Unettomuus!
Mulla on nyt lääkkeenä unettomuuteen Atarax 50mg ja Levoxin 50mg, ei auta. Olen ottanut lisäksi vielä 30mg Opamoxia vaikka oli sovittu lääkärin kanssa että en sitä enää käyttäisi. Olen vaan niin epätoivoinen ja valvonut jo 2 yötä putkeen. Onko jotain lääkettä vielä jota voisin pyytää lääkäriltä. Nyt tulossa kolmas yö ilman unta, en kestä kun olen niin väsynyt!
Kommentit (4056)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Niin tai sitten ovat vain kyllästyneitä jatkuviin "ongelmiisi". Vaikutat nimittäin ihmiseltä, joka diagnosoi itselleen milloin minkäkin vaivan ja kaikki on aina huonosti. Kyllä siihen vain jokainen väsyy, myös vanhemmat. Tiedätkö, että itsesäälissä kieriskely on todella vastenmielinen piirre ihmisessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otitko sitä Ketipinoria, kuten eilen psyk. polilta ohjeistettiin?
Otin, mutta olin kai liian ahdistunut nukkumaan. Nukuin tunnin. 😞.
Entä opamoxia, mitä lääkäri ei haluaisi sinun ottavan?
Otin puolikkaan Opamoxin illalla ja "nukkumaan" mennessä kokonaisen. ):
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Niin tai sitten ovat vain kyllästyneitä jatkuviin "ongelmiisi". Vaikutat nimittäin ihmiseltä, joka diagnosoi itselleen milloin minkäkin vaivan ja kaikki on aina huonosti. Kyllä siihen vain jokainen väsyy, myös vanhemmat. Tiedätkö, että itsesäälissä kieriskely on todella vastenmielinen piirre ihmisessä?
En mä juurikaan edes puhu vanhemmilleni. ): Ei me juurikaan keskustella keskenämme. Siksi mä varmaan täällä kirjoittelen.
Luin noiden bentsojen lopetuksesta. 30 mg päiväannoksen lopetus on joillakin ihmisillä kestänyt vuoden. Se on tosi tuju lääkehuume ja jos siihen on tullut riippuvuus, niin kropalla kestää pitkän aikaa sopeutua lopettamiseen, koska muuten vieroitusoireet voivat tehdä elämän todella hankalaksi. Mutta hidas lopetus on parempi onnistumisen kannalta.
Jos toleranssi on kasvanut kuten ap:llä, niin oireina on juurikin unien menetys, ahdistus, hermostunut olo, pelkotilat.
En kyllä jaksa enää uskoa tähän juttuusi. Mikään neuvo ei kelpaa, ellei se sisällä lääkkeitä. Mihinkään ei voi soittaa ja pyytää apua, vanhemmat ei välitä, päivystys ei välitä, kukaan ei ymmärrä eikä välitä.
Ja huomasin eilen yhden jutun, joka on jatkunut. Heti kun joku kommentoi jotain, miten pitäisi tuossa vaiheessa olla, niin nappaat sen mukaan. Esim. eilen joku kommentoi että sinulla olisi tuossa ajassa aivan kamala paniikki ja ahdistus päällä, niin aloit kommenteissasi jankuttamaan sitä, miten kaikki pelottaa ja ahdistaa, ihan kuten kommentoija sanoi.
Sitten en muista oliko se eilen illalla vai tänään aamulla, kun joku kommentoi että hänellä oli ollut niin, että piti keskittyä jo pelkkään hengittämiseen, niin otit kopin siitäkin ja aloit kirjoittamaan, miten pitää keskittyä koko ajan hengittämiseenkin.
Siinäpä pohdittavaa muillekin, kun sitä mukaa oireet "kuuluvat tähän hetkeen", kun joku niistä mainitsee/tietää, mutta ei ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Taas muuten välttelet. MIKSI ET MENNYT PÄIVYSTYKSEEN TAI SOITTANUT 112?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Niin tai sitten ovat vain kyllästyneitä jatkuviin "ongelmiisi". Vaikutat nimittäin ihmiseltä, joka diagnosoi itselleen milloin minkäkin vaivan ja kaikki on aina huonosti. Kyllä siihen vain jokainen väsyy, myös vanhemmat. Tiedätkö, että itsesäälissä kieriskely on todella vastenmielinen piirre ihmisessä?
Vaikuttaa siltä, että ap on omaksunut uhrimentaliteetin. Uhrina saa huomiota ja sekoittaa sen välittämiseen ja kokee olevansa tärkeä. Uhriutumisesta on aika vaikeaa päästä eroon, mutta se ei ole kuitenkaan mahdotonta. Tarvis terapiaa.
Miksi täällä vaan väännellään mun kirjoittamia asioita, ja yritetään todistaa mun huomiot vääriksi (kaivetaan hiekkaa mun alta). Suhtautuminen on myös hirveän vihamielistä. ): On täällä onneksi ollut ystävällisiäkin kommentteja. Mutta moni ei selvästikään voi sietää mua. Johtuu varmaankin mun pelokkuudesta ja herkkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otitko sitä Ketipinoria, kuten eilen psyk. polilta ohjeistettiin?
Otin, mutta olin kai liian ahdistunut nukkumaan. Nukuin tunnin. 😞.
Entä opamoxia, mitä lääkäri ei haluaisi sinun ottavan?
Otin puolikkaan Opamoxin illalla ja "nukkumaan" mennessä kokonaisen. ):
Eli 45 mg opamoxia. Mitä tapahtuu kun lääkäri ei enää kirjoita sulle noita? Kannattaako sun enää ottaa noita kun ne ylläpitää sun unettomuutta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä vaan väännellään mun kirjoittamia asioita, ja yritetään todistaa mun huomiot vääriksi (kaivetaan hiekkaa mun alta). Suhtautuminen on myös hirveän vihamielistä. ): On täällä onneksi ollut ystävällisiäkin kommentteja. Mutta moni ei selvästikään voi sietää mua. Johtuu varmaankin mun pelokkuudesta ja herkkyydestä.
Sinä et ota ohjeita vastaan. Se turhauttaa.
Unettomuus johtuu ylivastuullisuudesta. Lopeta olemasta niin vastuullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Taas muuten välttelet. MIKSI ET MENNYT PÄIVYSTYKSEEN TAI SOITTANUT 112?
Ei ne ota mun hätää tosissaan, koska olen sosiaalisesti niin huono, ujo ja arka. ): Jos soittaisin 112, niin siellä oltaisiin vain vihaisia, kun kuormitan järjestelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otitko sitä Ketipinoria, kuten eilen psyk. polilta ohjeistettiin?
Otin, mutta olin kai liian ahdistunut nukkumaan. Nukuin tunnin. 😞.
Entä opamoxia, mitä lääkäri ei haluaisi sinun ottavan?
Otin puolikkaan Opamoxin illalla ja "nukkumaan" mennessä kokonaisen. ):
Eli 45 mg opamoxia. Mitä tapahtuu kun lääkäri ei enää kirjoita sulle noita? Kannattaako sun enää ottaa noita kun ne ylläpitää sun unettomuutta?
Ei vaan 15mg + 7,5 mg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Taas muuten välttelet. MIKSI ET MENNYT PÄIVYSTYKSEEN TAI SOITTANUT 112?
Ei ne ota mun hätää tosissaan, koska olen sosiaalisesti niin huono, ujo ja arka. ): Jos soittaisin 112, niin siellä oltaisiin vain vihaisia, kun kuormitan järjestelmää.
No kuule pyydä vaikka vanhempiasi soittamaan tai kävele sinne päivystykseen sisään. Tämän takia kaikilla menee hermo, kun mikään neuvo ei kelpaa vaan keksit tekosyitä. Ainoat ohjeet jotka kelpaavat, sisältävät lääkkeitä, joten olet vain koukussa niihin ja taidat yrittää kalastella jotain keinoa, jolla saisit lääkärin kirjoittamaan vielä enemmän/vahvempia lääkkeitä. Tai sitten lääkäri on sanonut sinulle että tämä on viimeinen x-resepti ja yrität keksiä miten saisit sille jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Unettomuus johtuu ylivastuullisuudesta. Lopeta olemasta niin vastuullinen.
No tämä tuskin on ongelma ap.n kohdalla :'D
Vierailija kirjoitti:
Unettomuus johtuu ylivastuullisuudesta. Lopeta olemasta niin vastuullinen.
Tuntemani uniongelmista kärsivät ovat sellaisia, joilla on yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteita. Heiltä on joko vanhemmat kuolleet tai vanhemmat eivät ole antaneet tarvittuta turvallisuuden kokemusta. Ovat tottuneet selviämään äärimmäisen itsenäisesti ja siksi stressaavat kaikesta mahdollisesta. Siksi eivät saa unta kun kaikki mahdolliset maailman murheet painavat yksin heidän hartioillaan. Joutuvat ottamaan tai ovat oppineet ottamaan kaikki hoidettavaksi yksin.
Kyllähän se yöunet vie keneltä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Taas muuten välttelet. MIKSI ET MENNYT PÄIVYSTYKSEEN TAI SOITTANUT 112?
Ei ne ota mun hätää tosissaan, koska olen sosiaalisesti niin huono, ujo ja arka. ): Jos soittaisin 112, niin siellä oltaisiin vain vihaisia, kun kuormitan järjestelmää.
No kuule annapas sitten osoitteesi, niin täältä palstalta voi joku soittaa puolestasi, eikä varmasti ole vihainen päivystäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mun olisi vaan parempi kuolla.😭. Mä en pärjää tässä yhteiskunnassa, en jaksa taistella.
Olethan sä menossa sinne kuntouttavaan työtoimintaan, sieltäkin voi avautua uusia ovia. Jossain vaiheessa pystyt takuulla opiskelemaankin mahdollisesti. Ennenkaikkea sun pitäisi tavata vaikka hampaat irvessä toisia ihmisiä. Kyllä päänuppi itsekullakin olis koetuksella, jos vaan kämpässään vehtaa. Käy edes kaupassa. Kukaan/mikään ei pysty sulle mielekkyyttä tarjottimella tuomaan, jos et itse mihinkään osallistu. Ota askelia, aluksi lyhyitä ja pieniä, siitä se alkaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Hienosti välttelet itsellesi epämieluisiin kommentteihin vastaamista, eli niihin, joissa kehotetaan hakemaan sitä apua, eikä vain jankuttamaan ja kitisemään.
Eli vielä kerran, miksi et mennyt päivystykseen tai soittanut 112?
Ilmeisesti vanhempasi tietävät sinun vain kerjäävän huomiota, kun heitä ei kiinnosta tilanteesi, koska tietävät ettei mitään aitoa hätää ole. Koska kyllä itse äitinä taistelisin aikuisenkin lapseni hoitoon vaikka väkisin, tai veisin yksityiselle ja ottaisin sitä varten lainan.
Mun vanhemmat ei ole koskaan oikein välittänyt musta. 😞. He myös kieltävät kaikki negatiiviset asiat.
Taas muuten välttelet. MIKSI ET MENNYT PÄIVYSTYKSEEN TAI SOITTANUT 112?
Ei ne ota mun hätää tosissaan, koska olen sosiaalisesti niin huono, ujo ja arka. ): Jos soittaisin 112, niin siellä oltaisiin vain vihaisia, kun kuormitan järjestelmää.
No kuule pyydä vaikka vanhempiasi soittamaan tai kävele sinne päivystykseen sisään. Tämän takia kaikilla menee hermo, kun mikään neuvo ei kelpaa vaan keksit tekosyitä. Ainoat ohjeet jotka kelpaavat, sisältävät lääkkeitä, joten olet vain koukussa niihin ja taidat yrittää kalastella jotain keinoa, jolla saisit lääkärin kirjoittamaan vielä enemmän/vahvempia lääkkeitä. Tai sitten lääkäri on sanonut sinulle että tämä on viimeinen x-resepti ja yrität keksiä miten saisit sille jatkoa.
Miksi te haluatte uskoa musta pahinta. Olen ottanut aina lääkkeitä annosohjeiden mukaisesti, eikä lääkäri ole sanonut mistään reseptistä, että tämä on viimeinen resepti. Enkä ole minkään lääkkeiden perässä pelkästään, haluaisin vain nukkua edes kerran (kaksi) viikossa. 😭. Olen vain hirveän hädissäni johtuen kaikesta valvomisesta.
Ehkä mun olisi vaan parempi kuolla.😭. Mä en pärjää tässä yhteiskunnassa, en jaksa taistella.