Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa
Ikää minulla 33v ja ainakin yksi lapsi olisi toiveissa. Olen kolme vuotta sitten tapahtuneen vaikean eroni jälkeen tavannut paljon miehiä, mutta kenenkään kanssa ei ole tuntunut olo luontevalta. Nyt olen tavannut miehen joka on monessa mielessä juuri sitä mitä haluan ja hän myös toivoo jatkossa lasta. Ongelma vaan on se etten tunne oikein mitään vetoa häneen seksuaalisesti ja romanttinen yhteys toistaiseksi puuttuu. Kuitenkin hänenlaisensa luotettavat ja perhekeskeiset miehet ovat harvassa. Mietin nyt kovasti kannattaako tätä katsoa vielä pidemmälle vai ei? Ikä tuo painetta jos haluaa lapsen saada, en tiedä uskallanko enää pitkään etsiä.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä valkkaisin paljon ennemmin miehen joka on seksikäs mutta hankala luonne, kuin miehen jolla on hyvä luonne mutta ei ole yhtään seksikäs.
Kavereiksi voin toki ottaa miehiä joihin en tunne seksuaalista vetoa, mutta kumppaniksi otan vain ja ainoastaan miehen, joka sytyttää minut seksuaalisesti (olkoonkin muuten sitten vaikka kuinka hankala tyyppi)
N32
Aha.
Ap nyt kuitenkin haluaa lapsia ja turvallisen isän, eikä mitään hankalaa komistusta.
Minulle miehenä tuo on todella kummallinen ajatus. En voisi kuvitella lasten hankkimista muulla tavalla kuin ensin löytämällä kumppanin, jonka kanssa haluaa lapsia. Eli siis juuri sen ihmisen kanssa haluaa lapsia. Prosessin kääntäminen niin, että haluan lapsia -> tarvitsen naisen, ei vain tunnu oikealta. Sehän tekee siitä naisesta jo lähtökohtaisesti vain välineen johonkin toiseen motiiviin.
Näin on. Aivan moraalitonta touhua. Kuka haluaisi ollakin pelkkä lapsentekoväline? Eikä se rakas ihana haluttava puoliso, jonka vuoksi iskee vauvakuume...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletteko siis edes kokeilleet läheisyyttä tai seksiä? Oletko selvittänyt mitä ajatuksia miehellä on sinusta, näkeekö tulevaisuutta?
Emme ole, läheisyyttä ei ole ollut ollenkaan. Olemme tunteneet 3kk ajan. Mies on hyvin kiinnostunut ja haluaisi tutustua lisää, mutta on ujo tekemään aloitteita ja ilmeisesti myös melko kokematon. Ja minä taas en koe luontevaksi lähestyä häntä fyysisesti. Ap
Voi hyvänen aika, tartu nyt härkää sarvesta! Ethän sä tiedä jos et kokeile.
Ongelma on se etten tunne halua hänen läheisyyteensä, joten hänen lähestymisensä ei vain tunnu onnistuvan luontevasti. Ap
Mulla oli näin mieheni kanssa. Tunsimme 4 vuotta työkavereina ennen kuin oli läheisyyttä ja seksiä. Ei sitä varmaan olisi koskaan tullutkaan ilman alkoholin apua. Mutta onneksi oli työpaikan tilaisuus jossa juotiin ja minä sitten kännikiimassa tein aloitteen, ja meillä oli seksiä. Ja se toimi uskomattoman hyvin, ja siitä asti on oltu ihan erottamattomat. 12 vuotta jo, joista 10 naimisissa. Seksielämä on hyvää ja tunnemme edelleen vetoa toisiimme. Se vaan meillä mun puolelta heräsi vasta sen seksin myötä.
Mutta jos sua ei ap kiinnosta edes kokeilla läheisyyttä, niin tuskinpa siitå sitten mitään voi tulla. Mitä jos päättäisit että haluat tehdä järkiratkaisun ja ottaa tämän miehen, pystyisitkö sitten siihen seksiin edes, jos et nytkään?
Jos käytät hormonaalista ehkäisyä, silloin sekoitat myös oman luonnollisen parinvalinnan.
Joillakin keillä ollut vaikea lapsuus, he tuntevat vetoa vain väärän tyyppisiin miehiin. Naiselle kuitenkin hyvä seksi voi olla myös sellainen, mikä ehkä saa rakastumaan tai sitoutumaan, jos mies on muuten hyvä ihminen.
Mieti mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Noin se meni minullakin. Tai siis että sitä vetoa tunsi vääränlaiseen mieheen, syntyi lapsi ja nyt tasaista perhe-elämää vietän rauhallisen ja mukavan miehen kanssa, johon en tunne vetoa. On niin paljon helpompaa kun tunteet ei roihua.
Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, koska parisuhteen perusta on romanttinen ja seksuaalinen vetovoima. Joko tulee ero ja jäät tosiaan lapsi kainalossa jälleen etsimään uutta rakkautta tai sitten elät epätyydyttävässä suhteessa, missä lapsesi saa haitallisen, ei-rakkaudellisen mallin parisuhteesta, missä ei ole läheisyyttä eikä oikeaa rakkautta.
Olen vanhempi nainen ja kuvatunlaisessa suhteessa elänyt ystäväni harmitteli äskettäin, miten hänen oma lapsensa elää nyt samanlaisessa riitaisassa suhteessa kuin hänkin aikoinaan ex-miehen kanssa. Lapsen etu on siis niitä huonoimpia syitä jäädä rakkaudettomaan liittoon. Huono perintö lapselle ja omakin elämä, ne parhaat ja viriileimmät vuodet, menevät hukkaan molemmilta suhteen osapuolilta.
Jos biologinen kello tikittää, on lapsi mahdollista hankkia myös yksin. Jatko on helpompaa, kun hankala ex puuttuu, jos vain muut tukiverkostot ovat kunnossa.
Kerrankin joku puhuu asiaa.
Vierailija kirjoitti:
näin reilu 50 v lapsettoman näkökulmasta : jos haluat sen lapsen, ota tämä mies. Jos taas et halua palavasti lasta, jatkakaa eri teillä.
Paras myös ilmoittaa miehelle, että haluat hänestä vain isän lapsellesi, etkä puolisoa jota rakastat intohimoisesti. Anna sitten miehen päättää, haluaako hän sellaiseen kuvuioon.
Älä pariudu hänen kanssaan, jos puuttuu romanttiset tunteet ja halu häneen. Ei tule onnistumaan paitsi, jos olette kaveruusliittoa etsiviä
Tuollainen pakkoliitto jossa jompi kumpi tai molemmat haluaa tunnetta ja kipinää päättyy huonosti, jos sitä ei ole. Jompi kumpi ottaa eron tai hakee muuta seuraa ja eroaa kun löytää oikean rakkauden. Liian pitkä elämä olla ilman seksiä ja rakkautta.
Noita väärien ihmisten kanssa pariutuneita tai vääristä syistä parisuhteeseen menneitä on treffipalstat pullollaan salaa ja julkisesti, niin miehiä kuin naisia. Katso erotilastoja.
Olet vielä nuori. Ehdit löytää oikean miehen itsellesi. Päästä hänet etsimään sitä oikeaa rakkautta. Sinä se et ole eikä hän sinulle.
Näitä samoja tarinoita vierestä seurannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Monelle naiselle kipinä on avain seksivietin heräämiseen. On mahdotonta harrastaa seksiä ilman kipinää itseä hajoittamatta. Seksi ilman kipinää tuntuisi vastenmieliseltä hyväksikäytöltä. En pystyisi. On varmasti naisia jotka siihen pystyvät, mutta se ei ole kovin yleistä.
Vaikkei sitä kipinää ole 24/7 ja pöksyt märkinä pelkästä vilkaisusta voi seksi olla täydellistä. Itse ainakin sytyn helposti kun toinen hyväilee ja osoittaa miten paljon haluaa. 27 vuoteen en ole kertaakaan kieltäytynyt, päinvastoin haluan lisää. Mieheni on teknisesti taitava ja aina huolehtinut endin mun nautinnostani.
Seksuaalinen vetovoima tarkoittaa sitä, että teidän geenit sopii yhteen ja jälkikasvun saa aluilleen helposti. Tätä on ihan tieteellisesti tutkittu, googleta vaikka. Jos vetovoimaa ei ole, ette ole sopivat toisillenne suvunjatkamismielessä. Ettekä vanhempinakaan kyllä.
Ei kannata. Pitkä parisuhde ja varsinkin pikkulapsi aika ovatvniin vaikeita, että onnistumista auttaa jos toista rakastaa ja on vahva kemia joka ylläpitää vetovoimaa arjessakin.
Etsisin vielä rauhassa, jos vaikka löydät oikeanlaisen miehen. Nythän aikaa meni hukkaan vain. 3 kk. Olen itse sua 10v vanhempi, lapset jo isoja ja eronnut. Kun aloitin deittailun tuli vastaan useampikin mies joka haaveili lapsesta ja perheestä. Voithan tarvittaessa hankkia lapsen yksin tai palata tämän kivan miehen kanssa miettimään kumppanuusvanhemmuutta.
On se teillä naisilla helppo elämä. Voi miettiä valitseeko jonkun ukkelin vai eikö valitse riippuen kuun ja tähtien asennosta
Vierailija kirjoitti:
On se teillä naisilla helppo elämä. Voi miettiä valitseeko jonkun ukkelin vai eikö valitse riippuen kuun ja tähtien asennosta
Mikä tässä tilanteessa on helppoa? Valita suhde jossa ei ole fyysistä läheisyyttä tai ottaa riski että jää lapsettomaksi? Kumpi ratkaisu on helppo?
Mä en hankkisi lasta minkään ihan-ookoo miehen kanssa. Epäkiinnostava ja huono mies niin sellainen tulee lapsestakin (etenkin jos on poika). Antaa huonon mallin pojallekin jos äiti ei pidä miestä minään muuna kuin lapsentekokoneena.
Vierailija kirjoitti:
On se teillä naisilla helppo elämä. Voi miettiä valitseeko jonkun ukkelin vai eikö valitse riippuen kuun ja tähtien asennosta
Ja miehillekö parisuhteeseen ja mahdollisten lasten äidiksi kelpaa kuka tahansa nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se teillä naisilla helppo elämä. Voi miettiä valitseeko jonkun ukkelin vai eikö valitse riippuen kuun ja tähtien asennosta
Mikä tässä tilanteessa on helppoa? Valita suhde jossa ei ole fyysistä läheisyyttä tai ottaa riski että jää lapsettomaksi? Kumpi ratkaisu on helppo?
Eihän se ole sanottu, että lapsia tämänkään miehen kanssa tulee.
Jos ei vaan tärppää tai miehen siittiöt ovat huonoja uimaan tms.
Silloin onkin iloista kun on mennyt yhteen pelkästään lapsen takia, mutta tämän miehen kanssa lapsi ei onnistu.
Onko aloittaja muuten tarkistanut sen, että itsellä on lapsenteko mahdollista.
Kun noin järkevästi on liikkeellä, niin itse kyllä menisin ihan ekaksi tarkistuttamaan onko minulla mahdollista tulla raskaaksi.
Tietenkin hyvä myös miehen tilanne tarkistaa.
Jos ennuste on huono niin säästyy turhalta pähkäilyltä ja turhalta suhteelta.
Kumpikin voi silloin jatkaa elämäänsä iman pakkoavioliittoa.
Seksuaalinen vetovoima erottaa parisuhteen ystävyydestä.
Jos haluat elää kämppiksinä ja tekohengittää seksielämää, voit valita miehen. Jos haluat oikean ja tyydyttävän parisuhteen, älä ihmeessä lähde moiseen.
Tältäkin palstalta voi lukea päivittäin, millaisia murheellisia tarinoita, pettämistä, epätyydyttävää seksielämää, katkeruutta ja haavoja syntyy, kun sitoudutaan tai perustetaan perhe parisuhteeseen, jonka kantavana voimana ei ole romanttinen suhde. Kaikkein pahinta on, jos toinen olettaa toisen haluavan häntä seksuaalisesti.
Et vain ole kohdannut sopivaa miestä, joten on ehdottomasti parasta keskittyä nyt muihin asioihin elämässä, ei perheen perustamiseen. Tai hankkia lapsi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en hankkisi lasta minkään ihan-ookoo miehen kanssa. Epäkiinnostava ja huono mies niin sellainen tulee lapsestakin (etenkin jos on poika). Antaa huonon mallin pojallekin jos äiti ei pidä miestä minään muuna kuin lapsentekokoneena.
Oliskohan mies edelleen kiinnostunut aloittajasta jos tietäisi totuuden minkä motiivin takia aloitttaja miestä sietää.
Kyllä miehelle täytyisi olla rehellinen niin voisi päättää haluaako olla tuollaisessa kuviossa.
Varsinkin jos mies on kokematon tuntuu entistä kurjemmalta tuo peli. Huh huh.
Osaakohan mies edes yhtään aavistaa vaan luulee kun on itse ihastunut, että toinenkin on.
Monet naiset näyttävät tuollaiseen askelmointiin pystyvän. Minä en.
Jos tulee ero, niin mies tietenkin silloin myös maksaa elatusmaksun.
Tai ei mitenkään jos, mitä ilmeisemmin ero tulee jos yhteen menevät.
Mitäs sitten kun törmäät mieheen johon tunnet vetoa?