miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Jos joskus suhtaudun nuivasti lapsettomiin, johtuu se yksinomaan siitä, että metsä vastaa miten sinne huudetaan. Ihan tarpeeksi kuulee lapsiperheitä, lapsia, teinejä mollattavan. On mm. "ihan ok" sanoa "en pidä lapsista", vaikka ei kyllä ole yhtään ok sanoa samalla tavalla mistään muusta ihmisryhmästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Itsevalituista asioista ei valiteta.

Ihan samalla tavalla omassa elämässä se kaikki muukin on valintaa. Joten älä valita. Jos siis ajattelee noin mustavalkoisesti, ihan itse sinä olet oman elämäsi herra. Jos et ole tyytyväinen, muuta asioita.

Ei, kaikki ei ole valintaa. Mutta puoliso ja lasten saaminen ovat itse valittuja asioita.

Vai etkö tiedä, miten raskaus alkaa?? EH :D

Missä olen väittänyt etten tiedä? Sinä et tiedä mistä ränkytät. Muuta elämääsi, lopeta valittaminen.

Koska et osaa erottaa kahta asiaa: osaan asioista voi vaikuttaa, osaan ei. Lapseton voi kokea sellaisia karuja asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan perheellinen, joka ulisee itse valitusta miehestään, itse valituista lapsistaan, on vain säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Useimmin lapsettomat ovat työttömiä tai mt-ongelmaisia kuin lapsia saaneet. Ehkä hyväkin, että eivät lisäänny.

Lapselliset ne osa jää yksinhuoltajiksi. Lapsia jopa 3 eri kumppanin kanssa. Ihanaa teidän uusioperheiden arki varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me poistimme lapsettomat kaveripiiristä ihan vaan sen jatkuvan narinan takia. Esim. me lapselliset suunnittelimme ulkomaanreissun lasten ehdoilla, nuo kaksi paria halusivat mukaan. Ihan ok, kerroimme, että kaikki tällä reissulla tehdään lasten ehdoilla. Tuntui sopivan. No reissussa (iso talo vuokrattuna Etelä-Ranskasta) oli jatkuvaa valitusta milloin mistäkin. Mieheni hermostui niin narinaan, että otti parien miespuoliset puhutteluun ja määrä heidät hotelliin, maksoimme heidän osuuden takaisin. Näitä samankaltaisia juttuja on useita.

Samaa narinaa se kyllä oli aikuistenkin jutuissa, aina oli joju asia huonosti.

Minkä ihmeen takia lomakin mennään lasten ehdoilla? Kyllä se lapsi tulee siinä aikuisten mukana. Ei he unohda, että lapsi/lapsia on matkalla. En ihmettele yhtään, että välit lapsiperheisiin viilenee. Kuvittelevat, että kaiken on pyörittävä heidän ehdoillaan.

Suomessa on tää ongelma, että lapset pyörittää perhettä ja määrää mitä tehdään. Siksi Suomessa on niin paljon lapsivihamielisyyttä. Toista se on monissa muissa maissa, jossa lapsi tulee juurikin aikuisten mukana ja lapsi ei koko ajan keskeytä aikuisia saatika määrää yhtään mistään.

Aamen. Sitten ihmetellään, kun lapset ovat päsmäreitä kotona, koulussa ja kylässä. Ja vanhemmat aivan finaalissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Koska ihmisiä (varsinkin jos ovat laumapsykooseissa) ärsyttää aina jos joku poikkeaa massasta. Koulussa huomaat tämän jo ensimmäisenä. Sinua aletaan kiusata, jos olet vähänkin erilainen ja omilla aivoillasi ajatteleva. Lapselliset luulevat, että ovat tehneet kaiken oikein, kun ovat menneet naimisiin ja tehneet lapsia. Ja joille se onkin oikea valinta, mutta jotkut ovat tehneet niin koska luulevat, että tämä on se oikea polku, jota tulee vaistomaisesti seurata. Tästä seuraa epätyytyvyys omaan elämään, kun tajutaan myöhemmin, että elettiinkin elämää tehden ratkaisuja, johon yhteiskunta tai muut ovat painostaneet. Myös lapseton on voinut tehdä väärän valinnan, ja sen takia hän huokuu katkeruutta ja tiuskii lapsiperheille. Mutta ne onnelliset, henkisesti tasapainoiset ihmiset eivät tiuski kellekään. Tietysti pitää pitää omia puoliaan, jos joku vittuilee, mutta muuten ei ole tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muhun kyllä ole suhtauduttu. No, yksi kyräili, kun elämäni on niin helppoa ilman lapsia, mutta se oli vain yksi ihminen. Ehkä silläkin oli vain huono päivä.

Mutta mistä ne tietää millaista jokaisen ihmisen elämä on? esim minä kärsin endometrioosi kivuista ja olen lapseton. 

Ei se näytä olevan pointtikaan että tietäisivät, vaan että oli lapsettomalla mitä haasteita tahansa, lasten kanssa olisi vielä raskaampaa. Itse ajattelen, että niin se varmasti onkin. Mullakin on useampikin sairaus enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi lapsia (joista en kyllä myöskään erityisemmin pidä). Ihan voin myöntää, että nautin siitä, miten helpolla pääsen ilman lapsia.

Ei se niin mene, perheestä saa myös voimaa ja tukea. Lisäksi on kahden tulonsaajan tulot käytössä, esim itse olen aivan hukassa terveysmaksujen kanssa. Olisi miljoon kertaa helpompaa jos  olisi kaksi tulonsaajaa ja kaikki yhteiskunnan perhetuet käytössä. KAiken lisäksi lapsettomat kohtaavat sellaisa vastoinkäymisiä, että jos olisi perheellinen, lapset joudutaisiin antamaan pois. Eli loppujen lopuksi ei se perhe-elämä niin kovin raskasta olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus suhtaudun nuivasti lapsettomiin, johtuu se yksinomaan siitä, että metsä vastaa miten sinne huudetaan. Ihan tarpeeksi kuulee lapsiperheitä, lapsia, teinejä mollattavan. On mm. "ihan ok" sanoa "en pidä lapsista", vaikka ei kyllä ole yhtään ok sanoa samalla tavalla mistään muusta ihmisryhmästä.

Miten " En pidä lapsista" on mollaamista? :D

Olen vela ja en ole kohdannut nuivaa suhtautumista ihmisiltä, joilla on lapsia. Olen monisairas ja se toki näkyy tulotasossa ja vapaa-ajan vietossa. Ei ole hienoa autoa, kämppää, uraa, ulkomaanmatkoja vaan ennemmin tk rallia ja arjesta selvitymistä ja herään aamuisin zombiena vaikka ei ole edes lapsia valvottamassa xD. Elämäni ulkoiset puitteet eivät siis ainakaan keskiverto lapsiperheen vastaavia ylitä. Tällä logiikalla siis tulee mieleen, että olisko siinä kateutta tulotasoa ja vapautta kohtaan.

Toisaalta jotkut lapsettomat ovat vähän lapselleisia omaan napaan tuijottajia. Toisaalta niin ovat kyllä jotkut vanhemmatkin, omaan ja/ tai lapsen napaan tuijottajia. Että maailmaan ei mahdu kuin oma piltti. Ehkä henkikö silti kokee olevansa silloin vähemmän itsekäs/ kypsempi kun kyse on lapsesta eikä itsestä.

Ihmiset nyt mollaa kaikesta joten en jaksa enää välittää. Aina on vääränlainen tai liian huono. Minua on kiusattu pienestä asti joten teidän sanomiset ei enää kiinnost. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Tietysti se tasan sama vastoinkäyminen, vaikka vakava sairaus, on luultavasti raskaampi kokemus silloin, jos on huolehdittavia lapsia. Toisaalta silläkin on merkitystä, onko taloudessa toista aikuista kantamassa vastuuta ja tukemassa. Mutta kärsimyksen määrä ei ole vakio, eli lapsettomalla saattaa - usko tai älä - olla ihan aikuisten oikeasti paljon vaikeampaa kuin lapsellisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Itsevalituista asioista ei valiteta.

Ihan samalla tavalla omassa elämässä se kaikki muukin on valintaa. Joten älä valita. Jos siis ajattelee noin mustavalkoisesti, ihan itse sinä olet oman elämäsi herra. Jos et ole tyytyväinen, muuta asioita.

Ei, kaikki ei ole valintaa. Mutta puoliso ja lasten saaminen ovat itse valittuja asioita.

Vai etkö tiedä, miten raskaus alkaa?? EH :D

Missä olen väittänyt etten tiedä? Sinä et tiedä mistä ränkytät. Muuta elämääsi, lopeta valittaminen.

Koska et osaa erottaa kahta asiaa: osaan asioista voi vaikuttaa, osaan ei. Lapseton voi kokea sellaisia karuja asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan perheellinen, joka ulisee itse valitusta miehestään, itse valituista lapsistaan, on vain säälittävä.

Eli voin sanoa papin aamenen jälkeen puolisonsa hengettömäksi pahoinpidelleen uhrin omaisille että mitäs läksit, olisi pitänyt tietää? Vaikka lukuisat tutkimukset kertovat sen että väkivalta alkaa yllättäen ja pikkuhiljaa eikä omasta puolisosta uskoisi moista. Tai synnytys hetkessä vammautuneen lapsen vanhemmalle että oma moka, tätä halusit? Millä perusteella yhtään mikään vastoinkäyminen olisi yhtään vähempää oma vika? Syöpä syntyy monesti elintapojemme seurauksena, samoin monet muut sairaudet. Fyysinen terveys vaikuttaa mielenterveyteen, sosiaaliset taidot vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen puoleen. Aina voi tehdä vain turvallisia valintoja ja pysyä kotona.

Luulen, että asia johtuu yksinkertaisuudessaan siitä, että jostain syystä jotkut ihmiset sietävät huonosti toisten erilaisia valintoja. Ja toisaalta jotkut ottavat itselleen meriittiä turhista asioista.

Esim tuo nukkuminen. Ajatus siitä, että vain aikaisin heräävä on "kunnon ihminen" on joku entisajan jäänne. Jos aikaisin ei ole pakko herätä niin miksi heräisi? Ei kukaan tule siitä mitalia antamaan. Nykyään tunnustetaan se, että ihmiset ovat erilaisia ja luontaisissa unirytmeissä on eroa. Mutta ehkä se tuo jollekin ihmiselle hyvää oloa kun voi ajatella olevansa parempi ihminen, kun herää aikaisin. Voi tuntea ylemmmyyttä.

Minusta lapsen hankkiminen on jokaisen oma asia. Kumpikaan valinta ei tee toisesta parempaa, aikuisempaa, epäitsekkäämpää tms.

Vierailija kirjoitti:

Olen vela ja en ole kohdannut nuivaa suhtautumista ihmisiltä, joilla on lapsia. Olen monisairas ja se toki näkyy tulotasossa ja vapaa-ajan vietossa. Ei ole hienoa autoa, kämppää, uraa, ulkomaanmatkoja vaan ennemmin tk rallia ja arjesta selvitymistä ja herään aamuisin zombiena vaikka ei ole edes lapsia valvottamassa xD. Elämäni ulkoiset puitteet eivät siis ainakaan keskiverto lapsiperheen vastaavia ylitä. Tällä logiikalla siis tulee mieleen, että olisko siinä kateutta tulotasoa ja vapautta kohtaan.

Toisaalta jotkut lapsettomat ovat vähän lapselleisia omaan napaan tuijottajia. Toisaalta niin ovat kyllä jotkut vanhemmatkin, omaan ja/ tai lapsen napaan tuijottajia. Että maailmaan ei mahdu kuin oma piltti. Ehkä henkikö silti kokee olevansa silloin vähemmän itsekäs/ kypsempi kun kyse on lapsesta eikä itsestä.

Tarkoittaa, että sillä lapsellisilla oli henkisesti huono olo. Ei johtunut sinusta. 

En ole huomannut tällaista ilmiötä. Autan mielelläni frendejä esim. lastenhoidossa, mutta lapsettomuuteeni ei ole koskaan viitattu. Muutenkin vietän paljon aikaa kaverieni lasten kanssa ja rakastan lapsia. 

Olen vasta/jo 48M ja minulla taisi mennä ohi perhe-elämä? Pari pitkää suhdetta naisiin, jotka eivät halunnneet lasta. Miesten lapsettomuudestakin voisi joskus puhua.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että asia johtuu yksinkertaisuudessaan siitä, että jostain syystä jotkut ihmiset sietävät huonosti toisten erilaisia valintoja. Ja toisaalta jotkut ottavat itselleen meriittiä turhista asioista.

Esim tuo nukkuminen. Ajatus siitä, että vain aikaisin heräävä on "kunnon ihminen" on joku entisajan jäänne. Jos aikaisin ei ole pakko herätä niin miksi heräisi? Ei kukaan tule siitä mitalia antamaan. Nykyään tunnustetaan se, että ihmiset ovat erilaisia ja luontaisissa unirytmeissä on eroa. Mutta ehkä se tuo jollekin ihmiselle hyvää oloa kun voi ajatella olevansa parempi ihminen, kun herää aikaisin. Voi tuntea ylemmmyyttä.

Minusta lapsen hankkiminen on jokaisen oma asia. Kumpikaan valinta ei tee toisesta parempaa, aikuisempaa, epäitsekkäämpää tms.

Jotkut ihmiset ovat vain h*lvetin tyhmiä, anteeksi nyt vain. Kaikki tieto ahmitaan iltalehti juttujen perusteella, omaa tietoa tai kiinnostusta ottaa selvää asioista EI OLE. Älä syö sokeria,koska iltalehti sanoo näin.Liiku sen verran ja sen verran,koska iltalehti sanoo näin. Eivät ole lukeneet historiaa tai tiedä mistään mitään. Lukekaa, esim delayed sleeping syndrome ja ottakaa siitä selvää. Aina on ollut olemassa ihmisiä, jotka eivät saa unta tiettyyn aikaan. Nämä ihmiset sitten luetellaan heti laiskoiksi, koska "yhteiskunnassa täällä kaikkien pitää herätä tasan klo 8.00"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muhun kyllä ole suhtauduttu. No, yksi kyräili, kun elämäni on niin helppoa ilman lapsia, mutta se oli vain yksi ihminen. Ehkä silläkin oli vain huono päivä.

Mutta mistä ne tietää millaista jokaisen ihmisen elämä on? esim minä kärsin endometrioosi kivuista ja olen lapseton. 

Ei se näytä olevan pointtikaan että tietäisivät, vaan että oli lapsettomalla mitä haasteita tahansa, lasten kanssa olisi vielä raskaampaa. Itse ajattelen, että niin se varmasti onkin. Mullakin on useampikin sairaus enkä rehellisesti sanottuna jaksaisi lapsia (joista en kyllä myöskään erityisemmin pidä). Ihan voin myöntää, että nautin siitä, miten helpolla pääsen ilman lapsia.

Ei se niin mene, perheestä saa myös voimaa ja tukea. Lisäksi on kahden tulonsaajan tulot käytössä, esim itse olen aivan hukassa terveysmaksujen kanssa. Olisi miljoon kertaa helpompaa jos  olisi kaksi tulonsaajaa ja kaikki yhteiskunnan perhetuet käytössä. KAiken lisäksi lapsettomat kohtaavat sellaisa vastoinkäymisiä, että jos olisi perheellinen, lapset joudutaisiin antamaan pois. Eli loppujen lopuksi ei se perhe-elämä niin kovin raskasta olekaan.

Usko pois, sinä hämmästyisit millaisissa olosuhteissa jotkut lapset joutuvat Suomessa kasvamaan. Oli vain ajan kysymys milloin Laamasen ja Tarkin tyyppinen tapaus päätyy otsikoihin, heilläkin lapsi jonka terveys ja turvallisuus ei kiinnostanut yhtään ketään. Tuollaisia kidutettuja lapsia on Suomessa muitakin, selviävät fyysisesti juuri ja juuri hengissä. Sulla on todella lapsellinen käsitys lastensuojelusta, ei ne todellakaan näe läheskään kaikkia tapauksia. Monissa perheissä lapset hoitavat vanhempiaan.

Kuinka moni nisäkäs jättäisi luonnossa tekemästä lapsia, jos heillä olisi käytössä ehkäisy? Onneksi ihmiset ovat fiksumpia. Kissahan tekee ainakin 4 poikuetta ja pennut jää heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Kyllä uhrillakin on oma osansa valinnasta. Monet rikokset tapahtuvat päihtyneenä. Jos näin mustavalkoisesti ajatellaan. Poliisi muistuttaa tasaisin väliajoin millä tavalla omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen päätyykö uhriksi vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

Kerropa sitten miten olet kehittynyt?

Tämä muuten kiinnostaa. Sitten voi vertailla helpommin lähtötasoakin.