Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksikään taho (puoluekantaan katsomatta) ei Suomessa näe kvartaalia 25 vuotena tai mieti Suomen pitkäaikaista selviytymistä
05.06.2026 |
Kaikkia kiinnostaa vain joku seuraavan vuosineljänneksen talouskasvu tai se, miten paljon jotain kiinteistöjä on mennyt kaupaksi missäkin maakunnassa, tai miten monta miljoonaa saadaan nipistettyä sieltä tai täältä julkishallinnosta.
Ketään ei kiinnosta millaiset elinolot omilla lapsilla tai lapsenlapsilla on vaikkapa 2050-luvulla. Ja tämä ei ole kritiikki pelkästään hallituspuolueille vaan yhtä lailla kaikille puolueille.
Meillä ei ole jonkun Kiinan kaltaista dynastista ajattelua millään poliittisella tasolla, jossa valtio nähdään monisatavuotisena projektina. Katsotaan sokeasti korkeintaan ensi vuoteen jos sinnekään.
Ketään ei kiinnosta kerrannaisvaikutukset, se miten tänään tehty panostus tai leikkaus näkyy 20 vuoden kuluttua jne., kaikkia kiinnostaa vain ja ainoastaan nykyhetki kuin jotain kultakalaa.
Kommentit (5)
Yleinen piilotettu sentimentti tuntuu olevan että Suomi on epäonnistunut valtio josta pitää repiä ulos niin paljon resursseja kuin mahdollista poliittisilla hillotolpilla. Mahdollisimman nopeasti, mieluiten heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin.
Juuri päätettiin että lapsilisään vielä enemmän kiristyksiä ja leikkauksia tilanteessa jossa yksilapsisillakin perheillä on tiukkaa.
Ja ihmetellään kun Suomi laskee maailman syntyvyystilastoissa sinne absoluuttiseen häntään Etelä-Korean ja Taiwanin kavereiksi.
Saa nähdä miten eläkejärjestelmä kestää sitä että muutaman vuosikymmenen päästä 80-90% väestöstä on eläkeläisiä ja lapsia sekä työikäisiä on murto-osa. Etenkin kun yhä useampi elää 90+ vuotiaaksi.
Mitenkään olematta rasistinen, dynastiseen ajatteluun perustuvat valtiot ovat yleensä melko yhtenäisiä etnisesti kuten Japani tai Kiina. Tai vaikka entisaikojen Saksa tai Suomi.
Ei Yhdysvalloissakaan ole enää mitään poliittista jatkuvuutta vaan päätöksiä tehdään sen perusteella mikä sillä hetkellä vallassa olevia hyödyttää seuraavan vuoden aikana.
On niitä, mutta ne ihmiset kuten Sixten Korkman jotka yrittävät selittää sitä pitkäjänteisen ajattelun hyötyä päättäjille eivät päädy politiikkaan koska se ei kiinnosta heitä.
Lyhytjänteisiä päätöksiä on siellä tekemässä ties mitä entisiä hiihtäjiä, tv-persoonia, maaseudun baariuhoajia ja julkkiksia. Ei sillä materiaalilla tehdä mitään sadan vuoden tiekarttoja.