Kannattaako olla nirso miesten suhteen

Se rima on siis suhteen laadulle, ei miehen ulkonäölle. Toki pitää kemiaa olla, mutta ulkonäkö ei välttämättä liity olennaisesti kemiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?

Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.

Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.

Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.

Mitä tarkoitat kiltillä ja kunnollisella? Minkä tai kenen mittapuun mukaan tuo kunnollisuus mitataan - esim. jollain sovinnaisella uskovaisella voi olla siitä erilainen käsitys kuin monella muulla? Ja mitä kiltti tarkoittaa aikuisen kohdalla? lasten kohdallahan kiltti tarkoittaa tottelevaista, sellaista joka ei sano vastaan eikä kyseenalaista, mutta onko tällaiset ominaisuudet toivottuja aikuisen kohdalla? Edes lasten kohdalla ei nykyisin pidetä enää "hyveenä" nimenomaan kilttiyttä.

Ja millainen mies on perheenisämateriaalia, ja miksi tämä olisi hyvä kriteeri niillekin, jotka eivät toivo lapsia? Olen itse 45-v nainen ja minulla on lapsia, mutta en todellakaan osaisi sanoa, minkälainen mies olisi "perheenisämateriaalia" - tässäkin ihmisillä on vähän erilaiset ihanteet ja kriteerit. Suurin osa perheenisistä on kuitenkin sellaisia, joita en voisi kuvitella omaksi kumppanikseni, vaikka varmaan ihan hyviä isiä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?

Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.

Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.

Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.

En vähättelisi pinnallisia ominaisuuksia. En sietäisi pitkään miestä joka ei viehätä minua myös ulkoisesti. Lihavuus miehellä on myös täysi este suhteen muodostukselle. Pituus miehellä nyt ei ole niin kiveen hakattu ellei sitten ole todellakin mikään pihatonttu.

Kohtuullinen varallisuus on myös muodostunut kriteeriksi, kun on tullut joskus oltua suhteessa pienituloisen miehen kanssa ja se oli aika ajoin todella masentavaa kituuttamista.

Eli jos on nuorena timmissä kunnossa ja varaton, jätät miehen kun hän viiskymppiseen mennessä vähän lihoo ja pinkka on kunnossa?

Sun kaltaiset naiset kannattaa kiertää kaukaa...

Hyväksykää vaan itsenne minkälaisena tahansa, mutta älkää vaatiko että kukaan hyväksyy teidät parisuhteeseen minkälaisena tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Se rima on siis suhteen laadulle, ei miehen ulkonäölle. Toki pitää kemiaa olla, mutta ulkonäkö ei välttämättä liity olennaisesti kemiaan.

Kyllä minulla ainakin liittyy. Kaveriksi kelpaa hyvät tyypit jotka ei kuitenkaan viehätä ulkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksykää vaan itsenne minkälaisena tahansa, mutta älkää vaatiko että kukaan hyväksyy teidät parisuhteeseen minkälaisena tahansa.

Ei kai kukaan vaadikaan, hassu kuvitelma. Kuten avauskin. Ainoa syy alkaa tutustua toiseen seksi-/parisuhdemielessä on se, että hän herättää kiinnostuksen ja on puoleensavetävä. Paitsi jos haussa on seksitön ja läheisyydetön järkisuhde. Ei se ole nirsoutta. Parisuhde syntyy siitä, että kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, ei siitä että päättää alkaa olla yhdessä.

Jos on nirso kumppanin hyväksymisen suhteen, kannattaa olla nirso myös itsensä suhteen. Eli vaatia samat itseltä. Muuten elää fantasiassa.

Kannattaa antaa mahdollisuus tutustumiseen, mutta huonolta vaikuttavan kanssa ei kannata jatkaa. Yksi parhaista suhteistani oli miehen kanssa, jota en ikinä mitenkään olisi huomannut, ellei meillä olisi ollut niin paljon töitä yhdessä. Muutamassa kuukaudessa tunsimme vahvaa yhteenkuuluvuutta.

Ääripäät on aina pahoja. Pelkkään ulkonäköön ja ensivaikutelmaan luottaminen voi olla hyvinkin petollista.

Kyllä kannattaa! Voi kun joku olisi kertonut tämän nuorelle minälleni. Sen sijaan uskoin ulisevia ukkoja joiden mielestä naisilla ei saisi olla mitään standardeja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Mitäs hyötyä siitä olisi, että "saa miehen", joka on jokin hätävara?

Naiset ei ole pelkän mulkun perässä vaan kokonaisen tyydyttävän ihmissuhteen. Siinä me ollaan erilaisia kuin sinä, joka haet pelkkää reikää. Huonoa irtokikkeliä saisi helposti jos sitä kaipaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksykää vaan itsenne minkälaisena tahansa, mutta älkää vaatiko että kukaan hyväksyy teidät parisuhteeseen minkälaisena tahansa.

Ei kai kukaan vaadikaan, hassu kuvitelma. Kuten avauskin. Ainoa syy alkaa tutustua toiseen seksi-/parisuhdemielessä on se, että hän herättää kiinnostuksen ja on puoleensavetävä. Paitsi jos haussa on seksitön ja läheisyydetön järkisuhde. Ei se ole nirsoutta. Parisuhde syntyy siitä, että kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, ei siitä että päättää alkaa olla yhdessä.

Valitettavasti tämän ei tarvitse tapahtua kuin toisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?

Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.

Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.

Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.

En vähättelisi pinnallisia ominaisuuksia. En sietäisi pitkään miestä joka ei viehätä minua myös ulkoisesti. Lihavuus miehellä on myös täysi este suhteen muodostukselle. Pituus miehellä nyt ei ole niin kiveen hakattu ellei sitten ole todellakin mikään pihatonttu.

Kohtuullinen varallisuus on myös muodostunut kriteeriksi, kun on tullut joskus oltua suhteessa pienituloisen miehen kanssa ja se oli aika ajoin todella masentavaa kituuttamista.

Eli jos on nuorena timmissä kunnossa ja varaton, jätät miehen kun hän viiskymppiseen mennessä vähän lihoo ja pinkka on kunnossa?

Sun kaltaiset naiset kannattaa kiertää kaukaa...

Noinhan hän ei kirjoittanut, joten oletan, että tyhmyytesi ja aggressiivisuutesi takia naiset kiertävät sinut kaukaa.

Ulkonäkö voi olla tärkeä aluksi, sitähän se on sinullekin. Jatko riippuu täysin luonteesta, käytöksestä ja siitä, onko yhteisiä arvoja, harrastuksia, kiinnostuksenkohteita ja tavoitteita.

Kannattaa! Kannattaa vaatia komea, rikasta ja pitkää miestä vaikka itse olisit työtön yh kaljamahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Mitäs hyötyä siitä olisi, että "saa miehen", joka on jokin hätävara?

Naiset ei ole pelkän mulkun perässä vaan kokonaisen tyydyttävän ihmissuhteen. Siinä me ollaan erilaisia kuin sinä, joka haet pelkkää reikää. Huonoa irtokikkeliä saisi helposti jos sitä kaipaisi.

Kukaan muu ei ole puhunut noista kuin sinä. Hyvän miehen todellakin saa. Jos siis haluaa hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Ei kai kukaan mistään paskoista tai hätävaroista ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksykää vaan itsenne minkälaisena tahansa, mutta älkää vaatiko että kukaan hyväksyy teidät parisuhteeseen minkälaisena tahansa.

Ei kai kukaan vaadikaan, hassu kuvitelma. Kuten avauskin. Ainoa syy alkaa tutustua toiseen seksi-/parisuhdemielessä on se, että hän herättää kiinnostuksen ja on puoleensavetävä. Paitsi jos haussa on seksitön ja läheisyydetön järkisuhde. Ei se ole nirsoutta. Parisuhde syntyy siitä, että kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, ei siitä että päättää alkaa olla yhdessä.

Valitettavasti tämän ei tarvitse tapahtua kuin toisen kohdalla.

Miten niin? Ei se sitten mikään parisuhde ole. Oma on pulmasi jos sellaiseen rupeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?

Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.

Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.

Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.

En vähättelisi pinnallisia ominaisuuksia. En sietäisi pitkään miestä joka ei viehätä minua myös ulkoisesti. Lihavuus miehellä on myös täysi este suhteen muodostukselle. Pituus miehellä nyt ei ole niin kiveen hakattu ellei sitten ole todellakin mikään pihatonttu.

Kohtuullinen varallisuus on myös muodostunut kriteeriksi, kun on tullut joskus oltua suhteessa pienituloisen miehen kanssa ja se oli aika ajoin todella masentavaa kituuttamista.

Eli jos on nuorena timmissä kunnossa ja varaton, jätät miehen kun hän viiskymppiseen mennessä vähän lihoo ja pinkka on kunnossa?

Sun kaltaiset naiset kannattaa kiertää kaukaa...

Tuo sisälukutaito on monella hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Mitäs hyötyä siitä olisi, että "saa miehen", joka on jokin hätävara?

Naiset ei ole pelkän mulkun perässä vaan kokonaisen tyydyttävän ihmissuhteen. Siinä me ollaan erilaisia kuin sinä, joka haet pelkkää reikää. Huonoa irtokikkeliä saisi helposti jos sitä kaipaisi.

Kukaan muu ei ole puhunut noista kuin sinä. Hyvän miehen todellakin saa. Jos siis haluaa hyvän miehen ja hyvän parisuhteen. Ei kai kukaan mistään paskoista tai hätävaroista ole kiinnostunut.

Sepä se, ja siksihän inceleitä itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa! Kannattaa vaatia komea, rikasta ja pitkää miestä vaikka itse olisit työtön yh kaljamahalla.

T. Incel, jolla läskimaha ja toimeentulotuki