasta on tavannut potentiaalisen tapauksen. Kyllä tuo jotain kertoo siitä, kuinka vaikeaa on löytää ketään kiinnostavaa. Tässä on nyt vain kyse siitä, onko tuo jotain alkuvaikeutta, vai siitä, ettei parisuhdetta vaan tule. Mutta myös miehen kannalta olisi reilua tuossa vaiheessa joko edetä seksiin tai sitten eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta seuraa vain onneton elämä. Ainoa reilu tapa ehdottaa olisi olla rehellinen ja ehdottaa kumppanuusvanhemmuutta.
Taitaa enemmistö kumppanuusvanhemmista olla ajan mittaan yh:a.
Kyllä. Miesten sitoutuminen perheisiin on muutenkin heikkoa Suomen yh- äitien lukumäärästä päätellen. Tuo on vielä vähemmän sitoutuvan miehen tapa " kokeilla leikkiä iskeä ja aviomiestä", ja lähteä pois, kun se vie liikaa aikaa muulta elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Monelle naiselle kipinä on avain seksivietin heräämiseen. On mahdotonta harrastaa seksiä ilman kipinää itseä hajoittamatta. Seksi ilman kipinää tuntuisi vastenmieliseltä hyväksikäytöltä. En pystyisi. On varmasti naisia jotka siihen pystyvät, mutta se ei ole kovin yleistä.
"Ei ole kovin yleistä." Mistäs tiedät? Meillä homma toimii niin, että mies antaa ensin minulle yksipuolisesti. Sen jälkeen on ihan helppo jatkaa ja kumpikin on hyvällä mielellä.
Onhan tuota evoluutiobiologiassakin tutkittu. Tunnen sadoista naisista yhden naisen joka kykenee seksiin ihan puhtaasta seksihalusta ilman muuta kipinää. Yksi ystäväni luuli olevansa sellainen nainen, mutta oli lopulta ahdistunut ja katuva satunnaisista seksisuhteistaan, joissa ei ollut vetovoimaa.
Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen kaverimies, joka on erittäin omistautunut perheelleen. Mukavaa on vaikkei varsinaisesti säkenöi.
Jos itse olet tyytyväinen, ja lapset, niin silloinhan se on ok. Mirmehelle pitää seksiä kuitenkin antaa vähintään kerran viikossa, jotta mies pysyy suhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä nainen yleensä pitää seksistä ja haluaa seksiä suhteen alussa. Silloin biologinen kello soi niin että korvissa vihloo, ja se laittaa haluamaan. Runsaalla seksillä sitoutetaan mies suhteeseen. Ihan niinkuin supermarketin olutlaatikko- tarjouksella vedetään asiakas sisälle kauppaan jossa tehdään muutkin ostokset, joista se kate sitten tulee. Samoin suhteessa, kun mies on saatu sitoutettua ja lapsi alulle, ei seksille enää ole tarvetta kun pulla on jo uunissa. Tällöin biologia kytkee naisen aivot "äiti"- asentoon. Mies, jonka nainen näki muutama kuukausi sitten mahtavana mahtisonnina, naisen halujen tyydyttäjänä, muuttuukin "kumppaniksi", jonka tehtävä on taata lapselle mahdollisimman hyvät edellytykset elämässä. Tähän uuteen tilanteeseen seksi ei enää kuulu, koska sitä ei tarvita. Miehen seksialoitteet, jotka ennen olivat naisen mielestä parasta ikinä, muuttuvat ällöttäväksi vonkaamiseksi. Omia aloitteita nainen ei enää tee koska hänestä "ei tunnu siltä".
Entinen seurusteleva pari on historiaa, tilalle on tullut "perhe". Perheen ytimen muodostaa äiti ja lapsi/ lapset. Mieskin kuuluu perheeseen, mutta on enemmän tai vähemmän ulkokehällä.