miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Yksi syy on varmaan kateus, kun ajatellaan, että lapselliset saavat elää ja tehdä ihan niinkuin huvittaa.  Lapsettomien elämää pidetään helppona, rahaa ei kulu lasten tarpeisiin, voi lomailla missä vain, ei tarvii ottaa huomioon kuin itsensä  tarpeet ja mahdollisen puolison tarpeita.

Ongelma on tässä varmaan sama kuin kaikessa erilaisuudessa, sitä ei haluta ymmärtää ja ajatellaan, että oma tapa elää on se ainoa oikea. Onhan se helposti niin, että kahdella perheellisellä on enemmän yhteistä kun perheellisellä ja perheettömällä.

Minä rakastan hoitaa siskoni lapsia mutta omia lapsia en ole halunnut.

Koska erilaisuutta ei hyväksytä missään muodoissa, näin se on ollut.

Mua taas ärsyttää jos joku lapsellinen kysyy miksi en halua lapsia. Voinko mä sitten kysyä häneltä, miksi teit lapsia? No en ole vielä kysynyt koska omaan silti käytöstavat, hän näköjään ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole kateus. En ikipäivänä halua olla itsekäs typerä omaa napaa kaivava vela.

Lapsettomista ei tykätä koska ovat itsekkäitä ja ylimielisiä ihmisinä. Epämiellyttäviä. Ihan itse teette tämän imagon omalla käytöksellänne.

Kunpa osaisit opettaa lapsesi näkemään maailman eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me poistimme lapsettomat kaveripiiristä ihan vaan sen jatkuvan narinan takia. Esim. me lapselliset suunnittelimme ulkomaanreissun lasten ehdoilla, nuo kaksi paria halusivat mukaan. Ihan ok, kerroimme, että kaikki tällä reissulla tehdään lasten ehdoilla. Tuntui sopivan. No reissussa (iso talo vuokrattuna Etelä-Ranskasta) oli jatkuvaa valitusta milloin mistäkin. Mieheni hermostui niin narinaan, että otti parien miespuoliset puhutteluun ja määrä heidät hotelliin, maksoimme heidän osuuden takaisin. Näitä samankaltaisia juttuja on useita.

Samaa narinaa se kyllä oli aikuistenkin jutuissa, aina oli joju asia huonosti.

Minkä ihmeen takia lomakin mennään lasten ehdoilla? Kyllä se lapsi tulee siinä aikuisten mukana. Ei he unohda, että lapsi/lapsia on matkalla. En ihmettele yhtään, että välit lapsiperheisiin viilenee. Kuvittelevat, että kaiken on pyörittävä heidän ehdoillaan.

"Ihana" tuo perheenisä, joka piti isällistä puhuttelua tuttavilleen. Näen jo sieluni silmin, että täysin sietämätön maailmanomistaja, vailla mitään itsekritiikkiä. "Johtajatyyppiä". Vaimo tsemppaa ääliötä taustalla. Lapsistaan tulee seuraavia maailmannapoja, joilla on vaikeuksia tehdä kompromisseja kavereiden kanssa. Kyllä näitä perheitä on nähty ennenkin, eikä kaikki perheellisetkään heidän tapojaan jaksa.

Elämä tuo ehkä opin, ettei ole syytä suhtautua ylimielisesti kanssa-ihmisiin. Vaikka itse luulisi, että syytä on. Kertoo arviointikyvyn puutteesta lähinnä.

En ole koskaan törmännyt tällaiseen, miksi AP liikut junttien kanssa? Ei mun kaveripiirissä (fiksuja) ainakaan kommentoida toisten elämänvalintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Kyllä uhrillakin on oma osansa valinnasta. Monet rikokset tapahtuvat päihtyneenä. Jos näin mustavalkoisesti ajatellaan. Poliisi muistuttaa tasaisin väliajoin millä tavalla omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen päätyykö uhriksi vai ei.

Eli perheellinen on vähän kuin rikoksen uhri? Ja saa siksi valittaa "kurjasta" elämästään. On todella karua, että väität rikoksen uhrilla olevan vastuu omasta hyvinvoinnistaan kuin hyväosaisella perheellisellä joka päättää tehdä lapsia? Tämä perheellisten looginen päättelykyky on kyllä uskomatonta.

Lapselliset on kateellisia! Lapseton, nauti omasta elämästäsi ja jätä nuo arvostelut omaan arvoonsa. Tietty voit kehasta joskus kuinka ihanata on, nam.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Kyllä uhrillakin on oma osansa valinnasta. Monet rikokset tapahtuvat päihtyneenä. Jos näin mustavalkoisesti ajatellaan. Poliisi muistuttaa tasaisin väliajoin millä tavalla omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen päätyykö uhriksi vai ei.

Täydellinen esimerkki perheellisten julmuudesta:

"kohtaloni on yhtä kamala kuin rikoksen uhrin, koska rikoksen uhri on syyllinen omaan rikokseen kuten minäkin lapsen tekemiseen".

Vierailija kirjoitti:

No minulla on kohdunkaulasyöpä ja menossa tällä hetkellä aika rankat hoidot. Olen lapseton ja kaverini, jolla on lapsia tokaisi tässä yksi päivä, että on se hyvä, että juuri minä sain syövän, kun ei jää lapsia kaipaamaan jos kuolen.. Tottahan se on, mutta en sitä kyllä kenellekään päin naamaa sanoisi. Olen myös pahoinvoinnin ja hoitojen takia ollut todella väsynyt niin samainen ihminen tokaisi, että ei se väsymys niin pahaa voi olla kuin lasten takia valvominen..Joo kiitos myötätunnosta. 

Rakas kanssaihminen, olen todella pahoillani puolestasi. Voin vain kuvitella miten pelottavaa ja kamalaa elämäsi nyt on. Olen niin pahoillani myös siitä miten ajattelematon kaverisi on.

Viestisi kosketti minua todella syvältä ja lähetän sinulle voimia ajatuksissani ja oikein ison halauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me poistimme lapsettomat kaveripiiristä ihan vaan sen jatkuvan narinan takia. Esim. me lapselliset suunnittelimme ulkomaanreissun lasten ehdoilla, nuo kaksi paria halusivat mukaan. Ihan ok, kerroimme, että kaikki tällä reissulla tehdään lasten ehdoilla. Tuntui sopivan. No reissussa (iso talo vuokrattuna Etelä-Ranskasta) oli jatkuvaa valitusta milloin mistäkin. Mieheni hermostui niin narinaan, että otti parien miespuoliset puhutteluun ja määrä heidät hotelliin, maksoimme heidän osuuden takaisin. Näitä samankaltaisia juttuja on useita.

Samaa narinaa se kyllä oli aikuistenkin jutuissa, aina oli joju asia huonosti.

Minkä ihmeen takia lomakin mennään lasten ehdoilla? Kyllä se lapsi tulee siinä aikuisten mukana. Ei he unohda, että lapsi/lapsia on matkalla. En ihmettele yhtään, että välit lapsiperheisiin viilenee. Kuvittelevat, että kaiken on pyörittävä heidän ehdoillaan.

Tässä oli tarkoituksella haluttu lähteä lasten ehdoilla menevälle lomalle ja sitten alettu änkyröidä vastaan. Itse tykkään lasten kanssa lomailusta. On ihanaa kun saa vaikka koluta huvipuistoja, vesipuistoja jne läpi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

Kerropa sitten miten olet kehittynyt?

Tämä muuten kiinnostaa. Sitten voi vertailla helpommin lähtötasoakin.

Epäitsekkäämmäksi, moniarvoisemmaksi, huomioivammaksi, toiset ensin, entistä valveutuneemmaksi, paremmaksi ihmiseksi. Lisäksi käytännön asioissa tehokkaammaksi multitaskaajaksi. Lapset tuovat elämään lukuisia eri ulottuvuuksia, joista lapsettomana olisi jäänyt paitsi. En kaipaa uhrauksista huolimatta lapsetonta aikaa.

Siis häh? Miksi minua kiinnostaisi milloin joku muu nukkuu, oli hän lapseton tai lapsellinen :D tää ketju on joku provo

T. Kolmen pikkulapsen äiti

Eipäs yleistetä. Kumpiakaan. 

Surkuhupaisaa lukea tätä juupas-eipäs -väittelyä täällä. Kaikki, jotka haluavat perheen ja lapsia, eivät niitä ikinä tule saamaan - syynä voi olla mikä tahansa: ei millään löydy puolisoa, on synnynnäinen vamma tai sairaus jne. Ihmiset, joiden ei edes kannattaisi lisääntyä, saavat perheen ja tenavia tuosta vain. Kuin itsestään. Mutta mikään ei ikinä ole hyvin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Kyllä uhrillakin on oma osansa valinnasta. Monet rikokset tapahtuvat päihtyneenä. Jos näin mustavalkoisesti ajatellaan. Poliisi muistuttaa tasaisin väliajoin millä tavalla omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen päätyykö uhriksi vai ei.

Eli perheellinen on vähän kuin rikoksen uhri? Ja saa siksi valittaa "kurjasta" elämästään. On todella karua, että väität rikoksen uhrilla olevan vastuu omasta hyvinvoinnistaan kuin hyväosaisella perheellisellä joka päättää tehdä lapsia? Tämä perheellisten looginen päättelykyky on kyllä uskomatonta.

Selkeästi aasit lisäntyneet. Minä vakavasti traumatisoituneena haluaisin kyllä todellakin nähdä tämän idarimamman, joka laukoo. Pidäpä nyt hauskaa niiden pershetelmiesi kanssa, äläkä todellakaan tule vertaamaan kärsimyksiäsi meidän vakavien rikosten uhreiksi joutuneiden kärsimyksiin, saati syyttelemään uhriksi joutumisesta. Tai no, muista ainakin syyttää sitten itseäsi ja/tai lapsiasi, kun teille musta pekka lävähtää käteen. 

Vierailija kirjoitti:

Hupaisa keskustelu: kummatkin ryhmät haukkuvat toisiaan, uhriutuvat ja kilpailevat paremmuudestaan. Kuinka aikuismaista. Hohhoijaa. Jospa kaikki keskittyisivät omaan elämään eikä muiden arvosteluun niin olisi vähemmän vastakkainasettelua ja enemmän ymmärrystä sekä sallivuutta. En kerro kumpaan ryhmään kuulun.

Tämä. Onneksi itsellä on kyseisen valinnan suhteen rauha ja olen varma valinnastani, niin ei tarvitse palstalla riehua. Omituista poterosta toiseen huutelua puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

Mitä muuta lapsellisten puhe on kuin minä-minää? Ei minä-minä ole yhtään jalompaa, vaikka se menisikin lasten kautta.