Lue keskustelun säännöt.
Kivunlievitys synnytyksessä ennen vanhaan?
02.08.2023 |
Joiko synnyttäjät viinaa? Miksi nykyään ei käytetä viinaa kivunlievitykseen? Se turruttaa keskushermostoa todella hyvin.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50- luvulla synnytettiin paljon kotona.
Ilman lievityksiä.
Ja kuoltiin myös.
Viina on vahingollista lapselle ja kipua lievittävän määrän juominen aiheuttaa täydellisen kontrollin puutteen.
En ole koskaam kuullut viinaa käytetyn synnytyskipujen lievitykseen.
Millä tavalla viina on vahingollista synnytyksen aikana?
Kysytkö tosissasi? Se vauva saa samat promillet kuin äitinsä. Etkö tosiaan tiedä, miksi sikiön ei kuulu saada viinaa?
Ei saa sen jälkeen ku napanuora irti.
No silloinhan se synnytys on jo ohi ja lapsi ulkona? Mitä nyt en ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti synnytti 1960-luvulla. Silloin synnytyshuoneissa oli monta naista samaan aikaan. Synnyttäjien piti pysyä sängyssä, mutta yksi ilmeisen uhmakas lähti kävelemään huoneessa ja sai siitä huudot. Kivusta ei saanut vaikertaa. Yksi huonekaveri on valittanut ääneen, niin kätilö oli sanonut vttumaisella äänellä "ole hiljaa, et sinä silloinkaan valittanut kun lapsen sait alulle". Yksi nainen oli sanonut "perkele" ja sitä oli paheksuttu, kun siinä kutsutaan sielunvihollista mukaan lapsen syntymään. Mitään kivunlievitystä ei tietenkään ollut.
Joo, tämä niin sanottujen synnytyslaitoksien alkuaika oli kohtalaisen kamalaa aikaa. Kaikki vain sänkyyn selälleen ja turpa kiinni ja iso episiotomia. Äidilleni annettiin hevosen annos supistuksia nopeuttavaa ainetta, ja supistus jäi päälle.
Mutta se oli silloin modernia ja hienoa, kun aiempi sukupolvi oli synnyttänyt saunassa kahdestaan kätilön kanssa.
Tietyssä mielessä ymmärrän entisajan kätilöiden äreyden. Silloin kun synnytettiin tiettömien taipaleiden takana eikä sektiomahdollisuutta ollut, oli hyväkin asia että kätilöllä oli auktoriteettia sanoa uskottavasti, että perhana et sinä kuole, nyt paniikki pois ja ponnista, tai muuten joudut ongelmiin kanssani.
Miten niin entisajan kätilöiden? Tälläkin palstalla on ollut monta ketjua kätilöiden hirveästä ja äidin ihmisarvoa alentavasta käytöksestä ihan lähiaikoina. Ettei vaan olisi niin, että kätilöksi hakeutuu ihmisiä, jotka haluavat käyttää valtaansa.
Mitä ihmeellistä on jos anestesialääkäri ei ehdi antaa epiduraalia? Sairaalassa on varmasti ihmisiä paljon isommissa ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytit 90-luvulla kaksi kertaa, ilokaasua oli tarjolla ei muuta ja hyvä niin. Hyvät kokemukset jäi vaikka oli kivuliasta. Älkää ihmiset pelätkö luonnollisia asioita.
Tämä oli kyllä aika söpö. Puhuttiin synnytyksistä ilman kivunlievitystä ennen vanhaan, ja paikalle ilmoittautui tyyppi kertomaan, että synnytti 1990-luvulla ilokaasulla, ja että ei tarvitse pelätä luonnollisia asioita!
Kipukynnyksetkin ovat ihan erilaisia. Itse olen nykyajan pullamössöä, enkä edes harkitse synnytystä ilman kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä mitä nykyaikana on keksitty. Esikoisen 9-vuotta sitten tapahtuneen synnytyksen kivun muistan elävästi, eikä se tuska unohtunut kun sai lapsen syliin. Oli ilokaasut ja epiduraalit, mutta kivun muistan. Luulin että kykenisin synnytykseen ilman mitään apuja, kunnes supistuksiin tuli se hemmetin kova "piikki"-vaihe. Sitä ennen se oli vielä lastenleikkiä. Synnytys voi olla luonnollista, mutta se on myös hyvin raakaa ja brutaalia. Toisen lapseni laskettuaika on vajaan viikon päästä... ei siitä mitään mitalia kukaan saa, vaikka synnyttäisi ilman kivunlievitystä. Ennen oli pakko, mutta nykyään voi valita.
Mummoni on kateellisena toimittanut kuinka hänkin olisi ottanut kaikki mahdolliset puudutteet, jos silloin 50-ja 60-luvulla olisi ollut mahdollista. Esikoinen häneltä revittiin melkein väkivalloin nukutettuna ulos. Onneksi sai monta tervettä lasta aikoinaan ja ehkäisypillereitäkin alkoi saamaan siinä 60-luvulla
Ehkä kauan sitten tiedettiin, että avautumisvaiheen aikana kannattaa liikkua. Heijata itseään, kävellä, hengittää. Uskalla väittää, että myös ihminen on luotu synnyttämään seisten.
Makuuasento on keksitty myöhemmin. Ja sängyssä tuskissa makaamisesta saa kiittää uskontoja.
Olen synnyttänyt kolme lasta, joista yhden täysin ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Tämä oli aivan tarkoituskin, tosin en siitä kenellekään hiiskunut. Olin kotona viimeiseen asti, liikuin, hengitin, liikuin, hengitin. Oman kodin turvassa, oman miehen kanssa. Vasta automatka sairaalaan oli hirveä, koska oli oltava paikallaan. Samoin sydänkäyrän otto.
Liikuin kunnes olin täysin auki ja sain ponnistaa. 2 minuuttia ja lapsi oli ulkona.
Olen onnekas, koska kaikki meni hyvin ja en ollut riskisynnyttäjä. Luotin itseeni ja kehooni. Eikä tässä ole mitään hihhulia mukana. En ole tavallista insinööriä kummoisempi.
Mutta tuon kokemuksen myötä en voi kuin pudistella päätäni miten meidät naiset laitetaan kärsimään turhaan. Jo ihan vaikka siten että synnärillä ei ole omaa anestisialääkäriä. Jo pelkkä tieto hänestä toisi monelle turvaa. Nyt äidit jännittävät ja pelkäävät, eikä keho silloin ole rento eikä sen viestejä pysty kuuntelemaan.
Kaksi aikaisempaa synnytystäni olivat mitä olivat. Jos en olisi palavasti halunnut vielä kolmatta lasta, jo pelkkä synnytyskokemus olisi riittänyt siihen, että lapsiluku jäisi kahteen. Siinä on päättäjille mietittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luku on jo ihan nykyaikaa, epiduraali-- t. spinaalipuudutus, eihän sitä tosin aina laiteta oikeaan kohtaan. Ns. Ilokaasua tueksi. Se toimii, mutta koko ajan meinasivat napata sitä pois.
Olisi kiva jos tehtäisiin kuten jenkeissä - humahdus- ja lapsi rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kauan sitten tiedettiin, että avautumisvaiheen aikana kannattaa liikkua. Heijata itseään, kävellä, hengittää. Uskalla väittää, että myös ihminen on luotu synnyttämään seisten.
Makuuasento on keksitty myöhemmin. Ja sängyssä tuskissa makaamisesta saa kiittää uskontoja.
Olen synnyttänyt kolme lasta, joista yhden täysin ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Tämä oli aivan tarkoituskin, tosin en siitä kenellekään hiiskunut. Olin kotona viimeiseen asti, liikuin, hengitin, liikuin, hengitin. Oman kodin turvassa, oman miehen kanssa. Vasta automatka sairaalaan oli hirveä, koska oli oltava paikallaan. Samoin sydänkäyrän otto.
Liikuin kunnes olin täysin auki ja sain ponnistaa. 2 minuuttia ja lapsi oli ulkona.
Olen onnekas, koska kaikki meni hyvin ja en ollut riskisynnyttäjä. Luotin itseeni ja kehooni. Eikä tässä ole mitään hihhulia mukana. En ole tavallista insinööriä kummoisempi.
Mutta tuon kokemuksen myötä en voi kuin pudistella päätäni miten meidät naiset laitetaan kärsimään turhaan. Jo ihan vaikka siten että synnärillä ei ole omaa anestisialääkäriä. Jo pelkkä tieto hänestä toisi monelle turvaa. Nyt äidit jännittävät ja pelkäävät, eikä keho silloin ole rento eikä sen viestejä pysty kuuntelemaan.
Kaksi aikaisempaa synnytystäni olivat mitä olivat. Jos en olisi palavasti halunnut vielä kolmatta lasta, jo pelkkä synnytyskokemus olisi riittänyt siihen, että lapsiluku jäisi kahteen. Siinä on päättäjille mietittävää.
Minä taas uskon, että jokainen on luotu synnyttämään siinä asennossa mikä sillä hetkellä on oikean tuntoinen. Riippuen vauvasta ja lantion kulmista yms. Minäkin liikuin, mutta ponnistuksen hetkellä puoli istuva asento tuntui parhaalta. Jostain syystä menin niin syvälle synnytys kuplaan, etten saanut sanaa suustani ja vain osoitin nurkassa olevia jalkatukia, jotka kätilö kävi juosten hakemassa ja asensi äkkiä paikoilleen. Tämä on varmasti kammo asento monille synnyttää, mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta vaihtoehdolta.
Liikkumisen tärkeyshän on ihan yleisesti tiedossa oleva juttu ainakin suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kauan sitten tiedettiin, että avautumisvaiheen aikana kannattaa liikkua. Heijata itseään, kävellä, hengittää. Uskalla väittää, että myös ihminen on luotu synnyttämään seisten.
Makuuasento on keksitty myöhemmin. Ja sängyssä tuskissa makaamisesta saa kiittää uskontoja.
Olen synnyttänyt kolme lasta, joista yhden täysin ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Tämä oli aivan tarkoituskin, tosin en siitä kenellekään hiiskunut. Olin kotona viimeiseen asti, liikuin, hengitin, liikuin, hengitin. Oman kodin turvassa, oman miehen kanssa. Vasta automatka sairaalaan oli hirveä, koska oli oltava paikallaan. Samoin sydänkäyrän otto.
Liikuin kunnes olin täysin auki ja sain ponnistaa. 2 minuuttia ja lapsi oli ulkona.
Olen onnekas, koska kaikki meni hyvin ja en ollut riskisynnyttäjä. Luotin itseeni ja kehooni. Eikä tässä ole mitään hihhulia mukana. En ole tavallista insinööriä kummoisempi.
Mutta tuon kokemuksen myötä en voi kuin pudistella päätäni miten meidät naiset laitetaan kärsimään turhaan. Jo ihan vaikka siten että synnärillä ei ole omaa anestisialääkäriä. Jo pelkkä tieto hänestä toisi monelle turvaa. Nyt äidit jännittävät ja pelkäävät, eikä keho silloin ole rento eikä sen viestejä pysty kuuntelemaan.
Kaksi aikaisempaa synnytystäni olivat mitä olivat. Jos en olisi palavasti halunnut vielä kolmatta lasta, jo pelkkä synnytyskokemus olisi riittänyt siihen, että lapsiluku jäisi kahteen. Siinä on päättäjille mietittävää.
tein samaa esikoisen kanssa , tosin lähinnä siksi, että sairaalasta totesivat siellä olevan ruuhkaa ja toivottivat tervetulleeksi vasta aamulla, kun äitipolilla on enemmän väkeä. Ilmoittivat, että koska pystyn itse soittamaan, ei lapsi todennäköisesti synny edes kuluvan vuorokauden puolella. Lapsi syntyi 2 tuntia myöhemmin täysin suunnittelemattomasti kotona naapurin eläkkeelle jääneen terveydenhoitajan toimiessa kätilönä.
Vierailija kirjoitti:
80-luku on jo ihan nykyaikaa, epiduraali-- t. spinaalipuudutus, eihän sitä tosin aina laiteta oikeaan kohtaan. Ns. Ilokaasua tueksi. Se toimii, mutta koko ajan meinasivat napata sitä pois.
Olisi kiva jos tehtäisiin kuten jenkeissä - humahdus- ja lapsi rinnalle.
Joo, tosi kiva. Humautus ja pihtisynnytys - ja sitten saa pissata vaginan kautta jos pihdit vähän raapaisee. En yhtään ymmärrä tiedottomana synnyttämisen ihannointia, jenkeissäkin jo tiedetään sen riskit sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luku on jo ihan nykyaikaa, epiduraali-- t. spinaalipuudutus, eihän sitä tosin aina laiteta oikeaan kohtaan. Ns. Ilokaasua tueksi. Se toimii, mutta koko ajan meinasivat napata sitä pois.
Olisi kiva jos tehtäisiin kuten jenkeissä - humahdus- ja lapsi rinnalle.
Joo ja lapsi syntyy sinisenä morfiinin takia. Siistiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa joi viinaa ja osa synnytti ns luomuna. Ei ollut muita kivunlievityksiä enne vanhaan. Sitäpaitsi ajateltiin että synnytyskivut olivat rangaistus naisille Eevan lankeemuksesta paratiisissa...Joten synnytyksen kuuluikin sattua
Niin ne ovatkin. Naisen lankeemuksen vuoksi ihminen karkottaa tettoin Paratiisista eikä nainen sovellu seurakunnan johtajaksi.
Lisäksi kivunlievitys vain pitkittää synnystä mikä voi olla haitaksi lapselle. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman kantta vunlievitystä. Afrikkalainen nainen on innellinen jos saa synnyttää edes paikallisella alkeellisella terveysasemalla.
Olen sanaton, huhhuh...
Minäkin olen sanaton. Ihan jo alkuperäisen viestin kirotus_virei den vuoksi, saati sitten noiden kivkautisten asenteiden..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sairaaloissa hoidettiin kipua esim 70- ja 80-luvuilla? Ainakin mummoni aikaan siellä kuulemma oltiin viikko toipumassa synnytyksestä, vauvat nukutettiin erillisessä vauvalassa ja tuotiin äideille imetettäviksi.
Kyllä silloin oli jo ihan modernit epiduraalit jne. Toki 70-luvun alusta asiat muuttui 80-luvun loppuun. Minä olen syntynyt 1974 Kättärillä, ja synnytys eteni niin hitaasti, että lopuksi vedettiin imukupilla, ei se äidille hääviä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa joi viinaa ja osa synnytti ns luomuna. Ei ollut muita kivunlievityksiä enne vanhaan. Sitäpaitsi ajateltiin että synnytyskivut olivat rangaistus naisille Eevan lankeemuksesta paratiisissa...Joten synnytyksen kuuluikin sattua
Niin ne ovatkin. Naisen lankeemuksen vuoksi ihminen karkottaa tettoin Paratiisista eikä nainen sovellu seurakunnan johtajaksi.
Lisäksi kivunlievitys vain pitkittää synnystä mikä voi olla haitaksi lapselle. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman kantta vunlievitystä. Afrikkalainen nainen on innellinen jos saa synnyttää edes paikallisella alkeellisella terveysasemalla.
Olen sanaton, huhhuh...
Minäkin olen sanaton. Ihan jo alkuperäisen viestin kirotus_virei den vuoksi, saati sitten noiden kivkautisten asenteiden..
Sori, se olikin vasta 2. viesti tuo fundamentalistivajakin kirjoittama. Mielipide on silti sama, olen sanaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sairaaloissa hoidettiin kipua esim 70- ja 80-luvuilla? Ainakin mummoni aikaan siellä kuulemma oltiin viikko toipumassa synnytyksestä, vauvat nukutettiin erillisessä vauvalassa ja tuotiin äideille imetettäviksi.
Esikoinen syntyi 73 js viikko sairaalassa, vauva vauvalassa. Ei kivunlievitystä.
Toinen syntyi 77 ilman kivunlievitystä. 5 pv sairaalassa. Vauva päivät vierihoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon synnyttänyt -80-90 ja 2000-luvulla. Ikinä en oo epiduraalia ottanyt, enkä kiljunut/huutanut. Hyvin oon luomuna, tai paraservicaalilla? pärjännyt. Se huutamisen voima kannattaa käyttää siihen ponnistamiseen ennemmin, mun pisin ponnistusaika on ollut 4 minuuttia. Ja muutamankin olen tähän eloon ponnistanut 😅
Voi että mua jaksaa aina ihmetyttää nää tämmöset kommentit 😅😅. Ymmärrätkö hyvä ihminen että vaikka sun synnytykset ovat olleet helppoja ja "pisin ponnistusaika on ollut 4 minuuttia" , niin monella muulla näin ei ole ollut? ( Itselläni esikoisen ponnistusaika oli 45 minuuttia. )
Ei se kipu ihan ponnistusajastakaan ole kiinni. Käsittääkseni kipu on infernaalinen, jos sattuu virhetarjonta. Itse en ole sitä kokenut, joten en myöskään elvistele helpoilla synnytyksillä.
-eri.
Voin vahvistaa, että virheasennossa olevan lapsen synnyttäminen on infernaalista. Vielä pahempaa on, kun kohdunkaulaa yritetään runnoa käsin pois lapsen tieltä. Sitä kipua ei helpottanut edes epiduraali. Onneksi pääsin sektioon jo 27,5 tunnin jälkeen, en halua ajatellakaan, miltä lapsen repiminen väkisin kohdunkaulan läpi olisi tuntunut.
En tiedä mitään normaaleista synnytyskivuista, sillä tuo kokemus varmisti, että lapsi jäi ainokaiseksi.
Kotisynnytyksissä maalla kauan sitten tosiaan joko ei mitään tai viinaa. Ei se viina merkittävästi siinä vaiheesssa enää lasta pysty vahingoittamaan, kun sikiö on jo loppuun asti kehittynyt kauan sitten.
Itse synnytin 1970-luvulla ja ainoa mitä oli tarjolla Turussa Heidekenin synnytyslaitoksella oli ilokaasu. Joka ei minusta auttanut oikein mitään. Episiotomia ja ompelut tehtiin siitä vaan ilman mitään puudutuksia, ja sattui enemmän kuin mikään itse luonnollisessa prosessissa. Enkä edes tiedä oliko tuo koko episiotomia tarpeen, se oli kai vaan siihen aikaan rutiini että kaikille tehtiin eikä mietitty syntyisikö ilmankin repeämättä. Plus päälle kätilön vattuilu / naureskelu lapsen isän kanssa, että laitetaanko tänne alas isännän tikki niin on tiukempi kuin ennen synnytystä. Ja se siis todella laittoi niin ettei yhdyntä meinannut onnistua ollenkaan kun välilihan puolelta oli ommeltu niin että reikä jäi tosi kireäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kotisynnytyksissä maalla kauan sitten tosiaan joko ei mitään tai viinaa. Ei se viina merkittävästi siinä vaiheesssa enää lasta pysty vahingoittamaan, kun sikiö on jo loppuun asti kehittynyt kauan sitten.
Itse synnytin 1970-luvulla ja ainoa mitä oli tarjolla Turussa Heidekenin synnytyslaitoksella oli ilokaasu. Joka ei minusta auttanut oikein mitään. Episiotomia ja ompelut tehtiin siitä vaan ilman mitään puudutuksia, ja sattui enemmän kuin mikään itse luonnollisessa prosessissa. Enkä edes tiedä oliko tuo koko episiotomia tarpeen, se oli kai vaan siihen aikaan rutiini että kaikille tehtiin eikä mietitty syntyisikö ilmankin repeämättä. Plus päälle kätilön vattuilu / naureskelu lapsen isän kanssa, että laitetaanko tänne alas isännän tikki niin on tiukempi kuin ennen synnytystä. Ja se siis todella laittoi niin ettei yhdyntä meinannut onnistua ollenkaan kun välilihan puolelta oli ommeltu niin että reikä jäi tosi kireäksi.
Olen pahoillani kokemuksistasi. Kuulostaa aivan hirveältä. Mutta tuo viina asia nyt on ihan selvä, että tottakai se vahingoittaa lasta. Se menee samalla tavoin verenkiertoon olkoonkin lapsi kuinka kehittynyt vain. Fassia siitä nyt ei enää siinä vaiheessa tule, mutta muut haitat ovat ehdottomasti mahdollisia. Onhan sillekin syyt miksi alaikäisenä ei saisi juoda ja miksi imetysaikana ei saisi juoda. Voi lapsi saada myrkytyksen ja joutua suolihuuhteluun. Näistäkään ei varmasti olla paljoa puhuttu silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse oon synnyttänyt -80-90 ja 2000-luvulla. Ikinä en oo epiduraalia ottanyt, enkä kiljunut/huutanut. Hyvin oon luomuna, tai paraservicaalilla? pärjännyt. Se huutamisen voima kannattaa käyttää siihen ponnistamiseen ennemmin, mun pisin ponnistusaika on ollut 4 minuuttia. Ja muutamankin olen tähän eloon ponnistanut 😅
Voi että mua jaksaa aina ihmetyttää nää tämmöset kommentit 😅😅. Ymmärrätkö hyvä ihminen että vaikka sun synnytykset ovat olleet helppoja ja "pisin ponnistusaika on ollut 4 minuuttia" , niin monella muulla näin ei ole ollut? ( Itselläni esikoisen ponnistusaika oli 45 minuuttia. )
Ei se kipu ihan ponnistusajastakaan ole kiinni. Käsittääkseni kipu on infernaalinen, jos sattuu virhetarjonta. Itse en ole sitä kokenut, joten en myöskään elvistele helpoilla synnytyksillä.
-eri.
Voin vahvistaa, että virheasennossa olevan lapsen synnyttäminen on infernaalista. Vielä pahempaa on, kun kohdunkaulaa yritetään runnoa käsin pois lapsen tieltä. Sitä kipua ei helpottanut edes epiduraali. Onneksi pääsin sektioon jo 27,5 tunnin jälkeen, en halua ajatellakaan, miltä lapsen repiminen väkisin kohdunkaulan läpi olisi tuntunut.
En tiedä mitään normaaleista synnytyskivuista, sillä tuo kokemus varmisti, että lapsi jäi ainokaiseksi.
Toinen lapsi lähti syntymään syöksysynnytyksellä ja olisi syntynyt maantien varteen aamuviideltä jos ei olisi ollut virhetarjonnassa. Siitä sairaalaan, jonne ei ehditty soittaa tulosta. Ambulanssikuski kaappasi ulko-ovelta paareille. Suoraan saliin johin hälytettiin lääkäri aamukahvi kädessä. 10cm auki, ponnistusvaihe 45min joka päättyi episektomiaan ja imukuppiin. Kaikki tämä ilman mitään lääkkeitä. Ei ainakaan ehtinyt miettiä kuten esikoisen 19 tuntia kestäneessä avautumisvaiheessa jossa 10min ennen syntymää sai epiduraalin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jos anestesialääkäri ei ehdi antaa epiduraalia? Sairaalassa on varmasti ihmisiä paljon isommissa ongelmissa.
Typerys. Jos synnytyksessä ei ehdi saada kivunlievitystä, voi kokemuksesta jäädä sellainen trauma, että lapsiluku jää yhteen.
Mielestäni se on aika iso ongelma, jos perhe olisi halunnut enemmän lapsia ja tällaisen takia se jää toteutumatta.
Napanuora irrotetaan vasta syntymän jälkeen, siinä vaiheessa pahin on jo ohi. Vai mitä ihmettä meinaat?