Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan sydämetön kun kumppanin paniikkikohtaukset ärsyttää?
05.08.2023 |
Otsikossa siis aihe. Olen ekaa kertaa miehen kanssa lomalla, nyt jossain nuhjuisella vuokramökillä. Koko viikko ollaan jo tapeltu ja eilen oli kyllä koko loman pohjapiste.
Ennen nukkumaanmenoa mies vatkaa puhelintaan ja kysyy että voidaanko mennä ajoissa nukkumaan ja että voinko odottaa häntä nukkumaanmennessä jos hän käy suihkussa ensin. No. Hoidan kaikki omat iltatoimeni hitaasti odottaen mutta mies roikkuu vieläkin puhelimellaan. Käyn jo sänkyyn ja hän saa vihdoin aikaiseksi mennä suihkuun....mutta ei saa valoja päälle tai mitä lie ja päättää vain harjata hampaansa. Mies jauhaa että on liian kuuma, haluaa avata ikkunan, ei uskalla avata ikkunaa jos joku tulee sisälle, avaisko ikkunan, istuu puhelimellaan, pitäis avata ikkuna jne. Väsyn vatulointiin ja nukahdan, kunnes mies herättää ja kysyy missä mökin avain on kun ei voi hengittää. Mies ramppasi koko yön sisällä ja ulkona ja heräsin monta kertaa lattialautojen narinaan, oven avaukseen ja miehen puhelimen kajoon. Mies herättää ja jauhaa jostain että täällä on häkää (=takattomassa sähkölämmitteisessä mökissä) ei voi nukkua jne. Suoraan sanottuna ei kiinnostanut tippaakaan, varmasti unilta herätettynä myös ilmaisin asian samoin, ja yritin nukkua.
Aamulla mies oli sängyssä vieressäni ja vouhotti vielä jotain häkäjuttuja ja että oli valvonut viiteen rampaten ulkona. Sanoi että sai paniikkikohtauksen. Minusta mies on kamala ylidramaattinen ja muita huomioimaton prinsessa, jos koko yö pitää kolistella ja rampata ulkona ihan oman keksityn ongelmansa kanssa.
Ei ole eka kerta, teki saman kerran kotonani. Silloinkin joku häkäjuttu ja nousi silloin keskellä yötä sängystä seisomaan jyrkkien portaideni viereen huutaen että pyörtyy, tuu auttamaan. En noussut edes sängystä ja taisin silloinkin antaa unensekaiset selvät sanat lopettaa tuo sekoilu.
Suoraan sanoen jättäisin miehen jo nyt, ellemme olisi saaristossa ja molempien kotona 700/600km päässä on toisten tavaroita, kuten hänellä minun kotiavaimet jne. Olenko ihan sydämetön kauhea ihminen jos en jaksa tällaista käytöstä kolmekymppiseltä mieheltä? En halua lomailla tällaisen kanssa, muuttaa tuollaisen kanssa yhteen tai perustaa perhettä tuollaisen kanssa. Haluan kotiin keräämään miehen tavarat kotoani ja kertomaan erouutiset. Olenko kohtuuton jos en jaksa tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä?
Kommentit (135)
Jokainen show tavitsee yleisön.
Luulen, ettei se mies ole häkämyrkytykseen kuolemassa omissa oloissaan.
Juokse Ap, tuossa suhteessa joudut melkoiseen pyöritykseen.
Jos ei ole häkämyrkytys, on jokin muu sähköallergia, eroahdistus, kuvitteellinen kuppa ja kuolemantauti.
Tai jokin muu venkoilu ja jumitus, mutta lopputulema on se, että hoidat ja passaat avutonta olentoa, hiivit munankuorilla välttääksesi miestä saamasta kohtauksiaan, sinua syyllistetään kaikesta tavallisesta; omista harrastuksista ja menoista, hetkestä omaa aikaa, jopa omasta urasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Voi olla skitsofrenia.
Jos te kaksi saisitte lapsia, millaisia niistä tulisi.
Mulla on ihan psykiatrin antamat diagnoosit ja se ei ole skitsofrenia. Minulla on jatkuvat katastrofiajatukset/shokki päällä traumoista johtuen.
Mutta en niin hullu ole että tekisin lapsia. Minähän pelkäisin niin että lapsille sattuu jotain että en voisi hellittää sekunniksikaan. Jouduin kissoistakin luopumaan sen vuoksi että huolehtiminen meni överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Olen ollut pitkällä saikulla. Nyt palailen työelämään. Vedän esim. vanhusten lauluhetkiä ja opetan musiikkia. Ovat tykänneet. Autan vanhuksia myös vapaa-ajallani ilmaiseksi ja vaikka minulla on sepsispelko niin pystyn kyllä vanhuksen ulosteetkin siivoamaan.
Olen 5 vuotta hoitanut sairastavia läheisiäni kuolemaansa saakka. Olen uupunut mutta silti tein kaikkeni ja moninkertaisesti läheisteni hyväksi. Nyt olen yksin ja saan iloa siitä että voin tuottaa iloa muille musiikin avulla. Minulla on myös itselläni ollut 2 vakavaa sairautta joista toinen syöpä tässä viime vuosien aikana.
Kun olen töissä tai hommissa, osaan piilottaa ahdistukseni ja "näytellä tervettä". Pahinta mistä muut joutuvat kärsimään on se että olen 30 sekuntia myöhässä kun tarkistan hellan ja otan siitä valokuvan.
Osallistuin ja vedän useita kertoja vuodessa musiikkiin liittyviä projekteja/ryhmiä enkä siellä ilmaise mt-vaivojani mitenkään. Kai se kun on luova niin on mt-ongelmillekin herkkä. Hyväksyn kaikki ihmiset sellaisenaan enkä arvostele ketään, siksi varmaan ihmiset hakeutuvat seuraani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Tämä on totta ettei tällainen henkilö sovi työelämään, mutta tiedätkö kun kela ei lääkärinlausunnoista huolimatta myönnä sairaslomaa saati eläkettä heille. Eivät he ole huvikseen teitä siellä töissä kiusaamassa, vaan ihan siksi kun ei pääse eläkkeelle.
Vastasinkin äsken, olen sairauseläkkeellä mutta saan tehdä myös töitä. Teen töitä ja projekteja silloin kun minut pyydetään ja nyt onkin pyydetty paljon. Itse en änkeä minnekään muiden vastukseksi.
Tuohan on vainoharhainen eikä paniikkihäiriöinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ens kerralla kun mies panikoi niin nakkaa sille naamariin pari Opamoxia ja ota kainaloon
Tällainen kuva tuli vastaan ja heti välähti tämä ketju mieleen: https://2.bp.blogspot.com/-szA2SPzRIeU/W4Wn37e7X-I/AAAAAAAA-jo/u4IdW3BE… Jos itse olisin tuo panikoiva kumppani ja osaisin hetkittäin nauraa hulluudelleni, niin tulostaisin tuon jääkaapin oveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se paniikki aina pyörii häkäasioissa niin osta miehelle taskuun häkämittari/-varoitin.
Voi siitä sitten ihan omin silmin todeta että häkää ei ole.
Tai "todeta" ettei mittari toimi ja sama höpötys jatkuu pahetakseen
Onko hän sairastunut psykoosiin? Kannattaisi tukea hänet hoidon piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänellä on taipumusta ahdistukseen, hän voi reagoida osittain myös sinun tunteettomuuteesi ja ymmärtämättömyyteesi.
Ap tässä moi. Päästiin pois saaristosta ja kotiin asti. Mies kertoi jälkikäteen että oli soittanut yöllä myös äidilleen. Siis kolmevitonen jätkä. Haluan deittailla aikuista miestä, en yökauhuista lasta, miten kamalalta nyt kuulostankaan.
Puolitoista viikkoa olen nyt kypsytellyt ajatuksia ja tullut siihen tulokseen että tästä ei mitään suhdetta enää voi tulla. Kiitos vastaajille!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Päästiin pois saaristosta ja kotiin asti. Mies kertoi jälkikäteen että oli soittanut yöllä myös äidilleen. Siis kolmevitonen jätkä. Haluan deittailla aikuista miestä, en yökauhuista lasta, miten kamalalta nyt kuulostankaan.
Puolitoista viikkoa olen nyt kypsytellyt ajatuksia ja tullut siihen tulokseen että tästä ei mitään suhdetta enää voi tulla. Kiitos vastaajille!
-ap
Tietääkö mies jo, ettet halua enää jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se. Et voi oikeasti tietää onko tuo vain tahallista valvottamista ja onko tuo vain joku näytös, että päättää esittää tuollaista sekoilua
En ymmärrä itsekään. En kuitenkaan usko että mies tarkoituksella tekee. Tervepäinen ihminen ei mielestäni kuitenkaan ala säätämään mitään tuollaista, enkä ole koko elämäni varrella törmännyt vastaavaan. En halua jakaa elämääni mielenvikaisen kumppanin kanssa, enkä usko että mies tällaista itsekseen lopettaisi. Ihan uskomatonta että pitää keksimällä keksiä olemassa olematon ongelma ja sitten koko yö vatkata sitä kolistellen ja huomiota hakien.
Järjellä ajateltuna tiedostan itsekin että oikea toimintatapa olisi ollut herätä ja rauhoitella miestä, mutta käytännön mielipiteeni on (ja oli unissanikin) se turpa-kiinni-ja-nukkumaan. Ihan absurdia että pitäisi herätä lohduttamaan kaksimetristä aikuista miestä joka keksimällä keksii itselleen paniikin.
Voi huoh. Kunnon loma tämäkin.
T.ap
Ei kai se ihmisen pituus tai sukupuoli sitä estä, etteikö voisi sairastua.
Mutta sinulla on tietenkin oikeus päättää suhde. Varmasti kummallekin parempi niin.
Olettaen, että mies ei tehnyt tuota tahallaan (ei kuulosta siltä),miehesi toivottavasti löytää jonkun, joka on empaattisempi mielen sairauksia kohtaan.
Mutta ei sulla ole velvollisuutta, eroomaan vaan. Teethän sen nätisti.
Tuo on ihan oikea reaktio. Itselläni on epävakaana taipumusta joskus kehittää ihan käsittämättömiä kauhuja ja kriisejä ihan yhtäkkisesti, niin että elämä tuntuu päättyvän siihen eikä millään muulla ole ajatuksissa sijaa. Tilanteen rauhoittaa nimenomaan tasapainoinen kumppani, joka sanoo että höpsistä ja nyt nukkumaan. Kun antaa minun myllyttää hetken aikaa, niin jossakin vaiheessa mylly tyhjenee, pää selkenee ja menen ihan rauhassa nukkumaan.
Missään nimessä ei saa mukaan lähteä toisen panikointiin, eikä tilanteessa selittely tai järkevien perustelujen antaminenkaan auta yhtään mitään. Se "kohtaus" menee sitten vaan ohi ja itsekin mietin, että mitähän pirua silloin ajattelin, että eihän ajatuksissani ollut järjen häivää...