Kannattaako olla nirso miesten suhteen
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannattaisi. Minä tavallinen silmälasipäinen mies jään nirsolta naiselta huomaamatta.
Minä olen tällä hetkellä ihastunut tavalliseen, silmälasipäiseen, iskävatsaiseen mieheen. Mutta hän onkin mukava eikä vihaa naisia tai ole katkera.
Kannattaa olla. Ihmiskunta tyhmenee, kun lisäännytään liian tyhmien kanssa.
Voitko olla olematta? Hyvään suhteeseen tarvitaan molemminpuolista seksuaalista halua, välittämistä ja luottamusta. Niistä ei kannata tinkiä, muuteen rikkoo itsensä.
Itse homona olen paljon mieluummin yksin ilman miestä kuin että suostuisin niihin outoihin kuvottaviin fetissihommiin, jotka näyttää niin monien homojen suurena intohimona olevan.
Ehkä pitäisi salaa alkaa naisia tapailemaan, mutta naistenkin suhteen olen tosi nirso, kun pitäisi olla hoikka, kaunis ja nuori. että kelpaa minulle...
Vierailija kirjoitti:
Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.
Ai. Minä kehitän itseäni, että ELÄMÄNI olisi mielenkiintoista ja saisin siitä enemmän irti, en siksi että olisi pakkomielle "saada mies". 🙄
Eri
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiiviset alapeukuttaa, kun joku vihjaa että naisenkin pitäisi tehdä töitä itsensä eteen saadakseen hyvän miehen.
Reliikki tuli pilkkaamaan naisia oletuksenaan että nykypäivänä tarvitaan parisuhde selviytyäkseen.
On se kumma, että miehille ei kelpaa kaikki toiset miehet kavereiksi. Kunpa röllit kehtaisivat itkeä tätä suurempaa suruaan.
Parisuhteen kelpuutan vain 1% naisista joita tapailen, loppuja 99% vain panen. Jännä kun ei ne naiset silti minnekään katoa.
M47
Parisuhde ei ole minulle mitenkään tärkeä asia, joten todellakin olen nirso miesten suhteen.
Mut kyl ap joko
- laskee rimaa, joka ilmeisesti on todella korkealla jos tavismiehet ei kelpaa
tai
- katkeroituu palstamammaksi, jotka itkee yksin yksinäisyyttään iltasin ja avautuu voimaantuneesti itsestään ja "kyllä yksin pärjää tosin hyvin" täällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.
Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.
Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?
Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.
Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.
Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.
En ole tätä neuvoa koskaan ymmärtänyt. Miten onnellinen on parisuhde jossa mies haluaa naista mutta nainen ei miestä? Miehen mielestä varmaan voi ollakin todella onnellinen, mutta naisen näkökulmasta tuskin. Kyllä jokainen haluaa kumppanin jota haluaa koskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa, jokainen saa valita seuransa tai olla valitsematta. Se on AINA kahden kauppa, incelit.
On myös ihan ok haluta seksiä ja läheisyyttä, ei tarvitse tuota lisääntymisbiologiaa jankuttaa. Mutta fyysisen läheisyyden edellytys on henkinen läheisyys ja luottamus. Molemminpuolinen.
Juuri noin. Hienosti sanottu. Fyysinen läheisyys ei tarkoita että tänään voisinkin suorittaa yhdynnän. Jos päivien mittaan ei ole halauksia, pusua, kädestä pitämistä, sanoisin että suhde on tuhoon tuomittu. Eksäni ei tätä ymmärtänyt. Halatkaa hyvät ihmiset ja pariskunnat toisianne ihan päivällä arkisten askareitten lomassa! Terveisin kokemusasiantuntija
Juuri näin se on. Jos ei ole läheisyyttä, ei kiinnosta myöskään suhde, ainakaan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa, jokainen saa valita seuransa tai olla valitsematta. Se on AINA kahden kauppa, incelit.
On myös ihan ok haluta seksiä ja läheisyyttä, ei tarvitse tuota lisääntymisbiologiaa jankuttaa. Mutta fyysisen läheisyyden edellytys on henkinen läheisyys ja luottamus. Molemminpuolinen.
Miten selität sitten yhden yön jutut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.
Tämä. Eihän kilpailtua työpaikkaakaan haeta ilman koulutusta hokemalla, että olen hyvä just sellaisena kuin olen. Parisuhteessakin pitäisi huolehtia kunnosta, ulkonäköstä, terveydestä, toisen huomioimisesta ja monesta muusta asiasta. Jos ei ole valmis mitään noista tekemään niin sitten saa kaapia sieltä tynnyrin pohjilta jämät, koska se on oma taso.
Ei ollenkaan tarvitse mitään kaapia, voi olla ihan vaan itsekseen.
Tämä. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin miksi kokee tarvetta muuttua joksikin muuksi sen sijaan että opettelisi elämään yksin? Helpommin se kumppanikin löytyy, kun oma pää on siinä kunnossa että riittää itse itselleen ja tietää mitä haluaa elämältä. Sellainen epätoivoinen kumppaniehdokkaiden mieltymysten perässä laukkaaminen on harvoin aidosti puoleensavetävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattavinta on kehittää itseään niin että saa miehen siitä huolimatta.
Ai. Minä kehitän itseäni, että ELÄMÄNI olisi mielenkiintoista ja saisin siitä enemmän irti, en siksi että olisi pakkomielle "saada mies". 🙄
Eri
Tyypillinen voimaantunut feministi, joka halveksuu ajatusta siitä että tekisi jotain miehen vuoksi, vaikka samalla haaveilee hyvästä parisuhteesta johon väistämättä kuuluu se että molemmat huomioivat toista ja tekevät töitä pitääkseen toisen tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?
Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.
Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.
Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.
En vähättelisi pinnallisia ominaisuuksia. En sietäisi pitkään miestä joka ei viehätä minua myös ulkoisesti. Lihavuus miehellä on myös täysi este suhteen muodostukselle. Pituus miehellä nyt ei ole niin kiveen hakattu ellei sitten ole todellakin mikään pihatonttu.
Kohtuullinen varallisuus on myös muodostunut kriteeriksi, kun on tullut joskus oltua suhteessa pienituloisen miehen kanssa ja se oli aika ajoin todella masentavaa kituuttamista.
Olennainen kysymys on, että millä tavalla nirso?
Sanoisin, että naisten tulisi olla entistä nirsompia miehen luonteen hyvyyden suhteen eli olkaa yksin kunnes löydätte hyvin kohtelevan kiltin ja kunnollisen perheenisämateriaalimiehen.
Mutta pinnallisten juttujen suhteen ei kannata olla nirso.
Onnellinen parisuhde ei ole kiinni miehen naamasta/pituudesta/statuksesta/rahasta/alfaluonteesta.