Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Ota hänet puolisoksi ja tehkää lapsi. Ole viisas ja ota hänet. Himo haihtuu joka tapauksessa , sen perässä ei kannata juosta. Itse tein niin ja nyt 60 vuotiaana yksin ihmettelen ja kaduttaa.

On siis varakas. Sääliksi käy jo nyt miestä.

Vierailija kirjoitti:

Odotan juuri ensimmäistä lastani ja en valitettavasti tunne suurta vetoa mieheeni. Syy ei ole miehessä, hän on ollut täydellinen tuki ja turva. Syy on pahoinvoinnissa, väsymyksessä ja hormoneissa ja oletan tilanteen jossain vaiheessa muuttuvan.

Tuntuu pahalta. Aiemmin kävin mieheen kuumana, nyt ajatus seksistä lähinnä ällöttää, mukaanlukien siis kaikenlaiset suu- ja käsipelit. Kokeilin kerran silti harrastaa seksiä ja se ei tuntunut yhtään miltään, mikä teki minut todella surulliseksi. Olisi ollut hienoa saada tuntea se syvä yhteys ja erotiikka, mikä normaalisti olisi seksin suola.

Meillä oli aluksi valtava vetovoima. Mitä jos sitä ei olisi ollut lainkaan ja olisin vieläpä valehdellut asiasta? Varmaan nyt olisimme eron partaalla, tai sitten eläisimme onnettomia yhdessä lapsen takia.

Meidän tilanteessa nimittäin vetovoima voi hyvinkin palata ja tämä on vain ohimenevä vaihe, ei loppuelämä.

Mä kävin mieheen kuumana kanssa aluksi kunnes alotin pillerit. Nyt seksi ei kiinnosta juuri yhtään.

Mene jonnekin hieman vaaralliselle selviytymisreissulle miehen kanssa. Sellainen kokemus saa rakastumaan jos on niin ollakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin matikka edellä. Olet 33. Jos nyt eroaisit ja alkaisit etsiä sitä ihannemiestä, siinä menee helposti kaksikin vuotta, ja enemmän. Ihan heti ei tohdi hänenkään kanssaa raskautua. Ehkä puoli vuotta, vuosi kannattaa seukata. Noista kun laskee, olisit raskauden alkaessa n. 35-37. Nämä on jo tosi isoja lukuja ensiraskautta harkitsevalle. Olet nyt jo aika vanha. Moni ei tuossa iässä enää raskaudu helposti. Eli tätä miettisin ihan ekana.

Nuo ei kyllä todellakaan ole nykyään isoja lukuja, tänä päivänä on varsin yleistä saada esikoinen tuossa iässä.

Ei kannata kuvitella, että lähellä 40 v tai jopa sen yli, tulisi helposti raskaaksi.

Moni joutuu turvautumaan keinoalkuisiin tapoihin. Siitä ei vaan puhuta. Lehtijutut ja some-postaukset antavat asiasta väärän kuvan

Jos teet lapsen sellaisen miehen kassa, johon et tunne seksuaalista ja romanttista vetoa, suhde katkeaa lapsen saannin jälkeen nopeasti. 

Jos taas odottelet että alatko tuntea vetoa, niin älä ainakaan pelkästään häntä treffaile. Eli jatka hakemista samalla kuin tapailet, älä ala seurustella ennen kuin molemmilla on tunteet kunnolla mukana (jos on).  

Ap. Oletko pussannut sitä? Jos et, niin kipin kapin kokeilemaan.

Ei se seksuaalinen vetovoima aina tunnu ennen pussaamista. Jos se pusu sitten ällöttää, niin älä ihmeessä ota miestä. Jos taas haluat lisää, niin ota mies harkintaan. Ei hyvä suhde tarvitse mitään suurta roihua. Sellaiset suhteet palaa usein nopeasti loppuun.

Lähtökohtaisesti ei. Toki voihan se ihastus sieltä vielä pulpahtaa, sellaista on itsellekin käynyt, eli ehkä tovin vielä katsoisin. Et kai ole väkisin mennyt sänkyyn vielä?

Vierailija kirjoitti:

On siis varakas. Sääliksi käy jo nyt miestä.

Eikö siis pelkkä mukavuus riitä, pitäis vielä olla muka varakaskin? Huh!

Noh parin vuoden kuluttua kun inhoat sitä seksimiestä niin elelet joko hirveässä suhteessa ilman seksiä tai sit yh:na,

mut kun teet sen hyvän miehen kaa lapsen niin olet onnesi kukkuloilla hyvästä perhe-elämästä ja on vielä säännöllistä seksiäkin kun pidät siitä miehestä edelleen.

Yritin joskus 19-vuotiaana seurustella tyypin kanssa, joka oli aivan täydellinen mutta en tuntenut vetoa häneen, yhden kesän jälkeen totesin ettei tunteita voi pakottaa. Näin kolmekymppisenä en edes yrittäisi. Olen jo hyväksynyt sen, että lapset saattavat jäädä tekemättä.

Ymmärrän hitaasti tutustumisen jos on kuitenkin seksuaalista vetovoimaa, mutta haluaa edetä rauhallisesti ja tutustua enemmän.

Mutta jos ei ole yhtään vetovoimaa eikä halua olla toisen lähellä niin ei se sitä muuksi muutu. Sitä joko on tai ei.

On erotettava nämä kaksi eri asiaa. Kun monet kertovat tutustuneeensa ajan kanssa ja neuvovat aloittajaa vain jatkamaan. Tuskin hekään olisivat jatkaneet jos toisen läheisyys tökkii niin ettei edes suudella huvita.

Parisuhteessa on muutenkin vaikeuksia ja lisävaikeuksia tulee jos ei ole edes vetovoimaa toista kohtaan.

Oletko varma että lapsi saa parhaat mahdolliset geenit, jos hänen kanssaan teet lapsen? Luonto yrittää kertoa sillä viehätysvoimalla ja jännitteellä, tehdä oman valintansa. Vuosituhansia se on toiminut niin.

Ihmisen parinvalintaanhan liittyy paljon mm. tiedostamatonta juttua, kuten hajuja. Liian samankaltaisen immuunijärjestelmän omaava kumppani haisee pahalta. (Esim vaikka oma sisko tai veli, tai biologisesti epäsopiva kumppani)

Biologisesti lapset ovat seksin mahdollinen lopputulos. Seksiä on tarkoitus harrastaa sen ihmisen kanssa jonka kanssa sitä haluaa tehdä.

Hei, ehkä en jatkaisi!? kokemusta on, mä halusin vain lapsen, kun ikää alkoi tulla, mies jäi, ja tarvitsin lapsenhoitajaa, kun vuorotyötä tein!! Mentiin jopa naimisiin, asuntolainan takia!! Tuhlasin 30 vuotta, mieheen, joka oli vain kämppäkaveri! Tunsin aina kuin olisin, naisen kanssa naimisissa! Ei kiinnostusta  erotiikkaan, eikä paljon muuhunkaan. Siitä seuraa vain aviovelvollisuus, kun ei haluta yhtään. Hän harrasti urheilua, lähes jokapäivä!! Olin siis yksinkin, keskusteluyhteyttä ei ollut!! Nyt eläkkeellä yritän olla katkeroitumatta. Ystävät sanoi, onhan se hyvä, että ei kaljalla istu!! Minulle sekin olisi ehkä parempi ollut? Minua ja poikaa, ei otettu mukaan koskaan, hiihtämään, tai muuhunkaan.Yksin meni aina. Mulle sanottiin, jos sillä on toinen? sanoin olisi helpotus mulle! mutta tuskin oli.

Vierailija kirjoitti:

Mä valkkaisin paljon ennemmin miehen joka on seksikäs mutta hankala luonne, kuin miehen jolla on hyvä luonne mutta ei ole yhtään seksikäs.

Kavereiksi voin toki ottaa miehiä joihin en tunne seksuaalista vetoa, mutta kumppaniksi otan vain ja ainoastaan miehen, joka sytyttää minut seksuaalisesti (olkoonkin muuten sitten vaikka kuinka hankala tyyppi)

N32

Aha.

Ap nyt kuitenkin haluaa lapsia ja turvallisen isän, eikä mitään hankalaa komistusta.

Mun mielestä on loukkaavaa sellainen empivä innottomuus, ettei koskaan spontaanisti riehaannu haluamaan. Siihen tylsään hommaan kuuluu sellainen aistillisen kommunikaation puute ja ilottomuus. Ilman hullaantumista -ei pelkästään seksuaalista - ei tule muuta kuin pelkkää järkeilyä ja varovaisuutta. Parempi itse asiassa ettei mene edes sänkyyn. Itse en mennyt mieheni kanssa kuin vasta häiden jälkeen.

Ota se mies kirjoitti:

Ota hänet puolisoksi ja tehkää lapsi. Ole viisas ja ota hänet. Himo haihtuu joka tapauksessa , sen perässä ei kannata juosta. Itse tein niin ja nyt 60 vuotiaana yksin ihmettelen ja kaduttaa.

Kuinka voi 60-vuotias neuvoa ottamaan mies johon ei tunevetovoimaa. Tuo on viisaudesta kaukana, kylmää laskelmointia kylläkin.

Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä varmempaa on, että en ala minkäänlaiseen parisuhteeseen jos en voi olla miehen lähellä ja en tunne häneen vetovoimaa.

Olin nuorena sellaisessa suhteessa, oli lapsikin tämän kanssa. ja menetin kiinnostukseni seksiin täysin.

Muutenkin menin rikki ja vaikutti niin, että muutuin täysin, elämänilo katosi jne.

Se oli ihan kamalaa kun yritin kaikilla tavoin vältellä seksiä ja sitten velvollisuudesta joskus suosituin.

Ihan hirveää molemmille. Mieskin varmaan menetti itsetutonsa,kun huomasi etten halunnut häntä.

Kyllä mies sen huomaa näissä "viisaissa" suhteissa, että nainen on pitkin hampain kun seksiä täytyy harrastaa.

Ei kenellekään sellaista elämää, kiitos.

Mä taas miettisin asiaa sitäkin kautta että vaikka kipinättömyydestä huolimatta suhteeseen päätyisitte ja perheen perustaisitte niin millaiseksi se parisuhde sitten muodostuisi. Eläisittekö kämppiksinä ja kumpikin hakisi seksiä muualta vai tyytyisitkö seksiin kumppanin kanssa joka ei seksimielessä kiinnosta. Olisiko se miehellekään kivaa harrastaa seksiä kumppanin kanssa joka ei oikeasti miestä edes halua. Onko suhteessa minkäänlaista läheisyyttä. Haluatteko antaa lapsille sellaisen kuvan parisuhteesta jossa vanhemmat ovat lähinnä kämppiksiä.

Joillekin voi tietysti sopia seksitönkin suhde kunhan se on yhdessä sovittu mutta tässä nyt tuskin on kyse siitä.

Jos sinulle on tärkeintä perustaa perhe, niin tuo mies lienee ok valinta. Jos sinulle on tärkeintä luoda hyvä parisuhde, niin tuo mies ei ole paras valinta. Huomaa siis, että perhe ja parisuhde ovat kaksi eri asiaa, niitä ei kannata sotkea keskenään. Varsinkaan ei kannata luulla, että perheen perustaminen korjaa tai onnellistuttaa tai "täydentää" parisuhteen. Niin ei käy, ei varsinkaan miehen näkökulmasta. Jo valmiiksi huonolle parisuhteelle perheen perustaminen on naula arkkuun, koska se tuo valtavasti hommia, stressiä ja vie fokuksen pois parisuhteesta. Tosin jos kumpikaan ei oikein ole parisuhdekeskeinen voi kaverisuhteessa yhteiseen perheeseen keskittyminen olla ihan hyvä ratkaisu sekin. Älä kuitenkaan lähde tähän, jos mies ei ole samoilla linjoilla, eli jos mies on hulluna sinuun kun taas sinun tavoitteenasi on vain käyttää häntä perheen perustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä valkkaisin paljon ennemmin miehen joka on seksikäs mutta hankala luonne, kuin miehen jolla on hyvä luonne mutta ei ole yhtään seksikäs.

Kavereiksi voin toki ottaa miehiä joihin en tunne seksuaalista vetoa, mutta kumppaniksi otan vain ja ainoastaan miehen, joka sytyttää minut seksuaalisesti (olkoonkin muuten sitten vaikka kuinka hankala tyyppi)

N32

Aha.

Ap nyt kuitenkin haluaa lapsia ja turvallisen isän, eikä mitään hankalaa komistusta.

Minulle miehenä tuo on todella kummallinen ajatus. En voisi kuvitella lasten hankkimista muulla tavalla kuin ensin löytämällä kumppanin, jonka kanssa haluaa lapsia. Eli siis juuri sen ihmisen kanssa haluaa lapsia.  Prosessin kääntäminen niin, että haluan lapsia -> tarvitsen naisen, ei vain tunnu oikealta. Sehän tekee siitä naisesta jo lähtökohtaisesti vain välineen johonkin toiseen motiiviin.