Sinkku, kaipaatko rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan. Enemmän kuin mitään muuta. Koko kesä mennyt ihan synkissä merkeissä, kun olen jo menettänyt toivoni totaalisesti. Olen ollut jo vuosia yksin ja tähän asti jotenkin saanut yllä pidettyä toivon rippeitä löytää rakkautta ja kumppani. Nyt olen menettänyt toivoni ja mieli on pohjamudissa. 

Mulla on ollut sama toivottomuus oikeastaan siitä saakka, kun koronarajoitukset loppui ja tuo korona-aika sai mut ymmärtämään, että puoliso ja oma perhe on se ainoa asia jonka tässä elämässä aivan oikeasti haluan. Kaikki muu on merkityksetöntä.

Luulin siis aiemmin, että olin jo sinut ikisinkkuuteni sekä lapsettomaksi jäämisen suhteen, mutta väärässä olin. Lasten suhteen "juna" valitettavasti on jo mennyt vuosia sitten mutta se elämänkumppani.. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä niin että se sattuu.

Eilen luin jotain ketjua palstalta missä kirjoittaja kuvaili istuneensa miehensä kanssa mökillä ja kuunnelleensa yhdessä käen kukuntaa ja kuinka tärkeä se yhdessä koettu hetki oli. 

Minulle tuli kyyneleet silmiin.

Kyllä, juuri näin. Ole tuo toivoton, joka kirjoitti aiemman viestin. Myös omalla kohdallani lasten saanti on myöhäistä, mutta senkin vielä jotenkin kestäisin, jos olisi oma rakas vierellä. Jostain syystä itse menetin toivoni tänä keväänä asian suhteen. Tunne on kamala, mieli on koko ajan tosi matala enkä tiedä miten pääsen täältä ylös ja jaksan enää elää. Vuosikausia elänyt ja tehnyt kaiken elämässäni yksin ja nyt se jotenkin iski, että jaksa enää. Tsemppiä sulle kans, kohtalotoveri olet. Olisi ihan viettää kesä vaikka juuri mökillä oman rakkaan kanssa saunoen, kokkaillen, ulkoillen, rakastellen jne. Olen huomannut myös tämän kesän aikana, etten jaksa enää hymyillä. Se on kuultaa kauhea tunne, kun ei yksinkertaisesti saa väännettyä enää suunpieliä ylöspäin. 

Minulla vähän samat fiilikset tänä keväänä. Tajusin että olen ollut jo 25 vuotta yksinäinen, lukion ekalta. Kauanko tällaista ihminen kestää vai onko jo lupa lähteä pois? Entisaikaan ihmiset kuolivat tässä iässä.

:´(  mä toivon rakkautta teidän elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan. Enemmän kuin mitään muuta. Koko kesä mennyt ihan synkissä merkeissä, kun olen jo menettänyt toivoni totaalisesti. Olen ollut jo vuosia yksin ja tähän asti jotenkin saanut yllä pidettyä toivon rippeitä löytää rakkautta ja kumppani. Nyt olen menettänyt toivoni ja mieli on pohjamudissa. 

Mulla on ollut sama toivottomuus oikeastaan siitä saakka, kun koronarajoitukset loppui ja tuo korona-aika sai mut ymmärtämään, että puoliso ja oma perhe on se ainoa asia jonka tässä elämässä aivan oikeasti haluan. Kaikki muu on merkityksetöntä.

Luulin siis aiemmin, että olin jo sinut ikisinkkuuteni sekä lapsettomaksi jäämisen suhteen, mutta väärässä olin. Lasten suhteen "juna" valitettavasti on jo mennyt vuosia sitten mutta se elämänkumppani.. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä niin että se sattuu.

Eilen luin jotain ketjua palstalta missä kirjoittaja kuvaili istuneensa miehensä kanssa mökillä ja kuunnelleensa yhdessä käen kukuntaa ja kuinka tärkeä se yhdessä koettu hetki oli. 

Minulle tuli kyyneleet silmiin.

Kyllä, juuri näin. Ole tuo toivoton, joka kirjoitti aiemman viestin. Myös omalla kohdallani lasten saanti on myöhäistä, mutta senkin vielä jotenkin kestäisin, jos olisi oma rakas vierellä. Jostain syystä itse menetin toivoni tänä keväänä asian suhteen. Tunne on kamala, mieli on koko ajan tosi matala enkä tiedä miten pääsen täältä ylös ja jaksan enää elää. Vuosikausia elänyt ja tehnyt kaiken elämässäni yksin ja nyt se jotenkin iski, että jaksa enää. Tsemppiä sulle kans, kohtalotoveri olet. Olisi ihan viettää kesä vaikka juuri mökillä oman rakkaan kanssa saunoen, kokkaillen, ulkoillen, rakastellen jne. Olen huomannut myös tämän kesän aikana, etten jaksa enää hymyillä. Se on kuultaa kauhea tunne, kun ei yksinkertaisesti saa väännettyä enää suunpieliä ylöspäin. 

Minulla vähän samat fiilikset tänä keväänä. Tajusin että olen ollut jo 25 vuotta yksinäinen, lukion ekalta. Kauanko tällaista ihminen kestää vai onko jo lupa lähteä pois? Entisaikaan ihmiset kuolivat tässä iässä.

:´(  mä toivon rakkautta teidän elämään

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se tyssää, ettei seuraa löydy?

Sinkkuja riittää, miksi he eivät löydä toisiaan?

Siihen ettei kiinnostus ole molemminpuolista. Ei suhteeseen oikein muuten pääse. Eikä itseä voi pakottaa kiinnostumaan jostain tyypistä väkisin.

Ja mitään tyytymissuhdetta "kunhan on joku" ei pidä kenenkään edes ajatella. Itse olin nuorena tuollaisessa vaikka tokikaan en sitä tyytymissuhteeksi silloin ymmärtänyt vaan kuvittelin, että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu kunhan vaan kasvetaan yhteen ja totutaan toistemme elämäntyyliin, koska kukaan meistä ei ole täydellinen.

Tuollainen suhde kiristää vaan pinnaa 24/7 ja siinä sitten herkästi tulee megaluokan riitaa viimeistään sitten kun kumpikin ottaa vähän alkoholia ja ne kielenkannat ns irtoaa. 

Vierailija kirjoitti:

En, koska miehille rakkaus = seksi,

Nimenomaan naisille tää tuntuu olevan synonyymi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin sinkku, niin kyllä. Halusin saada ja antaa ihan oikeaa syvää rakkautta. Katseet, hymyt, sanat, lohtu, ystävyys, läheisyys, seksi. Kaikki mitä siihen liittyy. Onneksi löysin sen pian. Ja tätä kauneinta tunnetta on eletty nyt kolmisen vuotta.

Mahtavaa. Rakkaus on olemassa, eikä se kuole vaikkeivät kaikki sitä tunnekaan.

Romanttinen rakkaus on aina pohjimmiltaan itsekästä. Mitä minä saan häneltä, kysyy rakastunut sisimmässään. Siksi se rakkauden vääjäämättä jossain vaiheessa hiipuessa muuttuu usein vihaksi kumppania kohtaan joka ei pystykään täyttämään loputonta itsekästä validioinnin tarvetta. Tässä vaiheessa unelmarakkauskin voi helposti muuttua henkiseksi väkivallaksi, lyönneiksi ja ei perhesurmatkanaa ihan harvinaisia Suomessa ole.

Just. Primitiiviset kansat ehkä työnsivät vanhuksen avantoon, mutta nykysuomalainen eroaa useimmiten muilla tavoilla kuin väkivallalla.

Romantiikka muuttuu arjessa ja erota voi fiksusti.

Suomi on Euroopan ykkönen perheväkivallassa.

Kertovat myös, että suomalaiset olisivat maailman onnellisimpia. Tekeekö väkivalta onnelliseksi, ilmeisesti? Itse en hyväksy sitä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Eilen kaupassa näin upean naisen, mutta en tietenkään tehnyt aloitetta. Olisi ollut hiukan noloa.

Olisi ollut häirintää. Antakaa meidän please olla rauhassa edes arjessa.

Sepä se. Kun kohtaat Elämäsi Naisen, et saa lähestyä häntä.

Kiitos että ymmärrät. Uskoni miehiin palasi hiukkasen. Nainen kyllä antaa varsin selkeitä vinkkejä jos haluaa miehen lähestyvän ja nykypäivänä moni nainen iskee miehen oma-aloitteisesti. Jos nainen asioi tavalliseen tapaan kaupassa, tarkoittaa se silloin ettei halua sinua noteerata.

Itse jos asioin tavalliseen tapaan kaupassa, kyllä minua saa lähestyä. Samoin kävellessäni kadulla, nauttiessani kahvilassa kahvia tai odottaessani bussia pysäkillä. En ole tyrkyllä ainoastaan jossain Tinderissä tai yökerhossa.

T. Mies

Samoin!

T. Nainen, joka ei ole Tinderissä eikä käy yökerhoissa

Lohduttaavaa ja jollain tavoin myös kannsutavaa kuulla. - Koska kyllä minä miehenä (en ole hän, jota kommentoit) olen tosinaan aatellut,että onko ihmekään, että olen sinkkun en juurikaan käy baareissa tai yökerhoissa, vaan valitsen seuraukseni mieluummin mm. kirjan tai lenkkipolun. Enkä myöskään toistaiseksi ole laittanut itseäni loikoon myöskään tinderiin tai neti treffipalvelimsiat yhdellekään.

Suomessa jos tai kun ollaan niin vaikka tavataan sanoa, että sen oman rakkaan ja erityisensä voi kohdta missä vain, niin pitää varmastoi paikkansa mutta käytännössä sellaiset paikat, joissa melko tavallsien oloisena miehenä (tai luultavasti myös naisena) voit lähestyä ja yrittää kohdata toista moraalisesti hyväksyttävästi siten että toiveissa ja mielikuvissa, haluat hänestä (lähetymsiesi kohteesta)  itsellesi seuraa ovat (melko)harvassa.

Sen olen kyllä omilla lenkkipoluilla huomannut ettei niillä edes tapaa ketään 

T. tuo sama nainen edeltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Eilen kaupassa näin upean naisen, mutta en tietenkään tehnyt aloitetta. Olisi ollut hiukan noloa.

Olisi ollut häirintää. Antakaa meidän please olla rauhassa edes arjessa.

Sepä se. Kun kohtaat Elämäsi Naisen, et saa lähestyä häntä.

Kiitos että ymmärrät. Uskoni miehiin palasi hiukkasen. Nainen kyllä antaa varsin selkeitä vinkkejä jos haluaa miehen lähestyvän ja nykypäivänä moni nainen iskee miehen oma-aloitteisesti. Jos nainen asioi tavalliseen tapaan kaupassa, tarkoittaa se silloin ettei halua sinua noteerata.

Itse jos asioin tavalliseen tapaan kaupassa, kyllä minua saa lähestyä. Samoin kävellessäni kadulla, nauttiessani kahvilassa kahvia tai odottaessani bussia pysäkillä. En ole tyrkyllä ainoastaan jossain Tinderissä tai yökerhossa.

T. Mies

Samoin!

T. Nainen, joka ei ole Tinderissä eikä käy yökerhoissa

Lohduttaavaa ja jollain tavoin myös kannsutavaa kuulla. - Koska kyllä minä miehenä (en ole hän, jota kommentoit) olen tosinaan aatellut,että onko ihmekään, että olen sinkkun en juurikaan käy baareissa tai yökerhoissa, vaan valitsen seuraukseni mieluummin mm. kirjan tai lenkkipolun. Enkä myöskään toistaiseksi ole laittanut itseäni loikoon myöskään tinderiin tai neti treffipalvelimsiat yhdellekään.

Suomessa jos tai kun ollaan niin vaikka tavataan sanoa, että sen oman rakkaan ja erityisensä voi kohdta missä vain, niin pitää varmastoi paikkansa mutta käytännössä sellaiset paikat, joissa melko tavallsien oloisena miehenä (tai luultavasti myös naisena) voit lähestyä ja yrittää kohdata toista moraalisesti hyväksyttävästi siten että toiveissa ja mielikuvissa, haluat hänestä (lähetymsiesi kohteesta)  itsellesi seuraa ovat (melko)harvassa.

Sen olen kyllä omilla lenkkipoluilla huomannut ettei niillä edes tapaa ketään 

T. tuo sama nainen edeltä

Eipä tuota juostessa ehdi vieraiden kanssa seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan. Enemmän kuin mitään muuta. Koko kesä mennyt ihan synkissä merkeissä, kun olen jo menettänyt toivoni totaalisesti. Olen ollut jo vuosia yksin ja tähän asti jotenkin saanut yllä pidettyä toivon rippeitä löytää rakkautta ja kumppani. Nyt olen menettänyt toivoni ja mieli on pohjamudissa. 

Nyt kannataa unohtaa tuo hetkeksi ja alkaa huoltaa itseään.

Pelkästään kunnon kohotus, ulkoilu ja mielenkiintoisiin aiheisiin syventyminen auttavat.

Ap

Mutta kun ei nuo vaan enää ja pidemmän päälle riitä. Elämään mahtuisi silti mainiosti se rakkaus ja elämänkumppani vaikka jatkossakin lenkkeilee, ulkoilee sekä harrastaa sen normiarjen lisäksi. Sitähän hakee nimenomaan sitä itselle sopivaa kumppania jolla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia joten parisuhteessahan on sitten kaveri kenen kanssa voi käydä yhdessäkin lenkillä ja näinkin viettää aikaa yhdessä.

Hassu ajatuskin, että sinkkuudestaan kärsivä olisi jotenkin lamautunut eikä huolehtisi itsestään eikä terveydestään ja jättäisi elämänsä tyystin elämättä, koska ei ole kumppania.

Eihän masentunutkaan tuijota kattoa (tai ruutua, seinää) 24/7 päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Välillä vaan tulee näitä alakulon hetkiä kun se kumppanin löytyminen tuntuu vain kestävän eikä enää tiedä kannattaako siitä edes haaveilla.

/sivusta

Kuinka moni täällä on lähestynyt tai ollut lähestymisen kohteena lenkkipolulla, puistossa, kaupassa, bussissa, rannalla jne? Ihan arkipäiväisessä tilanteessa niin, että se lähestyjä on ollut selvästi kiinnostunut ja tästä on kehkeytynyt vähintään yhteystietojen vaihdot tai muuta jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen saa valita ydinperheettömän, unelman.

Ydinperheeni kasvoi isoksi ja muutti pois kotoa. Nyt tahdon kahden aikuisen suhteen, vaikka aikuinen olisikin nuorekas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan. Enemmän kuin mitään muuta. Koko kesä mennyt ihan synkissä merkeissä, kun olen jo menettänyt toivoni totaalisesti. Olen ollut jo vuosia yksin ja tähän asti jotenkin saanut yllä pidettyä toivon rippeitä löytää rakkautta ja kumppani. Nyt olen menettänyt toivoni ja mieli on pohjamudissa. 

Nyt kannataa unohtaa tuo hetkeksi ja alkaa huoltaa itseään.

Pelkästään kunnon kohotus, ulkoilu ja mielenkiintoisiin aiheisiin syventyminen auttavat.

Ap

Mutta kun ei nuo vaan enää ja pidemmän päälle riitä. Elämään mahtuisi silti mainiosti se rakkaus ja elämänkumppani vaikka jatkossakin lenkkeilee, ulkoilee sekä harrastaa sen normiarjen lisäksi. Sitähän hakee nimenomaan sitä itselle sopivaa kumppania jolla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia joten parisuhteessahan on sitten kaveri kenen kanssa voi käydä yhdessäkin lenkillä ja näinkin viettää aikaa yhdessä.

Hassu ajatuskin, että sinkkuudestaan kärsivä olisi jotenkin lamautunut eikä huolehtisi itsestään eikä terveydestään ja jättäisi elämänsä tyystin elämättä, koska ei ole kumppania.

Eihän masentunutkaan tuijota kattoa (tai ruutua, seinää) 24/7 päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Välillä vaan tulee näitä alakulon hetkiä kun se kumppanin löytyminen tuntuu vain kestävän eikä enää tiedä kannattaako siitä edes haaveilla.

/sivusta

Nämä joille vastasin, tuntuvat olevan akuutin ensiavun tarpeessa. Sellaisia, jotka eivät saa enää yksin mitään aikaan. Eri asia jos on muuten elämä kunnossa.

Mä yritin tinderistä löytää miestä, jonka kanssa voisin vaikkapa ulkoilla ja puhua laajasti esim tieteestä ja ajankohtaisista asioista. Kaikki tapailusuhteet käpristyivät hyvin pian pelkän seksin ympärille. Maksimissaan jonnekin ravintolaan, leffaan tai baariin miehen olisi saanut. No mua ei kiinnosta tuollaiset sisäaktiviteetit lainkaan, joten lopetin suhteet lyhyeen. Ei vaan kohtaa kiinnostuksen kohteet ja miehet tuppaavat valehtelemaan tosi paljon saadakseen seksisuhteen. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä on lähestynyt tai ollut lähestymisen kohteena lenkkipolulla, puistossa, kaupassa, bussissa, rannalla jne? Ihan arkipäiväisessä tilanteessa niin, että se lähestyjä on ollut selvästi kiinnostunut ja tästä on kehkeytynyt vähintään yhteystietojen vaihdot tai muuta jatkoa.

Tasan kerran on minua lähestytty, vaikkakaan en silloin ollut vapaalla vaan töissä (kaupassa). Yhteystietoja ei vaihdettu, koska a) tuollainen lähestyminen on minusta harvinaisen väärin/julkeaa työajalla ja b) olen hetero enkä tippaakaan kiinnostunut naisista. 

Se ainoa aloitteentekijä on siis ollut nainen.

Ja eihän tuolla lenkkipoluilla/ulkoilemassa edes ihmeemmin näe (sinkku)miehiä. Suurin osa on minusta naisia yksin/kaverinsa/koiran kanssa ja sitten on miehiä puolisonsa/perheensä kanssa. Ja sitten on tietenkin niitä hurjakuntoisia juoksijamiehiä (jotka ei taas ole sitä mun miestyyppiäkään) joilla näin kesäaikaan oikein kiiltää auringonvalossa se sormus vasemmasta nimettömästä vaikka ei edes erikseen katsoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Eilen kaupassa näin upean naisen, mutta en tietenkään tehnyt aloitetta. Olisi ollut hiukan noloa.

Olisi ollut häirintää. Antakaa meidän please olla rauhassa edes arjessa.

Sepä se. Kun kohtaat Elämäsi Naisen, et saa lähestyä häntä.

Kiitos että ymmärrät. Uskoni miehiin palasi hiukkasen. Nainen kyllä antaa varsin selkeitä vinkkejä jos haluaa miehen lähestyvän ja nykypäivänä moni nainen iskee miehen oma-aloitteisesti. Jos nainen asioi tavalliseen tapaan kaupassa, tarkoittaa se silloin ettei halua sinua noteerata.

Itse jos asioin tavalliseen tapaan kaupassa, kyllä minua saa lähestyä. Samoin kävellessäni kadulla, nauttiessani kahvilassa kahvia tai odottaessani bussia pysäkillä. En ole tyrkyllä ainoastaan jossain Tinderissä tai yökerhossa.

T. Mies

Samoin!

T. Nainen, joka ei ole Tinderissä eikä käy yökerhoissa

Lohduttaavaa ja jollain tavoin myös kannsutavaa kuulla. - Koska kyllä minä miehenä (en ole hän, jota kommentoit) olen tosinaan aatellut,että onko ihmekään, että olen sinkkun en juurikaan käy baareissa tai yökerhoissa, vaan valitsen seuraukseni mieluummin mm. kirjan tai lenkkipolun. Enkä myöskään toistaiseksi ole laittanut itseäni loikoon myöskään tinderiin tai neti treffipalvelimsiat yhdellekään.

Suomessa jos tai kun ollaan niin vaikka tavataan sanoa, että sen oman rakkaan ja erityisensä voi kohdta missä vain, niin pitää varmastoi paikkansa mutta käytännössä sellaiset paikat, joissa melko tavallsien oloisena miehenä (tai luultavasti myös naisena) voit lähestyä ja yrittää kohdata toista moraalisesti hyväksyttävästi siten että toiveissa ja mielikuvissa, haluat hänestä (lähetymsiesi kohteesta)  itsellesi seuraa ovat (melko)harvassa.

Hymy, katse ja pari sanaa riittää. Kaupassa, kirjastossa, torilla, matkalla. Muistaa tahdikkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä. Eilen kaupassa näin upean naisen, mutta en tietenkään tehnyt aloitetta. Olisi ollut hiukan noloa.

Olisi ollut häirintää. Antakaa meidän please olla rauhassa edes arjessa.

Sepä se. Kun kohtaat Elämäsi Naisen, et saa lähestyä häntä.

Kiitos että ymmärrät. Uskoni miehiin palasi hiukkasen. Nainen kyllä antaa varsin selkeitä vinkkejä jos haluaa miehen lähestyvän ja nykypäivänä moni nainen iskee miehen oma-aloitteisesti. Jos nainen asioi tavalliseen tapaan kaupassa, tarkoittaa se silloin ettei halua sinua noteerata.

Itse jos asioin tavalliseen tapaan kaupassa, kyllä minua saa lähestyä. Samoin kävellessäni kadulla, nauttiessani kahvilassa kahvia tai odottaessani bussia pysäkillä. En ole tyrkyllä ainoastaan jossain Tinderissä tai yökerhossa.

T. Mies

Samoin!

T. Nainen, joka ei ole Tinderissä eikä käy yökerhoissa

Lohduttaavaa ja jollain tavoin myös kannsutavaa kuulla. - Koska kyllä minä miehenä (en ole hän, jota kommentoit) olen tosinaan aatellut,että onko ihmekään, että olen sinkkun en juurikaan käy baareissa tai yökerhoissa, vaan valitsen seuraukseni mieluummin mm. kirjan tai lenkkipolun. Enkä myöskään toistaiseksi ole laittanut itseäni loikoon myöskään tinderiin tai neti treffipalvelimsiat yhdellekään.

Suomessa jos tai kun ollaan niin vaikka tavataan sanoa, että sen oman rakkaan ja erityisensä voi kohdta missä vain, niin pitää varmastoi paikkansa mutta käytännössä sellaiset paikat, joissa melko tavallsien oloisena miehenä (tai luultavasti myös naisena) voit lähestyä ja yrittää kohdata toista moraalisesti hyväksyttävästi siten että toiveissa ja mielikuvissa, haluat hänestä (lähetymsiesi kohteesta)  itsellesi seuraa ovat (melko)harvassa.

Sen olen kyllä omilla lenkkipoluilla huomannut ettei niillä edes tapaa ketään 

T. tuo sama nainen edeltä

Kuntosali, uimahalli? Lenkkipolulla ollaan enemmän omassa rauhassa.

Tälle keskustelulle on selkeä tarve. Eritysesti tänä vuonna ihmisten yksinäisyys vaikuttaa tiivistyneen.

Korona-aika muutti paljon, eikä sen jälkeen ole päästy kunnolla vanhaan normaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan. Enemmän kuin mitään muuta. Koko kesä mennyt ihan synkissä merkeissä, kun olen jo menettänyt toivoni totaalisesti. Olen ollut jo vuosia yksin ja tähän asti jotenkin saanut yllä pidettyä toivon rippeitä löytää rakkautta ja kumppani. Nyt olen menettänyt toivoni ja mieli on pohjamudissa. 

Nyt kannataa unohtaa tuo hetkeksi ja alkaa huoltaa itseään.

Pelkästään kunnon kohotus, ulkoilu ja mielenkiintoisiin aiheisiin syventyminen auttavat.

Ap

Mutta kun ei nuo vaan enää ja pidemmän päälle riitä. Elämään mahtuisi silti mainiosti se rakkaus ja elämänkumppani vaikka jatkossakin lenkkeilee, ulkoilee sekä harrastaa sen normiarjen lisäksi. Sitähän hakee nimenomaan sitä itselle sopivaa kumppania jolla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia joten parisuhteessahan on sitten kaveri kenen kanssa voi käydä yhdessäkin lenkillä ja näinkin viettää aikaa yhdessä.

Hassu ajatuskin, että sinkkuudestaan kärsivä olisi jotenkin lamautunut eikä huolehtisi itsestään eikä terveydestään ja jättäisi elämänsä tyystin elämättä, koska ei ole kumppania.

Eihän masentunutkaan tuijota kattoa (tai ruutua, seinää) 24/7 päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Välillä vaan tulee näitä alakulon hetkiä kun se kumppanin löytyminen tuntuu vain kestävän eikä enää tiedä kannattaako siitä edes haaveilla.

/sivusta

Nämä joille vastasin, tuntuvat olevan akuutin ensiavun tarpeessa. Sellaisia, jotka eivät saa enää yksin mitään aikaan. Eri asia jos on muuten elämä kunnossa.

Lue ne viestit niin huomaat saman.

Kipeästi. Sielunkumppania, parasta ystävää. En usko, että tulee löytymään tämän elämän aikana. Liikaa omia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kipeästi. Sielunkumppania, parasta ystävää. En usko, että tulee löytymään tämän elämän aikana. Liikaa omia ongelmia.

Niin, siihen vaadittaisiin toinen samanlainen eikä siitä tulisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan. Valitettavasti feminismin mädättämät naiset eivät rakkauttani ansaitse.

Jos puhut toisista ihmisistä noin myrkyllisesti, repertuaariisi ei edes kuulu rakkaus.

Hän kirjaimellisesti sanoo haluavansa ihmisen joka ei arvosta ja rakasta itseään jotta voi käyttää tätä hyväksi.

Noinko täydellisesti feminismi on sinutkin aivopessyt? Nainen ei voi arvostaa eikä rakastaa itseään ellei ole feministi?

Mitä olisit valmis antamaan perinteisiä arvoja uskovalle naiselle? Et aloittaisi heti kättelyssä vääntämään ensitreffien kestityksistä. Kävisit Sokoksella kysymässä neuvoa pukeutumiseen ja miehille istuvaan kasvojenhoitoon. Varmistaisit hedelmöitysklinikalla mieskunnon olevan kohdillaan.