Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan sydämetön kun kumppanin paniikkikohtaukset ärsyttää?
05.08.2023 |
Otsikossa siis aihe. Olen ekaa kertaa miehen kanssa lomalla, nyt jossain nuhjuisella vuokramökillä. Koko viikko ollaan jo tapeltu ja eilen oli kyllä koko loman pohjapiste.
Ennen nukkumaanmenoa mies vatkaa puhelintaan ja kysyy että voidaanko mennä ajoissa nukkumaan ja että voinko odottaa häntä nukkumaanmennessä jos hän käy suihkussa ensin. No. Hoidan kaikki omat iltatoimeni hitaasti odottaen mutta mies roikkuu vieläkin puhelimellaan. Käyn jo sänkyyn ja hän saa vihdoin aikaiseksi mennä suihkuun....mutta ei saa valoja päälle tai mitä lie ja päättää vain harjata hampaansa. Mies jauhaa että on liian kuuma, haluaa avata ikkunan, ei uskalla avata ikkunaa jos joku tulee sisälle, avaisko ikkunan, istuu puhelimellaan, pitäis avata ikkuna jne. Väsyn vatulointiin ja nukahdan, kunnes mies herättää ja kysyy missä mökin avain on kun ei voi hengittää. Mies ramppasi koko yön sisällä ja ulkona ja heräsin monta kertaa lattialautojen narinaan, oven avaukseen ja miehen puhelimen kajoon. Mies herättää ja jauhaa jostain että täällä on häkää (=takattomassa sähkölämmitteisessä mökissä) ei voi nukkua jne. Suoraan sanottuna ei kiinnostanut tippaakaan, varmasti unilta herätettynä myös ilmaisin asian samoin, ja yritin nukkua.
Aamulla mies oli sängyssä vieressäni ja vouhotti vielä jotain häkäjuttuja ja että oli valvonut viiteen rampaten ulkona. Sanoi että sai paniikkikohtauksen. Minusta mies on kamala ylidramaattinen ja muita huomioimaton prinsessa, jos koko yö pitää kolistella ja rampata ulkona ihan oman keksityn ongelmansa kanssa.
Ei ole eka kerta, teki saman kerran kotonani. Silloinkin joku häkäjuttu ja nousi silloin keskellä yötä sängystä seisomaan jyrkkien portaideni viereen huutaen että pyörtyy, tuu auttamaan. En noussut edes sängystä ja taisin silloinkin antaa unensekaiset selvät sanat lopettaa tuo sekoilu.
Suoraan sanoen jättäisin miehen jo nyt, ellemme olisi saaristossa ja molempien kotona 700/600km päässä on toisten tavaroita, kuten hänellä minun kotiavaimet jne. Olenko ihan sydämetön kauhea ihminen jos en jaksa tällaista käytöstä kolmekymppiseltä mieheltä? En halua lomailla tällaisen kanssa, muuttaa tuollaisen kanssa yhteen tai perustaa perhettä tuollaisen kanssa. Haluan kotiin keräämään miehen tavarat kotoani ja kertomaan erouutiset. Olenko kohtuuton jos en jaksa tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä?
Kommentit (135)
Mä niin toivon että tää oli trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsake meni metsään, jos miehelläsi ei oikeasti ole paniikkikohtauksia, kuten itse tässä totesit...
..."jos koko yö pitää kolistella ja rampata ulkona ihan oman keksityn ongelmansa kanssa."
Vierailija kirjoitti:
Mä niin toivon että tää oli trolli.
Tää kuulosti ihan joltain Ketonen & Myllyrinne -sketsiltä
Noh ap:lta puuttuu selkeästi empatiakykyä ja tilannetajua.
Miehellä on varmasti joku ahdistushäiriö ja se tuppaa oireilemaan nimenomaan silloin kun on jossain vieraassa ympäristössä.
Oli miten oli, niin ainoa oikea toimintatapa olisi ollut yrittää rauhoittaa miestä silloin yöllä, viis niistä omista yöunista. Toisella oli oikeasti hätä, todellinen tai kuviteltu niin sillä ei ole mielen kannalta mitään väliä.
Seuraavana aamuna asia pitää käsitellä rauhassa ja syyttelemättä. Ja ei varmastikaan kannata jäädä tuohon suhteeseen, kummankaan.
Lukee tietenkin niinkuin yli puolet suomalaisista vielä propaganda lehtiä kuten Hesari,iltasanomat,iltalehti jne...eli lietsoo varmasti vielä ennestään itseään peloillaan. Lääkkeet ei auta,niillähän pidetään ihminen vaan zombina ja sivuoireet voivat olla aika rajuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sydämetöntä tekstiä täällä.
Selvähän se on, ettei kannata suhdetta jatkaa, jos se on alkutekijöissä. Mies ei kuitenkaan tuota tahallaan tee, vaan on sairas. Jos tää olisi pidempään jatkunut suhde, olisi aika törkeää jättää puoliso heti tuollaisen asian vuoksi. Varsinkin jos on muuten hyvä puoliso.
Yritä edes puhua asiallisesti miehelle ja kysellä mitä tapahtui. Ilmeisesti mökkiolosuhteet olivat hänelle liikaa tai uusi tilanne ylipäätään. Kerro myös miltä sinusta tuntui. Ymmärrän, ettet halua suhteeseen jäädä. Silti nämä vastaukset kuulostavat vain heikomman lynkkaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Voisi toimiakin moinen yhteiselo, olettaen että molemmilla on vähän erilaisia ne neuroosit. Muuten molemmat buustaavat toisiaan ja kohta asutaan foliolla eristetyssä asuntovaunussa keskellä ei mitään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla vainoharhainen skitsofrenia, mitä hän sairastaa. Hän ei missään tapauksessa kuulu sinulle avohoitoon. On mentävä lääkäriin ja otettava asioista selko. Kun pääsee hoitoon ja oireet helpottavat, niin sitten tietää, mikä tilanne on.
Kuulostaa jotenkin psykoottiselta, vainoharhaiselta tai pakko-oireiselta. Onhan hänellä jo hoitotaho ja lääkitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jouduin vähän tuollaisen sekokohtauksen valtaan, kun menin miehen mukana tämän suvun mökille saareen. En mielelläni lähtenyt ja sitten tiesin vielä, että miehellä on tapana yliarvioida omat kykynsä asiassa kuin asiassa. Eli koin, että se häkämyrkytyksen vaara oli ihan oikea ja että jos jotakin sattuisi, niin mies ei osaisi lainkaan toimia tai edes tajuaisi että jokin on pielessä. Miehen veneilykokemuksen suhteen oli myös yhtä turvaton olo, joten stressasin samoin pois pääsemisestä. Onneksi ero tuli, niin ei tarvinnut toista kertaa mennä. Normaalisti en todellakaan vähästä panikoi, joten tuo oli itsellenikin aivan poikkeuksellisen kamala kokemus.
Kuulostaa rajulta ahdistuneisuushäiriöltä.
Paniikkikohtaushan on ihan eri asia kuin mitä miehellesi nyt tapahtui.
Itselläni on ollut vaihtelevasti näitä ahdistuskohtauksia, samantyyppistä kuin miehelläsi, muttei noin rajuna enkä ikinä ole pitänyt ketään valveilla.
Mulla on diagnosoitu "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö", siinä just yhtäkkiä saattaa tulla tällaisia ihan järjettömiä pelkoja ja ahdistuksia, kuten miehes alkoi yhtäkkiä pelkäämään häkää. Ne kohtaukset on todellisia eikä ihminen voi sille sillä hetkellä mitään.
Terapiasta on suuri apu, vaiva on hoidettavissa ja siitä pystyy parantumaankin oikealla terapialla.
Myös saattaa olla monta vuotta terveitä kausia ja sitten joku yksittäinen asia saattaa laukaista ihmeellisen pelon ja ahdistuksen.
Googlaa "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole lainkaan sydämetön. Mietin että miehessä täytyy olla jotain äärettömän hyvää, kun edes mietit jatkoa.
Minulla on tuollaisia pakkoajatuksia tai pelkoja usein. Huolestun herkästi ja varmistelen paljon kumppaniltani, että onko nyt syytä huoleen vai ylireagoinko vain. Se on kumppanille välillä ärsyttävää ja yritän olla tekemättä sitä liikaa, mutta aina en voi estää sitä.
Minulla on hyvä ymmärrys siitä, että minulla on ongelmia ja työstän asiaa jatkuvasti mm. terapiassa käyden. Ja kun tiedostan ongelmani, niin osaan huomioida muut ja pystyn säästämään heidät siltä pahimmalta jankuttamiseltani.
Sinulle olisi varmasti helpoin lähteä nyt, kun kaikki on ihan alussa. Minä kerroin kumppanilleni tosi alussa, että tällainen olen, ota tai jätä. Hän otti ja tosiaan vieläkin valitsee olla kanssani vuosienkin jälkeen. Meillä tämä on tosirakkautta ja sielun kumppanuutta.
Jos kumppanisi ei itse tiedosta ongelmaa, on asetelma vaikea. Mutta jos muuten voisit rakastaa häntä ihmisenä, niin ensin ottaisin asian puheeksi. Jos hän on valmis työstämään itseään ja toimintaansa, niin miksette voisi kevyesti tapailla kunnes hän voi olla parempi kumppani. Mutta jos tämä ei ole sinulle se elämäsi rakkaus, niin jätä tässä vaiheessa, mutta kerro hänelle havaintosi jotta hän voi hakea apua. Näin toimimalla olet mielestäni toiminut oikein mallikkaasti. Älä ghostaa, ellei ole ihan pakko (esim. pelkäät häntä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tarvitsee ammattiauttajan hoitoa. Älä missään tapauksessa sitoudu sekopäähän. Eroa turvallisesti ihmisten ilmoilla, sillä tuo mies voi reagoida arvaamattomasti.
Ahdistuksen tunne on ihmiselle tärkeä ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Jos se kuitenkin on jatkuvaa, pitkäaikaista ja olosuhteisiin nähden liiallista voi kyseessä olla ahdistuneisuushäiriö.
Ainakin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle on ominaista jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen, ns. ennakoiva ahdistuneisuus.
Ainakin 5 % ihmisistä kärsii elämänsä jossain vaiheessa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Parhaillaan siitä kärsii noin 3 % aikuisista ja noin 1 % lapsista ja nuorista. Yli puolella oireet ovat alkaneet jo lapsena tai murrosiässä.
Oireiden voimakkuus vaihtelee sekä henkilöstä toiseen että samalla henkilöllä vuodesta toiseen. Huomattava osa, ehkä noin neljännes häiriöstä kärsivistä, kokee kärsineensä oireista läpi koko elämänsä.
Yleistyneelle ahdistuneisuushäiriölle on ominaista jatkuva asioista huolehtiminen ja murehtiminen, ns. ennakoiva ahdistuneisuus. Nämä tunnetilat vallitsevat useimpina päivinä vähintään puolen vuoden ajan. Ennakoiva ahdistuneisuus ei kohdistu vain yhteen asiaan, vaan se ilmenee useilla elämän osa-alueilla, ikään kuin yleisenä murehtimistaipumuksena. Ihminen tunnistaa usein itse, että murehtiminen on olosuhteisiin nähden suhteetonta, mutta hän ei pysty lopettamaan ahdistuneisuuttaan pelkällä päätöksellä.
Yleistyneeseen ahdistuneisuuteen usein liittyviä oireita ovat levottomuuden tai jännittyneisyyden tunne, väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, vapina, säpsähtely, hikoilu, pahoinvointi, ripuli, hengityksen tai pulssin tihentyminen, lihasjännitys tai vaikeus nukahtaa ja pysyä unessa.
Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ilmenevä ahdistus ja huoli eroavat elämäntilanteiden ja stressin aiheuttamasta luonnollisesta ahdistuneisuudesta siinä, että ahdistus ja huoli ovat henkilön elämäntilanteeseen nähden luonteeltaan selvästi liiallisia, itsepäisiä ja jatkuvia.
Joskus toki ongelma alkaa yhdeltä elämän osa-alueelta (esimerkiksi huoli toimeentulosta) ja yleistyy sitten muillekin alueille (kuten huoleen omaisista, terveydestä, maailmanpolitiikasta, ympäristöstä ja harrastuksista), jolloin kyse voi jo olla yleistyneestä ahdistuneisuudesta.
Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva väsymys, keskittymisvaikeudet, unihäiriöt, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ahdistavasta tai stressaavasta elämäntilanteesta, vaan kyseessä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Ahdistuneisuuden ilmeneminen ja oireiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen tavattomasti kärsimystä. Tämä on tärkeää ymmärtää oireita pahentavan kielteisen minäkuvan välttämiseksi. Syyllisyys ja häpeä oireista on omiaan vain pahentamaan oireita. Läheisten tuki, ymmärrys ja kannustus ovat tärkeää.
Voisiko hänellä olla trauma jostain oikeasti tapahtuneesta tulipalosta tai häkämyrkytyksestä. Lapsuuden traumaattinen tapaus esim?