Kannattaako olla nirso miesten suhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Ehdottomasti. Olen ollut huonoissa parisuhteissa, ja se ei ole sen arvoista. On olemassa hyviä miehiä, ja heitä kannattaa etsiä, ja myös varmistaa terapian ja muiden avulla, että on itse valmis hyvään parisuhteeseen. Jokainen asettaa itse toiveensa, mutta mielestäni hyvä on jakaa nämä kolmeen kategoriaan; pakko olla, kiva olla ja deal-breaker. Pakko olla on sellainen, mistä et jousta. Vaikkapa että miehen on oltava lempeä. Kiva olla on ne, mitkä tuo jotain ekstraa suhteeseen, mutta ei ole kovin tärkeää, eli jos mies on muuten hyvä tyyppi, niin tämä voi puuttua. Vaikka urheilullisuus. Sitten deal-breaker on sellainen piirre, joka ehdottomasti este suhteelle. Vaikkapa ilkeily. Sitten on helpompi navigoida markkinoita.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen kelpuutan vain 1% naisista joita tapailen, loppuja 99% vain panen. Jännä kun ei ne naiset silti minnekään katoa.

M47

Ne ajattelevat sinusta samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Naisettomaksi jäämiseen ei tarvitse mitään mielenterveysongelmaa. Itseluottamuksen puute riittää ja sitä naiset ei anna anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, jokainen saa valita seuransa tai olla valitsematta. Se on AINA kahden kauppa, incelit.

On myös ihan ok haluta seksiä ja läheisyyttä, ei tarvitse tuota lisääntymisbiologiaa jankuttaa. Mutta fyysisen läheisyyden edellytys on henkinen läheisyys ja luottamus. Molemminpuolinen.

Miten selität sitten yhden yön jutut?

En harrasta niitä.

Vierailija kirjoitti:

Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?

Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.

Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.

Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.

Tämä kertaa sata.

Olen ollut parisuhteissa, joissa minulle mm. harmiteltu päin naamaa, kun ei ole ollut enempää "vientiä" naisten keskuudessa. Ei juuri huomioitu, en ole koskaan näin päälle kolmekymppisenä ollut treffeillä, jotka mies olisi suunnitellut minulle. Itse olen kaiken järjestänyt ja organisoinut, toisen tarvinnut vain lähteä mukaan.

Nämä nyt päällimmäisenä, miksi nyt tuoreimman eron jälkeen alkaa kyteä mielessä ajatus, että jos olisin sitten vain yksin. Vien tästedes vain itse itseni treffeille ja olen kunnioittava ja rakastava itse itseäni kohtaan.

Parisuhteissa kun en näitä ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Ai. Minä kehitän itseäni, että ELÄMÄNI olisi mielenkiintoista ja saisin siitä enemmän irti, en siksi että olisi pakkomielle "saada mies". 🙄

Eri

Tyypillinen voimaantunut feministi, joka halveksuu ajatusta siitä että tekisi jotain miehen vuoksi, vaikka samalla haaveilee hyvästä parisuhteesta johon väistämättä kuuluu se että molemmat huomioivat toista ja tekevät töitä pitääkseen toisen tyytyväisenä.

Mitäs sinä teet naisen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa. Parempi yksin kuin jonkun "ihan kivan" kanssa, jota kohtaan ei oikeasti tunne mitään vain siksi ettei olisi yksin. Ei ole reilua sille miehellekään, joka mahdollisesti on oikeasti rakastunut, että sinä oot siinä vaan, kun muuten oisit yksin ja tyydyit mieheen, joka ei lyö tai huuda (mikä on minimivaatimus puolisolle).

Väärin on jättää se mies, kun tyytymisestähän hänenkin puoleltaan on kysymys. Tunteet johtuvat vain siitä, että on uskonut tämän naisen haluavan pysyä siinä ja kehittelee siksi ne tunteet. Miehellä halu olla yhdessä siksi, kun on parempi olla kaksin kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Mitenkä autat naisettomaksi jääviä miehiä? Tarjoamalla itseäsi heille? Ei se psykiatrikaan ala niille miehille vaimoksi vaan kynii rahat ja suosittelee jotain lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Naisettomaksi jäämiseen ei tarvitse mitään mielenterveysongelmaa. Itseluottamuksen puute riittää ja sitä naiset ei anna anteeksi.

Itseluottamuksen saavuttaa jokainen vähitellen hyväksymällä itsensä, ymmärtämällä lahjansa ja pyrkimällä korjaamaan ne puutteet, jotka haluaa ja voi. Se on osa kypsymisprosessia ja tehdään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hyvännäköinen, niin ehdottomasti kannattaa, ja pitääkin olla nirso.

Jos et ole hyvännäköinen, niin nirsoilu ei välttämättä ole kovin hyvä idea.

Miten ulkonäöllä voi tuohon olla mitään merkitystä?

Hyvännäköisellä on moninkertaisesti enemmän valinnanvaraa (määrä) ja laadukkaampaa materiaali siinä määrässä.

Vai väitätkö että Anne Kukkohovi ja joku ostarin kassi-Alma on samalla viivalla - jos ikä on sama ja molemmat haluaa parisuhteen miehen kanssa

Kukkohovihan on eronnut, kassi-Almalla voi olla ihan hyvä ja kestävä parisuhde jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Mitenkä autat naisettomaksi jääviä miehiä? Tarjoamalla itseäsi heille? Ei se psykiatrikaan ala niille miehille vaimoksi vaan kynii rahat ja suosittelee jotain lääkitystä.

Vain otettu lääke auttaa. Jos olet sairas, häiriintynyt tms, yritä hoitaa se, koska eihän kukaan huoli katkeraa miestä, joka ei viitsi tehdä itselleenkään mitään. Mitä iloa hänestä toiselle sitten olisi? Omaishoitajuus on raskasta.

Miesten lyhyempään elinikään on suurin syy nimenomaan se, etteivät miehet viitsi hoitaa terveysongelmiaan ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Mitenkä autat naisettomaksi jääviä miehiä? Tarjoamalla itseäsi heille? Ei se psykiatrikaan ala niille miehille vaimoksi vaan kynii rahat ja suosittelee jotain lääkitystä.

Julkisella psykiatria on maksutonta avopuolella. Hae lähete terveyskeskuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Tässäkin voi olla yksi syy siihen, miksi nykyään on niin paljon sinkkuja ja lapsettomia. Halutaan olla niin tyytyväisiä itseensä tekemättä mitään uhrauksia. Kivointa saattaa olla maata sohvalla, syödä pullaa ja roskaruokaa, katsoa leffoja ja käydä kaljalla. Eihän nyt noista voi luopua, koska elämästähän tulisi ehdollista, eikä kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Naisettomaksi jäämiseen ei tarvitse mitään mielenterveysongelmaa. Itseluottamuksen puute riittää ja sitä naiset ei anna anteeksi.

Itseluottamuksen saavuttaa jokainen vähitellen hyväksymällä itsensä, ymmärtämällä lahjansa ja pyrkimällä korjaamaan ne puutteet, jotka haluaa ja voi. Se on osa kypsymisprosessia ja tehdään itse.

Ei miehetkään vaadi naisilta kypsymistä, itsensä kehittämistä ja ihan raakileet naiset saa suhteen ja perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Tässäkin voi olla yksi syy siihen, miksi nykyään on niin paljon sinkkuja ja lapsettomia. Halutaan olla niin tyytyväisiä itseensä tekemättä mitään uhrauksia. Kivointa saattaa olla maata sohvalla, syödä pullaa ja roskaruokaa, katsoa leffoja ja käydä kaljalla. Eihän nyt noista voi luopua, koska elämästähän tulisi ehdollista, eikä kivaa.

Kyllä, haluan olla tyytyväinen itseeni tekemättä uhrauksia. En syö pullaa enkä roskaruokaa, mutta nautin istua parvekkeella lukemassa, juoda valkoviiniä, katsoa sarjoja suoratoistosta ja ottaa janooni kaljan. Todellakin haluan elää elämää, josta nautin. Siksi elämänkumppaninakin on ihminen, joka nauttii noista samoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa. Parempi yksin kuin jonkun "ihan kivan" kanssa, jota kohtaan ei oikeasti tunne mitään vain siksi ettei olisi yksin. Ei ole reilua sille miehellekään, joka mahdollisesti on oikeasti rakastunut, että sinä oot siinä vaan, kun muuten oisit yksin ja tyydyit mieheen, joka ei lyö tai huuda (mikä on minimivaatimus puolisolle).

Väärin on jättää se mies, kun tyytymisestähän hänenkin puoleltaan on kysymys. Tunteet johtuvat vain siitä, että on uskonut tämän naisen haluavan pysyä siinä ja kehittelee siksi ne tunteet. Miehellä halu olla yhdessä siksi, kun on parempi olla kaksin kuin yksin.

Tuo on sairaus. Joko läheisriippuvuutta tai epävakaa persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta naisettomaksi jäävissä miehissä on se että ihan tutkimustenkin mukaan ne miehet sairastaa enemmän ja kuolevat nuorempina. Myös päihdeongelmat ovat yleisiä yksinjäävillä miehillä.

Mitä hyvää tuossa on? Mua surettaa se, että nuo miehet heittävät hukkaan ainoan elämänsä, kun eivät ole saaneet oikea-aikaista ja riittävää psykiatrista tai muuta apua.

Naisettomaksi jäämiseen ei tarvitse mitään mielenterveysongelmaa. Itseluottamuksen puute riittää ja sitä naiset ei anna anteeksi.

Itseluottamuksen saavuttaa jokainen vähitellen hyväksymällä itsensä, ymmärtämällä lahjansa ja pyrkimällä korjaamaan ne puutteet, jotka haluaa ja voi. Se on osa kypsymisprosessia ja tehdään itse.

Ei miehetkään vaadi naisilta kypsymistä, itsensä kehittämistä ja ihan raakileet naiset saa suhteen ja perheen.

"Eihän miehetkään", "saa suhteen".

Mene poika kasvamaan. Ei sinulla ole tietoa eikä ymmärrystä aikuisten juttuihin.

T. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.

Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.

Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.

Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.

Itsensä kehittäminen on järkevää ihan itsensäkin vuoksi. Jos on ylipainoinen, liikuntaa harrastamaton ja jumittunut omiin kapeisiin mielipiteisiin, ei ole mitään hienoa siinä että ei muutu vaan on edelleen samanlainen. Ihan yhtä lailla sitä on edelleen oma itsensä, vaikka söisi terveellisemmin, olisi hyväkuntoinen ja normaalipainoinen ja kypsempi ajattelultaan. Ja voisi löytyä ap:lle se mieskin mistä haaveilee. Itsensä hyväksymistä tehdään liikaakin tekosyynä sille että jämähtää paikalleen.

Osittain samaa mieltä. Itseasiassa meinasinkin kirjoittaa, että itsensä takia kannattaa toki huolehtia omasta hyvinvoinnista. Mutta se oma hyvinvointi ja tasapaino ei välttämättä tarkoita täysin samoja asioita kuin ne joita vastakkainen sukupuoli pitää suurimmassa arvossa. Esimerkiksi joidenkin miesten ulkonäköihanne lähentelee alipainoa, eikä terveys ja hyvinvointi vaadi niin matalaa painoa. Moni voi ihan hyvin siellä normaalipainon yläpäässä, vaikka onkin joidenkin miesten makuun liian "läski".

Toiseksi, joskus ihminen voi paremmin vaikka ylipainoisena mutta itsensä hyväksyvänä kuin hoikkana, mutta niin että se itsehyväksyntä on ehdollista ja riippuu painonhallinnan onnistumisesta.

Tässäkin voi olla yksi syy siihen, miksi nykyään on niin paljon sinkkuja ja lapsettomia. Halutaan olla niin tyytyväisiä itseensä tekemättä mitään uhrauksia. Kivointa saattaa olla maata sohvalla, syödä pullaa ja roskaruokaa, katsoa leffoja ja käydä kaljalla. Eihän nyt noista voi luopua, koska elämästähän tulisi ehdollista, eikä kivaa.

Eipä elämän pidä myöskään olla sarjauhrautumista, joka tekee noin stnan katkeraksi. Mutta tee toki omalla tavallasi, jotkuthan nauttii marttyyriudesta.