Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Eipä ketään muutakaan kiinnosta harrastaa seksiä enää sen jälkeen kun lapsi on hommattu.

Vierailija kirjoitti:

Älä ihmeessä edes yritä väkisin.

Kemiaa, seksuaalinen ja romanttinen yhteys tarvitaan ehdottomasti. Muuten olet parin vuoden kuluttua siinä tilanteessa, että sinulla on taaperoikäinen lapsi kainalossa ja mies tulostaa eropapereita.

Oletko itsekeskeinen hullu? Aivan kuin kiertäisit vaatekaupassa, mutta ei vain löydy mieleistä. Auttaisiko jos kerron, että tutkimusten mukaan avioliitot ovat yhtä onnellisia oli puoliso sitten vanhempiesi tai itsesi valitsema. Mahdollisuutesi on siis vähintään 50 % paitsi, jos jatkat etsimästä sitä mitä et löydä. Silloin mahdollisuutesi on 0 % ja voit alkaa varautua katkeran lapsettoman vanhapiian rooliin ja katsella töllöstä saippuasarjoja elämäsi tylsään loppuun saakka.

Minusta ei kannata sitoutua suhteeseen tuossa tilanteessa, vaan jatkatte molemmat sinkkuina ja pysytte vaikka kavereina. Näin molemmat voi jatkaa sen unelmakumppanin etsimistä. Sitten kun molemmat käyvät todella epätoivoisiksi niin voittekin pistää hynttyyt yhteen : )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele testaamaan seksiä miehen kanssa, joka ei aiheuta mitään seksuaalista halua. Varsinkin, kun ap on hitaasti lämpiävä ja harkitseva persoona. Seksiä voi testata siinä tapauksessa, ettei se ole mitään sen ihmeempää kuin vaikka leffailta yhdessä, että katsellaan mitä tästä tulee eikä tähän liity mitään sen suurempia tunteita, arvoja tai latauksia.

Jos seksiin asti mennään, ja mies on ihastunut, niin se ihastuu vielä enemmän ja pettyy entistä suuremmin, kun ap sanoo, että ei kiinnosta. Makasin sun kanssa lähinnä vaan testimielessä.

Ajatelkaa nyt hyvänen aika sitä miestäkin! Ei se ole mikään konsepti nimeltä "mies", vaan se on ihminen tunteineen ja ajatuksineen. Sillä on psyyke ja mielenterveys, jota ei lähdetä sorkkimaan sillä ajatuksella, että "emmä tiiä, sä oot mulle niinku kaveri, mut voisin mä kokeilla seksiä sun kanssa, et josko muuttuis" -> "Joo, ei muutu, ei tästä tule mitään". Tuohan voi ajatella miehen puolelta niin, että olen sittenkin ihan saakelin epämiellyttävä tyyppi ja varmaan vielä surkeampi sängyssä, kun ennen seksiä oli sentään edes vähän mahdollisuutta ilmassa tyyliin "no katellaan, vois ehkä napatakin".

Miehelle ei koskaan ehdotettaisi, että joo, koeaja se nainen kato, kyllä ne tunteet siitä syttyy. Ihan sama, mitä se nainen susta ajattelee.

Ehdottomasti samaa mieltä, varsinkin jos mies on vieläpä kokematon. Seksi tuskin on kokemattoman kanssa heti mitään ilotulitusta, ja sitä ap todennäköisesti tarvitsisi, jotta olisi edes pieni mahdollisuus että tunteet heräävät. Jos mies olisi superkokenut, silloin voisin ajatellakin että jotain mahdollisuuksia voisi olla, mutta nyt ei todellakaan.

Sanon tämän ihmisenä joka itse menetti neitsyytensä miehelle, joka meni sänkyyn kanssani juuri tuolla "katsotaan jos tunteita seksin myötä heräisi" mentaliteetilla. Ymmärsin miehen ajatuksen vasta jälkikäteen asioita kelailtuani. Mitään muuta siitä ei seurannut kuin traumat, joiden seurauksena en ole tuon jälkeen harrastanut seksiä kenenkään kanssa enkä edes etsinyt kumppania.

 

Tätä en missään nimessä halua tehdä. Kyllä minä haluan kaikin tavoin yrittää välttää loukkaamasta miestä. Ja olen tähän asti ajatellut, että kunhan olen avoin ja rehellinen toiselle se riittää. Mutta näitä viestejä luettuani olen alkanut tulla siihen tulokseen ettei se riitä. Todennäköisesti satutan häntä tahtomattani silti. En oikein näe enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa tämä tapailu. Kyllä se harmittaa, koska kovasti toivoisin löytäväni yhteyden hänen kanssaan. Hän on mukava mies ja olisi varmasti turvallinen isä ja puoliso. Ap

Miksi et perustaisi hänen kanssa perhettä, jos on turvallinen isä ja puoliso? Ehkä se olisi jatkossa jossain määrin enemmän kumppanisuhde kuin romanttinen suhde, mutta riippuu nyt täysin siitä, mitä olet hakemassa. Jos olet juoksusi juossut ja tarpeeksi romansseja kokenut, niin tämä voi olla juuri se turvallinen avioliiton satama, mihin pyritkin.

Romanssit nyt haihtuu joka tapauksessa aika nopeasti. Ei niistä suurista tunteista välttämättä aina jää mitään jäljelle, niin monet kuitenkin ensin rakastuu ja sitten eroaa. Eikä niitä välttämättä satu kohdalle. 

Jos kuitenkin käy niin, että jossain vaiheessa elämääsi myöhemmin kohdallesi ratsastaa prinssi uljas valkealla ratsulla, niin sitten voit miettiä, lähdetkö prinssin kyytiin vai pysytkö kumppanisi ja lastesi kanssa kotona.

Jotenkin tästä koko ketjusta paistaa se, että aloittajalla on omasta mielestään oikeus lapseen ja se ylittää kaiken. Kuten moni on jo sanonutkin, miehen tehtävä tässä selvästi on laittaa lapsi alulle, olla mukana vauva-arjessa ja muutaman vuoden päästä olla elareita makseleva viikonloppuisä. 

En tiedä mitä tuo mies on tästä kaikesta mieltä, mutta minusta parisuhde perustuu keskinäiseen kemiaan ja siihen että yhdessä on hyvä ja luonteva olla. Jos kemia puuttuu, ei pidemmän päälle voi odottaa kovin luontevaa olemista, koska tarpeet eivät silloin kohtaa. 

Mietipä ap tämä toisin päin. Jos sinulle tulisi joku mies sanomaan, että haluan lapsen, olet sopiva sen tekemiseen, lähtisitkö mukaan?

Ei pidä paikkaansa. Kirjoitin tuolla jo aiemmin, että jos lapsen haluaisin olisinhan voinut yrittää itsellistä äitiyttä jo aikoja sitten. Ei lapsen saamiseen täydy olla parisuhdetta. Haluan elämänkumppanin, jonka kanssa jakaa arkea ja kokemuksia. Lapsi vasta riittävän ajan kuluttua kun on yhdessä elämää koettu. Syy miksi nostin tämän lapsiasian aloitukseen on se, että tässä miehessä on sellaista perhekeskeisyyttä mikä monelta puuttuu. Jos kysymys olisi vain lapsesta siihen on olemassa muitakin keinoja kun yrittää väkisin rakentaa suhdetta ihmisen kanssa josta ei ole varma. Miehessä on monia ominaisuuksia joita elämänkumppanilta kaipaan, siksi olen halunnut antaa asialle aikaa. Ap

Ok, eli tarvit siis vaan ystävää.  Entäs tämä mies sitten, ymmärsin jutuistasi, että hän haluaa muutakin. Onko siis tarkoitus roikottaa tätä miestä mukana jakamassa arkea kunnes hänkin tajuaa että tästä ei ihan oikeasti voi tullakaan mitään, ja viimein lähtee omille teilleen?

Entä jos siinä on jo lapsi tehtynä?

Sinä tietysti teet tämän kanssa kuten parhaaksi näet. Se, että kysyt täällä mielipiteitä, tarkoittaa että olet itsekin ainakin osittain sitä mieltä, että tästä ei taida tulla mitään. 

Tottakai epäilen tuleeko tästä mitään! Mutta en myöskään pidä mahdottomana että tulisi, kyllähän joskus parhaat ihmissuhteet syttyvät hitaasti. Meillä ei ole töistämme johtuen ollut yhteistä aikaa säännöllisesti. En minä aio tehdä lasta enkä jakaa arkea kenenkään kanssa johon en tunne mitään, viihdyn liian hyvin yksin jakaakseni elämäni kenen tahansa kanssa. Mieluummin yritän lasta myös yksin. Mikäli tunteita ei syty, suhdetta ei tule. Kysymys on siitä paljonko antaa aikaa ja mahdollisuuksia asioille kehittyä ja milloin luovuttaa, milloin ei kannata enää odottaa, että se liekki roihahtaisi. Ap

Mä en ikipäivänä edes harkitsisi suhteen aloittamista sellaisen miehen kanssa, johon en heti ensitapaamisella koe voimakasta seksuaalista vetoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikipäivänä edes harkitsisi suhteen aloittamista sellaisen miehen kanssa, johon en heti ensitapaamisella koe voimakasta seksuaalista vetoa.

Mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Kaikki eivät ylipäätään syty nopeasti, kenellekään. Osa tarvitsee näille asioille enemmän aikaa.

Kumppanuusvanhemmuus 👍🏻

HÖH! Mitä vetoa siihen tarvitaan. Se äijä vain työntelee ja ruikkii. Pian on perhettä.

Ihmetyttää naisten ongelmat. Naisillehan seksin osuus nimenomaan on helppoa kun aina voi harrastaa seksiä vaikka ei ihan just sillä hetkellä himottaisi hirveästi. Liukkaria vaan peliin. Ne hekumoinnit voi sitten hoitaa oman käden ja mielikuvituksen kanssa.

Jos todella suurin osa naisista kuvittelee saavansa parisuhteeseen jonkun komean kalsarimallin jonka kanssa tunteet roihuaa, niin tämä yhteiskunta on tuhoon tuomittu.

Menisin matikka edellä. Olet 33. Jos nyt eroaisit ja alkaisit etsiä sitä ihannemiestä, siinä menee helposti kaksikin vuotta, ja enemmän. Ihan heti ei tohdi hänenkään kanssaa raskautua. Ehkä puoli vuotta, vuosi kannattaa seukata. Noista kun laskee, olisit raskauden alkaessa n. 35-37. Nämä on jo tosi isoja lukuja ensiraskautta harkitsevalle. Olet nyt jo aika vanha. Moni ei tuossa iässä enää raskaudu helposti. Eli tätä miettisin ihan ekana.

Vierailija kirjoitti:

Menisin matikka edellä. Olet 33. Jos nyt eroaisit ja alkaisit etsiä sitä ihannemiestä, siinä menee helposti kaksikin vuotta, ja enemmän. Ihan heti ei tohdi hänenkään kanssaa raskautua. Ehkä puoli vuotta, vuosi kannattaa seukata. Noista kun laskee, olisit raskauden alkaessa n. 35-37. Nämä on jo tosi isoja lukuja ensiraskautta harkitsevalle. Olet nyt jo aika vanha. Moni ei tuossa iässä enää raskaudu helposti. Eli tätä miettisin ihan ekana.

Nuo ei kyllä todellakaan ole nykyään isoja lukuja, tänä päivänä on varsin yleistä saada esikoinen tuossa iässä.

Anna miehen kokeilla persiiseen vetoa! Jospa sitten alkaisit tuntea vetoa! Ellei ala etoa!

Kukaan ei oikein ymmärrä, mikä ap:tä harmittaa. Miehen varustus. Hän haluaisi todella kookkaan kalun omaavan miehen, mutta tällä kiltillä tuttavuudella ei sellaista lahkeista löydy.

Ainakin omasta puolestani voin sanoa että se fyysinen vetovoima on ollut just se voima joka on meidät pitänyt yhdessä kaikki nämä vuodet ja ainoa asia mikä on toiminut silloinkin kun mikään muu ei ole toiminut. Vaikka on ollut niitäkin aikoja ettei toisen naamaa kestä sekuntiakaan ja samaan sänkyynkään ei olla aina mahduttu mutta aina se kipinä siellä jossain kytenyt ja syttynyt joka kerta uudelleen. Se arkielämä kaikkinensa on paljon mukavampi jakaa ihmisen kanssa joka saa vielä vuosienkin jälkeen syttymään kuin jonkun ihan kivan kaverin kanssa.

Kokemusta on sellaisestakin ja jo parissa vuodessa suhde muuttui työlääksi suoritukseksi ja kului vaan hirveästi energiaa ja voimavaroja sen toimimattoman suhteen työstämiseen.

Biologinen fakta on, että lasta toivovana sinun pitäisi alkaa toimimaan. Olin itse ikäisenäsi onnettomassa suhteessa, mutta koska tein päässäni laskelmia ja mieskin halusi lapsen, niin päädyin sitten kokeilemaan perheen perustamista. Tottakai erosimme pari vuotta lapsen syntymän jälkeen, mutta olen silti onnellinen terveestä lapsestani. Parisuhdekin löytyi sitten myöhemmin. Jos mies vieläpä on mukava ja hyvä isä, hänen kanssaan on helpompaa sopia yhteishuoltajuusasioista.

Niinpä. Maailma on naiselle julma, ja aikasi on loppumassa. Halusin sanoa, että on meitä muitakin jotka olemme tehneet päätöksiä vähemmän ihanteellisista lähtökohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin matikka edellä. Olet 33. Jos nyt eroaisit ja alkaisit etsiä sitä ihannemiestä, siinä menee helposti kaksikin vuotta, ja enemmän. Ihan heti ei tohdi hänenkään kanssaa raskautua. Ehkä puoli vuotta, vuosi kannattaa seukata. Noista kun laskee, olisit raskauden alkaessa n. 35-37. Nämä on jo tosi isoja lukuja ensiraskautta harkitsevalle. Olet nyt jo aika vanha. Moni ei tuossa iässä enää raskaudu helposti. Eli tätä miettisin ihan ekana.

Nuo ei kyllä todellakaan ole nykyään isoja lukuja, tänä päivänä on varsin yleistä saada esikoinen tuossa iässä.

Arvasin, että joku naukumaija tulee sanomaan tämän. Joo, se on yleistä mutta yhtä  hyvin on tiedossa, että riskit kasvavat huiman nopeasti ja että Suomessa ensiraskautta venytetään tarpeeksi pitkälle. Luet tältä palstaltakin surullisia posteja naisilta, jotka halusivat lasta ja joille ikään kuin luvattiin, että lapsen saa kun vain haluaa, iästä viis. Näinhän se ei ole, sanot mitä sanot. 33 on vielä sellainen luku, jossa on suht helppo saada ensiraskaus. 37 on millä mittarilla tahansa jo iso luku, siitä huolimatta, että kyllä 45 vielä raskautuu

Vierailija kirjoitti:

Noin se meni minullakin. Tai siis että sitä vetoa tunsi vääränlaiseen mieheen, syntyi lapsi ja nyt tasaista perhe-elämää vietän rauhallisen ja mukavan miehen kanssa, johon en tunne vetoa. On niin paljon helpompaa kun tunteet ei roihua.

Helppoa niin kauan, kunnes jommalla kummalla alkaa tunteet roihuta jotakuta muuta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Menisin matikka edellä. Olet 33. Jos nyt eroaisit ja alkaisit etsiä sitä ihannemiestä, siinä menee helposti kaksikin vuotta, ja enemmän. Ihan heti ei tohdi hänenkään kanssaa raskautua. Ehkä puoli vuotta, vuosi kannattaa seukata. Noista kun laskee, olisit raskauden alkaessa n. 35-37. Nämä on jo tosi isoja lukuja ensiraskautta harkitsevalle. Olet nyt jo aika vanha. Moni ei tuossa iässä enää raskaudu helposti. Eli tätä miettisin ihan ekana.

No just joo. 

Ensisynnyttäjät on nykyisin jo yli kolmikymppisiä eikä joku 37 ole ensisynnyttäjälle ikä eikä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ikipäivänä edes harkitsisi suhteen aloittamista sellaisen miehen kanssa, johon en heti ensitapaamisella koe voimakasta seksuaalista vetoa.

Sama. Koska tahansa mieluummin valitsen jäädä sinkuksi ja lapsettomaksi kuin aloittaisin suhteen, saati hankkisin lapsia miehen kanssa, jota kohtaan en tunne seksuaalista vetoa. Miehestä pitää hyvin nopeasti myös tulla tunne, että tämän haluan isäksi lapsilleni. Ei niin että alan järjellä analysoimaan, olisiko tämä hyvä valinta.

Jätä e-pillerit pois, jos oot niitä syönyt, koska ne sotkee biologista parinvalintaa. Jos se ei saa sua kiinnostumaan miehestä seksuaalisesti ja romanttisesti, niin usko hyvällä, ei olis sulle hyvä mies ja hyvä sun lasten isä ja jatka etsimistä.