Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan sydämetön kun kumppanin paniikkikohtaukset ärsyttää?
05.08.2023 |
Otsikossa siis aihe. Olen ekaa kertaa miehen kanssa lomalla, nyt jossain nuhjuisella vuokramökillä. Koko viikko ollaan jo tapeltu ja eilen oli kyllä koko loman pohjapiste.
Ennen nukkumaanmenoa mies vatkaa puhelintaan ja kysyy että voidaanko mennä ajoissa nukkumaan ja että voinko odottaa häntä nukkumaanmennessä jos hän käy suihkussa ensin. No. Hoidan kaikki omat iltatoimeni hitaasti odottaen mutta mies roikkuu vieläkin puhelimellaan. Käyn jo sänkyyn ja hän saa vihdoin aikaiseksi mennä suihkuun....mutta ei saa valoja päälle tai mitä lie ja päättää vain harjata hampaansa. Mies jauhaa että on liian kuuma, haluaa avata ikkunan, ei uskalla avata ikkunaa jos joku tulee sisälle, avaisko ikkunan, istuu puhelimellaan, pitäis avata ikkuna jne. Väsyn vatulointiin ja nukahdan, kunnes mies herättää ja kysyy missä mökin avain on kun ei voi hengittää. Mies ramppasi koko yön sisällä ja ulkona ja heräsin monta kertaa lattialautojen narinaan, oven avaukseen ja miehen puhelimen kajoon. Mies herättää ja jauhaa jostain että täällä on häkää (=takattomassa sähkölämmitteisessä mökissä) ei voi nukkua jne. Suoraan sanottuna ei kiinnostanut tippaakaan, varmasti unilta herätettynä myös ilmaisin asian samoin, ja yritin nukkua.
Aamulla mies oli sängyssä vieressäni ja vouhotti vielä jotain häkäjuttuja ja että oli valvonut viiteen rampaten ulkona. Sanoi että sai paniikkikohtauksen. Minusta mies on kamala ylidramaattinen ja muita huomioimaton prinsessa, jos koko yö pitää kolistella ja rampata ulkona ihan oman keksityn ongelmansa kanssa.
Ei ole eka kerta, teki saman kerran kotonani. Silloinkin joku häkäjuttu ja nousi silloin keskellä yötä sängystä seisomaan jyrkkien portaideni viereen huutaen että pyörtyy, tuu auttamaan. En noussut edes sängystä ja taisin silloinkin antaa unensekaiset selvät sanat lopettaa tuo sekoilu.
Suoraan sanoen jättäisin miehen jo nyt, ellemme olisi saaristossa ja molempien kotona 700/600km päässä on toisten tavaroita, kuten hänellä minun kotiavaimet jne. Olenko ihan sydämetön kauhea ihminen jos en jaksa tällaista käytöstä kolmekymppiseltä mieheltä? En halua lomailla tällaisen kanssa, muuttaa tuollaisen kanssa yhteen tai perustaa perhettä tuollaisen kanssa. Haluan kotiin keräämään miehen tavarat kotoani ja kertomaan erouutiset. Olenko kohtuuton jos en jaksa tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä?
Kommentit (135)
Tälläkin, joka googlettaa ja copy pastettaa ketjuihin pitkiä tekstejä, on todella paha ongelma. Jokainen kyllä osaa itsekin googlettaa, ei sitä tarvitse ketjuihin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse, jos suunnittelet perheenperustamista. Tommonen on lapselle aika raskas vanhempi. Tulevaisuusskenaario isä ja lapset panikoivat häkämyrkytystä yhteistuumin ja tarkistavat hellannuppeja ja ovatko ovet kiinni/auki.
Voi olla psykoosia, kun puhuu jostain häkäongelmasta.
Tee miehelle palvelus ja ohjaa hänet hoitoon.
21'v tyttäreni käski vastata näin
Ettei vain olisi alkava psykoosi?
Miehesi tarvitsee psykiatrin hoitoa, se on selvää.
Tuo "häkä" on selvää deluusiota, mikä liittyy oireena paranoidiseen skitsofreniaan.
En näe suhteellenne tulevaisuutta. Hullun kanssa ei tervejärkinen voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se paniikki aina pyörii häkäasioissa niin osta miehelle taskuun häkämittari/-varoitin.
Voi siitä sitten ihan omin silmin todeta että häkää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Voi olla skitsofrenia.
Jos te kaksi saisitte lapsia, millaisia niistä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei voi käytökselleen mitään eikä voi sitä muuttaa ilman apua ja lääkkeitä.
Jos aina pelkää häkää, tuo on harha
Paniikkikohtauksessa tuntuu, että ei saa happea ja saattaa ylihengittää, mutta ei silloin mitään kaasua epäile.
Nuo on ihan kunnon paniikkikohtauksia. Pyörtymisen pelko, hengenahdistus, ja myös tuo lievä kuumotus/vainoharhaisuus. Itse paniikkikohtauksissa pelkään mm. saavani allergisen reaktion (lol) vaikka en olisi edes syönyt mitään ja en ole millekkään allerginen :D
Normaali ihminen olen aina kausittain. Lähinnä stressaaviin elämäntilanteisiin liittyy paniikit mulla. Passita mies terapiaan.
Voi olla raskasta läheiselle kyllä tuo. Ymmärrän sinua. Ajan myötä omia paniikkikohtauksia oppii kuitenkin tunnistamaan ja "hallitsemaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....Mutta tuo miehen käytös vaikuttaa jollain tavalla todella heittäytyvältä? Toki oireita on monenlaisia, mutta ei tulisi mieleenkään vaikka olisi mikä kohtaus, häiritä noin voimakkaasti ja vieläpä lomalla. Vastuu käytöksestä on silti myös sillä, joka oireilee.
jatkan vielä: jos mies ei heittäydy vaan aidosti kärsii noin voimakkaasti, on kyseessä jokin haastavampi ahdistuneisuushäiriö tai vainoharhaisuus. Ei niitäkään tarvitse pelästyä, mutta ei tietysti ole kenenkään vastuulla ottaa vainoharhaisuudesta kärsivää kumppania, jos sellaista ei itselleen halua.
Kiitos objektiivisista sanoista. Minulle tulee miehen käytöksestä ihan kamalan vieraantunut ja yhteensopimaton olo. Haluan elämässäni vielä meloa Kanadassa. Telttailla Skotlannissa. Kävellä alppimajavaelluksen. Nähdä Patagonian. Eksän kanssa reppureissattiin kolme viikkoa Aasiassa ja koskimelottiin monen päivän reissuja. Tälle nykyiselle mökki kotimaan saaristossa keittää jo padan yli.
Kiitos kaikille vastauksista, loman jälkeiset suunnitelmat on nyt selvät.
-ap
vastaan takaisin: ei kuulosta kyllä ihan realistiselta, että mies ainakaan lähiaikoina, jos koskaan, olisi valmis vastaaviin matkoihin. Sinulla on täysi oikeus elää elämä kuten itse haluat, ja etsiä sellaista kumppania, jonka kanssa toteuttaa kyseiset haaveet.
Vaikuttaa, että sulla on tullut todella vahvoja intuitiivisia ajatuksia ja tunteita - niitä tulee kuunnella. Ei ole miehellekään oikein, että olisit noin kovan säikähdyksen tai järkytyksen jälkeen hänen kanssaan. Kotihiirimäisempiä naisia kuitenkin myös löytyy, jolloin arki olisi huomattavasti mukavampaa myös miehellekin ja molemmat olisivat onnellisia.
Pakko lisätä, että itse aikoinaan ahdistuin vieraista ympäristöistä. Mies kuitenkin tukien otti minut mukaan eri reissuille, ja jollain tavalla niissä karastuin. Nykyään nautin reissaamisesta vaikkapa teltallakin, mutta ei ole joka "hessun" tehtävä minua sellaiseen totuttaa. Olen silti kiitollinen, että elämääni sattui tulemaan joku, joka nämä menevämmät elämäntavat elämäntapoihini istutti :) Ei voi silti ikinä tietää, että kuka niistä "oppii" tykkäämään.
Montako päivää vielä lusittavana mökillä? Ehdota että palaatte kotiin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ap edes voi ottaa tuossa tilanteessa eroa, kun kumppani on selkeästi vakavasti sairas. Heitteillejättö on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo puhelimen vatkaaminen tarkottaa?
Kyykkyvatkaa puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokse, jos suunnittelet perheenperustamista. Tommonen on lapselle aika raskas vanhempi. Tulevaisuusskenaario isä ja lapset panikoivat häkämyrkytystä yhteistuumin ja tarkistavat hellannuppeja ja ovatko ovet kiinni/auki.
Vanhemmuus voi myös olla aika raskasta tuollaiselle, koska lapsiin liittyy niin paljon asioita, joista voi olla huolissaan. Ap ei kuitenkaan ole kertonut haluaako lapsia ylipäätään.
Mies on ihan selkeästi sairas, joten kyllä olet sydämetön jos jätät toisen hädässä yksin. Jättäisitkö jonkun sydänkohtaus potilaankin yksin ja ärsyttäisi hänen vaikerointi? Hommaa hänet hoitoon ja yritä edes sen verran osoittaa empatiakykyä että olet hänen tukena. Jatkolle on ihan sama, luultavasti olet hänelle väärä kumppani muutenkin.
Minä tein sen virheen, että rakastuneena en halunnut nähdä varoitusmerkkejä ja sinnittelin suhteessa, kuvittelin että voisin kilttinä ja ymmärtäväisenä ihmisenä "parantaa" hänet. Pari päivää ennen häitä mies ilmoitti olevansa niin paniikissa, ettei halunnutkaan naimisiin. Tuli kalliiksi perua häät, kun rahoja ei tietenkään saanut mistään takaisin. Lisäksi se oli äärimmäisen noloa.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse, jos suunnittelet perheenperustamista. Tommonen on lapselle aika raskas vanhempi. Tulevaisuusskenaario isä ja lapset panikoivat häkämyrkytystä yhteistuumin ja tarkistavat hellannuppeja ja ovatko ovet kiinni/auki.
Vanhemmuus voi myös olla aika raskasta tuollaiselle, koska lapsiin liittyy niin paljon asioita, joista voi olla huolissaan. Ap ei kuitenkaan ole kertonut haluaako lapsia ylipäätään.
Minä hain apua kunnalliselta yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. En oikein itse saanut apua, mutta lapsista tottakai huolestuttiin. Lapsilla kylläkin todettiin kaiken olevan hyvin, mutta minua tuo ahdisti todella paljon, koska olen aina tehnyt kaikkeni ja jopa liikaa lasteni vuoksi. Eli tämä huolen lapsista kanssa pelehtiminen tuntuu olevan kaiken a ja o, itse potilas sitten unohtuu jonnekin. Sain sitten apua muualta ja olen aika ok nykyään. Puolison reagoinnista vielä, että silloinen mieheni, lasteni isä ei piitannut pahasta olostani ollenkaan, haukkui hulluksi jne. Nykyinen kumppanini on alusta asti osannut suhtautua, hän ymmärtää että kyseessä on sairaus eikä, kuten exäni kuvitteli, minun kiusaamishaluni häntä kohtaan. Nyk. mieheni rauhoittelee minua tarvittaessa menemättä kuitenkaan itse mukaan tähän liikaa. Hän osaa kertoa, ettei tuntemukseni ole vaarallisia enkä ole tekemässä kuolemaa.
Mulla on kans ahdistuneisuushäiriö. Olin kaks viikkoa sitten kaverin mökillä ja nukkumaan mennessä tuli kans häkäajatuksia. Onneks olin niin humalassa, että en välittänyt ja totesin vaan itsekseni että sit mennään jos aika on, mut nyt tahdon nukkua.
Aika rajuja diagnooseja osa heittelee täällä. Ikävähän tämä ahdistus on, mutta mihinkään "hoitoon" ei noin heikoilla oireilla pääse. Lääkkeitä vaan terveyskeskuksesta ja hyvällä tuurilla joku hoitaja joskus soittaa perään ja kysyy toimiiko ne.
Mun puoliso on erittäin empaattinen ja rauhoittaa mut, jos pahaksi pääsee. Itse oon paljon kylmempi ihminen, enkä puolisoksi ottaisi itseni kaltaista. Parempi vaan nopeesti laittaa kiertoon ja etsimään omaa äiti Teresaa. Ja itselle tervepäinen tapaus.
Miehellä on vakava mt-ongelma, ihmettelen, että harkitset jatkamista.