Lue keskustelun säännöt.
Olenko ihan sydämetön kun kumppanin paniikkikohtaukset ärsyttää?
05.08.2023 |
Otsikossa siis aihe. Olen ekaa kertaa miehen kanssa lomalla, nyt jossain nuhjuisella vuokramökillä. Koko viikko ollaan jo tapeltu ja eilen oli kyllä koko loman pohjapiste.
Ennen nukkumaanmenoa mies vatkaa puhelintaan ja kysyy että voidaanko mennä ajoissa nukkumaan ja että voinko odottaa häntä nukkumaanmennessä jos hän käy suihkussa ensin. No. Hoidan kaikki omat iltatoimeni hitaasti odottaen mutta mies roikkuu vieläkin puhelimellaan. Käyn jo sänkyyn ja hän saa vihdoin aikaiseksi mennä suihkuun....mutta ei saa valoja päälle tai mitä lie ja päättää vain harjata hampaansa. Mies jauhaa että on liian kuuma, haluaa avata ikkunan, ei uskalla avata ikkunaa jos joku tulee sisälle, avaisko ikkunan, istuu puhelimellaan, pitäis avata ikkuna jne. Väsyn vatulointiin ja nukahdan, kunnes mies herättää ja kysyy missä mökin avain on kun ei voi hengittää. Mies ramppasi koko yön sisällä ja ulkona ja heräsin monta kertaa lattialautojen narinaan, oven avaukseen ja miehen puhelimen kajoon. Mies herättää ja jauhaa jostain että täällä on häkää (=takattomassa sähkölämmitteisessä mökissä) ei voi nukkua jne. Suoraan sanottuna ei kiinnostanut tippaakaan, varmasti unilta herätettynä myös ilmaisin asian samoin, ja yritin nukkua.
Aamulla mies oli sängyssä vieressäni ja vouhotti vielä jotain häkäjuttuja ja että oli valvonut viiteen rampaten ulkona. Sanoi että sai paniikkikohtauksen. Minusta mies on kamala ylidramaattinen ja muita huomioimaton prinsessa, jos koko yö pitää kolistella ja rampata ulkona ihan oman keksityn ongelmansa kanssa.
Ei ole eka kerta, teki saman kerran kotonani. Silloinkin joku häkäjuttu ja nousi silloin keskellä yötä sängystä seisomaan jyrkkien portaideni viereen huutaen että pyörtyy, tuu auttamaan. En noussut edes sängystä ja taisin silloinkin antaa unensekaiset selvät sanat lopettaa tuo sekoilu.
Suoraan sanoen jättäisin miehen jo nyt, ellemme olisi saaristossa ja molempien kotona 700/600km päässä on toisten tavaroita, kuten hänellä minun kotiavaimet jne. Olenko ihan sydämetön kauhea ihminen jos en jaksa tällaista käytöstä kolmekymppiseltä mieheltä? En halua lomailla tällaisen kanssa, muuttaa tuollaisen kanssa yhteen tai perustaa perhettä tuollaisen kanssa. Haluan kotiin keräämään miehen tavarat kotoani ja kertomaan erouutiset. Olenko kohtuuton jos en jaksa tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Vau, ootpa sä paska ihminen. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Tämä on totta ettei tällainen henkilö sovi työelämään, mutta tiedätkö kun kela ei lääkärinlausunnoista huolimatta myönnä sairaslomaa saati eläkettä heille. Eivät he ole huvikseen teitä siellä töissä kiusaamassa, vaan ihan siksi kun ei pääse eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten sinä päivänä kun sinulla on lapsi, joka kärsii paranoidisuudesta ja paniikkihäiriöstä? Heitätkö hänetkin elämästäsi? Entäs jos sairastut itse mielen sairauteen? Saako sinutkin heittää roskiin?
Mies ei ole ap:n lapsi vaan puoli tuntematon ihminen. Hän ei ole missään velvollisuudessa tuohon henkilöön. Ja kyllä aikuisten väliset suhteet on ehdollisia niihin ei päde samat säännöt kuin aikuisen ja oman lapsen väliseen suhteeseen. Tietäisit tämän jos olisit päästäsi normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Et ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ei ole kyse itsekkyydestä, vaan sairas menee niin täysin kohtauksiinsa mukaan ettei osaa silloin paapoa teitä "terveitä".
Ei varmasti osaa ei, mutta ei työyhteisössä pitäisi vaatia toisia sekä tekemään ne työt että paapomaan sitä yhtä. Siinä alkaa olemaan sitten niiden jaksamisen taas koetuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehelläkin voi olla monenlaista mielenterveydellistä pulmaa, tai vaikkei edes diagnoosiksi asti, niin jokin erikoinen asia ahdistaa. Tällä miehellä selvästi häkämyrkytyksen vaara on tällainen asia. (Oletan siis nyt että kyseessä ei ole mikään keksitty tai esittäminen.) Joskus silloin kun tilanne ei ole päällä, voisit yrittää keskustella siitä, mistä tällainen pelko nousee ja ymmärtääkö mies rationaalisesti sen, missä tilanteissa häkämyrkytys on mahdollinen ja missä ei. Voisit myös kysyä, miksi jätti kumppanin nukkumaan mökkiin sisälle, jos pelkäsi siellä olevan häkää? Sitten pitää sopia käytännön menettelytavat, miten näiden häkäpelkojen kanssa toimitaan siten, että siitä ei aiheudu kohtuutonta haittaa muille. Jos kyseessä on oikeasti kunnon mies jolla on hassu yksittäinen pelko, niin tällaisella keskustelulla pitäisi päästä oikein hyvin eteenpäin ja yhteisymmärrykseen.
Mutta kun se puoliso/kumppani ei ole äiti eikä terapeutti. Jos otat vastuuta siitä, miten ahdistusta kokeva mies pärjää ahdistuksensa kanssa, otat äidin tai terapeutin roolin. Pitäähän sitä kaveria auttaa ja tukea.. mutta kaveri, jota autat tai tuet näin, ei voi olla sinun parisuhdekumppanisi. Itse voit tukea muita, muut voivat tukea sinun kumppaniasi. Jos joudut omaa kumppaniasi näin tukemaan, on se parisuhteen loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Toivottavasti saat kokea jonkin traumaattisen kokemuksen mokoma kermaper*ehedelmä. Määi sitten miten itsekkäästi ihan kiusaamisen halusta kiusaat työkavereitasi kun panikoit niin että luulet kuolevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Et ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ei ole kyse itsekkyydestä, vaan sairas menee niin täysin kohtauksiinsa mukaan ettei osaa silloin paapoa teitä "terveitä".
Ei varmasti osaa ei, mutta ei työyhteisössä pitäisi vaatia toisia sekä tekemään ne työt että paapomaan sitä yhtä. Siinä alkaa olemaan sitten niiden jaksamisen taas koetuksella
Pienenä vihjeenä, että voit vaikka yrittää ottaa asian puheeksi ASIALLISESTI sen sijaan että selän takana räkytätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehelläkin voi olla monenlaista mielenterveydellistä pulmaa, tai vaikkei edes diagnoosiksi asti, niin jokin erikoinen asia ahdistaa. Tällä miehellä selvästi häkämyrkytyksen vaara on tällainen asia. (Oletan siis nyt että kyseessä ei ole mikään keksitty tai esittäminen.) Joskus silloin kun tilanne ei ole päällä, voisit yrittää keskustella siitä, mistä tällainen pelko nousee ja ymmärtääkö mies rationaalisesti sen, missä tilanteissa häkämyrkytys on mahdollinen ja missä ei. Voisit myös kysyä, miksi jätti kumppanin nukkumaan mökkiin sisälle, jos pelkäsi siellä olevan häkää? Sitten pitää sopia käytännön menettelytavat, miten näiden häkäpelkojen kanssa toimitaan siten, että siitä ei aiheudu kohtuutonta haittaa muille. Jos kyseessä on oikeasti kunnon mies jolla on hassu yksittäinen pelko, niin tällaisella keskustelulla pitäisi päästä oikein hyvin eteenpäin ja yhteisymmärrykseen.
Mutta kun se puoliso/kumppani ei ole äiti eikä terapeutti. Jos otat vastuuta siitä, miten ahdistusta kokeva mies pärjää ahdistuksensa kanssa, otat äidin tai terapeutin roolin. Pitäähän sitä kaveria auttaa ja tukea.. mutta kaveri, jota autat tai tuet näin, ei voi olla sinun parisuhdekumppanisi. Itse voit tukea muita, muut voivat tukea sinun kumppaniasi. Jos joudut omaa kumppaniasi näin tukemaan, on se parisuhteen loppu.
Muista tuo sitten kun itse sairastut vaikka syöpään ja kumppanisi lähtee koska ei viitsi katsella sua ja se toisen tukeminen on parisuhteen loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Puhuin nyt täällä selän takana, muuten en ole sanonut miten asiaa on töissä käsitelty. Lopputuloksen olen sanonut, eli että muiden kuormitus lisääntyy.
Tänne nyt nimettömänä avauduin, koska jaksaminen on yhden takia äärirajoilla monella. Ei sen pitäisi näinkään mennä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Et ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ei ole kyse itsekkyydestä, vaan sairas menee niin täysin kohtauksiinsa mukaan ettei osaa silloin paapoa teitä "terveitä".
Ei varmasti osaa ei, mutta ei työyhteisössä pitäisi vaatia toisia sekä tekemään ne työt että paapomaan sitä yhtä. Siinä alkaa olemaan sitten niiden jaksamisen taas koetuksella
Pienenä vihjeenä, että voit vaikka yrittää ottaa asian puheeksi ASIALLISESTI sen sijaan että selän takana räkytätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Puhuin nyt täällä selän takana, muuten en ole sanonut miten asiaa on töissä käsitelty. Lopputuloksen olen sanonut, eli että muiden kuormitus lisääntyy.
Tänne nyt nimettömänä avauduin, koska jaksaminen on yhden takia äärirajoilla monella. Ei sen pitäisi näinkään mennä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Et ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ei ole kyse itsekkyydestä, vaan sairas menee niin täysin kohtauksiinsa mukaan ettei osaa silloin paapoa teitä "terveitä".
Ei varmasti osaa ei, mutta ei työyhteisössä pitäisi vaatia toisia sekä tekemään ne työt että paapomaan sitä yhtä. Siinä alkaa olemaan sitten niiden jaksamisen taas koetuksella
Pienenä vihjeenä, että voit vaikka yrittää ottaa asian puheeksi ASIALLISESTI sen sijaan että selän takana räkytätte.
Puhuin nyt täällä selän takana, muuten en ole sanonut miten asiaa on töissä käsitelty. Lopputuloksen olen sanonut, eli että muiden kuormitus lisääntyy.
Tänne nyt nimettömänä avauduin, koska jaksaminen on yhden takia äärirajoilla monella. Ei sen pitäisi näinkään mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin ottaa sun miehen. Mulla on kans kaikenlaista pientä ja neuroottista. Me ei mentäis mökille ollenkaan(punkkeja, hiiriä, lepakoita, rabiesta, häkää, ufoja ja tulipalovaara, saariin varsinkaan ei saada edes ambulansseja) vaan aina oltaisiin asunnossa jossa raikas ilma ja muutenkin turvallista. Ei otettaisi turhia riskejä.
Kiva kuulla että tuollaisia miehiä on, voisin ottaa tuollaisen. Olen ajatellut että en sovi parisuhteeseen kummallisuuksieni vuoksi.
Kuulostaa vähän PTSDltä.
Puhuin nyt täällä selän takana, muuten en ole sanonut miten asiaa on töissä käsitelty. Lopputuloksen olen sanonut, eli että muiden kuormitus lisääntyy.
Tänne nyt nimettömänä avauduin, koska jaksaminen on yhden takia äärirajoilla monella. Ei sen pitäisi näinkään mennä.
Et sovi myöskään työelämään, yhden sun kaltaisen kanssa joudun tekemään töitä ja voin sanoa, että koko työryhmä on aika kovilla tällaisten söpöjen pikku neuroottisuuksien kanssa. Kumma kun ne tuntuu kulkevan käsi kädessä itsekkyyden kanssa
Et ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ei ole kyse itsekkyydestä, vaan sairas menee niin täysin kohtauksiinsa mukaan ettei osaa silloin paapoa teitä "terveitä".
Ei varmasti osaa ei, mutta ei työyhteisössä pitäisi vaatia toisia sekä tekemään ne työt että paapomaan sitä yhtä. Siinä alkaa olemaan sitten niiden jaksamisen taas koetuksella
Pienenä vihjeenä, että voit vaikka yrittää ottaa asian puheeksi ASIALLISESTI sen sijaan että selän takana räkytätte.
Puhuin nyt täällä selän takana, muuten en ole sanonut miten asiaa on töissä käsitelty. Lopputuloksen olen sanonut, eli että muiden kuormitus lisääntyy.
Tänne nyt nimettömänä avauduin, koska jaksaminen on yhden takia äärirajoilla monella. Ei sen pitäisi näinkään mennä.
Niin no monesti se vaan tuppaa olemaan niin, että siellä työpaikalla selän takana keskenään te muut räkytätte, vaikka ette ole ollenkaan perillä mistä on kyse. Pomollekin jotkut hanurin nuolijat käyvät kielimässä miten toisen työpanos on huono, mutta jätetään kertomatta että toinen on sairas ja kärsii.
Minun eksälläni oli kans tällaisia järjettömiä ahdistuskohtauksia. Pari vuotta jaksoin ymmärtää ja olla empaattinen. Lopulta kuitenkin huomasin ettei minun omille tunteilleni ollut ollenkaan tilaa, kaikki negatiiviset asiat täytyi pidättää sisällään. Hän siis kävi ihan normaalisti töissä, harrasti ja hoiti asiansa, mutta näitä aivan ihmeellisiä kohtauksia vaan tuli. Pitkän ja raskaan päivän jälkeen yrität nukkua ja toinen sekoilee aivan pienistä asioista, kyllä mä itsekin sit vaan nukahdin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia paniikkikohtauksia voi puhjeta ihan kenelle tahansa normaalille ja täysijärkiselle ihmiselle. Ei se muuta vaadi, kuin traumaattinen kokemus, läheisen kuolema, ero tai muu asia joka järkyttää. Olen kokenut itsekin ja nuo oireet menivät kyllä ajan kanssa ohi. Minun tapauksessani hyvä ystäväni kuoli ja samoihin aikoihin avopuoliso petti ja muutti pois yhteisestä asunnosta toisen naisen luo. Sain silloin ensimmäisen paniikkikohtauksen ollessani yksin kotona. Tuntui, että yhtäkkiä koko kehon läpi kävi kuuma humahdus ja alkoi heikottaa, ahdisti henkeä ja kädet tärisivät. Täysin tyhjästä noita kohtauksia tuli. Lääkäri sanoi, että on akuutti stressireaktio.
Ihmeen vähän monella tuntuu olevan käsitystä mielenterveydestä, miten se voi järkkyä eikä se tarkoita, että olisi joku hullu. Suorastaan ilkeitä kommentteja osa täällä.
No, oma kantani ap:n tilanteeseen on, että ehkä olette liian erilaisia. Mies on ehkä herkempi ja tarvitsisi jonkun jolla on luonnostaan hoivavietti ja tahtoo toiselle turvallisen olon. Itse olen sitä mieltä, että jokainen joskus voi tarvita sellaista vaikka se kuinka kuulostais lapselliselta. Omakin mieheni kyllä joskus itkee ja silloin silittelen häntä ja pidän lähellä. Enkä pidä häntä silti yhtään vähemmän miehekkäänä.
Katso milloin lopetat suhteen ettei se käynnistä jotain kohtauksia Tavaroita saa uusia ja avain on tärkeä saada häneltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten sinä päivänä kun sinulla on lapsi, joka kärsii paranoidisuudesta ja paniikkihäiriöstä? Heitätkö hänetkin elämästäsi? Entäs jos sairastut itse mielen sairauteen? Saako sinutkin heittää roskiin?
Niinpä. Siksi kannattaakin tämä mies jättää historiaan jo tässä vaiheessa eikä ainakaan lisääntyä tällaisen tapauksen kanssa!
Toivottavasti ei ole jotain sydänongelmia, onko käynyt ikinä lääkärissä niiden poissulkemiseksi? Miehillä varmaan tutkitaankin paremmin ennen paniikkioireyhtymädiagnoosia... Siihenkin hän voisi saada apua.
Minusta sinun kannattaa kuunnella itseäsi. Sinulla ei ole hyvä olla tuon miehen kanssa. Sanon tämän ihmisenä kenellä on itsellä pitkä tausta mielenterveyden oireilun kanssa. Kyllä se on valitettavasti näkynyt ja kuulunut, samoin kuin omien kumppanien ongelmat ovat satuttaneet minua. Vaikka se ei ole tahallista, sitä ei silti tarvitse sietää. Ei sinun pidä tehdä kompromisseja oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Et ymmärrä asiaa alkuunkaan. Ei ole kyse itsekkyydestä, vaan sairas menee niin täysin kohtauksiinsa mukaan ettei osaa silloin paapoa teitä "terveitä".