Lue keskustelun säännöt.
Kivunlievitys synnytyksessä ennen vanhaan?
02.08.2023 |
Joiko synnyttäjät viinaa? Miksi nykyään ei käytetä viinaa kivunlievitykseen? Se turruttaa keskushermostoa todella hyvin.
Kommentit (136)
Tää keskustelu saa pelkäämään synnytystä tosi paljon jos joskus tulevaisuudessa haluan lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytykseni tänä vuonna oli niin nopea, ettei mitään kivunlievitystä kerennyt saada. Siinä hetkessä sattui aivan sietämättömästi, aivan kuin olisi koko vartaloa halkaistu miekalla. Karjuin tuskissani täysillä, tuntui etten saa henkeä ja olin siinä asennossa missä pystyin tuskiltani yhtään olemaan. Kyllä, nyt vuonna 2023 kätilö painoi minua kovakouraisesti selälleni sänkyä vasten, yritti pakottaa tiettyyn asentoon ja pyysi lopettamaan huutamisen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ymmärrettiin, että kipu on osa elämää eikä narkattu.
Älä jauha sontaa. Naiset synnyttivät kivulla tosi kauan, sitä ei (mies)lääkärit pitäneet lääkitsemisen arvoisena edes. Ensimmäinen tapaus joka aiheutti jotain vastareaktiota lääkäreissä, oli Walesin prinsessa Charlotten kuoleminen synnytykseen 21-vuotiaana. Synnytys oli pitkä ja kivulias. Myös lapsi kuoli. Synnytyksesssä "avustanut" lääkäri (joka oli siis ollut sitä mieltä että kipu kuuluu tähän ja se on luonnollista jne) teki pian tämän tapahtuneen jälkeen itsemurhan.
Toinen tapaus joka vasta johti synnytyskivun parempaan lievittämiseen, oli sitten 1900-luvulla. Mieslääkäri (nimeä en valitettavasti muista) oli vähällä menettää vaimonsa synnytyksessä ja hän alkoi toimimaan naisten kivunlievityksen puolesta.
Summa summarum. Naisen keho on ollut miehen päätäntävallassa. Mitä sille tehdään tai ollaan tekemättä.
Vielä 1970-luvulla Suomessa eduskunnassa käytiin keskustelua siitä, tuleeko synnytyskipua lievittää. Nämä vinoutuneen ajatusmaailman oppineet ja heidän oppilaansa ovat edelleen hoitohenkilökuntaa.
Mutta sama myös lasten kohdalla. 1980-luvulla ei lasten kipua lääkitty, esim syöpähoitoja saava lapsi, toimenpiteet kuten selkäydinpunktio tehtiin kylmiltään.
Viinaa saivat.
Sittemmin tuli avuksi ilokaasu.
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu saa pelkäämään synnytystä tosi paljon jos joskus tulevaisuudessa haluan lapsia
Olin lapsi, kun äitini kertoi, kuinka kamalaa synnyttäminen oli ollut. Ja ei, lasten saanti ei ole koskaan kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin äideillä on taipumus rehvastella sillä ettei ole halunnut tai saanut kivunlievitystä alatiesynnytykseen.
Jos mahdollista niin eikö tuo ole hyvä asia että kipuun saa lievytystä?
En ole koskaan kuullut esimerkiksi leikkauksesta toipuvalta, ettei ole halunnut kipuun ollenkaan lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jos anestesialääkäri ei ehdi antaa epiduraalia? Sairaalassa on varmasti ihmisiä paljon isommissa ongelmissa.
Typerys. Jos synnytyksessä ei ehdi saada kivunlievitystä, voi kokemuksesta jäädä sellainen trauma, että lapsiluku jää yhteen.
Mielestäni se on aika iso ongelma, jos perhe olisi halunnut enemmän lapsia ja tällaisen takia se jää toteutumatta.
Aina ei voi antaa mitään kipulääkettä. Jotenkin synnytyksessä menee sellaisiin tiloihin että kivun kestää.
Eikä kipu aina ole sellaista että sen kestää. Kipu on aina merkki kudosvauriosta. Ihminen ei ihan kaikkia kudosvaurioita kestä, sittenhän me oltaisiin kuolemattomia.
Joskus vaurio on peruuttamaton, joskus jopa johtaa kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun lopulla Kättäri/Hki
Petidiini, auttoi todella.
Epiduraali oli tulossa, mutta ei ehtinyt kun piti kärrätä synnytys saliin.
Ilokaasua tarjolla, en käyttänyt.
Epitosomia paikallispuudutus ainakin tikatessa. Miksi nykyään annetaan revetä ?
Henk.koht kokemus , ei lähellekään sietämätöntä tosin v-mäisiin menkkakipuihin tottuminen vaikutti.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Englannin Viktoria käyttänyt kloroformia? Lieneekö sitä suomalaissynnyttäjillä ollut, mutta ilokaasu oli kyllä keksitty, ja sitä synnytyslaitoksilla käytettiin.
1950-luvulla on monessa perheessä se viimeinen kotona syntynyt ja/tai ensimmäinen sairaalassa syntynyt ainakin maaseudulla.
Käytti. Ja kun kuningatar käytti, niin saivat sitten alamaisetkin tuon avun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia toivoisin että olisin syntynyt mieheksi
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla Kättäri/Hki
Petidiini, auttoi todella.
Epiduraali oli tulossa, mutta ei ehtinyt kun piti kärrätä synnytys saliin.
Ilokaasua tarjolla, en käyttänyt.
Epitosomia paikallispuudutus ainakin tikatessa. Miksi nykyään annetaan revetä ?
Henk.koht kokemus , ei lähellekään sietämätöntä tosin v-mäisiin menkkakipuihin tottuminen vaikutti.
Nykyään annetaan revetä, koska repeämä paranee nopeammin ja siistimmin. Iho antaa myöten siitä kohdasta, missä se on heikoin ja missä venytys kovin. Episiotomia taas leikataan saksilla reippaalla kädellä kaikille samaan kohtaan, joten paraneminen on hidasta ja se episiotomiakin voi revetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin äideillä on taipumus rehvastella sillä ettei ole halunnut tai saanut kivunlievitystä alatiesynnytykseen.
Jos mahdollista niin eikö tuo ole hyvä asia että kipuun saa lievytystä?
En ole koskaan kuullut esimerkiksi leikkauksesta toipuvalta, ettei ole halunnut kipuun ollenkaan lääkitystä.
En kyllä yhtään ymmärrä, miksi synnytys vertautuisi leikkaukseen. Ennemmin sitten vaikka lapsen alullepanoon, jos kaikki menee tosi hyvin ja saa positiivisen hormonimyrskyn.
Vierailija kirjoitti:
Miten sairaaloissa hoidettiin kipua esim 70- ja 80-luvuilla? Ainakin mummoni aikaan siellä kuulemma oltiin viikko toipumassa synnytyksestä, vauvat nukutettiin erillisessä vauvalassa ja tuotiin äideille imetettäviksi.
Olen synnyttänyt vuonna 1987. Epiduraalipuudutus ja ilokaasua. Vauv oli vierihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin äideillä on taipumus rehvastella sillä ettei ole halunnut tai saanut kivunlievitystä alatiesynnytykseen.
Jos mahdollista niin eikö tuo ole hyvä asia että kipuun saa lievytystä?
En ole koskaan kuullut esimerkiksi leikkauksesta toipuvalta, ettei ole halunnut kipuun ollenkaan lääkitystä.
En kyllä yhtään ymmärrä, miksi synnytys vertautuisi leikkaukseen. Ennemmin sitten vaikka lapsen alullepanoon, jos kaikki menee tosi hyvin ja saa positiivisen hormonimyrskyn.
Keisarileikkaus, tollo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin äideillä on taipumus rehvastella sillä ettei ole halunnut tai saanut kivunlievitystä alatiesynnytykseen.
Jos mahdollista niin eikö tuo ole hyvä asia että kipuun saa lievytystä?
En ole koskaan kuullut esimerkiksi leikkauksesta toipuvalta, ettei ole halunnut kipuun ollenkaan lääkitystä.
En kyllä yhtään ymmärrä, miksi synnytys vertautuisi leikkaukseen. Ennemmin sitten vaikka lapsen alullepanoon, jos kaikki menee tosi hyvin ja saa positiivisen hormonimyrskyn.
Keisarileikkaus, tollo.
Ahaa, luulin että tässä ketjussa puhuttiin alatiesynnytyksestä. Erikoinen nikki sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jos anestesialääkäri ei ehdi antaa epiduraalia? Sairaalassa on varmasti ihmisiä paljon isommissa ongelmissa.
Typerys. Jos synnytyksessä ei ehdi saada kivunlievitystä, voi kokemuksesta jäädä sellainen trauma, että lapsiluku jää yhteen.
Mielestäni se on aika iso ongelma, jos perhe olisi halunnut enemmän lapsia ja tällaisen takia se jää toteutumatta.
Aina ei voi antaa mitään kipulääkettä. Jotenkin synnytyksessä menee sellaisiin tiloihin että kivun kestää.
Eikä kipu aina ole sellaista että sen kestää. Kipu on aina merkki kudosvauriosta. Ihminen ei ihan kaikkia kudosvaurioita kestä, sittenhän me oltaisiin kuolemattomia.
Joskus vaurio on peruuttamaton, joskus jopa johtaa kuolemaan.
Itse siis synnytin avotarjonnassa olevan ilman kivunlievitystä episektomialla ja imukupilla. Nopeasti ohi toisin kuin 19h kestänyt avautumisvaihe toisella lapsella ja silloin saatu puudutuspiikki jonka takia sai alkaa oksentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä on jos anestesialääkäri ei ehdi antaa epiduraalia? Sairaalassa on varmasti ihmisiä paljon isommissa ongelmissa.
Typerys. Jos synnytyksessä ei ehdi saada kivunlievitystä, voi kokemuksesta jäädä sellainen trauma, että lapsiluku jää yhteen.
Mielestäni se on aika iso ongelma, jos perhe olisi halunnut enemmän lapsia ja tällaisen takia se jää toteutumatta.
Aina ei voi antaa mitään kipulääkettä. Jotenkin synnytyksessä menee sellaisiin tiloihin että kivun kestää.
Jos sinä menit, niin se ei tarkoita, että kaikki menee. Miten joillekin on niin hankala ymmärtää ihmisten erilaiset kipukynnykset ja kivun kokemukset? Minäkin yritin lääkkeettä, kunnes ihana kätilö vihelsi pelin poikki ja kehoitti epiduraaliin minun täristessä ja oksentaessa kivusta. Pelasti koko synnytyskokemuksen ja mahdollisesti minun tai vauvan vauriot, kun en olisi jaksanut sellaista tuskaa vielä yli kuutta tuntia. Puhumattakaan ponnistusvaiheesta, jossa voimat loppuu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50- luvulla synnytettiin paljon kotona.
Ilman lievityksiä.
Ja kuoltiin myös.
Viina on vahingollista lapselle ja kipua lievittävän määrän juominen aiheuttaa täydellisen kontrollin puutteen.
En ole koskaam kuullut viinaa käytetyn synnytyskipujen lievitykseen.
Millä tavalla viina on vahingollista synnytyksen aikana?
Kysytkö tosissasi? Se vauva saa samat promillet kuin äitinsä. Etkö tosiaan tiedä, miksi sikiön ei kuulu saada viinaa?
Ei saa sen jälkeen ku napanuora irti.
Napanuora on kiinni synnytyksen aikana, samoin istukka.
1980- luvulla synnytin. Epiduraali oli joissakin sairaaloissa mahdollista saada päiväaikana. Yöllä synnytin ja ainoa kivunlievitys oli ilokaasu, joka ei auttanut ollenkaan. Toisella kerralla en ehtinyt saada edes ilokaasua, kun olen ollut hyvin nopeasti synnyttävä.
Aina ei voi antaa mitään kipulääkettä. Jotenkin synnytyksessä menee sellaisiin tiloihin että kivun kestää.