ihan itketti, kun eilen katoin sen sairaalan syke-ohjelman. Kun se nainen siis synnytti..

ja mun mielesta katilo oli kylla hyva, mun mielesta ihan normaali eika mikaan lassyttaja eika supattaja. aidille olisin suonut enemman kivunlievitysta koska vaikutti etta ponnistusvaihe oli todella kivulias, mulla oli itsella epiduraali enka tuntenut mitaan kun ponnistin.

Melko saman tyylinen oli minulla toisessa synnytyksessä, tosin sitten lopussa sanoi tiukasti, että nyt sun pitää ponnistaa tää vauva ulos!

Ja se, että sanoi että on paha paikka, tarkoitti minusta sitä, että sanoi äidille, että nyt on kohta, jossa sattuu eniten (pää syntyy).

Sitä kyllä ihmettelin, kun se äiti oli niin hiljaa. Hienosti hoiti homman!

Kyyneleet tuli mullakin silmään.

Sattuuhan se kun vauvaa työntää ahtaasta reijästä, sehän on selvä, mitä sitä kummeksumaan. En minäkään saanut kivunlievitystä kun kerran kestin sen kivun.

Olen muuten aina hiljaa kun sattuu, vaikka löisin pikkuvarpaan tuolin jalkaan tai leikkaan veitsellä sormeen tai jos päätä särkee, Me ollaan kaikki niin erilaisia.

mulle tuli katsoessa jotenkin onhottava fiilis, kun ei synnyttäjällä ollu tkeetään mukana vain kätilö ja kamera...

ei ketään mukana..

itsekkin itkin kun en omaa pientä prinsessaa saanut syylini, vaan jouduimme sen lähettämään pilven reunalle suojelusenkeliksemme=(

kylläpä ponnistus vaihe kesti.. mulla oli paljon nopeanpi kun oli sopivan tiukka ja hyvä kätilö kun sai esikoispojan

Jos ei aikuinen ihminen osaa puhua toiselle aikuiselle asiallisesti, niin lienee väärällä alalla. Kaikenlainen komentelu, mutta myöskin lepertely ei sovi minusta aikuisten ihmisten väliseen viestintään. Asiallinen puhe riittää.



Ja miten hemmetissä sisätutkimus voi sattua?! Eihän se tunnu miltään. Papat yms. ei tunnu tasan missään. Synnytys varmasti kyllä tuntuu...

Tuli ihan heikoitus kun kattoi. Hyi, että.

Taidetaan laittaa meidän toisen lapsen yritys jäihin. Kamalan näköstä hommaa.

Onneks esikoinen päätettiin leikata kun olin 4- 5 senttiä auki, perätilan vuoksi.

Mitä ne kamalat viirut sen naisen mahassa oli?

No ne oli niitä raskausarpia.

ammattitaitoisesti, nimenomaan se synnyttäjä omana persoonanaan huomioiden.

Tuli ihan heikoitus kun kattoi. Hyi, että.

Taidetaan laittaa meidän toisen lapsen yritys jäihin. Kamalan näköstä hommaa.

Onneks esikoinen päätettiin leikata kun olin 4- 5 senttiä auki, perätilan vuoksi.

Mitä ne kamalat viirut sen naisen mahassa oli?

Juuri tuollaisesta olisin itse tykännyt synnytyksissä. Itsellä kaksi synnytystä takana, toinen kahden tunnin luomusynnytys ja samantapainen kätilö silloin mukana, oli itselle juuri sopiva. Huutoa kyllä omalla kohdalla piisasi, esikoista synnyttäessä sain paracervikaalin, ja kivut tai edes huuto ei todellakaan samaa luokkaa kuin luomuna. Itse en halunnut luomuna, mutta minkäs teit kun tyttö tuli niin nopeasti maailmaan, puoli tuntia ehdittiin olemaan sairaalassa. Tällaisia ihania ja ystävällisiä ja ennenkaikkea rauhallisia kätilöitä lisää :)

enkä juuri muutenkaan äännellyt synnyttäessäni, olen joutunut kokoamaan kaikka voimani vastatessani johonkin kysymykseen, olenkin joskus miettinyt miten jotkut vielä pystyvät huutamaankin, joten meitä on siis moneksi. Mielestäni rauhallinen kätilö on unelmani, napakkuuttakin tietysti tarvitaan tietyissä tilanteissa.

t. viisi kertaa synnyttänyt

Itselläni ei ole ollut moisia arpia raskaudesta. Mutta nytpähän tiedän, että miltä ne näyttää.

Vauva oli kilon isompi kuin sisaruksensa ja tuntui todella isolta synnytettävältä. Huusin, kun vauva kääntyi painamaan selkää, hermoja. Itse ponnistaminen oli ok enkä revennytkään. Toivuin nopeasti.

En ikinä suostuisi siihen, että mun sairaalassaoloa kuvattais. Ja oma synnytys telkkarissa, hirveä ajatus!

En ikinä suostuisi siihen, että mun sairaalassaoloa kuvattais. Ja oma synnytys telkkarissa, hirveä ajatus!

jos vertaan omiini kolmeen takana olevaan joissa en saanut mitään lääkityksiä,pnnistusvaiheet kesti 1/2h ja rukoilin,että ottakaa tämä nyt jotenkin ulos. lapsillamme on ollut aina väärä tarjonta ja siitä syystä ponnistukset kestäneet kauan. Mulle on ihan sama mitä kätilöt juttelee,en paljoa niiden ääntä ole edes kuullut omilta puhinoiltani.

Puhui kuitenkin haastattelussa ihan normaalisti, miksi ihmeessä synnyttäjälle piti puhua sillä tavalla.

Eipä tuo synnyttäjäkään kyllä mitään puhunut. Oletteko tekin olleet noin hiljaa? Itse höpöttelin kätilöiden kanssa loppuun asti.

mulle tuli katsoessa jotenkin onhottava fiilis, kun ei synnyttäjällä ollu tkeetään mukana vain kätilö ja kamera...

Itselleni tuo oli kuin olisi omaa synnytystä katsonut, en minäkään paljon puhua pukahtanut, vaikka ihan onnessani olin, kun lapsen syliin sain. Ja kätilöhän oli ihan asiallinen.

Omissa synnytyksissäni ei koskaan kukaan ole puhunut kovalla äänellä, kaikkein vähiten kätilö tai minä itse olemme huutaneet tai komentaneet. Silti en voisi mennä väittämään, että jos joku itkee tai nauraa tai huutaa synnyttäessään, olisi jotenkin epänormaali tai "miten tuo nyt ei hillitse yhtään itseään" tms.

Kivun ilmaiseminenkin on niin yksilöllistä, toinen vetäytyy itseensä, toinen huutaa kaiken ulos, eikä kumpikaan tapa kai ole sen oikeampi.

Joskus tulee mieleen, että joillain ihmisillä on ihme tarve vetää päätelmiä asioista, joista ei sinäänsä voi päätellä yhtään mitään.

Hattua nostan tuolle äidille, joka uskalsi päästää kamerat kuvaamaan synnytystä!!! Itselläni ei olisi ollut kanttia moiseen. Ja onnea ohjelman äidille ja perheelle tytön syntymän johdosta!!!

Voi jumalauta, mitä ämmiä täällä! Miksi kaikesta pitää arvostella? MIKSI? Jokainen synnytys on erilainen, jokainen synnyttäjä on erilainen, jokainen kätilö on erilainen ja jokainen vauva on erilainen.

Ei uskois, että äiti-ihmiset täällä kirjoittelee, ainakin suurin osa.