Miksi et muista ystävääsi/tuttavaasi merkkipäivänä vaikka muistat sen - edes viestillä?

Tuli taas ihan helvetin huono fiilis ihmisyydestä tästä ketjusta.

Ennen juhlittiin useammin nimi- kuin syntymäpäivää, mentiin kakkukahveille jonnekin tms.

Voitaisiinko tämä vanha perinne ottaa käyttöön? Juhlittaisiin nimipäiviä kun sen näkee almanakasta, ja sitten syntymäpäiviä kun on täydet kympit kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen juhlittiin useammin nimi- kuin syntymäpäivää, mentiin kakkukahveille jonnekin tms.

Voitaisiinko tämä vanha perinne ottaa käyttöön? Juhlittaisiin nimipäiviä kun sen näkee almanakasta, ja sitten syntymäpäiviä kun on täydet kympit kyseessä?

No en jaksa alkaa mitään järjestää nimi- tai syntymäpäiväni takia. Ei ne ole tärkeitä päiviä mulle. No ehkä niille, jotka haluavat, että heille tarjoillaan. Ei siis kiinnosta pätkääkään. Tapaan mieluummin tuttujani muuten kuin tällaisilla merkkipäivillä. 

En kehtaa enää kysyä kaverilta milloin hänen syntymäpäivä olikaan, kun ollaan tunnettu jo monta vuotta. Onhan sen joskus kertonut, mutta ei jäänyt mieleen enkä siis ole onnitellut. Sen sijaan kutsun hänet aina silloin tällöin kotiini illalliselle, kun tykkään laittaa ruokaa. Ihan kolmen aterian illallisen aina tarjoan.  Ehkä tämä kompensoi nuo unohdetut syntymäpäivät. Ei ainakaan ole valittanut ja vielä ollaan kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on niin pieni elämä/pienet piirit, että pelkään saavani riesan jos huomioin millään tavalla.

Sinä ja sun Tärkeä Elämäsi ovatkin varmasti kaikille tavoiteltaa seuraa 😅

Yhdellä ihmisellä voi olla kymmenen kaveria ja vilkas sosiaalinen elämä, jollain toisella ihmisellä voi olla tämä yksi ainoa ihminen kaverina. Siinä ei oikein tasapaino pysy, kun se toinen ihminen haluaisi olla joka päivä ainoan kaverinsa kanssa. Tukahduttavaa.

Ehkä sinun kannattaisi sitten olla rehellinen, ja kertoa, että olet niin kovin suosittu, että toinen ahdistaa. Ja ainakaan synttäreitä et voi muistaa, koska olet niin suosittu. Luulisi, että pääset nopeaan tahtiin rauhaan narsismiisi.

Nähtävästi sinä et ole ollut koskaan kenellekään ainoa sosiaalinen kontakti, että olisit joutunut ärsyyntymään siitä, että joku soittaa joka päivä monta kertaa, vaikka ei ole mitään kunnollista asiaa vaan haluaa ruotia vaikka ohjelman juonta tai kysyä mielipidettä, laittaako huomenna töihin sinisen vai vihreän paidan. Minulla on muutakin elämää, en halua elää kenenkään muun elämää. On oma perhe, sukulaiset, muut ystävät, työ, harrastukset jne., en voi enkä halua sitouttaa kaikkea kapasiteettiani jonkun toisen asioihin.

Tai ehkä sinä juuri oletkin sellainen toisen ihmisen tukahduttava riippakivi.

Muistin aikani muita, parhaimmille tarjosin kahvit kun tavattiin. Nyt sitten lopetin koko touhun kun kukaan ei muistanut minua koskaan, ja ihan todellakin pahoitin siitä mieleni. Pitäkööt saatana tunkkinsa. En myöskään ole enää ilmainen korva tai apu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on niin pieni elämä/pienet piirit, että pelkään saavani riesan jos huomioin millään tavalla.

Sinä ja sun Tärkeä Elämäsi ovatkin varmasti kaikille tavoiteltaa seuraa 😅

Yhdellä ihmisellä voi olla kymmenen kaveria ja vilkas sosiaalinen elämä, jollain toisella ihmisellä voi olla tämä yksi ainoa ihminen kaverina. Siinä ei oikein tasapaino pysy, kun se toinen ihminen haluaisi olla joka päivä ainoan kaverinsa kanssa. Tukahduttavaa.

Ehkä sinun kannattaisi sitten olla rehellinen, ja kertoa, että olet niin kovin suosittu, että toinen ahdistaa. Ja ainakaan synttäreitä et voi muistaa, koska olet niin suosittu. Luulisi, että pääset nopeaan tahtiin rauhaan narsismiisi.

Nähtävästi sinä et ole ollut koskaan kenellekään ainoa sosiaalinen kontakti, että olisit joutunut ärsyyntymään siitä, että joku soittaa joka päivä monta kertaa, vaikka ei ole mitään kunnollista asiaa vaan haluaa ruotia vaikka ohjelman juonta tai kysyä mielipidettä, laittaako huomenna töihin sinisen vai vihreän paidan. Minulla on muutakin elämää, en halua elää kenenkään muun elämää. On oma perhe, sukulaiset, muut ystävät, työ, harrastukset jne., en voi enkä halua sitouttaa kaikkea kapasiteettiani jonkun toisen asioihin.

Tai ehkä sinä juuri oletkin sellainen toisen ihmisen tukahduttava riippakivi.

Eri, mutta eikö sinua juuri kehotettu irtisanoutumaan *riippakivestäsi*? Jatkat luksuselämääsi omilla prioriteeteillasi. Mikä ongelma on sanoa tämä sille ihmiselle suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Muistin aikani muita, parhaimmille tarjosin kahvit kun tavattiin. Nyt sitten lopetin koko touhun kun kukaan ei muistanut minua koskaan, ja ihan todellakin pahoitin siitä mieleni. Pitäkööt saatana tunkkinsa. En myöskään ole enää ilmainen korva tai apu.

Miksi te olette riippuneet karvereissa tuolla tavalla, kun ihan selvästi he eivät ole välittäneet laisinkaan? He ovat vain iloisia, kun sinä lopulta jätit tunkkisi. Jostain syystä he eivät halunneet sanoa, että seurasi ei voi vähempää kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistin aikani muita, parhaimmille tarjosin kahvit kun tavattiin. Nyt sitten lopetin koko touhun kun kukaan ei muistanut minua koskaan, ja ihan todellakin pahoitin siitä mieleni. Pitäkööt saatana tunkkinsa. En myöskään ole enää ilmainen korva tai apu.

Miksi te olette riippuneet karvereissa tuolla tavalla, kun ihan selvästi he eivät ole välittäneet laisinkaan? He ovat vain iloisia, kun sinä lopulta jätit tunkkisi. Jostain syystä he eivät halunneet sanoa, että seurasi ei voi vähempää kiinnostaa. 

Tämä. Nuo ihmiset ovat juurikin olleet niitä kiusaajia, joille on ollut nautinto riippumisesi ja mielesi pahoittaminen, kun eivät vuorollaan muista sinua mitenkään. Tätä ihmistyyppiä suomalaisista löytyy paljon! Kaameaa, demonista sakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistin aikani muita, parhaimmille tarjosin kahvit kun tavattiin. Nyt sitten lopetin koko touhun kun kukaan ei muistanut minua koskaan, ja ihan todellakin pahoitin siitä mieleni. Pitäkööt saatana tunkkinsa. En myöskään ole enää ilmainen korva tai apu.

Miksi te olette riippuneet karvereissa tuolla tavalla, kun ihan selvästi he eivät ole välittäneet laisinkaan? He ovat vain iloisia, kun sinä lopulta jätit tunkkisi. Jostain syystä he eivät halunneet sanoa, että seurasi ei voi vähempää kiinnostaa. 

Tämä. Nuo ihmiset ovat juurikin olleet niitä kiusaajia, joille on ollut nautinto riippumisesi ja mielesi pahoittaminen, kun eivät vuorollaan muista sinua mitenkään. Tätä ihmistyyppiä suomalaisista löytyy paljon! Kaameaa, demonista sakkia.

Voi hyvänen aika sentään. Ei heillä ole ollut mikään nautinto riippumisestasi, kun he eivät vaan ole muistaneet sinua. Sinä ajattelet nyt kuin olisit joku maailman napa, jonka kaikki pitäisi muistaa ja jos joku ei muista, niin se on jotain nautintoa ja kiusaamista. Yksinkertaisesti heillä on niin paljon muutakin elämässä, että eivät vaan muista kaikkia tuttuja, jotka eivät ole niitä läheisempiä ystäviä. Todennäköisesti he vain muistavat perheenjäsentensä syntympäivät ja kaikki muut unohtuvat. Sinä et ihan varmasti ole ainoa henkilö, jonka syntymäpäivän he ovat unohtaneet, mutta sinä otat tämän asian vähän liian raskaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistin aikani muita, parhaimmille tarjosin kahvit kun tavattiin. Nyt sitten lopetin koko touhun kun kukaan ei muistanut minua koskaan, ja ihan todellakin pahoitin siitä mieleni. Pitäkööt saatana tunkkinsa. En myöskään ole enää ilmainen korva tai apu.

Miksi te olette riippuneet karvereissa tuolla tavalla, kun ihan selvästi he eivät ole välittäneet laisinkaan? He ovat vain iloisia, kun sinä lopulta jätit tunkkisi. Jostain syystä he eivät halunneet sanoa, että seurasi ei voi vähempää kiinnostaa. 

Tämä. Nuo ihmiset ovat juurikin olleet niitä kiusaajia, joille on ollut nautinto riippumisesi ja mielesi pahoittaminen, kun eivät vuorollaan muista sinua mitenkään. Tätä ihmistyyppiä suomalaisista löytyy paljon! Kaameaa, demonista sakkia.

Mä olen myös blokannut näitä ns kiusaajia. Heidän ongelmiaan on saanut kuunnella, elämäkertoja käsitellä, mitään ei saa takaisin, ei edes synttärionnitteluja. Demoneja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistin aikani muita, parhaimmille tarjosin kahvit kun tavattiin. Nyt sitten lopetin koko touhun kun kukaan ei muistanut minua koskaan, ja ihan todellakin pahoitin siitä mieleni. Pitäkööt saatana tunkkinsa. En myöskään ole enää ilmainen korva tai apu.

Miksi te olette riippuneet karvereissa tuolla tavalla, kun ihan selvästi he eivät ole välittäneet laisinkaan? He ovat vain iloisia, kun sinä lopulta jätit tunkkisi. Jostain syystä he eivät halunneet sanoa, että seurasi ei voi vähempää kiinnostaa. 

Tämä. Nuo ihmiset ovat juurikin olleet niitä kiusaajia, joille on ollut nautinto riippumisesi ja mielesi pahoittaminen, kun eivät vuorollaan muista sinua mitenkään. Tätä ihmistyyppiä suomalaisista löytyy paljon! Kaameaa, demonista sakkia.

Mä olen myös blokannut näitä ns kiusaajia. Heidän ongelmiaan on saanut kuunnella, elämäkertoja käsitellä, mitään ei saa takaisin, ei edes synttärionnitteluja. Demoneja ovat.

Tässäkin kannattaa olla suora; kerroin nelikymppisteni jälkeen, jota tällainen tapaus ei taaskaan huomioinut, että jos aiot vielä tilittää minulle avio-ongelmiasi, kerron ne kaikki julkisena face-seinälläni. Nyt tämä hyväksikäyttö loppuu.

Olen nyt tullut siihen tulokseen näitä viestejä lukiessa, että te syntymäpäivähullut olette jotenkin erikoisia tapauksia. 

kävin  työkaverini 50v synttäreillä eikös tää kysellyt niin missäs se teidän mökki onkaa  poikkeamme kesällä. tulivat peräkärryjen kera yrittivät tyrkyttää kaatis kamaa. kun vihdoin sain sanottua emme kyllä tarvitse noista mitään. suuttui ja vauhkoontui mitäs me niillä sitten tehdään. 

Siis onko teillä tapana tsekata kuka on minut muistanut tänään ja kuka ei? Sitten ollaan myrtsillä, että minua kiusataan, jos joku ei ole muistanut? 

Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa tuollaiset asiat. 

Minulla on/oli ystävä, jonka kanssa muistimme aina toistemme syntymäpäivät yli 20 vuotta. Kun minulla alkoi lopulta mennä elämässäni paremmin, hän lakkasi huomioimasta minua syntymäpäivinäni. Ei edes lyhyttä viestiä. Lopulta minäkin lopetin, tuntui hölmöltä muistaa häntä yksipuolisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen ystävätyyppi kettuilee eli unohtaa tuosta syystä toisen merkkipäivän?

eri

Sellainen joka antaa samalla mitalla takaisin. Kaverini oli jo pidemmän aikaa venkslaillut sovittujen tapaamisten kanssa ja muisti omiakin juhlapäiviä vähän miten sattuu. Oli vähän töykeä ja naljailevakin. Viesteihin vastaaminen alkoi olla tylyä häneltä myös. Parina kertana hän ei edes vastannut! Mutta välillä hän oli silti normaali, kuten ennen. Ei vaan tehnyt mieli onnitella viimeisimmän yhden sanan tekstarivastauksen jälkeen. Hän tietenkin loukkaantui ja se oli sitten aika pian siinä.