miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

Kerropa sitten miten olet kehittynyt?

Tämä muuten kiinnostaa. Sitten voi vertailla helpommin lähtötasoakin.

Epäitsekkäämmäksi, moniarvoisemmaksi, huomioivammaksi, toiset ensin, entistä valveutuneemmaksi, paremmaksi ihmiseksi. Lisäksi käytännön asioissa tehokkaammaksi multitaskaajaksi. Lapset tuovat elämään lukuisia eri ulottuvuuksia, joista lapsettomana olisi jäänyt paitsi. En kaipaa uhrauksista huolimatta lapsetonta aikaa.

 Ite oon ollut tuollainen jo teinistä. Toiset huomioon ottava, epäitsekäs, kiltti, en kiusaa ketään.

Samaa mieltä kuin edellisetkin kommentoijat: kateus ja katkeruus siitä että joku toinen elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan itselleen, kun itse ei uskaltanut tehdä niin. Ja ei, sekään ei oikeuta mun elämän naljailulle, että sun kroppa hajosi synnytyksessä ja alapää hajosi, eikä miehesi halua sua enää sen takia. Se ei myöskään oikeuta mun kiputilojen vähättelylle, koska synnyttämätön nainenhan ei tiedä kivusta yhtään mitään. Sulta voisi olla murtunut reisiluu, ja sä et siltikään tiedä kivusta mitään. Sitten yritetään naljailla koko ajan, miten tyhjää mun elämä on mukamas ilman lapsia: "Saatko sä oikeasti mitään irti siitä, että käyt lomalla ulkomailla monta kertaa vuoden aikana? Musta tuntuisi kauhealta jättää pikku Iiro Eetvartti kotiin ja lähteä, en voisi nauttia rannalla olosta ilman lapsia". Joo kuule mä en ikinä vaihtaisi mun vapautta lähteä milloin vaan ulkomaille makaamaan rannalla ja kiertämään kaupunkeja siihen vuosien unettomuusrumpaan ja kakkavaippoihin. Sitten ne kuitenkin jossain vaiheessa myöntää sen itselleenkin ja alkavat valittaa, kun eivät pääse lähtemään "kun on lapset". No, itse olet sänkysi pedannut, itse teit ne valinnat, nyt elät sitten niiden mukaan. En silti tajua miksi pitää suhtautua niin ilkeästi mun elämän valintoihin. Ei se mun syy ole, että päätit lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole kateus. En ikipäivänä halua olla itsekäs typerä omaa napaa kaivava vela.

Lapsettomista ei tykätä koska ovat itsekkäitä ja ylimielisiä ihmisinä. Epämiellyttäviä. Ihan itse teette tämän imagon omalla käytöksellänne.

Enpä muuta voi sanoa, kuin että voi lapsi-parkojasi.

jokaisen oma päätös haluaako lapsia. mutta jotkut ei voi saada lapsia joten älkää nolatko heitä typerillä kysymyksillänne... kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muhun kyllä ole suhtauduttu. No, yksi kyräili, kun elämäni on niin helppoa ilman lapsia, mutta se oli vain yksi ihminen. Ehkä silläkin oli vain huono päivä.

Mutta mistä ne tietää millaista jokaisen ihmisen elämä on? esim minä kärsin endometrioosi kivuista ja olen lapseton. 

Ei se näytä olevan pointtikaan että tietäisivät, vaan että oli lapsettomalla mitä haasteita tahansa, lasten kanssa olisi vielä raskaampaa. Itse ajattelen, että niin se varmasti onkin. Mullakin on useampikin sairaus enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi lapsia (joista en kyllä myöskään erityisemmin pidä). Ihan voin myöntää, että nautin siitä, miten helpolla pääsen ilman lapsia.

Ei se niin mene, perheestä saa myös voimaa ja tukea. Lisäksi on kahden tulonsaajan tulot käytössä, esim itse olen aivan hukassa terveysmaksujen kanssa. Olisi miljoon kertaa helpompaa jos  olisi kaksi tulonsaajaa ja kaikki yhteiskunnan perhetuet käytössä. KAiken lisäksi lapsettomat kohtaavat sellaisa vastoinkäymisiä, että jos olisi perheellinen, lapset joudutaisiin antamaan pois. Eli loppujen lopuksi ei se perhe-elämä niin kovin raskasta olekaan.

Usko pois, sinä hämmästyisit millaisissa olosuhteissa jotkut lapset joutuvat Suomessa kasvamaan. Oli vain ajan kysymys milloin Laamasen ja Tarkin tyyppinen tapaus päätyy otsikoihin, heilläkin lapsi jonka terveys ja turvallisuus ei kiinnostanut yhtään ketään. Tuollaisia kidutettuja lapsia on Suomessa muitakin, selviävät fyysisesti juuri ja juuri hengissä. Sulla on todella lapsellinen käsitys lastensuojelusta, ei ne todellakaan näe läheskään kaikkia tapauksia. Monissa perheissä lapset hoitavat vanhempiaan.

Siltikin nämä vanhemmat todennäköisesti katsovat lapsettomia nenänvarttaan pitkin, onhan heillä lapsi. Ovat mielestään ehkä kypsempiä ja epäitsekkäämpiä. Se on tämän sanoman naurettavuus kokonaisuudessaan. "Lapset tekevät ihmisestä tätä ja tota, sen kokemuksen puuttuminen johtaa tähän ja tohon". Sitten kun tämän ottaa esille, sanovat nämä yksinkertaistavat yleistjät, ettei pidä yleistää yksittäistapausta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellisetkin kommentoijat: kateus ja katkeruus siitä että joku toinen elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan itselleen, kun itse ei uskaltanut tehdä niin. Ja ei, sekään ei oikeuta mun elämän naljailulle, että sun kroppa hajosi synnytyksessä ja alapää hajosi, eikä miehesi halua sua enää sen takia. Se ei myöskään oikeuta mun kiputilojen vähättelylle, koska synnyttämätön nainenhan ei tiedä kivusta yhtään mitään. Sulta voisi olla murtunut reisiluu, ja sä et siltikään tiedä kivusta mitään. Sitten yritetään naljailla koko ajan, miten tyhjää mun elämä on mukamas ilman lapsia: "Saatko sä oikeasti mitään irti siitä, että käyt lomalla ulkomailla monta kertaa vuoden aikana? Musta tuntuisi kauhealta jättää pikku Iiro Eetvartti kotiin ja lähteä, en voisi nauttia rannalla olosta ilman lapsia". Joo kuule mä en ikinä vaihtaisi mun vapautta lähteä milloin vaan ulkomaille makaamaan rannalla ja kiertämään kaupunkeja siihen vuosien unettomuusrumpaan ja kakkavaippoihin. Sitten ne kuitenkin jossain vaiheessa myöntää sen itselleenkin ja alkavat valittaa, kun eivät pääse lähtemään "kun on lapset". No, itse olet sänkysi pedannut, itse teit ne valinnat, nyt elät sitten niiden mukaan. En silti tajua miksi pitää suhtautua niin ilkeästi mun elämän valintoihin. Ei se mun syy ole, että päätit lisääntyä.

Itseasiassa lapseton nainen voi joka kuukausi kokea pahempaa kipua kuin synnytyskipu, nimittäin pahat kuukautiskivut. Synnyttäminen voi siihen nähden olla lastenleikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellisetkin kommentoijat: kateus ja katkeruus siitä että joku toinen elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan itselleen, kun itse ei uskaltanut tehdä niin. Ja ei, sekään ei oikeuta mun elämän naljailulle, että sun kroppa hajosi synnytyksessä ja alapää hajosi, eikä miehesi halua sua enää sen takia. Se ei myöskään oikeuta mun kiputilojen vähättelylle, koska synnyttämätön nainenhan ei tiedä kivusta yhtään mitään. Sulta voisi olla murtunut reisiluu, ja sä et siltikään tiedä kivusta mitään. Sitten yritetään naljailla koko ajan, miten tyhjää mun elämä on mukamas ilman lapsia: "Saatko sä oikeasti mitään irti siitä, että käyt lomalla ulkomailla monta kertaa vuoden aikana? Musta tuntuisi kauhealta jättää pikku Iiro Eetvartti kotiin ja lähteä, en voisi nauttia rannalla olosta ilman lapsia". Joo kuule mä en ikinä vaihtaisi mun vapautta lähteä milloin vaan ulkomaille makaamaan rannalla ja kiertämään kaupunkeja siihen vuosien unettomuusrumpaan ja kakkavaippoihin. Sitten ne kuitenkin jossain vaiheessa myöntää sen itselleenkin ja alkavat valittaa, kun eivät pääse lähtemään "kun on lapset". No, itse olet sänkysi pedannut, itse teit ne valinnat, nyt elät sitten niiden mukaan. En silti tajua miksi pitää suhtautua niin ilkeästi mun elämän valintoihin. Ei se mun syy ole, että päätit lisääntyä.

Itseasiassa lapseton nainen voi joka kuukausi kokea pahempaa kipua kuin synnytyskipu, nimittäin pahat kuukautiskivut. Synnyttäminen voi siihen nähden olla lastenleikkiä.

ja joillekin synnytys ei ole edes kovin kivuliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellisetkin kommentoijat: kateus ja katkeruus siitä että joku toinen elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan itselleen, kun itse ei uskaltanut tehdä niin. Ja ei, sekään ei oikeuta mun elämän naljailulle, että sun kroppa hajosi synnytyksessä ja alapää hajosi, eikä miehesi halua sua enää sen takia. Se ei myöskään oikeuta mun kiputilojen vähättelylle, koska synnyttämätön nainenhan ei tiedä kivusta yhtään mitään. Sulta voisi olla murtunut reisiluu, ja sä et siltikään tiedä kivusta mitään. Sitten yritetään naljailla koko ajan, miten tyhjää mun elämä on mukamas ilman lapsia: "Saatko sä oikeasti mitään irti siitä, että käyt lomalla ulkomailla monta kertaa vuoden aikana? Musta tuntuisi kauhealta jättää pikku Iiro Eetvartti kotiin ja lähteä, en voisi nauttia rannalla olosta ilman lapsia". Joo kuule mä en ikinä vaihtaisi mun vapautta lähteä milloin vaan ulkomaille makaamaan rannalla ja kiertämään kaupunkeja siihen vuosien unettomuusrumpaan ja kakkavaippoihin. Sitten ne kuitenkin jossain vaiheessa myöntää sen itselleenkin ja alkavat valittaa, kun eivät pääse lähtemään "kun on lapset". No, itse olet sänkysi pedannut, itse teit ne valinnat, nyt elät sitten niiden mukaan. En silti tajua miksi pitää suhtautua niin ilkeästi mun elämän valintoihin. Ei se mun syy ole, että päätit lisääntyä.

Itseasiassa lapseton nainen voi joka kuukausi kokea pahempaa kipua kuin synnytyskipu, nimittäin pahat kuukautiskivut. Synnyttäminen voi siihen nähden olla lastenleikkiä.

Minulla endometrioosi vie toimintakyvyttömäksi pari päivää kuukaudesta. En pysty edes ruokaa tehdä:(

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on varmaan kateus, kun ajatellaan, että lapselliset saavat elää ja tehdä ihan niinkuin huvittaa.  Lapsettomien elämää pidetään helppona, rahaa ei kulu lasten tarpeisiin, voi lomailla missä vain, ei tarvii ottaa huomioon kuin itsensä  tarpeet ja mahdollisen puolison tarpeita.

Miksi kadehtia toisen helpompana pidettyä elämää, jos tämä oletettu helppous/haastavuus on ollut omissa käsissä itselläkin? Eikö voi kateuden sijaan pohtia, että minä tein tällaisen valinnan, siinä on puolensa ja taakkansa, tuo toinen teki omansa. Kadehtimisessa olisi järkeä, jos kyseessä olisi valinta, jonka toinen on saanut tehdä ja itse ei.

Oman kokemuksen perusteella sanoisin että on enemmän kiinni ihmisen luonteesta kuin siitä onko lapsia tai ei. Itselläni on kolme lasta, ja mielestäni suhtaudun ihan normaalisti lapsettomiin, toki joinakin hetkinä olen kateellinen vapaudesta matkustella, muuttaa esim töiden perässä joutumatta miettimään lapsia, mutta nämä tunteet ovat vain hetkellisiä. Ja ymmärrän että ihmisellä voi olla rankkaa, oli sitten lapsia tai ei. Enhän itsekään tiedä millaista elämä olisi yksinhuoltajana, sairaana, erityislapsen vanhempana jne. Toisinaan tosin tuntuu että jotkut lapsettomat suhtautuvat nuivasti siihen jos lapsia omaava valittaa esim väsymystä (ehkä ajatus mitäs läksit?).

Minulla on lapsi, jonka hankin vanhoilla päivilläni. Otan ilosta kaiken irti. Todellakin haluan lapsen mukaisia lomia, panostaa lapsen harrastuksiin, lapsen menoihin, käyttää lapseeni rahaa. Minulla on ihana samanlainen puoliso. Koska saimme lapsen jo vähän vanhempina kokemuspohjaa on lapsettomaan elämään yllin kyllin ja en kyllä ikinä olisi kateellinen lapsettomien elämästä. Vanhempana on ihanaa olla. Ainoa miskä hieman nyppii, on se, että ei tultu hankkineeksi lapsia jo aikaisemmin. Nyt niitä voisi olla enemmänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perusteella sanoisin että on enemmän kiinni ihmisen luonteesta kuin siitä onko lapsia tai ei. Itselläni on kolme lasta, ja mielestäni suhtaudun ihan normaalisti lapsettomiin, toki joinakin hetkinä olen kateellinen vapaudesta matkustella, muuttaa esim töiden perässä joutumatta miettimään lapsia, mutta nämä tunteet ovat vain hetkellisiä. Ja ymmärrän että ihmisellä voi olla rankkaa, oli sitten lapsia tai ei. Enhän itsekään tiedä millaista elämä olisi yksinhuoltajana, sairaana, erityislapsen vanhempana jne. Toisinaan tosin tuntuu että jotkut lapsettomat suhtautuvat nuivasti siihen jos lapsia omaava valittaa esim väsymystä (ehkä ajatus mitäs läksit?).

Minua ei haittaa jos perheenäiti valittaa väsymystä. Sen sijaan jos se on tiuskimista "mulla on väsymystä sä et ymmärrä koska olet lapseton" On eri asia. Kun ihmisillä voi olla rankkaa, oli tilanne mikä oli.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tässä varmaan sama kuin kaikessa erilaisuudessa, sitä ei haluta ymmärtää ja ajatellaan, että oma tapa elää on se ainoa oikea. Onhan se helposti niin, että kahdella perheellisellä on enemmän yhteistä kun perheellisellä ja perheettömällä.

No eihän tuo viimeinen lause ole täysin totta. Minulla on monen perheellisen kanssa luonteen, arvojen ja kiinnostusten suhteen enemmän yhteistä, kuin monen lapsettoman. Eikä monella perheellisellä ole muuta yhteistä kuin lapset. Ja jo ydin-/eroperheissä näkee yhteisen kokemuksellisuuden puuttumisen. Olemme kuitenkin yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, jonka hankin vanhoilla päivilläni. Otan ilosta kaiken irti. Todellakin haluan lapsen mukaisia lomia, panostaa lapsen harrastuksiin, lapsen menoihin, käyttää lapseeni rahaa. Minulla on ihana samanlainen puoliso. Koska saimme lapsen jo vähän vanhempina kokemuspohjaa on lapsettomaan elämään yllin kyllin ja en kyllä ikinä olisi kateellinen lapsettomien elämästä. Vanhempana on ihanaa olla. Ainoa miskä hieman nyppii, on se, että ei tultu hankkineeksi lapsia jo aikaisemmin. Nyt niitä voisi olla enemmänkin. 

Minä taas en halua tuollaista, ja en ole kateellinen lapsellisten elämästä. Reissaamme mieheni kanssa kahdestaan ja se on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muhun kyllä ole suhtauduttu. No, yksi kyräili, kun elämäni on niin helppoa ilman lapsia, mutta se oli vain yksi ihminen. Ehkä silläkin oli vain huono päivä.

Mutta mistä ne tietää millaista jokaisen ihmisen elämä on? esim minä kärsin endometrioosi kivuista ja olen lapseton. 

Ei se näytä olevan pointtikaan että tietäisivät, vaan että oli lapsettomalla mitä haasteita tahansa, lasten kanssa olisi vielä raskaampaa. Itse ajattelen, että niin se varmasti onkin. Mullakin on useampikin sairaus enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi lapsia (joista en kyllä myöskään erityisemmin pidä). Ihan voin myöntää, että nautin siitä, miten helpolla pääsen ilman lapsia.

Ei se niin mene, perheestä saa myös voimaa ja tukea. Lisäksi on kahden tulonsaajan tulot käytössä, esim itse olen aivan hukassa terveysmaksujen kanssa. Olisi miljoon kertaa helpompaa jos  olisi kaksi tulonsaajaa ja kaikki yhteiskunnan perhetuet käytössä. KAiken lisäksi lapsettomat kohtaavat sellaisa vastoinkäymisiä, että jos olisi perheellinen, lapset joudutaisiin antamaan pois. Eli loppujen lopuksi ei se perhe-elämä niin kovin raskasta olekaan.

Ihan riippuu perheestä, saako voimaa ja tukea. Itse en todellakaan jaksaisi lapsista huolehtia. Sairauksien osalta paras tuki tulee vertaisryhmistä. Kaksi tulonsaajaa voi olla ilman lapsiakin (tai olla olematta, vaikka lapsia olisikin) ja kaikki raha jää omaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, jonka hankin vanhoilla päivilläni. Otan ilosta kaiken irti. Todellakin haluan lapsen mukaisia lomia, panostaa lapsen harrastuksiin, lapsen menoihin, käyttää lapseeni rahaa. Minulla on ihana samanlainen puoliso. Koska saimme lapsen jo vähän vanhempina kokemuspohjaa on lapsettomaan elämään yllin kyllin ja en kyllä ikinä olisi kateellinen lapsettomien elämästä. Vanhempana on ihanaa olla. Ainoa miskä hieman nyppii, on se, että ei tultu hankkineeksi lapsia jo aikaisemmin. Nyt niitä voisi olla enemmänkin. 

Minä taas en halua tuollaista, ja en ole kateellinen lapsellisten elämästä. Reissaamme mieheni kanssa kahdestaan ja se on ihanaa.

Minäkään en pidä mämmistä, enkä ole kateellinen, jos joku sitä syö. Ihmisillä on erilaisia tapoja ja haluja elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Kyllä uhrillakin on oma osansa valinnasta. Monet rikokset tapahtuvat päihtyneenä. Jos näin mustavalkoisesti ajatellaan. Poliisi muistuttaa tasaisin väliajoin millä tavalla omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen päätyykö uhriksi vai ei.

Eli perheellinen on vähän kuin rikoksen uhri? Ja saa siksi valittaa "kurjasta" elämästään. On todella karua, että väität rikoksen uhrilla olevan vastuu omasta hyvinvoinnistaan kuin hyväosaisella perheellisellä joka päättää tehdä lapsia? Tämä perheellisten looginen päättelykyky on kyllä uskomatonta.

Selkeästi aasit lisäntyneet. Minä vakavasti traumatisoituneena haluaisin kyllä todellakin nähdä tämän idarimamman, joka laukoo. Pidäpä nyt hauskaa niiden pershetelmiesi kanssa, äläkä todellakaan tule vertaamaan kärsimyksiäsi meidän vakavien rikosten uhreiksi joutuneiden kärsimyksiin, saati syyttelemään uhriksi joutumisesta. Tai no, muista ainakin syyttää sitten itseäsi ja/tai lapsiasi, kun teille musta pekka lävähtää käteen. 

No minä olen ihmiskauppajärjestön asiakas, että sellainen idarimamma. Luuletko sinä olevasi maailman ainut ihminen jolla on koskaan ollut vastoinkäymisiä?

Yksinkertaiset ihmiset. Onneksi en ole juuri törmännyt ilmiöön omassa elämässäni. Mutta tunnistan kyllä ihmistyypin, jolle lapset on ainoa saavutus elämässä, ja kuvittelee, ettei muulla tavoin voi elää täyttä elämää. Kaikki eivät ymmärrä, että olemme kaikki erilaisia. 

Kateus, kun lapsettomalla on ihana  VAPAUS  ja pitää omat tienaamansa rahat ja loimailla, mennä ihan minne huvittaa, ja bongata ihania ihmisiä ym, ym, ym. Aaaahhh..........

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että jos kauheasti joutuu haukkumaan toisen tekemiä päätöksiä, joista ei ole kenellekään muulle hamia, kielii se aina jostain henkilökohtaisesta tyytymättömyydestä. Usein tietenkin siitä, että sen oman päätöksen kanssa ei olla sinut ja sen takia toisen vastakkainen päätös tuntuu niin henkilökohtaiselta, vaikkei se omaa elämää edes kosketa. Ja tämä koskee niin perheellisiä kuin (vapaaehtoisesti)lapsettomiakin.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta en ole ikinä kokenut tarpeelliseksi haukkua lapsiperheitä edes täällä netin anonyymiyden suojaamana. Pidän vilpittömästi lapsista, en koe lapsiperheiden etujen olevan minulta mitenkään pois, enkä koskaan hauku lapsia ja siinä sivussa heidän äitejään sellaisella sanahirvityksellä kuin p*rsehedelmä, kuten täällä jotku lapsettomat toistuvasti tekevät. En tunne tarvetta haukkua, eikä muiden haukut ja arvostelut saa minussa tunnereaktiota aikaan, koska olen sinut oman päätökseni kanssa.