Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan sydämetön kun kumppanin paniikkikohtaukset ärsyttää?
05.08.2023 |
Otsikossa siis aihe. Olen ekaa kertaa miehen kanssa lomalla, nyt jossain nuhjuisella vuokramökillä. Koko viikko ollaan jo tapeltu ja eilen oli kyllä koko loman pohjapiste.
Ennen nukkumaanmenoa mies vatkaa puhelintaan ja kysyy että voidaanko mennä ajoissa nukkumaan ja että voinko odottaa häntä nukkumaanmennessä jos hän käy suihkussa ensin. No. Hoidan kaikki omat iltatoimeni hitaasti odottaen mutta mies roikkuu vieläkin puhelimellaan. Käyn jo sänkyyn ja hän saa vihdoin aikaiseksi mennä suihkuun....mutta ei saa valoja päälle tai mitä lie ja päättää vain harjata hampaansa. Mies jauhaa että on liian kuuma, haluaa avata ikkunan, ei uskalla avata ikkunaa jos joku tulee sisälle, avaisko ikkunan, istuu puhelimellaan, pitäis avata ikkuna jne. Väsyn vatulointiin ja nukahdan, kunnes mies herättää ja kysyy missä mökin avain on kun ei voi hengittää. Mies ramppasi koko yön sisällä ja ulkona ja heräsin monta kertaa lattialautojen narinaan, oven avaukseen ja miehen puhelimen kajoon. Mies herättää ja jauhaa jostain että täällä on häkää (=takattomassa sähkölämmitteisessä mökissä) ei voi nukkua jne. Suoraan sanottuna ei kiinnostanut tippaakaan, varmasti unilta herätettynä myös ilmaisin asian samoin, ja yritin nukkua.
Aamulla mies oli sängyssä vieressäni ja vouhotti vielä jotain häkäjuttuja ja että oli valvonut viiteen rampaten ulkona. Sanoi että sai paniikkikohtauksen. Minusta mies on kamala ylidramaattinen ja muita huomioimaton prinsessa, jos koko yö pitää kolistella ja rampata ulkona ihan oman keksityn ongelmansa kanssa.
Ei ole eka kerta, teki saman kerran kotonani. Silloinkin joku häkäjuttu ja nousi silloin keskellä yötä sängystä seisomaan jyrkkien portaideni viereen huutaen että pyörtyy, tuu auttamaan. En noussut edes sängystä ja taisin silloinkin antaa unensekaiset selvät sanat lopettaa tuo sekoilu.
Suoraan sanoen jättäisin miehen jo nyt, ellemme olisi saaristossa ja molempien kotona 700/600km päässä on toisten tavaroita, kuten hänellä minun kotiavaimet jne. Olenko ihan sydämetön kauhea ihminen jos en jaksa tällaista käytöstä kolmekymppiseltä mieheltä? En halua lomailla tällaisen kanssa, muuttaa tuollaisen kanssa yhteen tai perustaa perhettä tuollaisen kanssa. Haluan kotiin keräämään miehen tavarat kotoani ja kertomaan erouutiset. Olenko kohtuuton jos en jaksa tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä?
Kommentit (135)
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minutkin on jätetty mt-ongelmien takia. Ero ei kyllä yhtään auttanut tilannettani, mutta ymmärrän lähtijää.
En olis tuollaisen vainoharhailevan miehen kans lähteny mökkeilemään ties minne. Jos tää ei oo provo, niin kunhan pääsette ihmisten ilmoille, jätät sian.
Vierailija kirjoitti:
Kyökkipsykologille ei tule noista häkäjutuista mieleen paniikkikohtaus vaan vainoharhat. Voi olla, että kyse on ahdistuneisuutta vakavammasta mielenterveysongelmasta. Kysyisin neuvoa terveydenhuollosta. Jos olet eroamassa, kerrothan havainnoistasi miehen muille läheisille, jota joku voi ottaa koppia.
Mies syö ahdistukseen jo jotain mielialalääkettä ja sanoi että on hoitotasapainossa. Katsoin tuota jo sormien läpi ja miehestä ei normaaliarjessa huomaa tuota päällepäin.
Toistuvat mitkäliekohtaukset ovat kyllä minulle deal breaker. Näen jo sydämeni silmin jos asuisimme yhdessä ja mies harva se viikko alkaa jotain yökauhukohtauksia. Ei tuollaisen kanssa voi aloittaa perhettä tai jaettua taloutta.
Kiitos kaikille vastanneista. Harkitsen vielä pitäisikö asiasta mainita miehen veljelle tai siskolle ennen eroa. Joka tapauksessa en näe tässä jatkopotentiaalia. Rohkaisevaa kuulla että monen muunkin mielestä tämä menee liian pitkälle.
-ap
Itse olen kamppaillut vastaavien oireiden kanssa ja käynyt terapiassakin 4 vuotta. Olen aina, oireiden alusta alkaen pitänyt hirvittävän tunteen silti sisälläni enkä koskaan häirinnyt esimerkiksi jonkun nukkumista. Jos on tullut ihan kohtaus-kohtaus, vaikkapa keskellä Prismaa, niin siinähän ei auta muu kuin valmistautua "kuolemaan" (joka tuntuu sillä hetkellä täysin todelta), ja mennä johonkin piiloon hetkeksi kyykkyyn tai ulos kaupasta.
Tuo miehen käytös kuulostaa kuitenkin ahdistuskohtaukselta paniikkikohtauksen sijaan? Noita itselläkin on, sanon vain miehelle että nyt on ajatukset taas rallilla ja nauretaan niille yhdessä siinä määrin kuin pystyn. Kaikista pahimmalta tuntuisi, että miestä ei kiinnosta yhtään ja hän inhoasi minua noiden ajatusten takia. Silloin en haluaisi tässä suhteessa ollakkaan.
Mutta tuo miehen käytös vaikuttaa jollain tavalla todella heittäytyvältä? Toki oireita on monenlaisia, mutta ei tulisi mieleenkään vaikka olisi mikä kohtaus, häiritä noin voimakkaasti ja vieläpä lomalla. Vastuu käytöksestä on silti myös sillä, joka oireilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tahalliselta ärsyttäjältä, mun kaverin kaveri samanlainen hössöttää niin et on itsekin sekaisin,lisäksi valvottaa tappoyskällään ja puhuu unissaan, ärsyttävintä tässä on se että jos ois seuraavana päivänä tärkeä meno eikä tää kaverin takia saa nukuttua niin pistää vetuttamaan, noista on varmaan vaan kiva valvottaa muita ja ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
....Mutta tuo miehen käytös vaikuttaa jollain tavalla todella heittäytyvältä? Toki oireita on monenlaisia, mutta ei tulisi mieleenkään vaikka olisi mikä kohtaus, häiritä noin voimakkaasti ja vieläpä lomalla. Vastuu käytöksestä on silti myös sillä, joka oireilee.
jatkan vielä: jos mies ei heittäydy vaan aidosti kärsii noin voimakkaasti, on kyseessä jokin haastavampi ahdistuneisuushäiriö tai vainoharhaisuus. Ei niitäkään tarvitse pelästyä, mutta ei tietysti ole kenenkään vastuulla ottaa vainoharhaisuudesta kärsivää kumppania, jos sellaista ei itselleen halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nyt niitä tilanteita että vaihtamalla paranee.
Mun exällä oli vähän vastaavaa käytöstä, hypokondriaa ja ihmeellisiä pelkoja joiden nojalla huokaili ja herätteli minua yöllä. Selitti joskus miten hänen sydämensä on nuorempana monta kertaa pysähtynyt ja käynnistynyt itsekseen. Kai hän tunsi ihan aitoa kuolemanpelkoa ja tunsi näiden juttujen olevan ihan todellisia, mutta sitä oli tosi raskasta seurata.
Kun itse koettaa nukkua aamuvuoroa ennen ja herää aina johonkin hengen haukkomiseen, äänekkääseen kuumemittarin etsintään, pupillien koon analysointiin peilin edessä, tai muuten vaan monologiin että kun tuntuu että nyt hän kuolee. Minusta ongelmat olivat täysin psyykkisiä. Joo, no exä on, vaikkakaan syy ei ollut tämä käytös. Ehkä taustalla oli jotakin käsittelemättömiä asioita menneisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero parempi. Tuo riitely aiheuttaa miehelle paniikkikohtauksia. Riitely ei sovi parisuhteeseen. Lisäksi jos juo alkoholia tai kofeiinia, se voimistaa tarkistelua ja paniikkia. Paniikin saava tarvitsee ihmisen joka jaksaa lohduttaa ja ymmärtää. Stressiä vähemmälle. Ehkä hän ja sä voit paremmin erillään lopulta. Ja löytyy kummallekin sopiva. Mies tarvitsee lämpimän ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....Mutta tuo miehen käytös vaikuttaa jollain tavalla todella heittäytyvältä? Toki oireita on monenlaisia, mutta ei tulisi mieleenkään vaikka olisi mikä kohtaus, häiritä noin voimakkaasti ja vieläpä lomalla. Vastuu käytöksestä on silti myös sillä, joka oireilee.
jatkan vielä: jos mies ei heittäydy vaan aidosti kärsii noin voimakkaasti, on kyseessä jokin haastavampi ahdistuneisuushäiriö tai vainoharhaisuus. Ei niitäkään tarvitse pelästyä, mutta ei tietysti ole kenenkään vastuulla ottaa vainoharhaisuudesta kärsivää kumppania, jos sellaista ei itselleen halua.
Kiitos objektiivisista sanoista. Minulle tulee miehen käytöksestä ihan kamalan vieraantunut ja yhteensopimaton olo. Haluan elämässäni vielä meloa Kanadassa. Telttailla Skotlannissa. Kävellä alppimajavaelluksen. Nähdä Patagonian. Eksän kanssa reppureissattiin kolme viikkoa Aasiassa ja koskimelottiin monen päivän reissuja. Tälle nykyiselle mökki kotimaan saaristossa keittää jo padan yli.
Kiitos kaikille vastauksista, loman jälkeiset suunnitelmat on nyt selvät.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä lienee keskivaikeita ahdistusogelmia, jos meno on tuollaista.
Muuten kyselisin onko mies minkäänlaisessa hoidossa tms, mutta ei sillä liene teidän suhteen kannalta väliä. En itsekään jäisi tuossa tilanteessa suhteeseen, joka on alkuvaiheessa. Eri asia jos oma mieheni yhtäkkiä sairastuisi vastaavaan vaivaan.
Keskivaikeita :D Aloitus oli provo mutta kuvatunlainen käytöshän oli täysin häiriintynyttä
Mies ei ota sinua huomioon, et ole sydämetön olet liian pitkälle asettanut hänet etusijalle ja nyt sitten luonollisesti tulee iso purkaus.
Mieti miksi menitte yksiin.
Pelastaaja-syndrooma sinulla? Sairaanhoitajan rooli?
Noita pelastettavia ja perässävedettäviä miehiä löytyy aina, mutta olisiko aika muuttaa tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....Mutta tuo miehen käytös vaikuttaa jollain tavalla todella heittäytyvältä? Toki oireita on monenlaisia, mutta ei tulisi mieleenkään vaikka olisi mikä kohtaus, häiritä noin voimakkaasti ja vieläpä lomalla. Vastuu käytöksestä on silti myös sillä, joka oireilee.
jatkan vielä: jos mies ei heittäydy vaan aidosti kärsii noin voimakkaasti, on kyseessä jokin haastavampi ahdistuneisuushäiriö tai vainoharhaisuus. Ei niitäkään tarvitse pelästyä, mutta ei tietysti ole kenenkään vastuulla ottaa vainoharhaisuudesta kärsivää kumppania, jos sellaista ei itselleen halua.
Kiitos objektiivisista sanoista. Minulle tulee miehen käytöksestä ihan kamalan vieraantunut ja yhteensopimaton olo. Haluan elämässäni vielä meloa Kanadassa. Telttailla Skotlannissa. Kävellä alppimajavaelluksen. Nähdä Patagonian. Eksän kanssa reppureissattiin kolme viikkoa Aasiassa ja koskimelottiin monen päivän reissuja. Tälle nykyiselle mökki kotimaan saaristossa keittää jo padan yli.
Kiitos kaikille vastauksista, loman jälkeiset suunnitelmat on nyt selvät.
-ap
Huomaatkin että tämä opettavainen kokemus oli herätys todellisuuteen jonne oli kovaa vauhtia matkalla.
Toivotan voimia, koska voi olla ettei mies päästä irti, kun on tottunut olemaan suhteessanne huomion keskipiste.
Hän tarvinnee toisen "hoitajan".
Pysy lujana! Onnea. Ansaitset sopivan kaverin seikkailuihisi.
Mutta ota ero puheeksi vasta kun olette ihmisten ilmoilla, ei tiedä miten mies reagoi.
Turha kenenkään syyllistää, sen takiahan seurusteluvaiheessa ollaan että tutustuu toiseen ja katsoo haluaako jatkaa.
Tuo kännykän räplääminen vielä on etäännyttävä, eihän hän ole kanssasi vaan jossain toisessa todellisuudessa, ja osaltaan aiheuttaa noiden oireiden kärjistymistä.
Mies ei ole läsnä vaan jossain päänsä sisällä, jossa se ahdituneisuuskin sikiää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ota ero puheeksi vasta kun olette ihmisten ilmoilla, ei tiedä miten mies reagoi.
Turha kenenkään syyllistää, sen takiahan seurusteluvaiheessa ollaan että tutustuu toiseen ja katsoo haluaako jatkaa.
Samaa mieltä, jos mies on epävakaa kuten vaikuttaa, emme tiedä miten reagoi.
Pidä huolta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten sinä päivänä kun sinulla on lapsi, joka kärsii paranoidisuudesta ja paniikkihäiriöstä? Heitätkö hänetkin elämästäsi? Entäs jos sairastut itse mielen sairauteen? Saako sinutkin heittää roskiin?
Miltä tuntuu olla kehitysvammainen?
No ei kukaan leikillään kerjää huomiota tuolla tavalla. En usko hetkeäkään että mies tahallaan on draamakuningatar.
Joku aito ahdistus hänellä on mutta ei ole sinun tarvis sitä jäädä selvittelemään.
Mitä tuo puhelimen vatkaaminen tarkottaa?