Miksi et muista ystävääsi/tuttavaasi merkkipäivänä vaikka muistat sen - edes viestillä?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus/nuoruus jossa on sekä lähisukulaisiis että ystäviin valikoitunut tuollaisia ihmisiä, jotka haluavat satuttaa ja osoittaa arvojärjetystä olemalla muistamatta merkkipäivänä/osoittaa sitä alentavilla tyyleillä (kuva kortista etc). Nyt kun olen terapian tuella tervehtymässä, tunnistan vasta nämä kiusaamisen tavat. Tuntuu pahalta, mutta myös terveemmältä, kun voi poistaa tällaiset likatahrat elämästään.
Mulle merkkipäivät ovat samantekeviä. En muista edes omiani.
Muistan lasteni sekä omien vanhempieni. Se riittää. Itse en aikuisena kaipaa merkkipäivien muistamisia paitsi, ehkä tasaluvut kuten 30v ja 50v.
Mä muistaisin, mutta lopetin, kun ei ollut vastavuoroista. Ja muutenkin lopetin yhteydenpidon, kun meni liian yksipuoliseksi, siis minä vastasin siitä yhteydenotoista muusta. Lopetin, eikä se vastapuoli ole ottanut yhteyttä. Miksi vaivautuisin?
Kuka jaksaa jotain synttäreitä miettiä ja muistaa. Nuo muistamiset kuuluivat lapsuuteen eikä enää aikuisuuteen. Aikuisena muistetaan ihan muuten vaan. Minä tarjouduin nyt hoitamaan kaverini kissoja viikon hänen lomallaan. Eikö tällaiset asiat ole paljon tärkeämpää kuin syntymäpäivän päivämäärän muistaminen?
Onko sinulle elämässä kaikki pakon sanelemaa? Onko sinulla ollenkaan vapaa olo itsesi kanssa?
Kannattaa ihan tietoisesti opetella sitä, että ei ole kaiken keskiössä vaan ihan tavallinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mä muistaisin, mutta lopetin, kun ei ollut vastavuoroista. Ja muutenkin lopetin yhteydenpidon, kun meni liian yksipuoliseksi, siis minä vastasin siitä yhteydenotoista muusta. Lopetin, eikä se vastapuoli ole ottanut yhteyttä. Miksi vaivautuisin?
No et tietenkään vaivaudu, koska toinen osapuoli ei edes halunnut pitää sinuun yhteyttä, mutta ei kehdannut siitä sinulle sanoa. Oli varmaan helpottunut, kun lopetit yhteydenpidon. Ei kannata väkisinkään niitä yhteyksiä pitää.
Vuosia muistin onnitella, joskus lahjoakin.
He eivät kuitenkaan koskaan onnitelleet minua, eivät edes kyselleet, milloin synttärini onkaan.
No, tätä samaahan se muutenkin on näiden ihmisten osalta: Minä olen ollut se aktiivisempi osapuoli.
Sitten enää jaksanut, en onnitella, enkä muutenkaan enää ehdotella tapaamisia (joita oli niin vaikea toteuttaa)...
Kuulemma heillä kuitenkin seuraa riittää, joten en kai sitten ole kovin kärkipäässä ollutkaan "ystäväjonossa" alunperinkään, vaikka niin joskus kuvittelin...
Onko se jotain narsismia tai itsekeskeisyyttä, että pasmat menee ihan sekaisin, jos kaikki ei nyt muista päivänsankarin syntymäpäivää? Ei kai tuollainen reagointi ole enää normaalia aikuisiällä? Minä minä minä, kyllä kaikkien pitäisi nyt muistaa minun syntymäpäiväni.
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotain narsismia tai itsekeskeisyyttä, että pasmat menee ihan sekaisin, jos kaikki ei nyt muista päivänsankarin syntymäpäivää? Ei kai tuollainen reagointi ole enää normaalia aikuisiällä? Minä minä minä, kyllä kaikkien pitäisi nyt muistaa minun syntymäpäiväni.
Käsitin, että ap puhuu lähiomaisista/ystävistä. Ja kyllä, on narsismia jos ei edes läheisiensä merkkipäiviä muista, vaikka tietää niiden olevan tälle tärkeintä. Se on myös kiusaamista, jos on tarkoituksellista. Mihin sun aikasi menee? Munanjatkeen rassaamisee? Rahan tekemiseen? Mihin? Miksi et muista? Et halua? Miksi et halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotain narsismia tai itsekeskeisyyttä, että pasmat menee ihan sekaisin, jos kaikki ei nyt muista päivänsankarin syntymäpäivää? Ei kai tuollainen reagointi ole enää normaalia aikuisiällä? Minä minä minä, kyllä kaikkien pitäisi nyt muistaa minun syntymäpäiväni.
Käsitin, että ap puhuu lähiomaisista/ystävistä. Ja kyllä, on narsismia jos ei edes läheisiensä merkkipäiviä muista, vaikka tietää niiden olevan tälle tärkeintä. Se on myös kiusaamista, jos on tarkoituksellista. Mihin sun aikasi menee? Munanjatkeen rassaamisee? Rahan tekemiseen? Mihin? Miksi et muista? Et halua? Miksi et halua?
No aina ei vaan hoksaa mikä päivä tänään on vaikka tietääkin sen syntymäpäivän. Tiedän hyvin kaverini syntymäpäivän, mutta jos on ollut kiireinen päivä, niin olen vaan unohtanut mikä päivämäärä olikaan. Miettii vaan, että tänään on tiistai, mutta ei sitä itse päivämäärää. Lomalla päivämäärät ja jopa päivät unohtaa ihan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotain narsismia tai itsekeskeisyyttä, että pasmat menee ihan sekaisin, jos kaikki ei nyt muista päivänsankarin syntymäpäivää? Ei kai tuollainen reagointi ole enää normaalia aikuisiällä? Minä minä minä, kyllä kaikkien pitäisi nyt muistaa minun syntymäpäiväni.
Käsitin, että ap puhuu lähiomaisista/ystävistä. Ja kyllä, on narsismia jos ei edes läheisiensä merkkipäiviä muista, vaikka tietää niiden olevan tälle tärkeintä. Se on myös kiusaamista, jos on tarkoituksellista. Mihin sun aikasi menee? Munanjatkeen rassaamisee? Rahan tekemiseen? Mihin? Miksi et muista? Et halua? Miksi et halua?
No aina ei vaan hoksaa mikä päivä tänään on vaikka tietääkin sen syntymäpäivän. Tiedän hyvin kaverini syntymäpäivän, mutta jos on ollut kiireinen päivä, niin olen vaan unohtanut mikä päivämäärä olikaan. Miettii vaan, että tänään on tiistai, mutta ei sitä itse päivämäärää. Lomalla päivämäärät ja jopa päivät unohtaa ihan kokonaan.
Joopa joo.
Minäminäminäminä ja mun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se jotain narsismia tai itsekeskeisyyttä, että pasmat menee ihan sekaisin, jos kaikki ei nyt muista päivänsankarin syntymäpäivää? Ei kai tuollainen reagointi ole enää normaalia aikuisiällä? Minä minä minä, kyllä kaikkien pitäisi nyt muistaa minun syntymäpäiväni.
Käsitin, että ap puhuu lähiomaisista/ystävistä. Ja kyllä, on narsismia jos ei edes läheisiensä merkkipäiviä muista, vaikka tietää niiden olevan tälle tärkeintä. Se on myös kiusaamista, jos on tarkoituksellista. Mihin sun aikasi menee? Munanjatkeen rassaamisee? Rahan tekemiseen? Mihin? Miksi et muista? Et halua? Miksi et halua?
Minä olen unohtanut omankin syntymäpäivän. Ehkä sitten kiusasin itseäni.
Mulla lähti kaveri-/tuttavalistoilta kaikki, joiden tiesin muistavan ja tietävän viisikymppiseni, mutta eivät vaivautuneet edes viestiä laittamaan. En usko, että tuollaisilla sieluilla on mitään positiivista tai hyvää vivahdetta loppuelämässäni. Tässä meni se raja.
Muistan omat merkkipäivät ja juhlistan niitä. Muu on turhaa, olen huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla lähti kaveri-/tuttavalistoilta kaikki, joiden tiesin muistavan ja tietävän viisikymppiseni, mutta eivät vaivautuneet edes viestiä laittamaan. En usko, että tuollaisilla sieluilla on mitään positiivista tai hyvää vivahdetta loppuelämässäni. Tässä meni se raja.
No ette tainneet muutenkaan olla mitenkään yhteydessä?
En kehtaa poistaa Facebooksita tiettyjä kavereita, mutta taidankin unohtaa syntymäpäiväonnittelut, niin kaverilista puhdistautuu ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla lähti kaveri-/tuttavalistoilta kaikki, joiden tiesin muistavan ja tietävän viisikymppiseni, mutta eivät vaivautuneet edes viestiä laittamaan. En usko, että tuollaisilla sieluilla on mitään positiivista tai hyvää vivahdetta loppuelämässäni. Tässä meni se raja.
Mulla oli tossa kohtaa elämää myös inventaario! Löysin tosin sen jälkee - omaksi ihmeeksenikin - uusia ihmisiä, ja seitsemänkymppisiä odotan ihan eri fiiliksissä. Ilman myrkyllisiä sukulaisia ja mukaystäviä jotka arvottivat piirejään. Siellähän mätänevät liemissään.
En tiennyt että aikuiset juhlistaa toistensa synttäreitä. Itsestä syntymäpäivä on henkilökohtainen asia, mieluummin oon muistamatta omaanikaan, en kuuluta sitä facessa, en todellakaan odota keneltäkään muistamisia. Lasteni, kumppanin ja sisarusteni syntymäpäivät huomioin, mutta muuten ei voisi vähempää kiinnostaa. En tiennyt että joku voi senkin tulkita narsismiksi ja paikan näyttämiseksi
Eri, sinä sen sijaan olet persoonallisuushäiriöinen. Tuskin hänen traumansa tuohon keskittyy, vaan ovat osa sitä.