miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Olen lapseton, mutta en sinkku. Ei kaikki halua jotain kiljuvaa muksua hankkia.

Ei muhun kyllä ole suhtauduttu. No, yksi kyräili, kun elämäni on niin helppoa ilman lapsia, mutta se oli vain yksi ihminen. Ehkä silläkin oli vain huono päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!

Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.

Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.

Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut. 

Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.

Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat. 

Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.

lapset kiljuu, akka kiljuu, ukko mököttää ja ajaa ylinopeutta. siinä se on perheellisten loma kotimaassa. ulkomaille niitä ei saisi edes päästää pilaamaan muiden lomaa. meidän kiljukaulat lomailee jo omien kakaroidensa kanssa, muttei meidän lähellä. eikä pienten kanssa pärjää mettäkämpällä, kun ei ole sähköä, ja vesi pitää kantaa mettälammesta. ensikesänä rääpäleet saa jo opetella uimaan ja mettäläiselämään. mutta kyllä me ukon kanssa aina nauretaan ääneen, kun joku yrittää lomailla lasten kanssa. ei se niille ainakaan lepoa ole. meille se on suurta huvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Ei perheelliset koe samoja vastoinkäymisiä kuin minä. Jos kokisivat, niin lapset olisi jouduttu jo antamaan pois. Normaali tavallinen perhe-elämä on sellaista ylellisyyttä, ettei siitä ole varaa kuin hyväosaisilla valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!

Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.

Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.

Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut. 

Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.

Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat. 

Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.

Mitkäköhän tällaisia ongelmia olisivat, kun puolison ja lapsen kuolema ovat yleismaailmallisesti ne elämän suurimman vastoinkäymiset mitä ihmistä voi kohdata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulla on kohdunkaulasyöpä ja menossa tällä hetkellä aika rankat hoidot. Olen lapseton ja kaverini, jolla on lapsia tokaisi tässä yksi päivä, että on se hyvä, että juuri minä sain syövän, kun ei jää lapsia kaipaamaan jos kuolen.. Tottahan se on, mutta en sitä kyllä kenellekään päin naamaa sanoisi. Olen myös pahoinvoinnin ja hoitojen takia ollut todella väsynyt niin samainen ihminen tokaisi, että ei se väsymys niin pahaa voi olla kuin lasten takia valvominen..Joo kiitos myötätunnosta. 

Olen pahoillani, ystäväsi on idiootti. Hän olisi idiootti ilman lapsiakin.

Joo, ei ne lapset itsessään empatiaa ja kykyä yleisesti huolehtia muista (muiden tunteiden huomioiminen ihan alkeellisin taito, eikä ei edes vaadi erityisiä resursseja) tuo. Minä-minää on paljon vanhemmillakin, pahimmillaan suhteessa niihin lapsiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vastenmielisintä on se että perheen äitiä (kuinka ollakaan se on aina äiti joka on sylkykuppina tilanteessa kuin tilanteessa) kutsutaan itsekkääksi. Äidillä on universali vastuu pitää huolta lapsistaan. Se, että äiti pyytää loman heinäkuulle, ei tasan johdu itsekkäistä syistä. Se lomapyyntö on 100% lasten vuoksi. Ei äidin itsensä. Äidillä itselläänhän ei mitään lepolomaa ole oli se loma milloin tahansa.

Mutta joo, nyky nuoret tajuavat tämän pelin hengen eikä enää tee lapsia. Annetaan vaan rikkaampien kulttuurien jyrätä tämä meidän hyvinvointiyhteiskunta, ei siinä mitään. Vai meinaatteko että hyvinvointiyhteiskunta on kiinni maaperästä eikä sen kansalla ja kulttuurilla ole mitään tekemistä asian kanssa.

Ei todellakaan ole lasten vuoksi tuo pyyntö. Lapsia on vain hyvä käyttää verukkeena.

-Myös heinäkuussa lapset voi viedä hoitoon.

-Puoliso voi hoitaa omalla lomallaan.

-Voi palkata hoitajan heinäkuuksi.

-Ei ole lapsettoman ongelma, että olet päättänyt hankkia lapsia. Lapsettomalla on myös oikeus saada paras kesäkuukausi lomaksi. Sinä huolehdit omista lapsistasi, ei yhteiskunta tai lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Vierailija kirjoitti:

Ei muhun kyllä ole suhtauduttu. No, yksi kyräili, kun elämäni on niin helppoa ilman lapsia, mutta se oli vain yksi ihminen. Ehkä silläkin oli vain huono päivä.

Mutta mistä ne tietää millaista jokaisen ihmisen elämä on? esim minä kärsin endometrioosi kivuista ja olen lapseton. 

Eipä kukaan mulle kateellinen olo, mutta en kyllä tunne paljon ihmisiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Ei perheelliset koe samoja vastoinkäymisiä kuin minä. Jos kokisivat, niin lapset olisi jouduttu jo antamaan pois. Normaali tavallinen perhe-elämä on sellaista ylellisyyttä, ettei siitä ole varaa kuin hyväosaisilla valittaa.

Olen lastensuojelun entinen asiakas, entinen sijoitusnuori ja kärsinyt koko elämäni PTSD:stä. Lapsen uskalsin hommata vasta lähempänä 40 vuotiaana. Ei lapset ja perhe tarkoita sitä että elämä olisi ollut kivaa ja helppoa.

Olen jo aikuistuneiden lasteni äiti ja lastenlasteni isoäiti. Olemme mieheni eli lastemme isän kanssa kokeneet ilon ja onnen saatuamme lapsemme ja vieläpä bonuksena ilon lapsenlapsistamme. En todellakaan ole ikinä kuittaillut lapsettomaksi jostain syystä jäänneille ihmisille heidän nukkumisistaan lomillaan aamuisin pitkään. Olen saanut itsekkin nukkua pitkään aamuisin, vaikka olenkin äiti ja isoäiti. Puhumattakaan minua ei ole ikinä kiinnostanut, kuka mitenkin lomansa viettää olipa sitten lapseton tai ei.

Minun puolestani lapseton saa vietellä lomansa ihan miten lystää, kuten itsekkin teen, vaikka lapsia onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!

Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.

Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.

Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut. 

Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.

Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat. 

Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.

Mitkäköhän tällaisia ongelmia olisivat, kun puolison ja lapsen kuolema ovat yleismaailmallisesti ne elämän suurimman vastoinkäymiset mitä ihmistä voi kohdata. 

Aika pumpulissa olet elänyt. No, tässä on juuri malliesimerkki siitä, että perheellinen omasta hyvinvoinnistaan käsin ei ymmärrä, kuinka vaikeaa osan elämä on. En toki vähättele lapsen kuolemaa. Puolison kuolema taas on osa elämää ja pahempaakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Useinhan me lapsettomat mietimme tarkoin,haluammeko me niitä lapsia vai emme. Ei ole sitten meidän ongelma, jos joku lapsellinen tulee kiukkuispäissään purkautumaan meille, miten väsyttävää ja ongelmallista arki on. Sama koskee kaikenlaista muutakin käytöstä, jos joku tulee kiukuspäissään purkautumaan tai vittuilemaan sinulle, sillä ihmisillä on jotain omia ongelmia. Minä hoidan mielelläni siskoni lapsia, vaikka omia en haluakaan. Miehenikään ei halua lapsia. 

Ja toisin päin, muåiksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Ei perheelliset koe samoja vastoinkäymisiä kuin minä. Jos kokisivat, niin lapset olisi jouduttu jo antamaan pois. Normaali tavallinen perhe-elämä on sellaista ylellisyyttä, ettei siitä ole varaa kuin hyväosaisilla valittaa.

Olen lastensuojelun entinen asiakas, entinen sijoitusnuori ja kärsinyt koko elämäni PTSD:stä. Lapsen uskalsin hommata vasta lähempänä 40 vuotiaana. Ei lapset ja perhe tarkoita sitä että elämä olisi ollut kivaa ja helppoa.

Ei toki. Mutta näille perheelliselle se perhe-elämä ei olekaan mitää jatkuvaa taistelua vaan hyvää, normaalia arkea kun osaavat laittaa mittasuhteisiin asioita. Jos et olisi hankkinut lapsia, niin sinullekin joku perheellinen sanoisi, että et tiedä mitä väsymys ja vastoinkäymiset ovat kun sinulla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!

Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.

Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.

Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut. 

Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.

Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat. 

Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.

Mitkäköhän tällaisia ongelmia olisivat, kun puolison ja lapsen kuolema ovat yleismaailmallisesti ne elämän suurimman vastoinkäymiset mitä ihmistä voi kohdata. 

Aika pumpulissa olet elänyt. No, tässä on juuri malliesimerkki siitä, että perheellinen omasta hyvinvoinnistaan käsin ei ymmärrä, kuinka vaikeaa osan elämä on. En toki vähättele lapsen kuolemaa. Puolison kuolema taas on osa elämää ja pahempaakin on.

Ilmeisesti vihjailet mielenterveysongelmiin. Niitä on perheellisilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja toisin päin, muåiksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

. . . eiku miksi. . .